Euforiat ja ahdingot - eli kaikenlaiset tuntemukset

[Emilia]

Kmaria, otan osaa. Varmasti ollut raskasta seurata toisen pois kuihtumista.

Theia
Itsekin jäin täysin pimentoon, kun fafa joutui leikkaukseen ja kuoli sen jälkeisiin komplikaatioihin. Aika epäreilulta tuntuu, ettei itse voinut tilanteessa päättää esimerkiksi käydä häntä katsomassa.

[Wildchild]

Mä en kyllä ymmärrä miksi noita asioita pitää salata. Meillä on meinaan ihan samaa mun äidin kanssa: äiti ei kerro asioita ja sitten kuulen ne jostain muualta... Mieluummin kuulisin ne suoraan äidiltä heti kuin viikon-parin päästä toiselta. Ja olen sanonut suoraan että haluan tietää ne heti. Ehkä vielä jonain päivänä...

[marenkienkeli]

Munkin mielestä salailu on todella jännää. Paitsi, jos kyseessä on joku ääristressaaja niin kuin meidän mumma. En viitsi sille kertoa, että olen työtön, tai olen bussilla menossa bileisiin (väitän meneväni kotiin) jne. Mutta siis tavalliset ihmiset ovat asia erikseen.

Kyllä mä ainakin olin pikkuisen loukkaantunut, kun mulle ei heti kerrottu mumman syövästä vaan odotettiin (pari viikkoa), että tulen takaisin Suomeen. Toisaalta, voin olla siitä kiitollinen, kun sai siellä rapakon takana olla huoletonna, kun en mä sieltä kuitenkaan olisi aikaisemmin takaisin päässyt. Mutta oli mulle ainakin tärkeää se, että mumman tilannetta ei kaunisteltu (vaikka tokikaan pahoista kivuista ei kaikkia yksityiskohtia kerrottu). Ja saatiin käydä monesti häntä katsomassa sairaalassa ja viimeisen kerran vielä siinä vaiheessa, kun hänet oli jo arkkuun laitettu. Mun mielestä oli todella hyvä nähdä vielä se ihmiskuori ennen hautaamista. Mä olin tuolloin 17-vuotias. Miksi siis ei aikuisille kerrottaisi asioita niin kuin ne on?

[kmaria]

Kiitos kaikille.

Jaksamista myös theialle, onpa kurja, että asioita ei oo kerrottu.

[Emilia]

Kai se on jotain suojelunhalua, ettei tahdota omalle lapselle kertoa ikäviä asioita. Minusta se on holhoamista ja ärsyttävää.

Marengin viestistä tuli mieleen, etten mäkään kaikkea tietty kerro, jos tiedän, että asia vain pahottaisi toisen mielen, muttei varsinaisesti vaikuta hänen elämäänsä. Mutta jos se asia vaikuttaa sen toisenkin elämään, silloin pitää mun mielestä kertoa.

[Kibaya]

Akupunktion jälkeinen olotila.

On rauha, on samalla euforia ja särkee ihan helvetisti.
Selkää painaa ja jalat huutaa paijausta tai jotain muuta pehmeyttä.
Samaan aikaan ihan hirviä juilinta ja särky, mutta samalla semmoinen maailmaa syleilevä halausfiilis.
Semmonen
En osaa kuvailla sitä kun asiat naksahtaa kohdalleen.
Akupunktion jälkeisessä euforiassa kaikki on kauheen selkeetä.
Niinku nytkin. Puhuin ystävän kanssa puhelimessa ja itketti sen aikana kun kaikki vaan on selkeintä ikinä.
Tää on niitä hetkiä mitkä pitäis muistaa kun ahdistaa ja on ankeeta.
Sekä nää ystävät, että tää selkeys.
Luotto siihen, että asiat järjestyy. Koska ne aina järjestyy.

[Shay]

Mies sai töitä! Työttömyys on ollut jonkunlainen varjo tulevaisuutemme yllä jo kauan, mutta nyt näyttää pitkästä aikaa valoisalta. Hitto, että oon ylpeä ja onnellinen.

[Emilia]

Voihan.

Mummun kasvain leikataan. En odota kovin hurjaa toipumista mutta mummulle tsempit, kun viitsii lähteä moiseen rumbaan. Toivottavasti leikkaus menee hyvin eikä tule komplikaatioita ja mummu pääsisi vielä kotiinsa asumaan tän jälkeen.

Iskän maksassa on jotain. Tällä viikolla selvitetään, mitä. Aiemmin oli se keuhkohomma, joka onneksi ei ollut mitään. Toivotaan, että tämäkin on vain varjo..

[Suvi]

Voi ei, onpa täällä paljon ikäviä uutisia. Jaksamista kaikille.

No ei munkaan uutiset oikeastaan parempia ole: Äiti laittoi aikaisemmin viikolla viestiä, että mumma on sairaalassa erittäin vakavassa tilassa, eilen puolenpäivän aikaan sain tädiltä viestin, että mumma elää enää tunteja. Tänään käytiin mm. veljen kanssa sairaalassa. Luulenpa, että illalla saan uutisen siitä, ettei mummaa enää ole.

Omituinen olo. Tavallaan tähän on valmistautunut jo jostain keväästä asti, mutta nyt on todella vaikea käsittää, että mumma elää viimeisiä hetkiään.

Niin, ja mun ukki on ollut jo ainakin parisen viikkoa sairaalassa. Toivottavasti hän selviää sieltä.

Päivitys: Mumma kuoli pari tuntia sitten. (Klo 17:30 siis tämä päivitys.)

[skray]

Osanotot suville.

[theia]

Voi Suvi, osanotto

Meillä myös ukki nukkui pois. Ilman kipuja sairaalassa, mummi oli pitämässä kättä loppuun saakka. Nyt on huoli mummin voinnista, 60 avioliittovuoden jälkeen yksin...

[Emilia]

Osanottoni sekä Suville että theialle.

[Wildchild]

Osanottoni Suville ja theialle.

[Suvi]

Kiitos osanotoista

Osanotot minultakin theialle.

[kmaria]

Suvi ja theia, osanottoni!

[Kibaya]

Suvi ja theia.
Osanottoni!


Voimia myös Emilialle!
Ja kaikille jotka kokee tarvitsevansa niitä.

[L-S]

Suvi ja theia. Osanotto

[marenkienkeli]

Suvi ja theia, osanottoni.

[Suvi]

Niin, ja mun ukki on ollut jo ainakin parisen viikkoa sairaalassa. Toivottavasti hän selviää sieltä.

Ei selvinnyt. Ukki kuoli tänään.

Tuli vähän puskista tämä, kun viimeksi sunnuntaina iskä sanoi, ettei ukki ole "kuoleman kielissä". Meni ilmeisesti sitten vaan koko ajan huononpaan suuntaan.

[marenkienkeli]

Suvi. Otan osaa.

[kmaria]

Voi Suvi, onpa nyt ihan liikaa suru-uutisia. Osanottoni!

[L-S]

Suvi

[Suvi]

Kiitos osanotoista!

Unohdin kertoa, että mun serkku sai myös vauvan melkein samana päivänä kuin mumma kuoli. (Laskettu aika tosin oli tammikuussa, joten draamaa oli tässäkin, mutta lapsella on asiat kai niin hyvin kuin tässä tilanteessa voi olla.) Mun sisko ja veli vitsaili, että se lapsi varmaan ehti heittää femmat mumman kanssa.

[Emilia]

Suvi Otan osaa.
Lämpimiä ajatuksia sinulle ja perheellesi.

Ihana kuitenkin kuulla, että vastasyntyneellä sentään on asiat hyvin. Tänään on myös maailman keskoslasten päivä.

[Aranwe]

Osanotot läheisiä menettäneille! Tuntuu hölmöltä tulla postaamaan ilouutisia samaan ketjuun, mutta muistan omien isovanhempieni hautajaisissa hymyilleeni serkkujen lapsille, jotka iloisesti leikkivät leikkejään kaiken surun keskellä. Elämä jatkuu.

Minusta tuli tänään eno!