forde.munfoorumi.com

Life on Mars Maanantaisin 21.00 subilla.

Etsivä Sam Tyler joutuu onnettomuuteen vuonna 2006 ja herää vuonna 1973. Onko hän hullu,
koomassa vai oikeasti joutunut menneisyyteen?

Skinsin ohella yksi parhaista kesän sarjoista. Brittisarjat.

Poliisijutut sarjassa eivät sinällään ole hirveän kiinnostavia ja mutkikkaita verraten 'oikeisiin'
poliisisarjoihin, mutta Samin sekoilut ja viittaukset nykymaailmaan pitävät mielenkiintoa
yllä. Viime jakson Tony Blair Cherie-vaimonsa kanssa ja Gordon Brown... Sukie-vaimonsa
kera aiheuttivat pientä hörähtelyä. Eilisen jakson alun nukkeanimaatio oli kyllä hieno.

Onko muita sarjan ystäviä? Vieläkö Samin seikkailut jaksaa kiinnostaa?

Minulla oli tähän etukäteen hyvinkin positiivinen asenne: nyt kyllä tulee herkkua, jee. Mutta en käytännössä jaksa hirveästi innostua. Ehkä jos tää ei tulisi maanantaina, koska tää ei ole ma-putken parasta antia.

Mä olen paljolti samoilla linjoilla Leirumin kanssa.
Odotin sarjalta paljon, mutten siitä ole lopulta kauheasti jaksanut innostua.
Sarja osoittautui paljon totisemmaksi kuin luulin/toivoin.
Pakko ne viimeiset jaksot on kuitenkin katsoa. Pitäähän se nähdä, että millaiseen ratkaisuun tässä päädyttiin.

Onko tietoa esitetäänkö Ashes to Ashes myös Subilla?

melissa kirjoitti:Onko tietoa esitetäänkö Ashes to Ashes myös Subilla?

On tietoa, sarja alkaa sitten syssymmällä. Syyskuussa, muistaakseni.

Life on Mars ei alussa sykähdyttänyt ja hetken ehdinkin jo pelätä, että tämä on niitä "paljon melua tyhjästä" -sarjoja.
Onneksi olin väärässä ja hyvin pahasti. Alkukankeuden jälkeen huomasin olevani pahastikin koukussa Sam Tylerin maailmaan,
oli se sitten kuvitelmaa tai (tv)todellisuutta. Nyt ihan oikeasti kiinnostaa, kuinka äijän käy.

Ja tietysti pitää mainita myös sarjan musiikki, vaikka tämä subin versio soikin vähemmän kuin brittikaimansa. Joistain biisioikeuksista
tms. se kai johtuu. Ja pakko on sekin tähän loppuun vielä tuhahtaa, että 70-luvulla osattiin kyllä pukeutua.

Eli joo, tykkään ja kiinnostaa.

Mä oon tykännyt. Life on Mars on ainoa uusi sarja piii-iitkään aikaan, jota olen jaksanut alkaa seurata. En etukäteen tiennyt enkä odottanut juuri mitään, paitsi John Simmiä, josta tykkäsin Järvissä. Nyt on kyllä muutama jakso jäänyt väliin telkkarista vieroittuneen elon vuoksi, mutta josko muistaisi/viitsisi viimeisimmän jakson katsoa netistä.

Edit. Mäkin muuten naurahdin ääneen Tony Blairille.

Joo ei. Ennen aloitusta sarjan idea kuulosti mielenkiintoiselta ja muutaman jakson kiinnostuneena katsoinkin. Näyttelijätyö on mainiota mutta poliisityö niin kovin kliseistä ja kaikki sen ulkopuolinen toteutettu niin kovin mielenkiinnottomasti että sarja on kyllä iso pettymys.

melissa kirjoitti:Odotin sarjalta paljon, mutten siitä ole lopulta kauheasti jaksanut innostua.
Sarja osoittautui paljon totisemmaksi kuin luulin/toivoin.
Pakko ne viimeiset jaksot on kuitenkin katsoa. Pitäähän se nähdä, että millaiseen ratkaisuun tässä päädyttiin.

Sama. Idea kiinnostava, mutta toteutus lagaa. Ja John Simm on mun mielestä huono
valinta rooliinsa, ainakin jos Tyleriä näytellään naama kurtussa hiukan agressiivisesti.
Kovan jätkän rooliin sopisi kovan jätkän näköinen tyyppi, ei pumpulipuikku jolla korvat.


Rahoituskin voi olla puutteellinen. Kuvataan hyvin pieniä otoksia ja maisemia, ettei
näy uuden aikaiset jutut vanhojen tiiliseinien vierestä. Enemmän ilmaa otoksiin. Ehkä
se tuleva jenkkiversio voi olla mulle parempi, kun saavat varmaan kovat massit jotta
saadaan ajankuva kohdilleen.

Kiinnostaa kyllä nähdä, miten tuo jenkkiversioksi kääntyy.
Traileri herätti vähän ristiriitaisia tuntemuksia.

Galileo kirjoitti:Ja John Simm on mun mielestä huono valinta rooliinsa, ainakin jos Tyleriä näytellään
naama kurtussa hiukan agressiivisesti. Kovan jätkän rooliin sopisi kovan jätkän näköinen tyyppi,
ei pumpulipuikku jolla korvat.

Kuten Jenkkitrailerista (onko tuo oikiasti oikia. Järkyttävää. ) näkyy, rooliin ei sovi yhtään
isomman näköinen mies, sillä Sam on kuitenkin hiukka reppana äitinpoika, joka kohtaa osin surullisiakin
lapsuudentapahtumia ja käsittelee asioita aika tunteellisesti.

Ja aggressiivisessa on kaksi geetä.

Oon ihan koukussa! Ainoa sarja jota vahtaan silmä kovana ja jonka aikana ei mainostauoillakaan uskalla poistua sohvalta jos tällä kertaa mainostauko onkin vähän lyhempi!

Ite tykkään John Simmsistä roolissaan. En osaisi kuvitella ketään joka sopisi siihen paremmin. Sitä paitsi John Simm on namu Amerikkaversio häkellytti, onneksi meillä näkyy tämä "ainoa oikea" eikä mikään typerä jenkkiversio jossa Gene Huntkaan ei ole oikea Gene Hunt

Kattelin just kaks viimeisintä jaksoa ja nyt enää yksi jäljellä, maanantaina sarja loppuu.

Oon tykännyt ihan hirveesti, ehdottomasti yksi mielisarjoista tällä hetkellä. Tykkään Simmistä ( )muutenkin ja se sopii osaansa täydellisesti. En ymmärrä Galin sanomaa siitä, että Simm ei osaa olla kovan jätkän roolissa. Kuten Shay jo sanoikin, eihän Sam mikään kova jätkä olekaan, hukassahan se on ison osan ajasta.

Skele sanoi aiemmin, että poliisityö on kovin kliseistä. Eikös se ole juuri yksi sarjan jujuista? Ei kai tarkoitus ole kuvata niinkään 70-lukua, vaan enemmänkin 70-lukulaista poliisisarjaa? Jos kuvitellaan, että alle nelikymppinen tyyppi päätyy (mielikuvituksessaan) 70-luvulle, niin millaista siellä on? Tietysti sellaista, minkä kuvan on saanut katsomalla telkkaria, eihän vuodesta 1973 omiakaan muistoja ole. Musta juuri tuo on yksi sarjan hyvistä puolista, Simmin ja Glenisterin ja muiden näyttelijöiden ja musiikin ja värien ja vaatteiden ja ja ja lisäksi.

Vaatteista vielä: Samin musta nahkatakki on kiva. Samin musta nahkatakki yhdistettynä punaisiin sammareihin on .

Pelkäsin, että lopusta tullee lattia (eli lattea) ja töksähtävä, mutta onneksi ei tarvinnu
pelätä. Hieno lopetus sarjalle, vaikka en millään voi uskoa, että sarjaa on tullu
jo kahen tuotantokauen verran. Äkkiä meni ne jaksot.

Ashes to Ashes alkaa syksyllä subilla, vaikken usko sen olevan ihan yhtä kiehtova kuin
Life on Mars, sillä sarjan tukipilarina olivat ihanan, ihanan Samin ja Genen keskinäiset
kärhämät, minkä vuoksi uudessa sarjassa toinen päähenkilöistä onkin Genen käämejä
kuumentava naispoliisi. Saapa nähä mitä siitä tullee....

Samin kurtisteluaki tullee ikävä!


John Simm.

Tyhjensin tikipoksia ja katsoin siten putkeen Life on Marsin viimeiset jaksot

Sarjasta jäi hiukan...kaksijakoinen maku. Toisaalta siinä oli todella hauskoja oivalluksia ja vitsejä, toisaalta siinä pyrittiin vakavaan ja synkkäänkin kerrontaan ja välillä ei oikein tiennyt minkälaista sarjaa tässä haluttiin tehdä.

Loppuratkaisu oli siis myöskin kaksijakoinen. Se ei oikeastaan selittänyt tarkalleen mistä ihmeestä tässä oli kysymys, mutta rautakangesta vääntäminen ei olekaan koskaan ollut brittiläinen tapa sitoa hommat lopussa yhteen.

En voi kuitenkaan olla pohtimatta, että millainen tarinasta olisi tullut, jos sarjaa olisi tehty alkuperäissuunnitelman mukaiset seitsemän kautta (muistaakseni siis; John Simm kuitenkin ilmoitti että hän ei sarjaa tee kahta kautta pitempään.
Mikä on ihan ymmärrettävää; vähän sama kuin pakotettaisiin elämään lapsuus uudestaan. En minäkään tahtoisi kokea 80-lukua enää missään muodossa).

Nyt tuli ehkä ihan pikkaisen sellainen olo, että homma pyrittiin saamaan äkkiä edes jonkinlaiseen loogiseen loppuun.

Mutta odotukset ovat kaikesta huolimatta kovat Ashes to Ashes-sarjan kanssa...We know Major Tom's a junkie

Yleinen mielipide pitää Ashes to Ashesia huonompana kuin tätä, joten odotukset eivät ole täällä kovin korkealla. Eiköhän se tule katsottua kuitenkin Btw. Tulevassa amerikkalaisessa versiossa Life on Marsia kuulemma yksinkertaistetaan, ettei jenkkien tarvitse liikoja ihmetellä aikamatka/kooma/kuolema-ongelmia.

Ka. Huomenna alkaa Atlantin takana sarjan jenkkiversio.
Huomasin, että pilotin jälkeen sarjan miehitys on muuttunut ja siinä nähdään nyt sellaisia tyyppejä kuin Harvey Keitel ja Michael Imperioli. Muuttui heti paljon kiinnostavammaksi.
Promossa on tuttuja repliikkejä.

Life on Mars jäi kesken. Kuten Gali aikaisemmin totesi, idea hyvä, toteutus ei niinkään. Lisäksi jotkut jaksot oli käsikirjoitettu erittäin hölmösti (kuten esimerkiksi se jakso, jossa se vanhempi mies oli ottanut panttivangeiksi jonkun lehden toimituskunnan). Ashes to Ashesia katsoin kaksi ekaa jaksoa ja totesin sen aika hölmöksi. Musiikki on ihan kivaa, mutta muuten ei kiinnosta.

Life on Marsin viimeinen jakso oli hyvä, tai ainakin sarjan loppu. Jätin siitä välistä katsomatta kasan jaksoja, kun alku ei vakuuttanut.

Ashes to ashes tuntui ensimmäinen jakson perusteella kierrättävän aivan samaa juttua, joskin vuosikymmen on eri ja toteutukseen oli saatu enemmän ilmaa ja meininkiä (ensimmäinen kausi yllätti, niin saatiin parempi rahoitus?). Katson varmaan tästäkin seuraavaksi sen viimeisen jakson.

Miustakin Life on Mars loppui hienosti. Miten muuten se olisi voinut päättyä? Sarjan boksiversiota olen
pyöritellyt kauppareissuillani paljonkin, mutta vielä en ole uskaltanut ostopuuhiin asti. Saattaisi muu maailma
ja elämä unohtua.

Ei Ashes to Ashes -sarjakaan kehno ole, vaikka sen idea onkin tempaistu kierrätyskorista. Sarjassa on
kuitenkin tuttuja poliisimiehiä, jotka eivät ole kovasti muuttuneet sitten 70-luvun. Ainoa seikka, joka
80-luvun versiossa pistää silmään, on vaatetus. Ihanko oikeasti silloin näytettiin noin muodikkailta? Oma
muistikuvani kun pukkaa vain neonvärisiä collegepaitoja, pillifarkkuja ja purjehduskenkiä.