forde.munfoorumi.com

On kyllä ihan huikea sarja tämä enimmäkseen Pirkka-Pekka Peteliuksen luomus. Sivuosissakin on käynyt Julmahuvilaiset Petteri Summasta lukuunottamatta. Tommi Korpelan esittämä veturinkuljettaja tarjosi viikon naurut Totta kai Kouvolaan kuuluu veturinkuljettaja. Sehän on junailupaikkakunta, jos mikä.

Terapiakohtaukset ovat mielestäni olleet erittäin osuvia ja niitä voi seurata samalla mielenkiinnolla kuin Pekka Saurin ohjelmia ennen vanhaan. Välillä ymmärtää potilasta, välillä terapeuttia. Periaatteessa molemmat ovat oikeassa.

Ritva Oksanen esittää kiroilevaa äitiä ja vittumaista anoppia kuten vain hän osaa.

Huikeaa on ollut

Puhutaanko siinä kymeenlaaksomurretta?

Tämä on vähän kummallinen sarja joka onnistuu viemään mun tunnetilat suoranaisesta ekstaasista silmittömään raivoon asti. Viime jakson hellittelykohtaus kesti niin paljon liian pitkään että melkein potkaisin uudenkarhean taulutelkkarin mäsäksi. Potilaat on ihan huippuja, varsinkin se neitokainen.

Jännittävä sarja. Tai siis satuin katsomaan sen toisen osan, mikä viimeeksi tuli ja jäin jännittyneenä seuraamaan mihin hellittelykohtaus johtaa. Alkoi jo tuntumaan ettei se johda mihinkään. Mutta täytyy katsoa se viimeinen osa (ymmärsin että kolmiosaisesta sarjasta on kyse? Ja että se jakso mikä viimeeksi tuli oli toinen osa? aaa?) ennen kuin ymmärrän sanoa mitään. Erittäin kiintoisalta vaikutti. Ritva Oksanen on huippu. Älytöntä että telkkarista voi tulla vähän Erillainen sarja. Eihän sellaista ymmärrä.

pampula kirjoitti:Puhutaanko siinä kymeenlaaksomurretta?

Mielestäni murteellisesti sarja on oikean kuuloisilla jäljillä. Tosin en valtavan hyvin tunne juuri Kouvolan murretta, mutta sen, mitä tunnen kotkaa, niin aika samalta kuulostaa.

Mielestäni tempo on juuri yksi sarjan suoloista. Ei tulekaan sitä kohtauksenvaihtoleikkausta silloin, kun sitä odottaa. Jossain salkkareissa ei varmaan montaa sekuntia heitä toisistaan eri kohtausten pituus. Nyt joudutaankin arvaamattomalle alueelle, kun ahdistavakin tilanne saattaa kestää ja kestää.

Tämä juuri ikään kuin pakottaa ottamaan kantaa enemmän kuin valmiiksi viipaloitu, tasamittainen sarja. Onhan jakson pituuskin jo vähän kyseenalainen. Liikutaan jo lähellä elokuvan pituutta. Dialogi on monesti kuitenkin niin herkullista, että se pitää otteessaan ja lujasti, vaikka ehkä samalla kyllästyttäisi ja jopa vituttaisi

Käsittämättömän väkivaltaiseksi herkesi sitten sarja. Kommunistitkin intoutuivat muiluttamaan.

Peteliuksen ja Björkmanin kohtaus oli kaikkinensa kyllä niin mahtava, että nauroin pitkän pitkän aikaa

Anteeksi maalaisuuteni, mutta mä kun en ole nähnyt sarjasta kuin mainokset, niin ihmetyttää jotta puhuuko se Peteliuksen esittämä hahmo mitään?

Sarjan mainoksissa kun hahmo toljottaa aina sanattomana.

No, mitäpä sä sillä vastauksellakaan sitten teet...

Mutta puhuu se.

Nyt viimeisen jakson osalta tunteet vaihtelivat hirveästä ällötyksestä ja vihasta kamalaan hohotukseen. Ei voi ainakaan ennaltaarvattavaksi haukkua. Jotenkin näistä viimeisistä Peteliuksen tuotoksista ei ole jäänyt mitään mielikuvaa tai hohtoa, mutta tämä. Tällaista lisää. Nautinnollista katsoa välillä jotain erillaista. Oksanen oli edelleen suosikkini. "Haista sinä poika vit***"

Pascal Lemoix kirjoitti:Mielestäni murteellisesti sarja on oikean kuuloisilla jäljillä.

Oikeilla jäljillä, mutta parempaankin olisi Peteliuskin voinut pystyä. Tuntui aina silloin tällöin unohtavan koko murteen.

Mulla jäi sarjasta hirmuisen sekalaiset tunteet, ehkä kumminkin enemmän huonot kuin hyvät. Vaikka en tästä nykyajan popvideokuvaustyylistä tykkääkään, niin tämä oli mulle liian hidastempoinen. Kun samaa asiaa jauhettiin ikuisuudelta tuntuva aika, mun kärsivällisyys ei yksinkertaisesti riittänyt. Ne jotkut hyvät / ajatuksia herättävät jutut jotenkin hukkuivat sinne jahkaamisen suohon.