Terapiassa (In Treatment)

[Pascal Lemoix]

On pirun hyvä sarja muuten sellainen, kun "In Treatment", joka pyöri aiemmin maksullisilla kanavilla ja, jonka Yleisradio tuo iloksemme tiistai- ja torstai-iltoihin.

Sarjan idea on sellainen, että kuvataan terapiaistuntoja.

Terapeutti näyttää enimmäkseen tältä:



Sarjaa esitetään arkipäivisin ja kunakin päivänä potilas vaihtuu (heillä on siis kullakin vakioajat).
Maanantai - Laura (seksuaalijuttuja)
Tiistai - Alex (sotatraumoja)
Keskiviikko - Sophie (itsetuhoisuutta)
Torstai - Jake ja Amy (parisuhdeongelmia)
Perjantaina terapeutti käy oman terapeuttinsa vastaanotolla.

Yle näyttää kahden jakson annoksia.

Canalplus.fi kuvailee: "HBO:n uusi sarja In Treatment pohjautuu suosittuun israelilaiseen TV-sarjaan "Be Tipul". CANAL+ televisioi sarjan samalla tavalla kuin se esitettiin USA:ssa - uusi puolen tunnin jakso jokaisena arkipäivänä yhdeksän viikon ajan. Katsojat tapaavat Paulin potilaat aina sinä viikonpäivänä, jona hän ottaa heidät vastaan.

Sarjan ovat tuottaneet "Be Tipulinkin" tehnyt Hagai Levi, Rodrigo García, joka on ohjannut "Six Feet Underin" ja "Big Loven" jaksoja sekä Mark Wahlberg ja Steve Levinson, miehet "Entouragen" taustalla."

Kannattaa laittaa jo tässä vaiheessa kalenteriin muistiin, ettei unohdu sitten. Ainakin, jos on samankaltainen maku kuin minulla, niin voi varautua tykkäämiseen.

Naiskauneutta sarjassa edustaa esimerkiksi Melissa George:

Hehkutin tätä jo kesällä ilmoituttelussa, joten laitetaan vanhan viestin pohjalta muokattua mainosta taas liikkeelle. Tiistaina siis räjähtää!

[Lyyra]

Jep. Tämä taitaa olla syksyn paras vinkki. Kiitos vaan Pascalille. Missasin kaksi ensimmäistä jaksoa, mutta enköhän tuijota aika pirun tarkkaan nuo loput. Tai no, pirun tarkkaan en pysty katsomaan, mutta pidän kyllä huolen, että televisio on oikealla kanavalla oikeaan aikaan. Tiistainahan tulisi samaan aikaan myös Subin mainio Pushing Daisies, mutta kyllähän tämä selkeästi menee edelle. Prahan pubivisakin jää kyllä varasijalle.

[puolikarkea]

Enpäs tämän ketjun olemassaoloa muistanutkaan. Etsiskelin tuota Pascalin aloitusviestiä tv-ilmoittelun puolelta ja ihmettelin, kun ei löydy.

Sarja veti huomaamatta puoleensa myös miekkosen, joka ihmetteli kuinka kahden tai kolmen ihmisen välisestä keskustelusta voi saada niin mielenkiintoisen. Innolla jään seuraamaan millaisia asioita henkilöistä vielä paljastuu.

Minusta on herkullista päästä seuraamaan, miten ihmiset tarttuvat toistensa puheisiin ja kuulevat mitä haluavat. Kun henkilöt ymmärtävät toisensa väärin ja tulee epämieluisia hiljaisia hetkiä, vaivaannun aivan kuten vaivaantuisin oikeassa elämässäkin vastaavassa tilanteessa.

Sarja on saanut minut miettimään, että onneksi en itse ole terapiassa. Muutenhan se terapeutti hakkaisi päätään seinään minun takiani!

[Purple]

Loistava sarja. Paranee vaan jakso jaksolta. Gabriel Byrne on täydellinen valinta rooliinsa, samoin muut näyttelijät sopivat osiinsa hienosti. Jossain arvostelussa sarjan katsomista verrattiin lukemiseen, ja se siitä heti aluksi tulikin mieleen. Tarinoita ei kuviteta, katsoja kuvittaa ne itse omassa päässään.

Lauran, Alexin ja Sophien tarinat kiinnostaa eniten, Jaken ja Amyn vähän vähemmän. Paulin oma istunto Ginan kanssa tuntui aluksi hieman epämielenkiintoiselta, mutta ei todellakaan enää.

Kiva kun Yle näyttää neljä jaksoa viikossa, yksi olisi ihan liian vähän. Ehdottomasti yksi tämän hetken suosikkisarjoista.

[Jorssi]

On mielenkiintonen sarja kyllä, vaikka mulla omat varaukseni olikin. Samaa mietin kuin moni muukin, että miten voi olla kauhean mielenkiintoista katsella, kun 2-3 tyyppiä juttelee niitä näitä samassa huoneessa, mutta kyllä tämä minut on saanut koukutettua. Ja onhan siinä nyt muutakin sivujuonta sitten ollut terapiaistuntojen lisäksi.

Kiva kun Yle näyttää neljä jaksoa viikossa, yksi olisi ihan liian vähän.

Joo, periaatteessa ihan jees, että tulee enemmän kuin yksi jakso viikossa, mutta silti olisin paljon tyytyväisempi, jos käytettäisiin samaa tyyliä kuin Jenkeissä, että jakso illassa (viisi viikossa), niin menisivät päivätkin yksi yhteen.

[shaana]

Munkin on pitänyt tulla kehaisemaan sarjaa ja kiittämään Pascalia vinkistä.
Muutamat ensimmäiset jaksot olen saanut katsottua, ja puolikarkean miekkosen tapaan hämmästelin kahden ihmisen keskustelun kiinnostavuutta. Kertaakaan ei ole katsominen keskeytynyt tai tylsältä tuntunut.

Viimeisimmät osat ovat menneet ohi, boxia pitäisi siivota muutenkin, eikä nuo ole nauhalle menneet. Katsomisen arvoinen ehdottomasti on.

[theia]

boxia pitäisi siivota muutenkin

Mä voin tulla auttaan siivoomisessa

---

Tulee Terapiassa huonoon aikaan, muiden sarjojen päällä ja kun ei ole tallentavaa. Muutaman jakson olen ohimennen ehtinyt katsomaan, ja vaikuttaa kyllä hurjan mielenkiintoiselta! Voisi melkein hankkia dvd:nä jos ilmestyy, sen verran kiinnostaa.

[Lyyra]

Missasin eiliset jaksot. Liikenisikö raporttia?

[DarkSide]

Ensin oltiin kolmannen viikon viimeisessä jaksossa, jossa Paul kävi Ginan luona. Paul oli kovasti tuohtunut, koska hän Ginan ohjeen mukaisesti oli esittänyt Lauralle terapian lopettamista ja kaikki meni ihan pieleen ja Laura jopa päätyi Alexin syliin. Paul esitti merkillisiä ajatuksia vertaamalla terapeutin suhdetta asiakkaaseensa gynekologin suhteeseen potilaaseensa. Kertoi myös omasta käynnistään urologilla. Kovasti tuntuivat sukupuolielimet Paulin mielessä pyörivän.



Sitten siirryttiin neljännen viikon maanantaihin, jossa Laura kertoi hyvinkin intiimejä yksityiskohtia kohtaamisistaan Alexin kanssa. Paul ei kovinkaan ammattimasesti suhtautunut tähän, vaan oli lähinnä vihainen. Keskustelu siirtyi kuitenkin Lauran tunteisiin Paulia kohtaan ja Laura erittäin vaikuttavasti kertoi, kuinka hän rakastaa Paulia aidosti kaikkine tämän vikoineen ja puutteineen, joista Lauralla tuntuikin olevan hyvin selkeä käsitys. Lopulta terapia kääntyi ympäri: Paul kertoi menneisyyden traumoistaan ja syyllisyydentunnoistaan ja Laura toimi ymmärtäjänä ja tukijana. Mutta lähtiessään Laura iski vyön alle: Alex oli vastassa ja Paul sai ikkunastaan seurata hänelle tarkoitettua näytelmää kiihkeän suutelukohtauksen muodossa.

[puolikarkea]

Joo, periaatteessa ihan jees, että tulee enemmän kuin yksi jakso viikossa, mutta silti olisin paljon tyytyväisempi, jos käytettäisiin samaa tyyliä kuin Jenkeissä, että jakso illassa (viisi viikossa), niin menisivät päivätkin yksi yhteen.

Sama homma. Jotenkin häiritsee, ettei tietyn tyypin terapiapäivä tule viikoittain samana päivänä. Hatarasta päästä johtuen en enää tiistaina muista, kuka oli viimeisenä vuorossa edellisenä torstaina.

[Pascal Lemoix]

Mun mielestä tämän sarjan viehätys on sekin, että vaikka esim. omasta mielestä joskus tuntui, että alkuviikko kiinnosti enemmän, niin sitten kuitenkin Jaken ja Amyn tarinakin kiinnostaa taas kun sitä näkee. Jokainen jakso on omalla laillaan vangitseva ja ne potilaatkin on aina eri viikolla vähän eri tuulella ja sekös on kiintoisaa.

Kuvallinen puoli on erittäin hyvin hallussa. Oletteko muuten huomanneet, että suunnilleen puolivälissä jaksoa kamerat vaihtavat puolta? Jos ensin on kuvattu Paulin vasemmalta, niin sitten siirrytäänkin Paulin oikealle. Sitten on mukavaa, miten tunnelma vaihtelee sessionkin aikana: välillä huudetaan, välillä naurahdetaan ystävien kesken, välillä vuotavat kyyneleet. Tunnereaktioita, niitä ihminen televisiolta kaipaa.

[DarkSide]

Tamäkin sitten loppuu. Viikon päästä viimeinen jakso.

Haikea olo tulee. On niin tottunut näihin tyyppeihin. Ärsyttävän Alexinkin poistuminen oli ikävää.

Ainoa, jota en jää kaipaamaan, on Paulin vaimo.

[melissa]

Minä taas seurasin oikeastaan vain Alexin "käyntejä", ja kyllä kaiveli, että hahmon piti sitten lopulta kuolla.
Lisäksi se, että Paul toistaa jotain isänsä kuviota Lauran kanssa tuntui vähän laiskalta käsikirjoittamiselta.
On tämä kuitenkin mielenkiintoinen sarja ollut seurata.

[DarkSide]

Lisäksi se, että Paul toistaa jotain isänsä kuviota Lauran kanssa tuntui vähän laiskalta käsikirjoittamiselta.

Sulla on aika kovat vaatimukset, jos tämä oli mielestäsi laiskaa käsikirjoittamista.

Kyllä siinä on jotain tehty oikein, kun saadaan katsoja naulittua tuoliinsa katsomaan pelkkää keskustelua tai - mikä vielä hurjempaa - pitkiä hiljaisia taukoja.

[Pascal Lemoix]

Itse hukkasin vähän tämän uusintakierroksen, kun se tiistai ei oikein millään sopinut aikatauluun ja sitten putosinkin jo kelkasta. Joitain jaksoja nauhoitinkin silloin viime kesänä ja voisihan niitä katsoa, jos aika joskus tulisi.

Itselläni meni kyllä värettä ja montaa muutakin asiaa, kun Alexin isän puoli tarinasta kuultiin. Tosi vangitsevia nuo, kun ensin hahmo on esiintynyt puheissa ja sitten se lopulta näyttäytyy. Samoin tietysti oli Sophien vanhempien kohdalla.

Jenkeissä pyörähti juuri käsittääkseni kakkoskausi liikkeelle. Maksukanavilla sarja nähtäneen loppuvuodesta ja kai se joskus Suomeenkin saapuu. Ennen vai jälkeen Sotshin olympialaisten, niin sitä ei tietysti tiedä... Mutta lisääkin siis ehkä joskus on luvassa.

[melissa]

Lisäksi se, että Paul toistaa jotain isänsä kuviota Lauran kanssa tuntui vähän laiskalta käsikirjoittamiselta.

Sulla on aika kovat vaatimukset, jos tämä oli mielestäsi laiskaa käsikirjoittamista.

Ehkä sitten niin. Musta se vaan tuntuu ratkaisuna hiukan turhan kätevältä. Vai onko tässä tarkoitus olla jotenkin ironinen osoittamalla, että terapeutti ei osaisi vetää näitä viivoja oman elämänsä suhteen, kun ei koko homma tuntunut hahmolle mitenkään valkenevan vaan ainoastaan Lauralle? Kovin kliseiseltä se musta tuntui, että taas voidaan "syyttää" vanhempia.
Haa! Vai projisoinko nyt vain Alexin hahmon skeptistä suhtautumista?

[Pascal Lemoix]

Canalilla menossa nyt kakkoskausi. Olen kolme jaksoa nähnyt ja voi, mitä herkkua on taas pöydässä.

Miten osataankin tehdä noin hienoa draamaa? Uudet potilaat, uudet tilanteet, mutta laatu säilyy.

[Pascal Lemoix]

Kakkoskausi pyörähtää tänään käyntiin ja jatkuu päivittäin.

Eli Yle1 klo 22.45 ja

[päivänpolttaja]

Miten osataankin tehdä noin hienoa draamaa?

Tuota minä olen ihmetellyt jo ensimmäisen kauden ajan. Ja myös sitä, miten kukaan ei aiemmin ole keksinyt tällaista sarjakonseptia. Israelilaiseen formaattiinhan tämä perustuu, joten ilmeisesti luvatussa maassa osataan muutakin kuin poimia appelsiineja.

Uudella kaudella potilaana nähdään mm. Martin Crane.

[L-S]

Martin Crane

Ihan jo tuon takia pitäisi katsoa
Mä en ole jotenkin seurannut tätä, kun se aina jää, vaikka muutaman jakson olenkin nähnyt ohimennen. Nyt tässä kesän aikana olen kuitenkin kuullut sarjasta hirveästi hehkutusta ihan alan ammattilaistenkin toimesta ja nähnyt vierestä, kun sitä tapitetaan joka ilta, joten pitänee itsekin kokeilla ihan tarkemmin.

[päivänpolttaja]

Martin Crane

On muuten eri taitava näyttelijä tämä John Mahoney, kun pystyy uskottavasti tekemään In Treatmentissa niin erilaisen roolin kuin Frasierissa. Ei painanut mielestäni yhtään Frasierin ja Nilesin isäpapan rooli tätä terapiassa istuvaa Walter-hahmoa, vaan se saatiin täydellisesti repäistyä irti. Mitä olen vähän kakkoskautta pitemmälle vilkuillut, niin vaikuttaa syvältä ja mielenkiintoiselta juuri tämä potilas.

Muoks. typo.

[Pascal Lemoix]

Joo, kyllä mä sanoisin samaa John Mahoneysta tuossa suhteessa, että kyllä se hahmo on totaalisen eri eikä Frasierista tule edes mitään hassuja mielleyhtymiä.

Osaahan esim. Petelius näytellä vakavasti kaikesta pelleilystään huolimatta. Riittää, kun on tarpeeksi hyvä.

[Shay]

Katsoin pari jaksoa ekan kauden uusintoja aikaisemmin kesällä. Tarkoitus oli katsoa aktiivisemmin, mutta
en YLEn kanavia hirveästi seuraa, joten se unohtui. Nyt löysin Areenasta toisen kauden jaksot, vaikka
ihan alusta niitä ei enää ole saatavilla, olen niitä tässä pikkuhiljaa purkanut. Harmittaa vaan, kun on
jäänyt edelliseltä kaudelta niin paljon näkemättä, ettei oikein ymmärrä kaikkia Paulin omia sivujuonia.
Kiva tuo Byrnen hienoinen irkkuaksentti, joka kuuluu hennosti taustalta.

[Purple]

Kyllä on toinen kausikin ollut loistava, jokainen tyyppi on mielenkiintoinen omalla tavallaan. Ehdottomasti yksi suosikkisarjoistani tällä hetkellä. Tykkäsin kamalasti kun viime jaksossa April mainitsi Sophien kirjoittaneen Paulista nettiin. Sophie oli suosikkihahmoni ekalla kaudella ja tuntui typerällä tavalla hyvältä kuulla että hänelle kuuluu hyvää.

[L-S]

Mä olen myös jäänyt koukkuun. April on varsinkin hirmu mielenkiintoinen tapaus. Mainiosti käsikirjoitettu sarja kyllä, kun näin paljon terapeuttisia oivalluksia saadaan irti ihmisistä. Ja John Mahoneya katsellessa tosiaan unohtaa, että kyseessä on Martin Crane, vaikka alkuun luulin, että vaikutelma häiritsisi.

Vähemmän mua kiinnostavat terapeutin omat ongelmat, siinä mielessä olen tyytyväinen etten seurannut viime kautta ja nähnyt sitä suhdekuviota.