We Want More

[Lyyra]

Ylen kilpailija elähtäneiden poptähtien urien pelastukseen, We Want More, on osoittautumassa erittäin kiinnostavaksi. Ensimmäinen artisti on jo jäänyt poiskin. Miljoonasateen kitaristi kirjoittelee Facebook-sivullaan tällaista.

[Pascal Lemoix]

Kiinnostaa kyllä nähdä tämä ohjelmasarja. Vaikka olisikin YLE Vain elämää, niin kuitenkin tässä on vähän eri näkökulma. Turhan voimakas, jos tuota Miljoonasateen edustajaa uskotaan. Eli NÄKÖKULMA on survottu väkisin, jos ei muuten.

[Pascal Lemoix]

Ainakin Neon 2 -jakso oli kiinnostava. Aion katsoa jatkossakin. Kyllä tässä sivutaan syvempiä ja synkempiä aiheita kuin Vain elämäässä.

[Lyyra]

Ylen kilpailija elähtäneiden poptähtien urien pelastukseen, We Want More, on osoittautumassa erittäin kiinnostavaksi. Ensimmäinen artisti on jo jäänyt poiskin. Miljoonasateen kitaristi kirjoittelee Facebook-sivullaan tällaista.

Se olikin kosketinsoittaja. Ja roktoimittaja Nalle Österman on jatkanut aiheesta blogissaan, jota en nyt jaksa kaivaa.

[outsider]

Ylen kilpailija elähtäneiden poptähtien urien pelastukseen, We Want More, on osoittautumassa erittäin kiinnostavaksi. Ensimmäinen artisti on jo jäänyt poiskin. Miljoonasateen kitaristi kirjoittelee Facebook-sivullaan tällaista.

Se olikin kosketinsoittaja. Ja roktoimittaja Nalle Österman on jatkanut aiheesta blogissaan, jota en nyt jaksa kaivaa.

Miksi Miljoonasateen jäsen halutaan oikeuteen tv-ohjelman takia?
Miljoonasateen kosketinsoittaja: Minua uhkailtiin "toimenpiteillä"
Miljoonasateen laulaja Heikki Salo uhrasi bändikaverinsa susille

Sarjan tuottaja Suvi Valkonen-Laine vastasi kritiikkiin kääntämällä koko kuvion tyylipuhtaaksi mainonnaksi Radio Suomen täysin puolueettoman toimituksen ystävällisellä avustuksella.

[L-S]

Kumma ohjelma tämä. Riippunee pitkälti siitä kiinnostaako bändi, että jaksaako katsoa. Neon2-jaksoa katsoin toisella silmällä ja korvalla jaksamatta kiinnostua niinkään. En ole koskaan ollut fani, vaikka tykkäsin kai hiteistä. Don Huonot on näistä ainoa, jota oikeasti olen kunnolla kuunnellut. Ihan kiinnostava jakso sinänsä siis, vaikka toisaalta mua ei hirveästi jaksa kiinnostaa bändien kuka veti turpaan ketä -sekoilut ja ristiriidat, ei ole koskaan jaksanut. Tuossa ne korostuivat aika paljon. Siinä mielessä ymmärrän hyvin tuon Miljoonasateen tyypin kritiikin, jos tuollaisia juttuja erikseen oikein haetaan niin hohhoijaa. Mutta en ole seurannut keskustelua tästä asiasta kovin tarkkaan, luin vain sen alkuperäisen FB-päivityksen (en jaksanut edes noita outsiderin linkkejä). Kuten bändien konflikteja kohtaan, myös kiinnostukseni tv-ohjelmiin liittyviä skandaaleja kohtaan on melko vähäinen.

Tavallaan oli mielenkiintoista nähdä miten Don Huonot reflektoivat asioita kuitenkin. Ihmettelen tosin kuvausasetelmaa, tuota että tyypit puhuvat vasten mustaa taustaa ja näytetään sivuprofiilia. Tulee mieleen dokumentit, jossa kasvojaan piilottelevat ex-vangit puhuvat seinille... Ja sitten täysin random leikkaus suoraan edestä -kuvaan, jossa taustalla on jotain värikästä mistä ei saa selvää.

Enemmän kuin Donkkareiden historiaa, rupesin miettimään sen sijaan omaa suhdettani Don Huonoihin. Kuuntelin näitä lähinnä vuosituhannen vaihteessa muutaman vuoden ajan. Siinä vaiheessa kun ne lopettivat, kiinnostus oli vähän kai jo hiipumassa. Sitten onkin mennyt noin 10 vuotta etten ole kuunnellut Don Huonoja juuri lainkaan. Jännästi dokkaria katsellessa tuntui, että pystynkö nytkään kuuntelemaan. Kun on ollut taukoa, ne kappaleet yhdistyvät niin vahvasti menneisiin aikoihin. Tuntui ihan vieraalta. Mutta koska jakso keskittyi bändin henkilökemioihin, se ei tarjonnut juuri tarttumapintaa tällaisiin asioihin.

En ymmärrä puheita Ylen Vain elämäästä. Kyseessä on selvästi hengeltään ihan erityyppinen sarja. Lisäksi ihmettelen kuka on tässä välissä ehtinyt kaivata Mascaraa. Ilmeisesti pakko oli vain saada mukaan joku bändi, jossa oli naisia, kun muuten on miespainotteista.

[Suvi]

Lisäksi ihmettelen kuka on tässä välissä ehtinyt kaivata Mascaraa. Ilmeisesti pakko oli vain saada mukaan joku bändi, jossa oli naisia, kun muuten on miespainotteista.

No vähän sama. Tai lähinnä on pakko katsoa se Mascara-jakso ihan sen takia, koska minua kiinnostaa, miten jostain Mascarasta saadaan tehtyä tunnin ohjelma.

En ole vielä katsonut Donkkari-jaksoa, mutta minusta koko ohjelman idea on vähän teennäinen. En muutenkaan pahemmin yleensä pidä siitä, että jo kertaalleen hajonneet bändit tekevät comebackin. Pidin lapsena/esiteininiä tosi paljon Miljonaasateesta, mutta en edes itse asiassa tiennyt Miljoonasateen hajoneen. Donkkarit oli jossain vaiheessa tosi tärkeä bändi mulle, mutta en välttämättä olisi edes toivonut heidän paluutaan.

Kuitenkin Neon 2 -jakso oli yllättävän kiinnostava. Kuten Pascalkin sanoi, yllättävän kipeitä asioita nousi esille. En mä esimerkiksi tiennyt, että Neon 2 oli ns. oikea bändi, eli muutakin kuin Jussi ja Rami. Saa nähdä, paljastuuko Donkkareista mitään ns. uutta mulle. Ei muakaan pahemmin kyllä kiinnosta kuka veti turpaan ja ketä.

[Lumikki75]

En mä esimerkiksi tiennyt, että Neon 2 oli ns. oikea bändi, eli muutakin kuin Jussi ja Rami.

En mäkään, vaikka olin fani aikanaan.
Vaikutuksille alttiina teininä se levy-yhtiön mainostus näköjään puri muhun ihan kympillä.

Mascaran mukaan ottamista ihmettelen minäkin. Kaikki muut ovat oikeita bändejä, Mascara on yhden hitin ihme. Ketä edes kiinnostaa kuulla niiden tarina? Ei mua ainakaan.

[Suvi]

Mä oon täysin unohtanut kommentoida tänne yhtään mitään, ja oikeastaan koko ohjelma on unohtunut. Mä katsoin kaikki ne artistien omat jaksot, mutta kaikki tuntuivat vaan artistien terapiaistunnoilta, joka oli vähän tylsää. Jotenkin tuntui muutenkin välillä, että sitä vastakkainasettelua haettiin väkisin.

Veikkaan, että ohjelma olisi muuttunut kiinnostavammaksi, kun artistit pääsivät studioon ja alkoivat tehdä yhdessä biisejä, mutta en ole vaan sitten enää jaksanut. Katsoin jaksot aina jälkikäteen ja nyt mulla on jäänyt kaikki Kwan-jakson jälkeiset jaksot katsomatta. Mitä niitä nyt sitten on? Ehkä kolme. Tuntuu, että on muutenkin liikaa katsottavaa nykyisin, niin tämä ohjelma on niistä ensimmäinen, jonka voi hyvillä mielin jättää katsomatta.

[L-S]

Joo, mullakin tämä on jäänyt vallan katsomatta muutaman ekan jakson jälkeen. Mascara-jakso varsinkin oli aika kamalaa riitojen puimista ja terapiaa. Ehkä tosiaan studiojutut olisivat olleet kiinnostavia, mutta ei riitä aika tai kärsivällisyys. Varsinkin jos kiistat olisivat jatkuneet siellä...

Vähän sääliksi käy Yleä, kun ohjelmaan oli selvästi panostettu paljon, mutta ilmeisesti siitä ei lopulta jaksanut kovin moni innostua.

[Suvi]

Vähän sääliksi käy Yleä, kun ohjelmaan oli selvästi panostettu paljon, mutta ilmeisesti siitä ei lopulta jaksanut kovin moni innostua.

Niin totta. En muista kauan nuo jaksot ovat Areenassa. Ehkä katson joskus tylsänä päivänä kaikki katsomatta jääneet jaksot putkeen.

[L-S]

Vaikka itse ohjelma ei niin kiinnostanutkaan, olin positiivisesti yllättynyt, että Don Huonot oli ohjelman innoittamana innostunut tekemään toisenkin uuden kappaleen ohjelmassa kuullun lisäksi. Aika sympaattista sinänsä, ehkä kappale ei ollut hirveän ihmeellinen, mutta nimenomaan sympaattinen.

Myöskin kuuntelin mielelläni We Want More -levyllä ollutta uutta versiota Suojelusenkelistä. Tuli jotenkin mieleen, ettei tällaista musiikkia enää kukaan tee nykyään. Tai että tietynlaisen suomirockin aika oli ja meni, vaikka onhan näitä joitakin, mutta muutoinhan kaikki tekevät nykyään enimmäkseen räppiä tms. Jos Don Huonot tekisivät jonkun lyhyen kiertueen, jossa tultaisiin lähistölle, voisin ehkä mennä katsomaan, mutta en taida jaksaa alkaa metsästää lippua helmikuulle luvatulle keikalle.

[Pascal Lemoix]

Mä olen katsonut neljä ekaa jaksoa ja mielestäni nuo ovat ainakin olleet ihan mielenkiintoisia kurkkauksia bändien sisäiseen dynamiikkaan. Vaikka ohjelmaan tietty kaava onkin haettu, niin jokaisen bändin tarina on kuitenkin omanlaisensa. Don Huonoista en kauheasti edes yhtyeenä tykännyt ja sillä jäähyväiskiertueella katsoin Ankan keikkaa muutaman biisin, että joo.

Mutta sekin on tavallaan myös dokumentti siitä, kuinka festareista todella tuli jokamieshommaa viimeistään 90-luvun lopulla. Miljoonasateen jaksossa taas oli selkeästi vanhemman ikäluokan herroja ja ihan oma meininkinsä silläkin. Täytyisi katsoa Kwanin jakso.