Hieman harmittaa, että vuoden 2017 osalta toi viimeinen kohta itselläni menee ensi vuoden puolelle, mutta jostain syystä en ole jaksanut keskittyä western-elokuvaan. Toki voisin tehdä samalla tavalla kuin Kibs ja laittaa Armottomaan maan siihen kohtaan, mutta en laita. 


Night Visions esitti The Roomin ja se oli ihan parasta. The Room on saanut vähän niinkuin "huonojen elokuvien Citizen Kane" tai "uuden sukupolven Rocky Horror Picture Show". Se on oikeasti tosi huono elokuva, joka näyttää halvemmalta, mitä sen budjetti oli. Näköjään koko leffassa on viisi vaivaannuttavaa seksikohtausta, joista kolme tapahtuu jo ensimmäisen puolen tunnin aikana.
Silti leffassa on jotain tosi viihdyttävää ja sympaattista ja sillä on laaja fanikunta. Siitä on esitetty keskiyön näytöksiä 15 vuotta, joissa katsojat hokevat leffan repliikkejä mukana. Näissä näytöksissä on myös tietyt rituaalit, kuuluisimpana varmasti muovilusikoiden heittäminen. (Johtuu siitä, että jostain syystä elokuvan lavasteissa on lusikoiden kuvia kehyksissä.) Tämä leffa pitää ehdottomasti nähdä noissa näytöksissä tai sitten jossain kaveriporukassa. Seuraava näytös Helsingissä on huhtikuussa. Kuka lähtee mukaan? 
), ja Poirotia on esittäneet monet muutkin, mutta silti David Suchet on mulle ainoa oikea Poirot, niin koko ajan mietin, että leffasta puuttuu jotain.
Tämä on niin klassinen salapoliisitarina, että laitan tämän etsivä/salapoliisielokuva -kohtaan.
Loving Vincent on kiinnostavimpia leffoja mitä tällä hetkellä teattereissa menee. Ainoastaan juoni siinä pikkaisen tökki, mutta eipä sillä sinänsä ole väliä, kiinnostavampaa oli elokuvan visuaalisuus. Tämä menee ehdottomasti taitelijaelämäkerta-kohtaan.
(Toki fiksua ois odottaa esim. Sodikseen, mutta en mä jaksa odottaa, kun ollaan vasta alkuvuodessa.)
Tässä oli pari ällöttävää kohtaa: esim. se, että näytettiin eläimen teurastusta ja yksi kohtaus elokuvan loppupuolella, jollaisista mulle tulee aina todella paha olo, silti mä tykkäsin tästä leffasta. Se oli jotenkin ihanan outo, ja täynnä vähän sellaista kuivempaa huumoria. Mietin, että laitan tämän leffan kohtaan Elokuva ei ole englanniksi eikä äidinkielelläsi.
), mutta myös pelottavin pahis.
Ei tämä ole mitenkään tyypillinen Disney-leffa, mutta ei valitettavasti paraskaan. En usko, että jos olisin lapsena sen nähnyt, niin en olisi pahemmin pitänyt siitä. Onneksi näin sen vasta nyt. Niin, ja on siinä lohikäärme.
Eliota näyttelevä Timothée Chalamet oli jotenkin mahtava ja mua itketti se, miten elokuvassa kuvattiin ensirakkautta ja kaipausta toista ihmistä kohtaan. Lisäksi tämä oli jotenkin fiksumpi elokuva kuin ajattelin, etenkin päähenkilön ja hänen isänsä keskustelun elokuvan loppupuolella ansiosta.Suvi kirjoitti:Sori wildis, mutta mä laitan Huono elokuva -kohtaan Cheek-elokuvan Veljeni vartija, koska se on huonoin elokuva, jonka olen pitkään aikaan katsonut (jos The Roomia ei lasketa), enkä jaksa katsoa mitään ns. oikeasti huonoa elokuvaa (jona pidän esim. Luokkakokousta tai Juoppohullun päiväkirjaa). Rakastan Antti Holmaa ja hän tekee hyvää työtä Jarena ja Jerenä ja on hienosti opetellut Cheekin maneerit ja räppäykset, mutta muuten elokuva on aika pannukakku ja täynnä kohtia, jotka naurattavat tahattomasti. Ärsytti myös ihan sikana, kun annettiin sellainen kuva, että seksismi ja hakkaaminen on ihan ok, kunhan siitä ei saa tuomiota. Repliikit leffassa olivat tosi kökköjä, juoni hatara ja kokonaisuus katsojaa aliarvioiva. Tästä olisi oikeasti voinut saada tosi hyvän leffan, esim. keskittymällä enemmän Jaren kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön enemmän kuin pinnallisella tasolla. Tulevaisuuden keijokulttiklassikon aineksia tässä leffassa kyllä on!
(Ja osittain siksi, että ensin mulla oli häntäluu kipeä, niin etten viitsinyt lähteä leffateatteriin istumaan ja sitten kun se alkoi olla ohi niin tuli flunssa ja moneksi viikoksi kauhea yskä, enkä taaskaan ole kehdannut/jaksanut mennä leffaan.
Nyt kun yskä alkaa olla vähentynyt, sitä esitetään enää johonkin ihmeellisiin iltapäiväaikoihin.) En odottanut suuria, ja siksi suluissa mainitut syyt ovat tehokkaasti pitäneet mut poissa leffateatterista, vaikka muuten olisin ehkä mennyt. No, ehkä mä katson sen sitten kun se tulee joskus telkkarista tai vaikka jostain Elisa Viihteestä. 


Muuten leffa oli ihan hauska ja viihdyttävä, lukuunottamatta "pieniä" juttuja: Esimerkiksi jos tyyppi osaa sataa kieltä, eikö hän tosiaan tiedä, mikä on sihteeri, olkoonkin että hän on kasvanut saarella pelkästään taistelevien naisten parissa.
Rakkaustarinakin tuntui vähän pakotetulta. Tämä ei ole kai tyypillinen DC-elokuva, mutta ilmeisesti niistä tähän mennessä paras (ei oma mielipide, kun en ole pystynyt katsomaan Ben Affleckia Batmanina), mutta laitan Wonder Womanin DC-elokuva -kohtaan.
Vaikka mua aluksi ärsytti leffan muu yleisö, oli sitten kuitenkin hauska seurata kahden eri seurueen, jotka sattuivat olemaan mun kummallakin puolella, reaktioita ja eläytymistä leffaan.
Kuittaan tällä "teini"elokuva -kohdan. Lainausmerkit vieläpä ovat ihan paikallaan, tämänkin leffan lukioikäisiä näyttelevät ovat kuitenkin jo suurin osa yli parikymppisiä.

Parhaimmillaan elokuva oli konserttien kuvauksessa, niissä oli ihanaa katsoa sitä Jonesin karismaa ja esiintymistä. Välillä oltiin Jonesin kotiseuduilla Jamaikalla ja välillä Jones selitti skumppapäissään jotain takahuoneessa. Niissä kohdissa elokuva oli sekavimmillaan, mihin toki saattoi vaikuttaa se, että torkahtelin välillä. Mutta oli hauska kokea tämäkin!
Mä saatan vaihtaa tämän nukahtamiskohtaan, mutta laitan tämän nyt toistaiseksi Amerikka-kohtaan.
). En kyllä mennyt katsomaan tätä leffaa sitten ikinä leffateatteriin ja näinkin sen ensimmäistä kertaa nyt vasta Sodiksessa. Tykkäsin leffan musiikista (ja siitä kissasta) tosi paljon, mutta päähenkilö oli jotenkin tosi ärsyttävä. Lisäksi hän ei ottanut vastuuta oikein mistään (paitsi ehkä hetken ajan?) eikä oikeastaan ollut oppinut mitään leffan lopulla. Leffassa oli paljon hyvää, mutta silti se oli noiden edellämainittujen juttujen takia vähän pieni pettymys. Odotin enemmän, etenkin kun tämä leffa oli saanut ihan hirveästi palkintoja.

Miten se onkin niin vaikeaa? 
En kyllä voi sanoa, että nukahtamiseni johtui itse leffasta, vaan siitä, että aloitin katsomaan sitä ihan liian myöhään perjantai-iltana. Nyt vihdoin vähän virkeämpänä katsoin sarjan ensimmäisen osan "uudestaan" ja samalla putkeen loputkin sarjan elokuvat. Laitan ykkösosan nukahtamiskohtaan (kohta 55.) Laitan toisen osan kohtaan "elokuva, joka liittyy peliin", vaikka ensin mietin tähän jotain Jumanjia tai leffaa, joka perustuisi videopeliin, mutta onhan Nälkäpelikin peli.
Kaksi viimeistäkin osaa saisin varmaan joihinkin kohtiin, mutta en jaksa tässä vaiheessa keksiä niille kohtia.
Tämä dokkari näytettiin myös Yle Teemalla nimellä Istanbulin kissat.
Mä en ihan täysin sulata vieläkään Affleckia Batmanina (en tiedä, miksi se on mulle niin vaikeaa kestää
), ja elokuvassa oli ihan liikaa henkilöitä, joten mun keskittyminen herpaantui jossain vaiheessa ja aloin pelata Candy Crushia leffaa katsellessa
Leffa oli kokonaisuudessaan ihan hiton keijo ja se meni jo niin pöljän puolelle, että olin ihan
-fiiliksissä. Pahiskin oli ihan liian keijo, ja katsoin vasta myöhemmin, että pahista esitti Ciarán Hinds, joka on tosi hyvä näyttelijä. Vähän ehkä menivät hänen lahjansa hukkaan, kun pahis vaan örisi ja mörisi ja huuteli jotain keijoa ykseydestä. Wonder Womanin leffa oli yllättävän hyvä, mutta tässä leffassa hän vaan lähinnä seisoi nättinä jossain sivussa. Plääh.
Onneksi tässä leffassa ei kuole kukaan.
Onneksi se ei ollut. Se oli oikeastaan huumorileffa alusta loppuun, ja siitä puuttui Disneylle tyypillinen sentimentaalisuus. En ole itse asiassa millekään leffalle nauranut pitkään aikaan näin paljon. Pidin tosi paljon myös elokuvan piirrostyylistä, johon oli otettu vaikutteita Etelä-Amerikkalaisesta taiteesta, kuitenkin kaikki pidettiin melko yksinkertaisena. Posiitivinen yllätys oli tämä leffa.
)
Mä onneksi tykkään musikaaleista. Joskus on vaan ihanaa katsoa tällaista iloista hömppää, jossa värit ovat kivoja, maisemat/kulissit ovat kivoja, ihmiset ovat nättejä ja tanssivat sekä laulavat hyvin. Toki sen musiikinkin pitää olla kivaa. Olen kyllä parempiakin musikaaleja nähnyt, sellaisia, joissa henkilöissä ja juonessa on jotain tarttumapintaa. Oli kivaa kuitenkin kuunnella ranskankielistä musikaalia, tähän oli tosin rahdattu tyyppejä Hollywoodista: tunnetuimpina Gene Kelly ja George Chakiris (joka esitti West Side Storyn elokuvaversiossa Bernardoa). Vaikka juuri sanoin, että alussa arvasi mitä lopussa tulee tapahtumaan, oli kuitenkin ihan piristävää, että loppua jätettiin hieman avoimeksi.
Kibaya kirjoitti:Mä oon kyllä kattonut leffahaasteen leffoja, mutten halua suorittaa tätä listaa.
Mikset?Suvi kirjoitti:Kibaya kirjoitti:Mä oon kyllä kattonut leffahaasteen leffoja, mutten halua suorittaa tätä listaa.
Nyt en ymmärrä.Mikset?
Ei onnistunut minulla haasteen loppuun saattaminen viime vuoden puolella, mutta eipä noita kohtia onneksi ole enää kovin paljon jäljellä. 

-ilmeellä koko ajan. Muutama hauska kohta siinä jopa oli. Tekisi mieli sanoa, että hyvä leffa katsottavaksi kuumeessa, mutta en enää ollut siinä vaiheessa kuumeessa. 

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa