Tv/elokuvatyyppistä ilmoituttelua

[Kibaya]

Areenassa oleva Pirjo Heikkilän sarja Pirjo
Pieniä, muutaman minuutin mittaisia sketsitilanteita, joissa Pirjo on ihanan akward!
Katsoin kaikki heti ja meinaan katsoa uudestaan.
Jos tykkää Siskonpedistä, niin ehkä nämäkin menee

[Pascal Lemoix]

Ainakin salaattijakso, joka tuli eilen TV:stä, oli mainio!

[Suvi]

Mä huomasin kanssa, että Pirjo oli tullut Areenaan. Mä olin ihan varma, että Kibs tulee kehumaan sitä.

[L-S]

Mä en ollut kuullutkaan Pirjosta (sarja), mutta kiitos suosituksesta, koska Pirjo Heikkilä on mainio.

[Kibaya]

Nelonen rupesi näyttämään Keisari Aarniota telkkarista ja ekan jakson perusteella katsoin sitten ruutu+:sta kaikki jaksot

Tykkäsin siitä miten homma on rakennettu kuvallisesti ja käsikirjoitus on oikein toimiva. Joka jakso päättyy aika hyvään cliffhangeriin ja jännitys pysyy kaikkien jaksojen läpi, vaikka onhan sitä uutisointia tullut seurattua ajankohtaisestikin.

Aika kova näyttelijäkaarti on myös kehissä. Kari Hietalahti on niin muuntautumiskykyinen ja tuo ruudulle hyvin etäännyttävän ja tavallaan myös ällöttävänkin hahmon. Ja tykkään siitä kaikessa ällöttävyydessään.

[theia]

Eikö Doctor Who:n kymppikautta ole katsottavana missään Hyppäsin Netflinksin kautta TARDISin kyytiin vasta vitoskaudesta, ja siellä on vaan ysikauteen saakka. Y-HYYYYYYYYY!

Doctor Whon kymppikausi tuli Netflixiin, ja kausi 11 alkaa kohta. Vain päivän myöhässä Areenassa, ja telkkaristakin saman viikon torstaina

Ja nauhalle menossa tällä viikolla alkava RuPaul

[Pascal Lemoix]

Olen katsonut ja katson Bachelorette Suomea, vaikka BB-Tero jo tippuikin. En tiedä, mitä toivon näkeväni, mutta onhan se sellaista aivojennollausta.

Samaan menee Ensitreffit alttarilla Suomi, jossa toki voi arvuutella, kestävätkö liitot. Kaksi suhdetta näyttää aika hyvältä, yhdessä on ollut ongelmia melkein alusta saakka.

The Giftedin toinen kausi alkaa torstaina Saan ekan kauden varmaan siihen mennessä katsottua.

Pitääkö olla huolissaan? on sellainen ohjelma, jota säästän. Riehaannun siitä aina liikaa ja luovuutta on vaikea pidätellä sen jälkeen. Ei kovin hyvä iltaohjelma siis.

Hjalliksen uutta Diiliä olen katsonut pari jaksoa, mutta se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Kilpailijat ovat mitäänsanomattomia tai vastenmielisiä enkä olen Hjalliksen "tylytyksistäkään" sen suurempaa nautintoa saanut. Yhtä hyvin voi katsoa tai olla katsomatta.

[Pascal Lemoix]

Nyt alkaa olla genre hallussa: Aavistin oikein Ensitreffien kaikkien kolmen parin päätökset.

--

Bachelorette on jotenkin outoa taasen. Päähenkilö prinsessailee ja miehet kehittävät jonkinlaista asevelihenkeä, vaikka kilpailevat keskenään.

[Wiggin]

Wiggenströmin viikko-ohjelma

Hyvät ja Huonot uutiset - Edelleen vakituisessa viikko-ohjelmassa mukana. Vaikka meinasin tiltata Ketosen vaihtuessa Riku Niemiseen (siis eikö maailmassa ole muka muita kuin nämä jotka on jo telkkarissa) niin annoin mahdollisuuden ja ohjelma sai kuin saikin hieman uutta pontta alleen. Puujalkapalkinnon tavoittelu on hauska lisä. Kuustonen vetää edelleen omaan makuuni parhaiten kun taas Noronen alkaa olla jutuissaan toistava ja ärsyttävän ennalta-arvattava. Juha Vuorisen kanssa en ole sen pakinoiden kanssa päässyt ikinä samalla aaltopituudelle mutta onneksi tv:ssä hänellä on parempia hetkiä.

Pitääkö olla huolissaan - Tässä vaan on niin kivenkova trio että harvoin sitä pääsee vaihtuva vieraskaan pilaamaan. Ainoastaan nostamaan ohjelman vielä korkeammalle levelille. Taisinkin jo aiemmin mainita että sytyin tähän hitaasti, mutta nyt on kyllä ihan top-3 kamaa

Sohvaperunat - Mä en tajua miten tähän aikanaan ajauduttiin, mutta hitto että ollaan tähän koukussa. Muutamat tyypit lohkaisuineen viikon tv-annista aiheuttaa enemmän repeilyä yhden jakson aikana enemmän kuin koko Putouksen kausi. Tää vaan on yksinkertaisen käsittämätön formaatti että ei voi enää jättää väliin jaksoakaan.

Noin viikon studio - Jukka Lindströmin hypätessä huilaamaan oli aika muhkeat saappaat täytettävänä. Anders Heleniuksesta diggailin jo seuratessani tubesta "Syystäkin pois jääneet uutiset" osuutta joten oli hyvä poiminta ankkuriksi. Eeva Vekin hieman huutava ulosanti on taas pikkasen liikaa. Mutta taustaryhmä taitaa olla sama ja vaikkei tämä (ainakaan vielä) ole päässyt samanlaiseen lentoon kuin edeltäjänsä niin tulee katseltua.

Uutisvuotohan haudattiin Ylellä mutta potkitaan näköhään henkiin Maikkarin puolella. Vakionaamoina tulee olemaan Peter Nyman(!!!!!), Ile Uusivuori ja Reetta Räty. Pakko kai tuo on vilkaista. Maikkarilta kun ei ole juuri itselle ollut katsottavaa moneen vuoteen.

[Kibaya]

Katotaan iltaisin jotain kevyttä ja aivotonta ohjelmaa, koska päivät on aika raskaita.
Ollaan katsottu pari kertaa Netflinxistä Nailed It!-nimistä ohjelmaa, missä leivotaan.
Se vain on niin hirveän hulvaton että meinaa tukehtua omaan nauruunsa.
Idea on, että kolme kilpailijaa leipoo kaksi kierrosta ja joku voittaa rahaa.
Heille annetaan malli, esim. cake popsit ja sitten tyyliin tunti aikaa toteuttaa samanlaiset.
Ja vituixmänhän se aina on. Mikä on myös pelin idea. Kamalaa ja samalla mahtavaa. Ohjelma on vaan hiton jenkki, mikä on välillä tosi ärsyttävää.

Kakkujutut on parhaita, koska ne ei ikinä onnistu niissä kakuissa.

[L-S]

Mä laitoin Nailed itin joulujakson pyörimään samalla kun paketoin joululahjoja. Se oli ainakin ihan hauska, vaikka en ehkä olisikaan jaksanut sitä katsoa mitenkään keskittyen, mutta taustalla meni.

[Pascal Lemoix]

Tuli katsottua puolivahingossa Valehtelemisen sietämätön keveys TV5:llä. Näyttäisi pyörivän ohjelmistossa edelleen ainakin lauantaiyönä. Kyseessä oli varsin jännä komedia maailmasta, jossa kukaan ei valehtele ja lisäksi uskoo kaiken, mitä toiset sanovat. Ainoastaan päähenkilö osaa valehdella.

Elokuvassa on sävyjä Brianin elämästä ja Jim Carreyn hölmöilyistä. Kuitenkin syvempääkin tasoa löytyy: Vaikka ihmisestä tulisi kuuluisa, ei se takaa onnea.

Kannattaa katsoa, jos kohdalle osuu. Pääosan Jeffrey Tambor näyttää vuoroin Stephen Frylta, vuoroin Karri Kiveltä, mikä jo sinällään on seuraamisen arvoista.

[L-S]

Aloin katsoa Ylen alkuvuoden uutta sarjaa nimeltä Mullan alta. Siinä kotimaiset muusikot tekevät kappaleita kuolleiden runoilijoiden teksteistä. Joka jaksossa kaksi artistia saa tietää heille etukäteen valitun runoilijan, ja kumpikin saa valita runoilijan tuotannosta haluamansa runon. Lisäkierteen hommaan tuo vielä se, että heille annetaan valmiiksi kaksi teemaa, joista on valittava toinen.

Olen katsonut nyt kaksi jaksoa. Ekassa jaksossa Tiisun Henrik Illikainen ja Mira Luoti tekivät Arto Mellerin runoista kappaleita. Samalla kerrattiin vähän runoilijan elämäntarinaa ja haastateltiin pari hänen elämäänsä kuulunutta ihmistäkin. Lopuksi biisit tietysti esitettiin. Mira Luoti valitsi melko roisin kuuloisen tekstin, josta tulikin yllättävän kaunis kappale.

Toisessa jaksossa Paleface ja Milla Rumi saivat käsittelyynsä Helvi Juvosen tekstejä. Todella hienoja kappaleita tuli näistäkin. Helvi Juvoselta ei löytynyt sukulaisia, mutta pari tutkijaakin oli päässyt haastateltavaksi. Arvostan.

Toivon tähän jatkoa siten, että käsittelyyn otetaan eläviä runoilijoita.

Kannattaa katsoa, jos runous tai musiikki kiinnostaa. Eikä tarvitse runoudestakaan niin ymmärtää, ohjelman reipas hipsterijuontaja opastaa kyllä. Sarja löytyy Yle Areenasta, jos ei ehdi tänään katsoa, niin se näyttäisi olevan siellä vuoteen 2029 saakka.

[Pascal Lemoix]

This week I've been mostly watching Star Trek episodes from DVD.

--

Ja toki yhtä reality-älyttömyyttä: 90 päivää morsiamena Siinä hyvin hatarin tiedoin matkustetaan Jenkeistä kaukomaihin rakentamaan parisuhdetta puolison kanssa, vaikka ei olla edes kasvokkain tavattu. Aika ihmeellistä huttua!

[Pascal Lemoix]

Jotenkin menee sarjat vähän ohi. Siis siten, etten ymmärrä, koska ne tulevat. Giftedistä olen pudonnut ja nyt on Pitääkö olla huolissaan? -kin muuttanut yht'äkkiä maanantaihin.

Mitä on niinku tämmönen? En ymmärrä. Sarjan pitäisi tulla viikoittain samaan Bat-aikaan, samalta Bat-kanavalta.

[marenkienkeli]

Tulen ohjelmakaapista. Minä tykkään katsoa hääpukuohjelmia. (Vaikka en niitä erikseen jaksa etsiäkään, joten harvemmin niitä katson.) Salaa haaveilen häistä, vaikka naimisiin menolle ei varsinaisesti ole mitään hyvää syytä. Ehkä mulla on joskus häättömät häät. ...ai niin mutta nehän mulla on keväällä tulossa, koska mulla on väitöskaronkka aka yhden hengen häät.

Eilen tuli tv:stä eka jakso Say Yes to the dress Suomi -ohjelmaa. Katsoin kyseisen jakson tänään netistä. Odotukset eivät olleet hirmuisen korkealla, sillä suomalaiset eivät perinteisesti ole parhaimmillaan kameran edessä, mutta yllätyin positiivisesti. Ei ollut yhtään niin jäykkää kuin kuvittelin. Ei sanottu "Yes" formaatin takia. Ulkomaalaisista sisarohjelmistaan poiketen ei sisältänyt pukujen hinnalla mässäilyä (1/3 morsiammella oli rajaton budjetti, muiden budjetista ei puhuttu. Kenenkään puvun hintaa ei kerrottu.) tai budjetin "alhaisuuden" taivastelua, typerää väkisin tehtyä draamaa tai shown varastamista yrittäviä sukulaisia. Yllätinpä itseni myös vieräyttämästä pari kyyneltä. Ihanaa nähdä, kun ihminen tuntee itsensä kauniiksi. Taitaa olla, että seuraan ainakin koko ensimmäisen kauden.

[L-S]

...ai niin mutta nehän mulla on keväällä tulossa, koska mulla on väitöskaronkka aka yhden hengen häät.

Ihan aiheen vierestä pakko tarttua tähän: väitös ja karonkka todellakin ovat tilaisuus, jossa mennään naimisiin työn kanssa. Juhlatkin ovat kuitenkin komeat, ja puvunkin voi valita sen mukaan. Tiedän mm. yhden ihmisen, joka käytti häissään käyttämäänsä hametta osana väitöskaronkka-asua. Ja mulla taas oli iltapuku, jonka sama malli oli tietojeni mukaan erivärisenä käytössä hääpukuna eräällä tuntemallani henkilöllä. (kumpikaan ei ollut valkoinen)

Mä en tätä menoa mene koskaan naimisiin ihmisen kanssa, mutta töiden kanssa sentään menin. Ja sen kyllä huomaa, nimim. 11 tuntia töitä eilen.

/off-topic. Hääohjelmia en ole katsonut juuri yhtään.

[Kibaya]

Areenaan oli tullut taas loppuvuodesta uusia "vanhoja" kotimaisia sarjoja.
Siellä oli mm. Elämän suola, 1996-1998 (tms) tehty sarja Tampereelle sijoittuvasta "einessuvusta". Muistan katsoneeni sitä teininä ja muistin sieltä jopa pari ratkaisevaa kohtaa joita on jännitetty.
Jaksoja on 60, n. 45 minuutin mittaista pätkää.
Sarja on tosi ysäri! Että jos haluaa fiilistellä ysäriteknologiaa, musiikkia ja tunnelmaa niin tähän kannattaa upottautua.
Myös sivistyksenä nuoremmalle polvelle voinen suositella. Atk on ihan uus juttu ja internets myös. Ei oo wifejä, iphoneja tai videopuheluita. Olis tietyllä tapaa jännä nähdä miten toi aihe käsiteltäis nykyajassa, kun meistä irtoaa dataa ihan eri tavalla. Olisi vaikeampi liikkua poliisin tietämättä tai huomaamatta muiden silmissä

Oi ysäri, ihana kun olet niin kaukana.

[Kibaya]

Viaplayn ja Elisa Aition yhdistymisestä on seurannut hyviä asioita.

Olen nyt katsonut neljä jaksoa kymmenosaisestai Nyrkki tv-sarjasta.

Nyrkki on kotimainen tuotanto sijoittuen 50-luvun kylmään sotaan.
Täytyy sanoa, että pitkästä aikaa sellaista tuotantoa mikä on tuotannollisesti onnistunut. Kuvaus on laadukasta, ohjaus samoin, kuvakerronta sujuvaa ja se semmoinen puolivillaisuus puuttuu. Käsikirjoitus on huikea, ollakseen Kirsti ja Katri Mannisen tekemä. Mannisilla on tietysti hyvä maine käsikirjoittajina, mutta viime vuosina olen itse kyllästynyt Kirsti Mannisen patrioottiseen ja turhan stereotyyppisiin käsikirjoituksiin. Henkilöhahmoihin on nyt myös saatu enemmän sisältöä, mihin olen Mannisten tekemisissä "tottunut".

Mielenkiinnolla katson kantaako vahva alku loppuun saakka. Toinen kausi on kuvausvaiheessa.

Nyrkin lisäksi olen viihdyttänyt itseäni Ei Haukku haavaa tee -sarjalla. Ihan pöljä idea, missä kuolleen anopin sielu siirtyy koiraan ja anoppi palaa kummittelemaan vain miniälleen.
Hannele Lauri on se anoppi ja Pirjo Heikkilä se miniä.
Hyvin karikatyyrinen komedia, mikä on vähän välillä jopa tyhmä, mutta tilannekomediallisesti ja sanattoman viestinnän keinot ilmaisussa ovat saaneet minut aivan koukkuun. Koiranäyttelijä on paras.
Pirjo Heikkilän hahmosta tulee oikeastaan mieleen vain Pirjo-sarjan Pirjo ja Pirjo Heikkilän paneeli-Pirjo tai stand-up-Pirjo. Mikä kyllä ajoittain haittaa katselemista. Paitsi että usein katson iltaisin kun käyn nukkumaan ja nukahdan tätä katsoessa.
Siihen tarkoitukseen tosi hyvä sarja!

[Kibaya]

Ylen uusi draamasarja Rauhantekijä.


Katsoin kaikki 10 jaksoa yhden päivän aikana.

Katson paljon kotimaisia asioita juuri siksi että voin oikeasti sanoa mikä kotimaisen tuotannon taso. Tässä on kansainvälinen tuotanto ja rahaaa on saatu ulkomailta, samoin tuotantoa on tehty ulkomailla. Sarjaa markkinoidaan silti ylen alkuperäissarjana ja kotimaisena tuotteena, onhan se kuitenkin käsikirjoitettu ja ohjattu kotimaisin voimin.

Multa se olisi tempaissut jalat alta jos en olisi ollut sitä jo valmiiksi.
Ainoastaan lopussa on muutama hetki kun kaikki tuntuu pingotetulta ja vähän pakotetulta. Käsikirjoitus on huikea ja uskottavakin, vaikkakin muutamassa kohtauksessa on se fiilis ettei ratkaisut ja motiivit ihan kohtaa. Too much too soon -taktiikka meinaa iskea, mutta se hälvenee kyllä.

Irina Björklund on ihan mieletön.
Kuvaus on ihan tajuttoman hieno, ohjaus on herkkää ja onnistunutta ja välistä mua itkettää vaan siksi koska jokin kuvaratkaisu ja tilanne on niin kaunis.
Näyttelijävalinnat on mykistäviä. Mikko Nousiainen on muutamassa hetkessä ihanan keijo omalla tavallaan. Silti hänessä ei ole hetkeäkään sitä kotimaista pökkelöä, vaan hyvin onnistunut kokonainen hahmo.

Usein näissä draamoissa on ollut se ongelma että juoni kantaa ensimmäiset 3-4 jaksoa ja sitten alkaa lässähtää loppua kohden. Nyt lässähdys tulee siinä 8-9 jakson aikana ja vielä viimeisessä vähän notkahtaa, mutta sellaista kokonaisvaltaista kyllästyttävää valumista ei tapahdu. Haluan nähdä lisää!
Haluan tutustua päähahmoon paremmin. Haluan!

Sitä odotellessa voin suositella tätä todella vahvasti.

[L-S]

Joko fordelaiset ovat katsoneet kolmiosaisen Sisäilmaa-sarjan, joka tuli viikolla telkkarista ja löytyy Yle Areenastakin?

Tämä Tiina Lymin ohjaama ja yhdessä jonkun toisen kanssa käsikirjoittama, työvoimatoimistoon sijoittuva sarja oli mielestäni todella onnistunut.

Äärimmäisen mustaa komediaa, mutta hyvin tehtyä sellaista. Keskimmäinen jakso oli erityisen hieno, onnistuin sekä nauramaan ääneen että itkemään sen aikana. Sarjassa vedetään työvoimapolitiikan hankaluudet överiksi, vaikka ehkä niitä ei tarvitse edes paljoa liioitella. On hypermahdollistamismallia, absurdeja määräaikaishaastatteluja, loppuunpalaneita virkailijoita, uhkaava ulkoistaminen sekä tietysti homeongelma.

Elina Knihtilä esitti hienosti pääroolia, palveluesimies Annelia, joka sai lopulta liikanimen Yhteiskunta-Anneli. Henkilöhahmot olivat onnistuneita tyyppejä, ehkä jonkinlaisia stereotyyppejä, mutta jokaisella virkailijoista oli joku oma juttunsa ja ongelmansa. Tommi Korpela esitti sivuhahmona Lacto-Turbo-nallea.

Jotenkin tästä tuli mieleen M/S Romantic (josta pidin kyllä myös), eikä vähiten siksi, että Hannu-Pekka Björkmanin esittämä hahmo oli luonteeltaan jotenkin samanoloinen kuin M/S Romanticin risteilyisäntä. Lisäksi Jarkko Niemi esittää maneereiltaan samaa hahmoa kuin nykyään kaikissa muissakin sarjoissa (tylysti vastailevaa ja hieman nyrpeää naamaa näyttävää tyyppiä, jonka alkuperä on ehkä Sykkeen Holopaisessa). Tietysti voisi ajatella, että tällainen toisto on huono asia, mutta pidän siitä risteilyisännästä ja Holopaisesta, joten ei mua haittaa. M/S Romanticista muistutti myös se, että siinä syötiin paljon halvaa, ja Sisäilmassa tarjolla oli joka jaksossa baklavaa ("Varmaan voi ottaa toisen?").

Mieleeni jäi tästä myös hieno lentävä lause: "Otetaan raastetta ja rauhoitutaan".

[Pascal Lemoix]

Olen löytänyt uudelleen Taivaan tulet, kun uusintakierroksen alku muistutti siitä. Ollaan katsottu nyt eka kausi DVD:ltä ja toka puoleenväliin.

Yleismuistikuva oli se, että eka kausi oli timanttia ja sitten taso laski, mutta ei se nyt katsottuna ainakaan paljon ole laskenut kakkoskaudelle. Mitä ne loput sitten olivat, niin sen näyttää aikanaan boksi.

[Kibaya]

Julkkis-BB on tulossa ja kestää kolme viikkoa
Siellä on huhuttu olevan mukana Ronn Moss! Ridge meidän takapihalla, perskuta!

[Wildchild]

Siellä on huhuttu olevan mukana Ronn Moss! Ridge meidän takapihalla, perskuta!

Onks kiikarien linssit kiillotettu?

Mutta pakko kai se on tuo kolmisen viikkoa tuijottaa. Kunhan koko talo ei oo täynnä maisatorppia.

*****

Ootteko muuten tietoisia että helmikuussa ilmestyi Prinssille Morsian 2 -leffa? Näkyypi ainoastaan Amazon Primen kautta.

[Kibaya]

Siellä on huhuttu olevan mukana Ronn Moss! Ridge meidän takapihalla, perskuta!

Onks kiikarien linssit kiillotettu?

Onko tää nyt se, että pitäisi mennä tienvarteen kytikselle varmuuden vuoksi?