forde.munfoorumi.com

... Suomesta (kun kaikki ei otsikkoon mahdu)! Ja tähän ketjuun ovat tervetulleet muutkin kesäsuosikit!

Kyllä, kesällä katsotaan muutakin kuin jalkapalloa. Tänä kesänä YLE pukkaa ihania uutuuksia lomalaisten iloksi. Omiksi suosikeikseni ovat nouusseet nuo otsikon kaksi sarjaa.

Taantuvaan maalaispitäjään, Puumalaan, saapuu Helsingistä teatteriohjaaja, joka kokoaa miesjoukon. Porukka alkaa rakentaa teatteriesitystä. Mutta kyse on muustakin kuin teatterista: yritystä lyödä kipinä puumalaisiin, nostaa talouskriisin tuntelema kunta uuteen nousuun. Ja tämä ei ole tarua vaan totta!

Sarja on edennyt toiseen osaan ja olen jo aivan myyty. Ihastuttavan maanläheinen, ihmisläheinen, yhteishenkeä ja välittämistä pursuava, innostava ohjelma. Tämä on pakko katsoa loppuun asti. Ja se loppuhan nähdään täällä Helsingissä KOM-teatterissa myöhemmin heinäkuussa, kun esitys on valmistunut.

Toinen kesän yllätysuutuus on Levengood Suomesta. Sarjaa puffaattiin kivasti jo etukäteen: YLE:llä pyörivissä ennakkoväläyksissä nähtiin huonoa suomea puhuva mies, joka kertoi elämästään ruotsinsuomalaisena ja homona. Ruotsissa maan kuuluisimmaksi suomalaiseksi tituleeratun mediapersoonan paluu juurilleen on osoittautumassa riemuvoitoksi.

Hyvästi Maarit Tastula, kävi mielessäni katsellessani Mark Levengoodia työssään, haastattelijana ja keskusteluohjelman isäntänä. Ei ennalta-arvattavia keskustelunpolkuja, helppoja kysymyksiä ja helppoja vastauksia vaan haastavampaa, intimimpää lähestymistä. Ensimmäisessä jaksossa vieraana ollut Eeva Kilpi oli valinnut itseään kuvaavaksi sanaksi Evakko. "Mutta evakkohan on uhri!", Levengood huudahti kauhistuneena. "Ei kai kukaan halua olla uhri loppuikäänsä, eikö joskus ole aika lopulta antaa anteeksi?"

Kesän aikana on luvassa mielenkiintoisia vieraita. Huomenna vieraana on Jorma Uotinen ja ensi viikolla suomalainen Playboy-tähdenlento, Linda Brava.


Kaikki Puumalan puolesta, launtaisin YLE1 21.15 (Näkyy myös YLE Areenalla.)
Levengood Suomesta, sunnuntaisin YLE1 21.15 (Näkyy myös YLE Areenalla.)




P.S. Muistaaka myös nämä:

Talo Espanjassa uusinta YLETeema tiistaisin 20.00 ja launtaisin 18.50 (Näkyy myös YLE Areenalla.)
sekä
Vuoroin vieraissa uusinta YLE1 maanantaisin 21.00

Suunnittelin vastaavaa ketjua ja olisin liittänyt siihen 10 kirjaa lapsuudesta. Nyt on kuitenkin käynyt niin, etten ole nähnyt/jaksanut katsoa vilaustakaan siitä enkä Levengoodista. Pitäisi ja tekisi vähän mielikin, mutta ei vain ole sopivaa rakoa.

Levengood jäi mieleen positiivisesti viime kesän vierailusta keskustelemassa Peppi Pitkätossusta/Astrid Lindgrenistä.

Täytyy myöntää, että 10 kirjaa lapsuudesta ei yllä viime kesäisen kirjasarjan tasolle. Ehkä jo siksikin, että lastenkirjallisuus ei aiheena minusta ole kovin kiinnostava. Mikä taas saattaa johtua siitä, että itselläni ei ole lapsuudesta mitään rakkaita kirjamuistoja. Luin toki valtavasti, mutta kaikkea hömppää (Blyton, Gaskin, Cookson, Dumas yms.). Hyvin harvassa on lastenkirjat, joilla olisi jotain painavaa sanottavaa. Nostalgiahan on kivaa, mutta ei se riitä.

Pikku Prinssi -jaksossa oli kyllä sisältöä. Oli kiva kuulla kirjailijan taustoista ja keskustelijoidenkin elämästä.

Katsoin nyt Eeva Kilpi -haastattelun ja mielestäni paras juttu oli se lopussa kuultu tapaus, jossa karjalaisäiti vaikeni totaalisesti vävypojan ollessa käymässä, mutta kuitenkin itki tämän lähtöä. Ehkä sitä ei voi ymmärtää kuin suomalainen.

Hyvä me puheilmaisullisesti vajaat ihmiset

Pidän Levengoodista, koska hänen erilainen kielitaustansa tuo sopivan mausteen keskusteluun. Suomalainen ei koskaan kysyisi toiselta suomalaiselta: "Oletko tekniikkapelkuri?"

Kyllä, erityisesti näin viimeisiä työviikkoja viettäessä ennen lomaa on mukava jo virittäytyä lomatunnelmiin, joihin osin vaikuttavat nämä kesäohjelmistot (vaikken tv:n suurkuluttaja en juurikaan ole). Esimerkiksi aamun viisiminuuttinen aamu-tv:n parissa on vaihtunut merisään kuuntelemiseen, kun aamu-tv ei ehdi alkaa ennen töihin lähtöäni. Kesä .

Kaikki Puumalan puolesta vaikuttaa melko haasteelliselta formaatilta, mutta alku lupaa kyllä hyvää. Jännittävää ja hienoa, jos/kun ohjelma tavoittaa paljonkin ihmisiä, joilla ei ole mitään siteitä kyseiseen pitäjään...

Puumalasta on kaksi edellistä jaksoa jäänyt katsomatta, mutta koitan kiriä Areenalla avulla.

Sen sijaan tänään katsoin Levengoodin. On hämmästyttävää, mikä voima keskusteluohjelmissa voi olla silloin kun kaikki palat loksahtavat kohdalleen. Levengoodin ja vieraanssa Kirsti Paakkasen välillä oli luottamus, lämpö ja ymmärrys. Yhteinen sävel löytyi helposti ja keskustelussa päästiin lähelle ihmisin sisintä.

seuraava kirjallinen kooste sisältää hyvin paljon spoilereita!



Keskustelun kulku oli mielenkiintoinen.

Ensimmäiseksi katsojan katse kiinnittyy Paakkasen uuteen lookiin: Paakkanen muistuttaa japanilaista nukkea. Kasvot ovat saaneet niin piukean kiristyksen, että niiden voi melkein kuulla soivan. Pintahuomiota korostaa myös keskustelun alku, jossa Paakkanen toruu haastattelijaa tämän jatkuvista ikäkommenteista (kun sinä olet jo yli 70-vuotias, eläkeläinen jne.).

Ohoh, kuinka nainen on herkkähipiäinen!

Myöhemmin Levengood sanoo Pakkasen muistuttavan suomalaista naista. Paakkanen parahtaa: "En kai sentään!" Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mikä suomalaisessa naisessa Paakkasta niin kovin kauhistuttaa, mutta tätä Levengood ei kysy. Levengood sen sijaan kertoo oman käsityksensä suomalaisesta naisesta. Levengood kertoo tarinan ulkomaalaisesta merimiehestä, joka sanoi, että

suomalainen nainen on merkillinen. Se tekee metsätöitä samalla intohimolla kuin rakkauttakin. Missään muualla merimies ei ollut ollut tavannut samanlaisia naisia. Levengoodia itseään ihastuttaa suomalaisnaisissa se, että he eivät koskaan ole suostuneen olemaan uhreja millään tapaa

ja tässä vaiheessa Pakkanenkin alkaa nyökytellä (kun tuulipuvuista ei mainittukaan sanaa).

Pinnallinen akka, katsoja hymistelee.

Mutta nopeasti Paakkanen saa katsojalta anteeksi.

Pakkanen kertoo erään Marimekkoon liittyvään tarinan. Lamavuosina Paakkanen oli kovan paikan edessä. Hänen neuvonantajansa käskivät hänen lomauttamaan työntekijöitä huonon työtilanteen vuoksi. Paakkanen pähkäili päänsä puhki lomautuspykälillä. Lopulta hän kutsui henkilökunnan kokoukseen ja ilmoitti: "Marimekko tekee tänään historiaa. Me lomautamme henkilökuntaa - koko johdon!" Duunareita ei siis lomautettu, niin kuin kaikissa muissa yrityksissä tehtiin (ja tehdään edelleen) vaan ainoastaan johtokunta. Ja kuinkas ollakaan: kahdessa viikossa Marimekko oli saanut tehtailleen töitä kahdeksi vuodeksi. Paakkasen johtamisstrategian mukaan yrityksen ongelmat eivät ole duunareiden vika vaan niiden, jotka asioista päättävät. Lomautusuhka pisti johtajiin säpinää ja tulosta alkoi syntyä, kun oma pää olikin pölkyllä.

Brava Paakkanen, katsoja kuulee kotisohvilla ympäri Suomen huudettavan!

Myös Paakkasen kertomus oman mainostoimistonsa lanseerauksesta 80-luvulla on hauska juttu (mutta sitä en tähän näpyttele).

Kuten Paakasen elämänviisaudet. Tai oikeastaan elämänviisaudet, jotka Paakkasen äiti siirsi tyttärelleen. Pikku-Kirstin muistikirjan taakse äiti oli kirjoittanut intialaisen viisauden:

Sen, mitä pelkäät, sen saat; sen, mitä toivot, sen saat.

Paakkanen mutristaa suutaan: "Kun minua joskus on alkanut pelottamaan, olen päättänyt, että nyt minä en pelkää. Enkä ole pelännytkään!" Paakkanen vetää suunsa viivaksi ja näyttää niin rohkealta ja urhealta vaikka hieman vapiseekin vanhuuttaan.

Kauniiksi lopuksi Paakkanen kertoo kiitollisuudesta
- mutta sen saatte katsoa itse.

Tykkään löpistä tv-ohjelmista, joten kirjoilenpa taas omaksi ilokseni kesäsuosikeistani.

Katsoiko kukaan talvella tai nyt kesällä uusintana Talo Espanjassa -sarjaa? Itse olen päässyt mukaan vasta uusintakierrokselle ja tykkään ohjelmasta ihan kamalasti. Eikä vähiten ihanan juontajan, Kristo Kentalan, takia:



Vastedes tiedän, mitä vastaan kun minulta kysytään ihannemiestäni!

Sitten Talo Italiassa formaatti on muuttunut huimasti. Talo Italiassa tankattiin lauserakenteita ja sanastoa studiossa, tunnelma oli kuin koulun penkillä. Espanjan-sarjaan kilpailijat vietiin opiskelemaan Espanjaan ja teemana tuntuu olevan elämyksellisyys. Itse kielenopiskelua ei juurikaan näytetä enää sarjassa, enemmänkin kaikenlaisia arkielämään liittyviä tehtäviä, joissa kieltä joutuu harjoittamaan. Viimeisessä jaksossa kilpailijat joutuivat pitämään esitelmän Suomesta koululaisille ja näyttelemään Don Quijotea baariyleisölle.

Itse espanjaa osaavana oma hupinsa sarjassa on seurata kilpailijoiden kielitöppäilyjä. Vahingonilo.

Talo Espanjassa esitteli myös Suomen reality-ohjelmahistorian ensimmäisen huijarin. Kainuulainen eräopas passitettiin kotiin, koska tämä oli teeskennellyt kielitaidottomuutta. Vahingonilo oli jälleen makea: kuvottava homofoobikko sietikin lähteä kotiinsa!

Olen mietiskellyt, mikä voisi olla seuraavan kauden kieli ja juontaja. Sarjahan on poikkeuksellisen onnistunut siinäkin mielessä, että se on tuonnut Suomen tv-kartalle uusia, loistavia juontajia. Ella Kanninen oli edelliskauden löytö.

Miten olisi Talo Venäjällä ja Nina Björkfelt (Suomen Neito 91, Miss Skandinavia 91 ja Miss Maailman kolmas perintöprinsessa 91), joka on venäjän kielen tulkki tietääkseni.

Tai Talo Egyptissä ja YLE:n Kairon kirjeenvaihtaja Sanna Negus tai Finlandia-ehdokaskirjailija 02 Ranya ElRamly? Itse toivoisin kaikista eniten juuri arabiankielistä sarjaa.

Tr*ina kirjoitti:Täytyy myöntää, että 10 kirjaa lapsuudesta ei yllä viime kesäisen kirjasarjan tasolle. Ehkä jo siksikin, että lastenkirjallisuus ei aiheena minusta ole kovin kiinnostava. Mikä taas saattaa johtua siitä, että itselläni ei ole lapsuudesta mitään rakkaita kirjamuistoja. Luin toki valtavasti, mutta kaikkea hömppää (Blyton, Gaskin, Cookson, Dumas yms.). Hyvin harvassa on lastenkirjat, joilla olisi jotain painavaa sanottavaa. Nostalgiahan on kivaa, mutta ei se riitä.

Minä puolestani olen katsonut tätä aivan innoissani - samoin kuin katsoin viime kesän 10 kirjaa jotka muuttivat maailmaakin. Mutta minulle lastenkirjoissa ei suurimmaksi osaksi olekaan kysymys nostalgiasta, vaan oikeasti rakastan joitakin lastenkirjoja, aivan yhtä lailla kuin rakkaimpia kirjojani muutenkin.

Jaksojen kiinnostavuus toki vaihtelee. Esimerkiksi Viisikko-jakso ei kauheasti kiinnostanut: ensinnäkin Viisikot olivat jo lapsena minusta tylsiä, ja toiseksi vierailla ei ollut niistä oikein mitään sen syvällisempää sanottavaa. Sen sijaan Nalle Puh -jakso oli juurikin vieraiden ansiosta erittäin antoisa, samoin pidin tämän viikkoisesta Muumi-jaksosta kovasti.

Olen tietysti myös miettinyt, mikä olisi oma valintani, jos vain yksi lapsuuden kirja täytyisi valita tärkeimmäksi. En ole osannut päättää, mutta kyllä se löytyisi kolmikosta Tove Jansson (luultavasti Taikatalvi tai Muumilaakson marraskuu), Astrid Lindgren (Ronja ryövärintytär) tai L. M. Montgomery (Annat vai Runotytöt, hmmm?).

Vihdoinkin sain katsottua Talo Espanjassa -finaalin.

Olen hämmästynyt Katjan voitosta.

Minusta Roy oli paljon vakuuttavampi puhujana, vaikka virheitä puheessa siellä täällä vilisikin. Roy ei halunnut mennä sieltä, missä aita on matalin, vaan haastoi itsensä yrittämään vaikeidenkin asioiden ilmaisua. Catalina sen sijaan keskittyi korrektiin kieleen - ja yksinkertaiseen sanottavaan ja yksinkertaisiin rakenteisiin. Ainoa adjektiivi, jota Catalina käytti oli bonita. Lisäksi Catalinan tapa puhua ja ääntää espanjaa on minusta kauhea: sana sanalta rakennettua puhekieltä, josta puuttuu kokonaan espanjan rytmi - toisin kuin Roylla.

Kaiken kaikkiaan kovin kummoista tasoa kumpikaan ei kielessä saavuttanut. Hieman nolo kohta finaalissa oli se, kun yksi tuomareista kehui kummankin osaava kommunikoida espanjaksi espanjalaisten kanssa, mutta silti kumpikaan ei ymmärtänyt täysin tai ollenkaan tuomariston esittämiä kysymyksiä.

En muista, kuinka monta viikkoa Talo Italiassa italiaa opiskeltiin, mutta voittaja ja kakkonen puhuivat ohjelman lopussa aivan ylivoimaista kieltä näihin kahteen verrattuna.