forde.munfoorumi.com

Onnea Maijalle!
---
Minä kävin kyyläämässä kouluihin päässeiden nimilistoja siinä toivossa, että tuttuja muuttaisi kaupunkiin tai tulisi jopa samaan kouluun. Vähän huonolta kyllä näytti siltä osin. Jännnittävää mennä kuukauden päästä kouluun kun siellä on uudet ykköset, ja itse ei enää olekaan se, joka tietää asioista kaikkein vähiten ja on ihan eksynyt .

Kiitokset onnitteluista!

Saa toki kysyä, mikä minusta isona tulee, mutta vielä en uskalla vastata, sillä eräästä toisesta paikasta odottelen vielä tietoa.

Mitään riemunkiljahduksia ei tieto opiskelupaikan saamisesta ei tosin herättänyt, sillä ensinnäkään ala ei tunnu omalta (enää) eikä ko. paikkakunta sijaintinsa puolesta houkuttelisi. No, onpahan tässä aikaa vielä löytää se oma ala ja paikka.

Mun entinen opiskelija pääsi Helsingin kauppakorkeakouluun Kyllä tuli hyvä mieli, kun kuulin.

Onnea Maijalle!
------

3 viikkoa töitä jäljellä. Sen jälkeen mulla on 3 viikkoa lomaa. Sitten alkaakin taas opiskelu: uusi lukuvuosi, uudet kurssit, uudet fuksit, ainejärjestötoiminta ja bileet. En malttaisi odottaa.

Alkaa olla nenä jo turhan valkonen vai?

No, ei. Mutta kaipaan jo kovasti yliopistokavereita ja toki uusien tuttujen saaminen on mahtavaa. Monia ainejärjestö- ja osakuntatuttuja näkee oikeastaan vain bileissä. Mutta toki kunnon juomistakin välillä kaipaa.

Ääääääääääää! Mä en ala! Mua ärsyttää kaikki hitaat, huonosti kuulevat tai muuten vaan kiukkuiset asiakkaat, joita mun pitää vittuilusta ja ainaisesta valittamisesta huolimatta palvella hymy korvissa. Mä haluun kesäloman!

kaneli kirjoitti:Ääääääääääää! Mä en ala! Mua ärsyttää kaikki hitaat, huonosti kuulevat tai muuten vaan kiukkuiset asiakkaat, joita mun pitää vittuilusta ja ainaisesta valittamisesta huolimatta palvella hymy korvissa. Mä haluun kesäloman!

Sama. Tosin haluan takasin lomalle.. Onneks on viel pari viikkoa elokuussa.

Mua ärsyttää toisten työkoneiden jatkuva vinku selän takana, yksi tööttiinsä palavasti rakastunut jannu, jonka pitäisi muuttaa yhden miehen firmaan, kun yhteistoiminta on vaikeaa ja sitten ristiinmenevät ajatukset, joilla en tarkoita kuitenkaan uskontoon liittyviä ajatuksia.

Eilen piti matkustaa junalla yksi pysäkki pidemmälle, kun välillä tuntuu, että työpaikan asema on se vihonviimeinen paikka. Lohdullista nähdä, että maailma jatkuu siitäkin eteenpäin.

Toisinaan olen ajatellut, että ei tuolta päästä tai jouduta helvettiin, vaan siellä ollaan jo. Mutta toisaalta pidän epätodennäköisenä, että helvetissä juotaisiin capuccinoa kahvitauoilla.

On tuo sellainen koko tunneskaalan työpaikka, että riippuu, koska kysyy, mikä on fiilis.

Maanantaina töihin


Kävin jo vaikeimman kynnyksen ylittämässä tänään, eli käväisin työpaikalla katsomassa, oksennanko heti ovella vai vasta myöhemmin. Suureksi hämmennyksekseni ei tehnyt edes pahaa. Pomoakin kävin morjenstamassa samalla tuskanhiellä. Meni sekin ihan leppoisasti. Hö Nyt kuitenkin on helpompi ajatella paluuta, kun ei se ensimmäinen kohtaaminen enää häiritse.

Mullehan on jos kuka työkaveri soitellut ja kysellyt perään, lounaallakin olen käynyt heidän kanssaan kaupungilla, ja muuta. Kovasti on kuulemma ollut ikävä. Tuli ihan älyttömän hyvä mieli tuosta lämpöisestä tervetulotoivotuksesta, ja muistin, miksi niin tykkäsin tuosta työpaikasta silloin joskus muinoin On vain jäänyt kaiken vitutuksen alle se, mitä siinä on arvostanut.


Vähän huolettaa, että osaanko nyt suhtautua duuniin asiaan kuuluvalla kevytmielisyydellä, vai vaivunko takaisin yltiötunnolliseen puurtamiseen Luonnettaan on kuitenkin vaikea muuttaa, edes 2,5 kk:n sairasloman aikana. Onneksi töitä on vain 3 viikkoa, sitten 4 viikon kesäloma. Sopivan loiva paluu. Ja onhan mulla vielä pari viikkoa käyttämättä mun lomarahavapaitakin. Eiköhän tämä tästä.

"Ei päivää, ettei päätä lyö."
-Varastomme sattuvia viisauksia

Pascal Lemoix kirjoitti:"Ei päivää, ettei päätä lyö."
-Varastomme sattuvia viisauksia

Ei sielä ole sellaisesta päätä suojaavasta kapineesta kuultu? Kypäräksi jossain sitä nimittävät. Jos pään kopsauttelua enemmänkin tapahtuu, niin pitäisi kai jo työsuojeluihmisenkin jotain sanoa.

Heinäkuu on aika hankala motivaation kannalta tänä vuonna.Eka päivä palasin lomilta ja vika päivä jään taas lomille. Ei pääse oikein kiinni töihin eikä nyt enää tässä vaiheessa kuuta viitti edes yrittää. Menee aika hengaillessa duunipäivät, mitä nyt välillä vähän jotain tekee, etteivät aivan lusmuna pidä.

Alkais jo loma..

Johan oli työpäivä.

Nyt olen vain tyytyväinen, että se show on ohi ja siitäkin kunnialla selvitty. Huh!

Edelleen kuitenkin pidän työstäni. Parempaa kesätyöpaikkaa saa hakea.

Työaijan lyhennyksiä. Pekkasia ja ylitöitä on jäänyt sen verran, että tänään pääsin tunnin ja 20 minuuttia etuajassa. Vielä on jäljellä 6 tuntia plussaa. Ne pitäisi käyttää pois ennen elokuuta, jolloin jään pois töistä.

Tänään olisi tarkoitus juoda. Onnekseni työkaveri vaihtoi iloisena iltavuoronsa aamuvuorooni. Klo 11 alkaisivat työni, mutta koska tuota plussaa on, saan mennä töihin klo 11 ja 15 välillä kunhan ehdin. Voisiko paremmin olla mahdollisen krapulapäivän työntekoa ajatellen?

Dnd kirjoitti:
Ei sielä ole sellaisesta päätä suojaavasta kapineesta kuultu? Kypäräksi jossain sitä nimittävät. Jos pään kopsauttelua enemmänkin tapahtuu, niin pitäisi kai jo työsuojeluihmisenkin jotain sanoa.

Tuo on toki totta, mutta kun kaikki valuu suureen laariin, jossa on lappu: "Oma tyhmyys."

Tänään taisin selvitä ilman osumaa.

Oih ja voih.

Työ on antoisaa, vaikeaa ja hankalaa.
Miten minä olenkin näin huono puhumaan, kommunikoimaan ja sopimaan.
Yhdessä kolutoverin kanssa koitamme saada aikaiseksi biisiä (eli esitystä)
eikä roolit tunnu olevan ole täysin selvillä.
Puhutaan eri asioista. Kävellään toisten yli. Ärsyynnytään toisesta ja odotuksista.
Ennenkaikkea minä tunnen itseni kovasti surkeaksi.
Luulin osaavani ja olevani parempi, mutta se oli harha.


Onneksi on sentään muutamia antoisia kokemuksia.
Ehkä se taas tästä...
vaikeaa.

En minä taija jaksaa tätä hommaa eläkeikkään saakka.
Miks joidenkin ihmisten täytyy olla semmosia, että kun joku niille jotain sanoo, niin muuta ei enää kuunnella, vaikka se olisi ollut ihan täyttä p*skaa. Toinen mikä kyrsii on niiden omien, kaikille hallaa tekevien mielipiteidensä toisille levittäminen. Tekis vaan itte niin, eikä kailottas p*skaa koko seudulle, kun jotkut ottaa sen todesta ja apinoi kovaäänisintä. Tämä harmittaa sitten aikanaan useita henkilöitä. Vidu, kun haluaa tehä työnsä hyvin, niin sitten jotkut yrittää ajattelemattomuuttaan ja tyhmyyttään sotkea asiaa.

Mä oon taas löytänyt Bubblesin..

Mä olen löytänyt Facebookin Farm Townin.

... ...

Yliopistolta tuli kirje. Ohut, kuten arvelinkin.
Hienosti ja tahdikkaasti otsikoitu: Sinua ei valittu

Pitäkööt akateemiset kermaperseet laitoksensa. Sinne kuitenkaan olisi halunnutkaan.
Happamia, sanoi kettu...
No, tulipahan luettua kolmea kirjaa moneen kertaan, eikä vain yhtä kuten edelliskerralla.

Emeritus.
Keksit jotain muuta kivempaa sitten syksyksi.

En mä oikeen tiiä kuuluisko tää tänne, mutta oivalsinpa tänään jotakin hauskaa töissä, ollessani tällä kertaa asiakkaana, enkä siellä kassapöydän takana.

Olen aina ihmetellyt asiakkaita, jotka työntää tavaroitaan eteenpäin hihnalla, jos se hihna ei jostakin myyjästä johtuvasta syystä pyöri. Myyjällä saattaa esim. olla edellisen asiakkaan kanssa juttu vielä kesken ja seuraavan asiakkaan tavarat joutuvat odottamaan vähän kauempana, kuin siinä ihan myyjän vieressä ja käden ulottuvilla.
Jotkut sitten puskevat tavaransa eteenpäin siinä toivossa, että pääsisivät nopeammin siitä kassalta pois, tai mistä minä tiedän miksi ne niitä puskevat. Kyllä se kassan täti ne siitä sitten piippaa ja laittaa eteenpäin, kunhan kerkiää. Itseä ainakin ärsyttää sellaset asiakkaat, jotka niitä tavaroitaan puskevat turhaan lähemmäs mua, kun se hihna ei pyöri.

No, tänään kuitenkin itse asiakkaana tuli tilanne, jossa työkaveri oli laittanut kassahihnan pois päältä ja edellisen asiakkaan tavarat katosivat omieni edeltä ja hihnalle jäi noin metrin verran tilaa. Mulle tuli hirveä tarve puskea niitä omia tavaroitani eteenpäin ja alkoi naurattaa, kun mietin samaa tilannetta siltä kannalta, kun itse istun kassan takana. Oivalsin, että ehkä niillä asiakkailla, jotka niitä tavaroitaan puskevat, on samanlainen tarvetila tuolle puskemiselle kuin minulla, eikä se niinkään johdu siitä että on kiire tms.

Tällasia arkipäivän oivalluksen tunteita tulee harvoin eteen.

Mä tuupin tavaroitani tiiviimmin hihnalla varsinkin ruuhka-aikaan sen takia, että takana tuleva saa myös latoa tavaroitansa hihnalle. Mua nimittäin häiritsee ne ihmiset, jotka latovat mun edessä yhden tuotteen per metri, ja kun kassa on ne nopsaan saanut hoidettua, niin mulla tulee kiire latoa omani siihen tyhjenevään kohtaan. Tulee tientukko-olo, varsinkin jos on vähänkin enemmän tavaraa itsellä

En koskaan muista tuuppineeni sen takia, että mulla olisi kiire ja kassaneidin mahdollinen hitailu olisi ärsyttänyt.


Kuulumisia: töissä on ollut ihan... kivaa