forde.munfoorumi.com

Emilia kirjoitti:Hetkeksi kiinnostuin bioteknologiasta, mutta bioalan duunit on netin mukaan vähässä

Ai on vai?
No hitsi.
Ei tainnu ihan nappiin sekään sitte mennä.

Kerrankin koitin ottaa etukäteen selvää. Jos sulla on jotain parempaa tietoa, niin kerro ihmeessä.
Edelleen kiinnostusta kyllä alalle.

Minä se vasta oon tyhmä.

Rupesin sitten vihdoin tekemään oikein urakalla koulutöitä. Metsäänhän se meni.

Voi onnetonta, kun minä ja tietokoneet muodostamme surkean parivaljakon. Miksi minä ylipäätään hain sellaiselle alalle, jossa tarvitaan äärettömän hyviä atk-taitoja? Kyllä mun täytyy olla pikkusen pöljä.

Noo, kai tämä tästä. Katsotaan asiaa uudemman kerran sitten, kun hakeudun sille omalle alalle.

Mikähän musta tulis isona?

heartless kirjoitti:Mikähän musta tulis isona?

Täälläkin samat huolet. Pitäis varmaan jossain vaiheessa harkita koulutusta ennen kun "on liian vanha". Plaaaaaaaaa.

theia kirjoitti:

heartless kirjoitti:Mikähän musta tulis isona?

Täälläkin samat huolet. Pitäis varmaan jossain vaiheessa harkita koulutusta ennen kun "on liian vanha". Plaaaaaaaaa.

Meistä voi tulla yhdessä rappioeläjiä! Jee!

Ressiä vähän on, kun liikkeenluovutuksesta tulee nykyisen TESin päättymisen myötä ens kuun jälkeen käsille ajat, joista ei ole mulla mitään hajua. Porukkaa ehkä pitäs vähentää, en tiedä, huhuja kuulin. Piti jututtaa tuota meidän johtajaa tänään, mutta en mä ehdi työpäivän aikana mitään extraa tekemään edes. Epätietoisuus saa mut aina kuvittelemaan pahinta mahdollista ja kehitän ressin ja menetän yöunet jos en tiedä mitä tuleman pitää. Möh. Jos jotain positiivista uskaltaa sanoa, niin tavaravirrat tuntuvat olevan hieman kasvamaan päin, ehkä siis ainakin joku on puljun palveluksessa jatkossakin.

heartless kirjoitti:Mikähän musta tulis isona?

Tämä pätee meikäläiseen sikäli, mutta muodossa miten ehdin opiskella kaikkea mitä haluan. Nyt tosin opiskelut eivät kiinnosta pätkääkään, töissä on kiva käydä ja saattaa saada jopa rahaa säästöön. Muutamassa mielenkiintoisessa seminaarissa on tullut käytyä ja aion käydä vastaisuudessakin jos sopivasti paikka ja aika osuu. Tulevaisuudessa haluan tosin käydä syventämässä entisiä opintojani, olisi niin paljon asioita joita haluaisin tietää!

Rahan säästämisestä. Tuntuu, että muut ikäiseni shoppaavat ja kännäävät palkkansa pois. Se tuntuu mielestäni järkyttävältä. Tosin kulutettavaksihan raha on tarkoitettu, joten ei siinä mitään pahaa voi olla. Minä taidan kuitenkin tähdätä tulevaisuuteen jos muut tuntevat olonsa hyväksi tässä hetkessä niin se heille suotakoon. Itselläni on haave, joka on vuosia autiona kököttänyt kotini lähellä. Kunhan säästöjä vain saisi kasaan ettei tyhjästä tarvitsisi aloitta ja töitä riittäisi varmasti ja pitkälle niin alan pohtimaan asiaa erittäin vakavasti...

Eilinen oli ahdistava päivä. Sain kuulla opiskeluun liittyviä uutisia, jotka tekivät oloni melkoisen surkeiksi. Iski epätoivo. "Mä en osaa mitään. Mitä h#¤%&ttiä mä edes teen tällä alalla, kun oon näin paska?" Onneksi Poika oli lohduttamassa ja sai mut lopulta vakuuttumaan siitä, etten mä nyt niin huono ole kuin kuvittelin sillä hetkellä. Kyllä tämä taas tästä. Noin muuten opiskelu maistuu tällä hetkellä hyvälle. Ja 44 tunnin viikkonikin typistynee 39 tunnin mittaiseksi. Ens viikolla helpottaa jo pikkuisen.

Emilia kirjoitti:Kerrankin koitin ottaa etukäteen selvää. Jos sulla on jotain parempaa tietoa, niin kerro ihmeessä.
Edelleen kiinnostusta kyllä alalle.

Ei mulla sen parempaa tietoa taida olla. Tai voisi ehkä, jos muistaisin joskus merkata kalenteriin työelämäillat ja mennä paikalle. Kai tuleva työura riippuu vähän siitäkin, että mitä haluaa ja kuinka innostunut ja kiva tyyppi on.
Mitä tarkaanottaen olisit kiinnostunut tekemään isona?

Pvi kirjoitti:

Emilia kirjoitti:Kerrankin koitin ottaa etukäteen selvää. Jos sulla on jotain parempaa tietoa, niin kerro ihmeessä.
Edelleen kiinnostusta kyllä alalle.

Ei mulla sen parempaa tietoa taida olla. Tai voisi ehkä, jos muistaisin joskus merkata kalenteriin työelämäillat ja mennä paikalle. Kai tuleva työura riippuu vähän siitäkin, että mitä haluaa ja kuinka innostunut ja kiva tyyppi on.
Mitä tarkaanottaen olisit kiinnostunut tekemään isona?

Minä? Innostunut ja kiva.
Anteeksi mutta Ei mulla ole tulevaisuutta varmaan millään alalla, jos noi on kriteerit.

No eikä ku nyt vakavissaan. Ei mulla oo hajuakaan, mitä mä haluaisin tehdä. Se tunne, että tätä nykyistä alaa en ainakaan, vaan kasvaa koko ajan. Tai ei alassa välttämättä vikaa sinänsä, mutta tahdon pois näistä maailmanlaajuisesti toimivista yrityksistä, joissa ei välitetä paskan vertaa muusta kuin tuloksista ja voitoista. [nyt tekis taas mieli avautua ihan vitusti paristakin työasiasta, mutta jätän väliin, koska saattaisin mennä liian ykstyiskohtaisiin kuvauksiin aasioista ja ihmisistä.]

Mut jos otan vielä selvää enempi bioteknologiasta ja koitan opiskella sitä tarvittavaa kemiaa, niin ehkä mustakin tulee taas innostunut ja kiva. Toivo elää ja aikahan ei ihan heti kesken ole loppumassa (toivotaan ainakin).

Musta nyt vaan on niin että innostuneisuus ja kivuus on tärkeintä, jos ei elämässä, niin ainakin töissä.
Ehkä ei kaikissa töissä arvosteta noita, mutta ne onkin sitten ihan tyhmiä töitä.

Mutta jos sulla ei ole vielä selvinnyt, että minkä ajan biohommia haluat tehdä, niin sitten on kyllä
ihan hirveästi mahdollisuuksia. Biotekniikkahan määritetään niin, että siinä käytetään biologista
prosessia hyväksi jonkun tuotteen valmistamiseksi tai lopputulokseen pääsemisekisi. Alalta löytyy
kaikkea juuston valmistuksesta syöpätutkimukseen. Ja tiedoksi, että noita hommia pääsee teke-
mään kovin montaa kautta. Jos päädyt yrittämään, niin kannattaa tosissaan hakea useampaan
paikkaan eikä vain seurata bioteknologia-nimikettä. Jos tulee ajankohtaiseksi, niin saa kysyä.

Sympatiaa kaikille itselleen sopivaa työtä pohtiville, eihän se monestikaan helppoa ole omaa alaa löytää.

-----

Itsellä pari viikkoa pedagogisia takana, eikä ainakaan vielä tunnu siltä, että pelottelut niiden hajottavuudesta olisivat käyneet toteen. Tuntui, että ensi viikolle pitää hirveästi suunnitella kaikkea, mutta jo eilen aamupäivällä sain kaikki ennakkohommat valmiiksi. Lähinnä tässä ihmetyttää se, että miksen aiemmin hoksannut, miten antoisaa opettaminen voi olla. No, ehkä tämä hybris vielä koituu kohtalokseni ja tipahdan korkealta. Toivottavasti niin ei kuitenkaan käy.

On aikalailla itsestä kiinni hajoaako vai ei. Itse viilasin perfektionistina tuntisuunnitelmia pikkutunneille, vaikka saman suoritusmerkinnän sai myös viilettämällä tunnille monta minsaa myöhässä ja tekemättä mitään ennakkohommia... Meitä on niin moneen junaan. Proseminaarityötäkin väänsin pieteetillä, kun taas samainen viilettäjä häröili vain paperille jotain epämääräistä. Onneksi sain kunnian murskata tekeleen opponenttina...

Niin, en ole pedagogisten osalta juuri ollenkaan ajatellut suoritusmerkintää, vaan ihan käytännön tasolla sitä, oppivatko oppilaat. Ohjaaja tai didaktikko - tai mikä hän nyt onkaan - sanoi muuten tuosta hybriksestäni, että anna sen vain olla: itseluottamus on pelkästään hyvästä. Itse tosin odotan, että jossain vaiheessa tulee vielä pieni tai suuri hajoaminen. Alussahan tämä vuosi vasta on.

Samalla kun käytännön opetushommat maistuvat toistaiseksi hyvältä, tuntuu minusta kyllä, että noin niin kuin "tieteenä" minulla ei ole tälle oppiaineelle mitään annettavaa. Gradunkin voisi tehdä jostain pedagogisesta aiheesta, paha kyllä lähes kaikki pedagogiset aiheet tässä aineessa on jo lähes loppuun kaluttu. Oikeastaan tutkimuksellisesti sivuaineeni on minusta nykyään paljon kiinnostavampi, mutta eipä sitä enää tässä vaiheessa voi ruveta pääaineeksi vaihtamaan. Voisi tietysti keksiä jonkun aiheen, jossa sivu- ja pääaine yhdistyisivät, mutta se tuntuu vain jotenkin niin päättömältä.

päivänpolttaja kirjoitti:Samalla kun käytännön opetushommat maistuvat toistaiseksi hyvältä, tuntuu minusta kyllä, että noin niin kuin "tieteenä" minulla ei ole tälle oppiaineelle mitään annettavaa.

Musta tuntui koko opiskeluajan tuolta. Tykkäsin jo silloin ja tykkään vieläkin työstäni kovasti ja olen siinä hyvä, mutta mitään tiedettä en osannut/halunnut siitä ruveta tekemään. Mua kiinnosti koko ajan vain itse käytännön tekeminen eikä tieteily.

...mutta eihän sitä kaikkien yliopistossa tai vastaavassa ylemmän asteen laitoksessa opiskelevien tarvitsekaan tutkijoiksi ryhtyä - onneksi!

Kovasti onnea teille, jotka vielä mietitte, mitä teistä isona tulee ja teille, jotka etsitte työpaikkaa ja teille, jotka olette sen saaneet. Toivon todella kovasti, että kaikki toiveenne toteutuvat!

Meillä on sitten yt-neuvottelut käynnissä. Alunperin tällä kertaa (keväällä jo otettin yksi kierros ja koski vain meidän yksikköä) piti koskea koko konsernia, mutta hups, suurin osa muista yksiköistä pudotettiinkin neuvotteluiden ulkopuolelle. Eli suurin osa tästä paskasta kaatuu taas meidän yksikön niskaan.

Ei naurata, ei hymyilytä, ei jaksa ajatella positiivisesti. Saatana, kaikki on ihan perseestä.
Ja pahimmalta tuntuu, että lähimmällä esimiehellä, joka aikaisemmin on ollut kovasti meidän puolella, on tällä kertaa ihan oma selvä visio, että puolet porukasta pellolle.
Ja vittuiluakin sieltä taholta saa kuulla. Masentaa, stressaa, vituttaa, väsyttää, kyllästyttää, ihan kaikkea paskaa mitä voi vaan keksiä. Tässä ei ole mitään hyvää.
Meillä on hyvä, tiivis työyhteisö, tunnettu toisemme suurinpiirtein iät ja ajat ja lähes kaikki tulee toimeen toistensa kanssa ja on hauskaa, poristaan ja hullutellaan.
Tuntuu niin surulliselta, jos tämä kaikki hajotetaan... Suren jo etukäteen. Ja jos sitten vielä tulee päälle lomautukset...
Nyt ei jaksa ajatella, tulee itku.

Voi ei tahris, voimia.

Itsellä alkoi viime viikolla gradu-ryhmä ja idea on, mutta toteutusta pitää vielä miettiä ja koittaa kerätä tutkimusaineistoa ja sen sellaista..
Tällä hetkellä on jo sellanen olo, että teen nyt vana jotenkin sen väliraportin siihen jouluun mennessä/tienoilla ja sitte saa olla koko paska jonki aikaa ja koitan saada suoritettua kaikki kurssit, niin ei tarttis sitte enää miettiä ku sitä gradua.
Ahdistus. Tiedän että vielä on aikaista suunnitella jotaki graduhommia tässä, mutta silti suunnittelen.

Tahris Eniten muakin on surettanut, että meidän loistava, erittäin hyvin toimeen tuleva työporukka on hajotettu. Tai karsittu. Toiset yt:hän oli menossa mun saikun aikana (sekin suretti, koska en voinut olla täällä toisten tukena ja etujenvalvojana), niin nyt vuodenvaihteessa lähtee taas yksi parhaista tyypeistä Parasta tässä duunissa on kuitenkin koko tämän 10 vuoden ajan ollut työporukka.


Noin muuten voin sanoa oikeasti jopa viihtyneeni töissä Mitään muutostahan ei tietenkään ole firman päässä tapahtunut. Itse olen vain ronskisti ruvennut tekemään asioita itselleni parhaimmalla tavalla. Pomo ei ole reagoinut mitenkään, vaikka olen tehnyt melko radikaaleja muutoksia. Eikä esal:ia vieläkään kuulu, vaikka olen siitä muistuttanut jo kolmeen otteeseen kesäloman jälkeenkin Pomo vissiin paskat nakkaa noin muutenkin, ihan sama mitä sille sanoo nykyään. Mä tunnen itseni ihan kakaraksi, joka testailee vanhempiensa rajoja, että koska napsahtaa

Omassa asenteessa on tapahtunut iso muutos. Äskenkin nauroin vaan vedet silmissä, kun oli yhden ison asiakkaan palvelussa iso ongelma No en itse ongelman takia, vaan sen selvittelystä. Yritin selvittää, että missä homma tökkii. Ensin asiakas ilmoitti yhden asian, ja meidän sisäisen järjestelmän mukaan se oli toinen asia. Kysyin asiaa kahdelta tyypiltä Helsingistä, isopomolta ja yhdeltä käytännön asioista vastaavalta pomolta. Isopomon mielestä se on kolmas asia, joka tökkii, käytännön pomo sanoi, että asiakas on oikeassa. Piruuttani kävin tsekkaamassa meidän nettisivuilta, niin siellä oli taas ihan eri tietoa Ei voinut kuin nauraa Aiemminhan olisin vetänyt ihan täydet pultit, hermostunut kun en voi antaa asiakkaalle tyydyttävää vastausta. Asiakas on siis nimenomaan mua lähestynyt tämän ongelman kanssa, ja lupasin selvittää. Ennen koin jotenkin olevani henkilökohtaisessa vastuussa mahdollisissa ongelmatapauksissa. Nyt vaan laitoin em. henkilöille tietoa, että näin tänään, selvittäkää te asiakkaan ongelma ja palailkaa suoraan asiakkaalle. Asiakkaalle taas ilmoitin isopomon nimen ja yhteystiedot, että hän selvittää nyt sen ongelman Ikinä ennen ole tehnyt noin Pomo, jonka asiakas se on, ei varmaan tykkään, mutta mitä väliä

Välillä vähän harmittaa tällainen tiedon välittäjänä oleminen, koska tässä työssä ei ole enää mitään haastetta, mutta parempi näin päin.

Aurora B. kirjoitti:Noin muuten voin sanoa oikeasti jopa viihtyneeni töissä Mitään muutostahan ei tietenkään ole firman päässä tapahtunut. Itse olen vain ronskisti ruvennut tekemään asioita itselleni parhaimmalla tavalla. Pomo ei ole reagoinut mitenkään, vaikka olen tehnyt melko radikaaleja muutoksia. Eikä esal:ia vieläkään kuulu, vaikka olen siitä muistuttanut jo kolmeen otteeseen kesäloman jälkeenkin Pomo vissiin paskat nakkaa noin muutenkin, ihan sama mitä sille sanoo nykyään. Mä tunnen itseni ihan kakaraksi, joka testailee vanhempiensa rajoja, että koska napsahtaa

Omassa asenteessa on tapahtunut iso muutos. Äskenkin nauroin vaan vedet silmissä, kun oli yhden ison asiakkaan palvelussa iso ongelma No en itse ongelman takia, vaan sen selvittelystä. Yritin selvittää, että missä homma tökkii. Ensin asiakas ilmoitti yhden asian, ja meidän sisäisen järjestelmän mukaan se oli toinen asia. Kysyin asiaa kahdelta tyypiltä Helsingistä, isopomolta ja yhdeltä käytännön asioista vastaavalta pomolta. Isopomon mielestä se on kolmas asia, joka tökkii, käytännön pomo sanoi, että asiakas on oikeassa. Piruuttani kävin tsekkaamassa meidän nettisivuilta, niin siellä oli taas ihan eri tietoa Ei voinut kuin nauraa Aiemminhan olisin vetänyt ihan täydet pultit, hermostunut kun en voi antaa asiakkaalle tyydyttävää vastausta. Asiakas on siis nimenomaan mua lähestynyt tämän ongelman kanssa, ja lupasin selvittää. Ennen koin jotenkin olevani henkilökohtaisessa vastuussa mahdollisissa ongelmatapauksissa. Nyt vaan laitoin em. henkilöille tietoa, että näin tänään, selvittäkää te asiakkaan ongelma ja palailkaa suoraan asiakkaalle. Asiakkaalle taas ilmoitin isopomon nimen ja yhteystiedot, että hän selvittää nyt sen ongelman Ikinä ennen ole tehnyt noin Pomo, jonka asiakas se on, ei varmaan tykkään, mutta mitä väliä

Eivätkö keksit olekin tosi hyviä täällä pimeällä puolella? Kun minäkin tajusin että puhelinapinana olen melko lailla korvaamaton, elämä helpottui. Tietty voivat haukk---kommentoida rakentavasti, mutta mistä luulette saavanne jonkun tähän tällä palkalla, työkiireellä ja tietämyksellä? YOU ARE ALL MY BITCHES!!

Jep, viikonloppua odotellessa...

Mulla on nyt sitten aihe kandia varten. Outoa. Hämmentävää. Mielenkiintoista. Pelottavaa. Stressaavaa. Erilaista. Ja jopa mukavaa.

Siis oikeasti. Mä tuun joskus vielä valmistumaan.

On tämä nyt taas pelleilyä. En saakaan pitää oppituntia, koska en ole ehtinyt vielä tavata kyseistä ryhmää. Mikähän edellytys tämä onnistuneelle opetukselle on: eihän sitä pikakomennuksena sijaistamaankaan mennessä tavata oppilaita etukäteen.

Työpaikalla on kaksi ihmistä jotka ei "sovi" samaan rakennukseen. Ei kovin mukavaa muillekkaan.

Eilen loppui palvelualan työehtosopimus ja tänään loppui maito. Hitto, jos kohta loppuu kahvi niin se on lakko!

Paitsi että näin yöllä unta siitä, että olin taas yläasteella koulussa. Sanokaa vaan Top Secret-leffan rip-offiksi, mutta olin oikeastaan aika tyytyväinen tullessani töihin

Ps. Jahas, ja nyt tilattiin lisää maitoa. Lakonuhka peruutettu

Mr. Smith kirjoitti:Eivätkö keksit olekin tosi hyviä täällä pimeällä puolella? Kun minäkin tajusin että puhelinapinana olen melko lailla korvaamaton, elämä helpottui. Tietty voivat haukk---kommentoida rakentavasti, mutta mistä luulette saavanne jonkun tähän tällä palkalla, työkiireellä ja tietämyksellä? YOU ARE ALL MY BITCHES!!

Korvaamaton? Ei ei ei, mä tajusin, että olen korvattavissa noin vaan *naps*, nämä mun pomot ehkä itkisivät mun perään, mutta yrityksen johtoa ei kiinnosta. "Tuumintataukoni" aikana vain hoksasin, ettei haittaa, vaikka kenkää tulisikin Mutta hyviä keksejä on, kiitos vaan


Mulla olisi taas positiivista kerrottavaa. Istuttiin perjantaina esimiehen kanssa alas, ja puitiin asiat poikki ja pinoon. Äärimmäisen hyvä keskustelu, josta poiki paljon hyvää. Pointsit esimiehelle. Joitakin asioita esimiehen pitää käydä läpi oman esimiehensä kanssa, niihin en usko tulevan mitään muutosta, mutta sentään sain nekin pois omilta harteiltani.


Äsken tuli vastattua myös työtyytymättömyyskyselyyn

Aurora B. kirjoitti: Korvaamaton? Ei ei ei, mä tajusin, että olen korvattavissa noin vaan *naps*, nämä mun pomot ehkä itkisivät mun perään, mutta yrityksen johtoa ei kiinnosta. "Tuumintataukoni" aikana vain hoksasin, ettei haittaa, vaikka kenkää tulisikin Mutta hyviä keksejä on, kiitos vaan

Noh, pääasia että et enää stressaa asiasta

Äsken tuli vastattua myös työtyytymättömyyskyselyyn

Kysely? Tyytyväisyys?
Ai niin tämä oli näitä te-olette-vuokratyöläisiä-joten-meitä-ei-kosketa-hevon-KRÖHÖM-tykkäättekö-meistä-tehän-saatte-palkan-eikö tsydeemejä