forde.munfoorumi.com

Tiesin, että maailmassa tapahtuu pahoja asioita, mutten tiennyt, että niille ei voi mitään tehdä.

Näin lohduttomasti amerikkalainen sotilas tiivistää tiedustelutehtävänsä Darfurissa ja sitä seurannutta tiedotusprosessia. Mies oli YK:n asialla tutkimassa Darfurin sodan tulitaukoa ja eri osapuolien osuutta sodassa. Puoli vuotta Darfurissa riitti. Mies oppi, että millään raportoinnilla, millään valokuvilla, millään kansainvälisen yhteisön toimilla ei ollut mitään merkitystä. Darfur ei ollut pelastettavissa kansanmurhalta.

Karmiva dokumentti, isku vasten kaikkien optimistien ja ideologien kasvoja. Liikuttavan henkilökohtainen kuva miehestä, yksilön voimattomuudesta suurvaltapolitiikan edessä.

Úlkolinja: Paholaisen ratsumiehet. Uusinta maanantain myöhäisillassa YLE TV1.

Kyllä on dokkareiden ystäviä hemmoteltu tänä kesänä!

Tänään tuli kyyneleet silmiin nostanut dokumentti Anne Laurilalta (jotenkin mä ajattelen, että Deni on samanoloinen kuin tää ohjaaja). Ohjaaja kuvasi dokumentissa Isä meidän omaa isäänsä ja tämän alkoholismia. Hilipati-elämää baarista toiseen, vankilakeikkoja ja rikottuja lupauksia. Tyttären vastuunkanto perheestä ja huoli omasta isästä olivat vahvasti esillä. Ohjaaja ei kaihtanut tuoda esille omaa suruaan isän alkoholismiin liittyen.

Dokumentti loppui hienoon kohtaukseen ohjaajan lapsen ristiäisistä. Isä ja tytär veisasivat virttä, jossa kehotettiin antamaan anteeksi lähimmilleen heidän virheensä.

Kirjoitin männä viikolla koosteen Ulkolinjan esittämästä doumentista: Ulkolinja: Monsanto - outoa agrobisnestä.

Suosittelen jokaisen katsomaan dokumentin tänään maanantaina, kun se tulee uusintana 23.20 Ykköseltä. Kyseinen dokumentti on ehkä terävin analyysi nykymaailmasta. Esimerkkinä dokumentissa on Monsanto-niminen yritys ja aiheena geenimanipulaatio, mutta dokumentti laajenee aiheen ulkopuolelle tutkielmaksi talouselämän moraalista ja demokratiaksi kutsutusta valheesta. Dokumentti todistaa järkyttävällä tavalla, kuka tai mikä tekee päätökset maailmassa: suuryritysten omistajat.

En muista olenko koskaan ollut yhtä kuohuksissa minkään dokumentin jälkeen.



Tiivistelmä:

Joskus elämässä on hetkiä, jolloin totuus välähtää kirkkaana.

Tänään oli yksi niistä elämän kirkkaista hetkistä, kun Ulkolinja esitti dokumentin Monsanto -nimisestä yrityksestä. Dokumentti kesti puolisentoista tuntia. Se oli alusta loppuun asti tiukkaa asiaa vaikeasti ymmärrettävistä asioita, jotka käsittelivät kemiaa, geenimanipulaatiota ja globaalia taloutta. Jo faktojen tasolla dokumentti oli uuvuttava.

Puhumattakaan sanomasta.

Monsanto yrittää vallata koko maailman ruoantuotannon.

Miten maailman ruoantuotannon muka voi vallata? Sehän on aivan järjetön ajatus! Ostaako Monsanto maanviljelijät, maailman pellot vai kaikki elintarviketuotantolaitoksen?

Ei.

Monsanto valtaa maailman geenimanipulaatiolla. Ja vielä tarkemmin: geenimanipuloidun viljan siemenillä.

Näin se käy:

USA:n elintarviketuotannon hallitsevan valvontaviranomaisen, FDA, Monsanto valtasi 1990-luvulla. Monsanto sai ujutettua omia työntekijöitään FDA:n korkeille palleille ja nämä puolestaan lobbasivat Monsanton bisnesideaa USA:n korkeimpaan hallintoon.

USA:n hallinnossa toteutettiin 1990-luvulla politiikkaa, jonka päämääränä oli purkaa kaikki turhat kauppaa rajoittavat määräykset. Geenimanipulaatiossa nähtiin suuria mahdollisuuksia ja tuottava teollisuuden haara. Geenimanipulaatio ei kuitenkaan saanut kaikkien tutkijoiden siunausta. Monet tutkijat olivat tutkimuksissaan löytäneet viitteitä siitä, että geenimanipuloitu ruoka altistaa syövälle. Niin Monsanto kuin FDA hiljensivät kriittiset tutkijat mm. potkuilla. Tutkimustuloksia kaunisteltiin ja jopa muutettiin.

Tänä päivänä USA:ssa myydyistä elintarvikkeista on 70% on geenimanipuloituja. Laki kieltää geenimanipuloinnin mainitsemisen tuotteissa.


Mainittakoon tässä välissä, että Monsanto on niittänyt kuuluisuutta myös PCB-yhtiönä. Monsanton asiakirjat todistavat, että jo vuonna 1937 yritys tiesi PCB olevan terveydelle vaarallinen.

Monsanto unohti kuitenkin kertoa tästä kaikille maapallon asukeille lukuun ottamatta USA:n hallintoa.

Vaikka sekä viranomaiset että Monsanto tiesivät PCB olevan hyvin vaarallinen myrkky, tämän käyttöä jatkettiin vuosikymmeniä. Emme saa menettää yhtään dollaria, luki yrityksen asiakirjoissa. Muutama vuosi sitten 70-luvulla räjähtäneen PCB-tehtaan työläiset saivat joukkokanteella korvauksia, mutta yhtään Monsanton jäsentä ei ole koskaan erotettu tai tuomittu järjestelmällisestä valehtelusta ja kuolemantuottamuksesta..

Geenimanipuloidut kasvit on kielletty monissa maissa. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt Monsanton bisneksen leviämistä.

Toissa vuonna Paraguay joutui laillistamaan geenimanipuloidun maissin, koska tämä oli jo vallannut Paraguayn pellot. Kasvithan leviävät siemenistä ja geenimanipuloitujen kasvien siemenet levittävät mutaatiotaan kantakasvistoon. Levisivätkö siemenet sitten itsestään tuulen mukana Argentiinan rajan yli, on eri juttu... Saattaahan olla, että jokunen promosäkillinen Monsanton geenimaissia oli päässyt Paraguayihin, valtion viranomainen arvailee dokumentissa.

Kätevää eikö? Ei tarvitse odotella lainmuutoksia laittaa vaan säkin rajan toiselle puolen!

Paraguayn valtion joutuessa laillistamaan geenimanipuloidut viljakasvit, se samalla joutui ja joutuu maksamaan jokaisesta ulkomaille myymästään maissista royaltit Monsantolle, patentin omistajalle.

Intiassa Monsanton geenimanipuloitu pellavalajike tunnetaan nimellä Itsemurhasiemenet. Monsanto hallitsee monopolimaisesti Intian siemenmarkkinoita. Neljä kertaa tavallisia siemeniä kalliimmat gm-siemet pakottavat maanviljelijät ottamaan lainoja ja kun sato jää huonoksi eikä ole millä lainaa maksaa saati perhettään elättää, maanviljelijälle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha. (Intian maanviljelijöiden murhista on ollut paljon juttuja monissa muissakin yhteyksissä. Mm. Coca-colan tehtaiden imiessä kaikki pohjavedet pellot ovat kuivuneet ja tilat isäntineen kuolleet.)



Tällainen on siis se maailma, missä elämme.

Meitä hallitsevat suuryritykset, joiden ensisijainen tarkoitus on tehdä tuottoa omistajilleen. Se, miten tuottoa tehdään, on epäolennaista. Ihmisten terveys ja henki eivät merkitse mitään muutaman dollarin rinnalla. Meillä ei ole varaa menettää yhtään dollaria, oli Monsanto kirjannut asiakirjoihinsa jo 60-luvulla.

Viranomaiset eivät ole kansalaisten puolella, vaan suuryritysten puolella ja kansalaisia vastaan.

Mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä? Millä keinoin kansalaiset voivat ottaa vallan suuryritysten ja viranomaisten liitolta?

Voi ei! Mun piti katsoa tuo Monsanto-dokkari, mutta tietenkin unohdin
Kiitos kuitenkin tiivistelmästä!

Monsanto-dokkari löytyy netistäkin. Postasin linkin aiheen omaan ketjuun.

Lyyra kirjoitti:Monsanto-dokkari löytyy netistäkin. Postasin linkin aiheen omaan ketjuun.

Ahaa.. Täytyypä yrittää tiirailla se sitten tätä kautta. Voi kyllä olla, että tekniikka asettuu vastaan.

Jännittävä webbisaitti tarjoaa katsottavaksi erilaisia riippumattomia dokumentteja. http://www.snagfilms.com/films

kantris kirjoitti:

Lyyra kirjoitti:Monsanto-dokkari löytyy netistäkin. Postasin linkin aiheen omaan ketjuun.

Ahaa.. Täytyypä yrittää tiirailla se sitten tätä kautta. Voi kyllä olla, että tekniikka asettuu vastaan.

Mulla se pyörähti melkein yhtä helposti kuin tuubivideotkin.

Tuo Monsanto-dokumentti odottaa boksilla kattomista.

Itse katselin netistä Oscarinkin voittaneen Errol Morrisin -dokumentin Fog of War. Dokumentti kertoo Robert S. McNamarasta, joka muunmuassa toimi puolustusministerinä Vietnamin sodan aikaan.

Hienosti tehty dokumentti, jossa ikääntyneen miehen annetaan itse kertoa asiat, niinkuin hän ne näki ja koki. Mies mm. toimi toisen maailmasodan aikaan Japaniin tehtyjen pommitusten tehokkuuden tutkijana. Tavalliset pommit eivät tehneet tarpeeksi tuhoa, joten miehen tutkimusryhmän suosituksesta alettiin käyttää palopommeja, joita pudotettaisiin alempaa. Tämä johtikin siihen, että mm. Tokiossa kuoli yhden yön pommitusten aikana 100 000 ihmistä. Mies ihmetteleekin, miksi vain atomipommien tuhoista puhutaan niin paljon, kun palopommeillakin saatiin aikaiseksi valtavaa tuhoa.

Dokumentista saa myös kuvan siitä, että kuinka absurdia maiden johtaminen välillä on. McNamara ehdotti, että Neuvostoliiton kanssa tehtäisiin sopimus ydinkoekiellosta, jotta asevarustelu ei karkaisi käsistä. Kenraalit eivät tähän suostuneet. Kun McNamara kysyi miksi, kenraalit sanoivat, että venäläiset huijaisivat. Kun McNamara kysyi miten, kenraalit sanoivat, että testaamalla pommeja kuun pimeällä puolella.

Ehdottoman suositeltava dokumentti, vaikka sisältääkin pitkälti vain McNamaran puhetta. Hyvä katsaus Yhdysvaltain ja muunkin maailman lähihistoriaan.

Ja tuo S., eli McNamaran toinen nimi? Strange, uskokaa tai älkää.

http://areena.yle.fi/toista?id=1486663
Tupakkalapset on dokkarin nimi. Dokkari puhukoon puolestaan.

Olen tässä parin viime päivän aikana katsonut 3 ahdistavaa dokumenttia.

Hacking Democracy seuraa yhden naisen selvittelyjä USA:n sähköisten äänestyskoneiden maailmassa. Nainen häkeltyi kaksista peräkkäisistä sotkeentuneista presidentinvaaleista (2000, 2004), ja rupesi tutkimaan asiaa tarkemmin. Dokumentissa näytettiin selvästi useampia mattimeikäläisen toteutettavissa olevia, jäljettömiä tietoturvamurtoja USA:n suurimman vaalikonevalmistajan laitteisiin. Näillä 9-vuotiaan ohjelmointitaidot vaativilla tempuilla on siis mahdollista vaikuttaa vaalitulokseen todella paljon. No, kyseinen firma on sittemmin muuttanut nimeään, enkä tiedä valmistaako se enää ko. laitteita, ja käytetäänkö niitä (luulisin, että käytetään, kun piirikunnat ovat itse vastuussa laitehankinnoista).
Järisyttävä oli myös juttu John Kerryn luovuttamisesta 2004-vaaleissa kuultuaan että erään perinteisesti Demokraattien puolella olevan osavaltion koneet nakuttivat ääniä toisensa jälkeen Bushille. Samoissa vaaleissa Kerry sai jossain päin Floridaa -16000 ääntä. Siis negatiivisia ääniä. Miten tuollainen kone ylipäätään voi laskea takaperin?
(Linkittämäni versio on n. 80 minuuttia pitkä versio, itse katsoin 90-minuuttisen, joten jotain lienee leikattu pois..)

Eihän tämä muuten kiinnostaisi pätkääkään, mutta kun tuon maan presidentillä on niin häiritsevän paljon valtaa tässä maailmassa. Ja mitä jenkit edellä, sitä muu maailma perässä - niin hyvässä kuin pahassakin.



Toinen dokkari, Patent for a Pig kertoo Monsanton mielenkiintoisesta patenttihankkeesta 160 maassa. Dokkarissa seurataan saksalaista pienviljelijää kun hän testailee omia ja kavereidensa possuja, että kantavatkohan ne mahdollisesti Monsanton patenttihakemuksen koskemia geenejä. Monsanto haluaa siis patentoida löytämänsä geenit, jotka firman mielestä säätelevät sian kasvua. Siat ympäri maailman ovat kantaneet näitä geenejä jo satoja ellei tuhansia vuosia. Hakemuksen läpimeno merkitsisi, että sikafarmarit kaikkialla maailmassa joutuisivat maksamaan lupamaksuja Monsantolle. Vähän niinkuin tekijänoikeusmaksuja. Suosittelen vilkaisemaan jos vähänkin kiinnostaa, tuo kestää n. 45 minuuttia.



Kolmas katsomani dokkari, jonka puolenvälin jälkeen iski jo informaatioähky, oli Food War, josta ei näytä olevan jälkeäkään netissä. Tai no, ainakaan näin pikaisen haun jälkeen. Dokkari on kuvattu ympäri maailmaa noin 15 maassa ruokasodan 7 rintamalla, ja siinä kerrotaan miten ruoka on maailman tuhovoimaisin ase. Köyhyyttä ja nälänhätää pidetään pulan syynä, vaikka kaikkialla maailmassa tuotetaan enemmän ruokaa kuin ihmiset jaksavat syödä. Kauppasaarrot ja gmo-monopolit ja "kehitysapu" tyyliin "ruokaa öljystä". Pah. Ruoka on ihmisoikeus eikä mitään kauppatavaraa. Elokuva on vuodelta 2002, joten paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeenkin, luultavasti huonompaan suuntaan.



Maailmassa on virhe. Itä. Virheitä.

Tulee tuplat, mutta tulkoon.

tahris kirjoitti:http://areena.yle.fi/toista?id=1486663
Tupakkalapset on dokkarin nimi. Dokkari puhukoon puolestaan.

Jaksaisitko, tahris, tiivistää dokkarin pääpiirteissään meille ulkomaan eläjille, jotka eivät areenaa pysty katsomaan? Mulla on joku selittämätön tarve ruokkia maailmantuskaani. Tai joku muu linkki (wiki, google video, imdb), josta voisin vilkaista, ois kiva. Tai edes dokkarin alkukielinen nimi, niin voisin googlata ite


Edit: Silminnäkijän sivuillakaan ei tuota alkukielistä nimeä ollut. Jos joku ystävällismielinen jaksaisi vilkaista muutaman minuutin tuon videon alkua...

Lyyra kirjoitti:
Maailmassa on virhe. Itä. Virheitä.

Kun tämä ruoka-aihe sua kiinnostaa, niin tätä kirjaa voin kyllä sulle suositella.

tahris kirjoitti:http://areena.yle.fi/toista?id=1486663
Jaksaisitko, tahris, tiivistää dokkarin pääpiirteissään meille ulkomaan eläjille, jotka eivät areenaa pysty katsomaan? Mulla on joku selittämätön tarve ruokkia maailmantuskaani. Tai joku muu linkki (wiki, google video, imdb), josta voisin vilkaista, ois kiva. Tai edes dokkarin alkukielinen nimi, niin voisin googlata ite

Toivottavasti tästä on edes vähän "apua" maailmantuskasi lisäruokkimiseen:

http://atuubi.yle.fi/node/822

Tupakka myrkyttää lapsia kehitysmaissa, sillä pelloilla työskentelevät lapset altistuvat vaarallisille kasvinsuojeluaineille. Tupakka myrkyttää siis vaikka ei polttaisikaan.
Ruotsalaista alkuperää oleva Tupakkalapset seuraa kuutta lasta, joita kaikkia yhdistää Virginia ja Burley-tupakkalaatu. Ohjelma keskittyy tupakan tuotannon alkupäähän, mutta sivuaa myös tupakkateollisuuden markkinointikeinoja kehitysmaissa, jossa lapsia värvätään surutta uusiksi polttajiksi esimerkiksi ilmaisilla savukkeilla.
Tupakan viljely merkitsee laajaa lapsityövoiman käyttöä. Esimerkiksi malawilainen Chifundo, 13, ei ehdi kouluun, koska hänen täytyy auttaa tupakkapellolla. Hänen unelmanaan on kuitenkin oppia joskus lukemaan ja kirjoittamaan.
Tupakka merkitsee länsimaissa terveysongelmaa. Kehitysmaissa se merkitsee lapsityövoimaongelmaa ja terveydelle vaarallisia työolosuhteita. Tupakka on pilannut esimerkiksi 13-vuotiaan brasilialaisen Davin keuhkot, vaikka hän ei itse edes polta. Hän yskii ja köhii sen seurauksena, että on saanut kasvinsuojeluaineita keuhkoihinsa.
- Jos juoksen, sydän tykyttää ja pitää kovaa ääntä, sanoo puolestaan 10-vuotias bangladeshilainen Rubel.
Kun tupakan maailmanmarkkinahinta on laskenut, myös tupakan vuokraviljelijät ovat joutuneet yhä syvemmälle maaorjan asemaan. Tupakkayhtiöt hallitsevat usein koko ketjua, ne antavat alkuun edullisesti lainoja viljelijöille siementen ja lannoitteiden ostoon. Tuotto on alkuun parempi ja varmempi kuin ruuan tuotannossa. Pikku hiljaa kustannuksia tulee lisää, lainaa on otettava enemmän ja työtä tehtävä kovemmin. Ilman lapsia ei pärjätä.
- Olen surullinen, että lapseni joutuu työskentelemään pelloilla, mutta vaihtoehtoa ei ole, sanoo 13-vuotiaan Williamin isä Malawista.
William on töissä pelloilla koulun jälkeen. Muutoin koulunkäyntiin ei olisi varaa.
Tupakan viljely on niin ristiriitaista kuin lapsityövoiman ja köyhyyden suhde muutenkin. Joillekin se tuo leivän ja antaa mahdollisuuden mennä kouluun. Joku toinen ei taas ehdi kouluun, koska on mentävä töihin.
Yksikään tupakkayhtiö ei suostunut kommentoimaan lapsityövoiman käyttöä, kasvinsuojeluaineiden käyttöä tai tupakan markkinointia lapsille kehitysmaissa.

Ohjelmaa on kuvattu Malawissa, Brasiliassa, Indonesiassa ja Bangladeshissa.

Alkuperäismateriaali: Syndikatet Television, Ruotsi
Toimittaja: Sven Irving
Suom. toteutus: Hannele Valkeeniemi
Tuotanto: Yle Ajankohtaisjournalismi

Tässä vinkki romantiikan nälkäisille tieteellisestä vinkkelistä.

Areenalla näkyy vielä muutaman viikon ajan ranskalainen dokkari Keho rakastuu.
Rakkaustarina draamoinen ja kolmansine pyörineen, johon tieteellinen vinkkeli on ujutettu 3D:n ja lämpökameroiden muodossa. Perimmäinen kysymys on, mitä kehossa tapahtuu kun ihminen rakastuu?

Pidin dokumentin tyylistä. Ei väsyttävää taustaselostusta kera kökköjen näyttelijöiden ja kaavakuvien.

Olipa mielenkiintoinen Jim D - Arvoitusta ratkomassa -dokumentti. M.m. Katolinen kirkko auttamassa natseja Italian kautta pakoon.

Ovathan kaikki huomanneet YLE Teeman kesädokkarisarjan?



"Teema ylpeänä esittää kesällä 2010: dokumenttielokuvan klassikot Nanookista Muhammad Aliin, valitsijana ja esittelijänä Peter von Bagh.
Dokumenttielokuvan klassikoita esitetään Teemalla kymmenenä perjantai-iltana heinäkuun alusta syyskuun alkuun. Ainutlaatuisen sarjan laaja kaari ulottuu mykän kauden mestariteoksista Muhammad Alin muotokuvaan, Valkoisesta talosta mustaan Afrikkaan, sodan ja rauhan kuvista surrealismiin.
Sarjan aloittaa 2.7. Nanook - pakkasen poika. "Kuten Seitsemän veljestä suomalaisessa kirjallisuudessa, Nanook on ensimmäinen ja lajinsa paras", toteaa Peter von Bagh. Hän esittelee ruudussa kaikki 19 elokuvaa."



2.7. Nanook pakkasen poika
(Nanook of the North, USA 1922) Robert J. Flahertyn klassikko kertoo eskimoperheen elämästä vaikeissa olosuhteissa. Pääosassa on metsästäjä ja kalastaja Nanook, joka kuoli nälkään pian elokuvan valmistuttua. Uusi restauroitu versio.


9.7. Mies ja elokuvakamera
(Tshelovek s kinoapparatom, Neuvostoliitto 1929) Dziga Vertovin kokeellinen dokumenttielokuva on lyyrinen kaupunkisinfonia, joka kertoo paitsi suurkaupungin elämästä myös elokuvanteosta.


16.7. Nizzasta puheen ollen
(À propos de Nice, Ranska 1929) Jean Vigon intensiivinen esikoiselokuva on mustan huumorin sävyttämä kaupunkimuotokuva. Se kuvaa sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta nautintojen kaupungissa, jota kuolema tarkkailee.

Taris
(Taris, roi de l'eau, Ranska 1931) Jean Vigon vitsikäs lyhytelokuva uimari Jean Tarisista.

Las Hurdes maa ilman leipää
(Las Hurdes, Espanja, 1932) Luis Buñuelin ohjaaman, matkakertomusta muistuttavan elokuvan kuvat Pyreneitten köyhien elämästä ovat niin ankaria ja absurdeja, että realismi muuttuu surrealismiksi.


23.7. Ceylonin laulu
(Song of Ceylon, Britannia 1934) Basil Wrightin ohjaama ja John Griersonin tuottama lyyrinen kronikka kaukaisen saaren asukkaiden elämästä ja uskonnollisista tavoista sekä länsimaisen teollisuuden vaikutuksesta niihin.

Sanoja taisteluun
(Words for Battle, Britannia 1941) Humphrey Jenningsin lyhytelokuva tarjoaa iskulauseita ja säkeitä briteille sodan aikana mm. Kiplingin, Miltonin, Blaken ja Churchillin kynästä. Sanat lausuu näyttelijä Laurence Olivier.

Englannin sävel
(Listen to Britain, Britannia 1942) Humphrey Jenningsin lyyrinen, moniääninen dokumenttielokuva kuvaa ilman kommentteja yhtä päivää Englannissa toisen maailmansodan aikana.

Päiväkirja Timothylle
(A Diary for Timothy, Britannia 1945) Humphrey Jenningsin elokuva on omistettu toisen maailmansodan viidentenä vuosipäivänä syntyneelle pojalle. E.M. Forster kirjoitti emotionaaliseen tilanteeseen sidotun selostustekstin.


30.7. Hullut mestarit (K15)
(Les Maîtres fous, Ranska 1955) Jean Rouchin hurja, monesti kielletty elokuva kuvaa Ghanan lähiöissä harjoitettuja Hauka-riittejä, joissa kolonialismi vääntyy siirtomaaherrojen irvokkaiksi karikatyyreiksi.

Minä, musta mies (K15)
(Moi, un noir, Ranska 1958) Jean Rouchin dokumenttielokuva käsittelee yhteiskunnan muutosta Norsunluurannikolla nuorten joutilaiden miesten arjen ja fantasioiden kautta, sepitettä hyväksi käyttäen.


6.8. Granada, Granada, Granada
(Grenada, Grenada, Grenada moja, Neuvostoliitto 1967) Suuren sotakuvaajan Roman Karmenin ja Boris Makasejevin dokumenttielokuva Espanjan sisällissodasta yhdistää vuosien 1937-38 materiaalia uusiin kuviin. (K11)



13.8. Hôtel des Invalides
(Hôtel des Invalides, Ranska 1951) Ohjaaja Georges Franju muunsi sotamuseon tilaustyöstä pasifistisen dokumenttielokuvan, joka on Goyan teosten veroinen. Sankaruuden sijaan elokuva näyttää sotien traagiset seuraamukset.

Patsaatkin kuolevat
(Les statues meurent aussi, Ranska 1953) Alain Resnaisin ja Chris Markerin merkkiteos on tutkielma mustan Afrikan taiteesta ja tuhon tiestä sen joutuessa kontaktiin länsimaisen kolonialismin kanssa.


20.8. Kriisi
(Crisis: Behind a Presidential Commitment, USA 1963) Direct cineman merkkiteos rotuerottelun luomasta kriisistä 1963. Robert Drew vei kameransa niin Alabaman kuvernöörin kotiin kuin Kennedyn hallitsemaan Valkoiseen taloon.

Stravinskyn muotokuva
(A Stravinsky Portrait, USA 1966) Totuuselokuvan uranuurtajan Richard Leacockin ja Rolf Liebermannin kiehtova muotokuva legendaarisesta säveltäjästä, tämän työskentelystä ja maailmankuuluista taiteilijaystävistä.


27.8. 79 kevättä (K15)
(79 primaveras, Kuuba 1969) Santiago Alvarezin kokeellinen elokuva Vietnamin vallankumouksen johtohahmon Ho Chi Minhin hautajaisista on runouden ja agitaation synteesi.

Millhouse valkoinen komedia
(Millhouse A White Comedy, USA 1971) Emile De Antonion hyytävän hauska elokuva 1960-luvun Amerikasta ja kommunisminpelosta. Aikakauden dokumenteista koostuvan elokuvan päähenkilö on presidentti Richard Nixon.


3.9. Muhammad Ali, suurin ja kaunein
(Muhammad Ali The Greatest, Ranska 1974) Valokuvaaja William Kleinin elokuvan päähenkilö on ensin Cassius Clay, jatkossa Muhammad Ali. Elokuva ei käsittele vain nyrkkeilyn olemusta vaan se on myös kunnianosoitus mustan urheilijan kansalaisrohkeudelle.

Kannattaa katsoa Areenasta dokumentti "Yli-ikäinen 35-vuotiaana?", jossa pohditaan naisen ikääntymistä, ryppyjä, Botoxia ja kaikkea muuta aiheeseen liittyvää. Päähenkilönä dokumentaarikko, kahden lapsen hieman yli 30-vuotias äiti, jolle eivät enää raksamiehet vihellä. Entä mitä sanoo tähän päähenkilön äiti, joka taisteli 70-luvulla naisten luonnollisuuden puolesta.

--

Kirjoitin tuon alun, kun katsoin vain puolet eilen. Nyt katsoin lopun ja täytyy kyllä sanoa, että x 1000 !!! (Jos haluat säilyttää jännityksen... jne.)

Varmaan yksi maailman epäeettisimmistä lääkäreistä tavataan tuossa dokumentissa. Hän tekee gynekologisia kauneusleikkauksia. Ensin hän arvioi potilaan, että pitäisi tehdä tätä ja tätä ja maksaa pirusti tonneja.

Sitten tavataan potilas, ikä 15 ja hänen äitinsä (!), joista kummallakaan ei mikään varoituskello kilahda missään vaiheessa. Ihmettelevät vain, kun ei vakuutus kata leikkausta "lääketieteellisesti tarpeellisena". Ja suostuivat haastatteluun, koska se epäeettinen lääkäri antoi kaksi tonnia alennusta leikkauksesta, jos suostuvat haastatteluun... Tyttöä hävettää puhua asiasta äitinsä kanssa, mutta pari tonnia alennusta, niin vaikka telkkariin. Moni on varmaan hiustenleikkuutakin miettinyt tarkemmin, kun nuo ääliöt tuollaista radikaalia toimenpidettä. Siis ei jumalauta mitä toimintaa!

Yle Teema tuo ruutuihin dokumenttisarjan sketsikomedian tv-klassikosta Monty Pythonista.
Brittisarja valmistui viime syksynä Monty Pythonin ensiesityksen 40-vuotisjuhlan kunniaksi.
Monty Python - totuutta hipoen 1-6 nähdään Teemalla 3. syyskuuta alkaen perjantaisin.
Sarjassa komediatiimin jäsenet ja lukuisat muut koomikot muistelevat Pythonin tarinaa.

http://www.nelonen.fi/uutiset/viihde/dokumenttisarja-monty-pythonista-yle-teemalla
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/monty-python-totuutta-hipoen-1-6-yle-teeman-naurusyksy

Walker kirjoitti:Yle Teema tuo ruutuihin dokumenttisarjan sketsikomedian tv-klassikosta Monty Pythonista.
Brittisarja valmistui viime syksynä Monty Pythonin ensiesityksen 40-vuotisjuhlan kunniaksi.
Monty Python - totuutta hipoen 1-6 nähdään Teemalla 3. syyskuuta alkaen perjantaisin.
Sarjassa komediatiimin jäsenet ja lukuisat muut koomikot muistelevat Pythonin tarinaa.

http://www.nelonen.fi/uutiset/viihde/dokumenttisarja-monty-pythonista-yle-teemalla
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/monty-python-totuutta-hipoen-1-6-yle-teeman-naurusyksy

Juuri sain luettua toistamiseen Pyhtonien kirjan ja ajattelinkin, että olisi kiva nyt katsoa taas niitä leffoja.

Walker kirjoitti:Yle Teema tuo ruutuihin dokumenttisarjan sketsikomedian tv-klassikosta Monty Pythonista.
Brittisarja valmistui viime syksynä Monty Pythonin ensiesityksen 40-vuotisjuhlan kunniaksi.
Monty Python - totuutta hipoen 1-6 nähdään Teemalla 3. syyskuuta alkaen perjantaisin.
Sarjassa komediatiimin jäsenet ja lukuisat muut koomikot muistelevat Pythonin tarinaa.

http://www.nelonen.fi/uutiset/viihde/dokumenttisarja-monty-pythonista-yle-teemalla
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/monty-python-totuutta-hipoen-1-6-yle-teeman-naurusyksy

Pythonit.



Kun Teema nyt näyttäisi vielä kerran samalla sen suomalaisen dokkarin niistä.

Pascal Lemoix kirjoitti:Kannattaa katsoa Areenasta dokumentti "Yli-ikäinen 35-vuotiaana?", jossa pohditaan naisen ikääntymistä, ryppyjä, Botoxia ja kaikkea muuta aiheeseen liittyvää. Päähenkilönä dokumentaarikko, kahden lapsen hieman yli 30-vuotias äiti, jolle eivät enää raksamiehet vihellä. Entä mitä sanoo tähän päähenkilön äiti, joka taisteli 70-luvulla naisten luonnollisuuden puolesta.

--

Kirjoitin tuon alun, kun katsoin vain puolet eilen. Nyt katsoin lopun ja täytyy kyllä sanoa, että x 1000 !!! (Jos haluat säilyttää jännityksen... jne.)

Varmaan yksi maailman epäeettisimmistä lääkäreistä tavataan tuossa dokumentissa. Hän tekee gynekologisia kauneusleikkauksia. Ensin hän arvioi potilaan, että pitäisi tehdä tätä ja tätä ja maksaa pirusti tonneja.

Sitten tavataan potilas, ikä 15 ja hänen äitinsä (!), joista kummallakaan ei mikään varoituskello kilahda missään vaiheessa. Ihmettelevät vain, kun ei vakuutus kata leikkausta "lääketieteellisesti tarpeellisena". Ja suostuivat haastatteluun, koska se epäeettinen lääkäri antoi kaksi tonnia alennusta leikkauksesta, jos suostuvat haastatteluun... Tyttöä hävettää puhua asiasta äitinsä kanssa, mutta pari tonnia alennusta, niin vaikka telkkariin. Moni on varmaan hiustenleikkuutakin miettinyt tarkemmin, kun nuo ääliöt tuollaista radikaalia toimenpidettä. Siis ei jumalauta mitä toimintaa!

Minäkin katsoin tuon. Olin vähän järkyttynyt. Oikeesti, onko niin tärkeetä sekin miltä alapää näyttää? Siis eihän sitä kukaan näe edes! Paitsi se oma mies, mutta aika kummallinen on mies, joka rupeaa tyttöystävänsä alapäätä arvostelemaan.

Taatusti ei ollut mitään vikaa sen 15-vuotiaan vehkeissä. Tekis mieli vähän ravistella niitä, että haloo!!!

Mäkin katsoin ton dokkarin eilen. Olin järkyttynyt. Siis oikeesti, millanen äiti antaa 15-vuotiaan tyttärensä muokata itseään tuolla tavalla tai millään muullakaan turhalla leikkauksella? Sairasta!

Kannattaa katsoa Hehkulamppuhuijaus (Areenalta tai lauantaina päivällä uusintana ykkösellä).

Dokumentti tavaroiden suunnitellusta vanhenemisesta, alkaen siitä hehkulampusta ja päätyen tulostimiin sun muihin. Kyllähän sen tietää, että tuottajat pyrkivät maksimoimaan kulutusta, mutta aina ei tule ajatelleeksi miten pitkälle siinä mennään - muuhunkin kuin mainontaan. Lopussa oli sentään lohdullista asiaa muista mahdollisuuksista ja ihmisistä jotka puhuvat tällaista vastaan.

Ilahduin suuresti tänään aamupäivällä uutisesta, jossa kerrottiin että DocPoint-dokumenttielokuvafestareilla nähdään Miesten Vuoro

Tässä se uutinen.

Onhan se toki kiva, että siellä on muitakin dokumentteja täältä peräpohjolan maasta