forde.munfoorumi.com

Oikean tosi-tv:n ystäville voin suositella "Ruotsin ysiluokka" -nimistä sarjaa (Klass 9A), jossa kokeillaan, saavatko Ruotsin parhaat opettajat heikkotasoisen luokan puolessa vuodessa koko Ruotsin kolmen parhaan ysiluokan joukkoon.

Tämä nähdään YLE Teemalla tiistaisin. Tällä viikolla kello 18.55.

Ensimmäisessä jaksossa tavattiin muun muassa poika, joka ei ollut käynyt liikuntatunnilla tokaluokan jälkeen. Saako uusi liikunnanopettaja houkuteltua hänet mukaan? Matematiikan opettaja oli Kyproksen kreikkalainen mies, joka oli kuin itse lempeys ja halusi rakastaa oppilaitaan. Sitten hän kehuskeli heitä, halaili, väänsi kättä, kaikkea mahdollista. "Jos heitä ei voita rakkaudella puolelleen, niin milläs sitten?"

Itse seuraan mielenkiinnolla.

Eikös ylireagoivassa ja ahdasmielisessä yhteiskunnassamme saateta nostaa vaikka syyte, jos oppilasta menee halaamaan? Pidähän meidät ajan tasalla. Itse en jouda tv:tä paljoa katsomaan. En ainakaan tuohon kellonaikaan.

YLE Areenasta tämän voi katsoa ihan omin silmin.

Muttei kännykän selaimella.

Kiitokset tiedosta, että tälläinenkin mahdollisuus on olemassa. Tosin arkistossa on tällä hetkellä näköjään vain äänitallenteita. Saa nähdä tuleeko sinne myös kuvallista puolta.

Pascal Lemoix kirjoitti:YLE Areenasta tämän voi katsoa ihan omin silmin.

Otin vinkistä vaarin ja pienen Areenan kanssa vietetyn taistelutuokion jälkeen sain molemmat tulleet jaksot katsottua. Olen koukussa Ensimmäinen jakso oli mainio herutusjakso, annetaan murusia siitä, mitä on tulossa. Valitettavasti toinen jakso ei aivan yltänyt toimittamaan mitään herkkupalaa, toisaalta sitä suuremmalla syyllä on hinku nähdä seuraavakin jakso. Kai nämä olivat vasta lämmittelyjaksoja.

Silti tuli pariin otteeseen oltua suu auki. Ysiluokkalaisen pitäisi tietää, missä maassa Lontoo sijaitsee, mikä on yksikkö ja monikko, ja ymmärtää käsitteet kuutiodesimetri, litra ja kilo. Miten edes voi päästä ysille osaamatta katsoa karttaa? Sehän on niin kuin... ameriikan meininkiä

Sääliksi kävi nuoria, jotka eivät osanneet sanoa, missä tuntevat olevansa hyviä tai kokevat onnistumisentunnetta. Tai Alaa, jonka mielestä heistä ei voi missään nimessä tulla niin hyviä, että voisivat olla Ruotsin 3 parhaan ysiluokan joukossa. Koska heillä on niin paljon "mutiaisia", vai kuinka hän sen esitti. Itsekin siis ulkomaalaistaustainen. "Ei tässä koulussa".


Erityisen mielenkiintoista musta oli se, kun uudet opettajat juttelivat vanhojen kanssa. Vanhat opettajat kilvan kehuivat oppilaita. Uusi matikanopettaja kysyi muakin sen kehumisen aikana askarruttaneen kysymyksen: jos oppilaat kerran on niin hyviä ja huipputyyppejä, niin miksi arvosanat ovat Ruotsin huonoimmasta päästä? Olisivat voineet näyttää vastauksenkin, jäi inhasti vaivaamaan

Selkeästi muutenkin annetaan ymmärtää, että opetuksen taso on ihan pohjalukemissa. Jäin miettimään Alan kommentin yhteyttä opetuksen tasoon...


Huisin mielenkiintoista on kyllä. Voisinpa vipata YLElle kympin siitä hyvästä, että tuonkin näkee Areenalta

Eilinen jakso oli jonkinlainen tipautus kyllä avausjaksosta. Tietysti alku oli tehty erityisen huolellisesti ja vähän tuhlattukin sitä parasta materiaalia. Noissahan oli samoja pätkiäkin jonkin verran. Mutta mielenkiinto toki edelleen säilyi.

Sinänsä se ei ole harvinaista, että opettajat kehuvat oppilaitaan, koska se eletty elämä kuitenkin yhdistää ja tuokin on kaiketi sosiaalisesti kiva luokka, vaikka levoton. On ryhmiä, jotka ovat ahkeria ja osaavia, mutta eivät erityisen lämpimiä ja tällainen parempi ryhmä ei välttämättä ole sitten niin kiva.

Naisrehtorilla siitä rehtoriparista (vain Ruotsissa...) oli vähän sellainen asenne huippuopettajia kohtaan, että koittakaa kestää, niin mekin ollaan kestetty. Vastuuta ei ole aina kannettu eikä poissaoloihin kiinnitetty huomiota. On menty mukavalla tavalla helppoa tietä. Näin oppilaatkin ovat oppineet mukavuuden, mutta ei mitään epämukavuusalueelta.

Eikös se ollut niin, että tämä uusi rehtoripari aloitti vuonna 2006 ja tuo koeluokka on 2007 vuoden luokka? Rehtoreiden valinnastahan tuo kaikki alkoi, he tuota koeluokkaa ovat ajaneet läpi vastustuksesta huolimatta. Mä käsitin, että tämä rehtoripari otettiin sinne ns. viimeisenä oljenkortena, kun vaihtoehtona oli koulun lakkauttaminen. Mikä on kyllä sinänsä käsittämätöntä. Jos kerran oppilaita riittää, niin ongelman ratkaisu ei voi olla koulun sulkeminen


Olisi kyllä ollut kiva nähdä vähän materiaalia myös vanhojen opettajien tunneilta, koska ei tuo nyt niin kauhean levottomalta vaikuttanut. Jonkun verran ylimääräistä liikehdintää joo, mutta ei mitenkään silmiinpistävästi keskivertoteinejä levottomampia. Toki tuossa näytettiin vain hyvin vähän, eikä tosiaan niiden vanhojen opettajien kanssa ollenkaan... Kuitenkin omiin yläasteaikoihin verrattuna ihan nätisti käyttäytyvä luokka (köh ).

Ala taisi ekassa jaksossa sanoakin, että opettajien mielenkiinnon puute on pahinta. Ainakin nämä uudet opettajat tuntuvat olevan kiinnostuneita oppilaista, mikä tuntui heti vaikuttavan noihin oppilaisiin. Usko omiin kykyihin tuntuu kuitenkin puuttuvan oppilailta tällä hetkellä aivan tyysti. Jännää onkin huomata, että oppilaat kyllä tajuavat menevänsä vapaalipulla eteenpäin, kun pääsevät luokalta toiselle vaivautumatta edes kunnolla paikalle, mutta vanhat opettajat eivät ole sellaiseen tarttuneet. Oppilaat ovat kuitenkin huomanneet sen, ja tekevät siitä johtopäätöksiä, että eivät ole vaivan arvoisia, opettajia ei kiinnosta asettaa rajoja tai yrittää saada heitä oppimaan mitään. Tällainen fiilis ainakin tuli.

Ai joo, ja liikunnan opettajasta Igorista jäi outo maku, kun tuntui, ettei hän halunnut kuulla Alan avautumista aiemmista liikunnantunneistaan, miksi sinne on niin vastenmielistä mennä. Halusi vain nopean selityksen, ja ihmetteli ja vähätteli toisen inhoa. Ehkä Igor vielä osoittaa Alalle välittävänsä, kunhan tarpeeksi kauan yrittää saada poikaa liikuntatunneille, mutta miinusta tuli kyllä tuosta ekasta keskustelusta.

Aurora B. kirjoitti: Sääliksi kävi nuoria, jotka eivät osanneet sanoa, missä tuntevat olevansa hyviä tai kokevat onnistumisentunnetta.

Huh, tämä herkisti. Monelle oli niin kova paikka sanoa olevansa hyvä missään.

Ekaa jaksoa lukuunottamatta en ole katsonut, tulee vähän pahaan aikaan, enkä edellenkään ole Areena-yhteydessä.

Kiitokset vinkistä!
Pääsin eilen illalla Areenan ääreen ja ehdin vielä katsoa ensimmäisen jakson. Aika viimetingassa oli, sillä tänään taitaa olla viimeinen päivä, kun se on nähtävissä.
Minäkin jäin miettimään, että kuinka vaikeata on oikeasti julkisesti tunnustaa olevansa hyvä jossain. Mikä siinä oikein on? Itse mietin, että missä minä sitten olen
hyvä. Ja voi pojat, kun oli vaikea keksiä jotain sellaista, mistä ei heti pieni ääni pään sisällä huomauttanut, etten minä ole siinä erinomainen. Hitto!

Toivottavasti pääsen Areenan ääreen toistamiseen, sillä jäi kiinnostamaan mitä noille nuorille oikein tapahtuu.

Projektia on edetty nyt kuukauden verran ja eteenpäin on menty. Kuitenkin lukioiden pisterajat ovat korkeat ja aika vähenee.

Ruotsissa IV-linja, joka vastaa suunnilleen meikäläistä kymppiluokkaa, kutsuu jos ei saavuta millekään varsinaiselle lukiolinjalle edellyttäviä pistemääriä. Alun perin hätävaraksi tarkoitettu linja on kuitenkin paisunut kuin pullataikina tulostason laskiessa.

Kolmikantaneuvotteluja (oppilas-opettaja-vanhempi) käydään herkemmin Ruotsissa. Näin voidaan yhdessä asettaa tavoitteita ja ehkä parantaa sitä kuuluisaa koulun ja kodin välistä yhteistyötä.

Olen katsonut jaksot 3-5, pariinkin otteeseen. En ehdi / unohdan vaan tulla raportoimaan näkemästäni. Ja nyt olen jo unohtanut, että mitä ajatuksia noista mahdollisesti on noussut


No ainakin yksi jaksoista oli kuiva kuin maakrapu. Sellaista yleispätevää jaarittelua, eikä missään päästy eteenpäin. Tylsä.

Yhdessä jaksossa oli opettaja-äiti-poika -keskustelu, jossa oli tämä futista pelaava nuorukainen. Äidin mielestä ei ole ongelma, ettei poika lue mitään. Tai lähinnä ne perustelut: "Eihän laajempaa sanastoa tarvitse kuin yliopistossa" Veljilläkään ei ole mitään ongelmia, vaikka eivät lue. Vapaa-aikaakin on niin vähän. Poika on kuitenkin intohimoinen futisfani, eikö sille voisi tilata jonkun laadukkaan jalkapallolehden? Voisi lukea sitä ihan huvikseen, vapaa-ajallakin...

Jotain muutakin draamaa siinä on ollut sen suhteen, että luokka on "liian vaativa". No köh. Ehkä edellisiin verrattuna, mutta jos tosiaan olisi tarkoitus saada nuo tuosta lukioon, niin joutuvat kyllä vielä kiristämäänkin tahtia. Ei ole taidettu kertoa kaikkien pistemääriä, mutta osa on kaukana lukioon vaadittavista pisteistä. Eikä oppilaat edes tienneet, mitä lukioon oikeasti vaaditaan. Olikos se Anibal, joka haaveili jostain ihan mahdottomasta kaupallisen linjan lukiosta, jonka pisteraja oli valovuosien päässä Anibalin pisteistä...


Taitaa olla aika lailla erilainen koulujärjestelmä Ruotsissa, onko kellään tarkempaa tietoa? Vaikuttaisi, kuin siellä ei olisi meidän ammattikoulun vastinetta, vaan ammattiin valmistaudutaan lukioista. Vai olenko käsittänyt ihan väärin?


Mitäs muuta... Matikan opettaja on oudolla tavalla kiva. Itse en tuntisi ainakaan ihan äkkiseltään luontevaksi halailla opettajaa. Silti tyyppi on sillä tavalla kiva, että on oikeasti kiinnostunut oppilaistaan. Meni harjoittelupaikallekin morjestamaan. Oikeastaan kaikki noista vaikuttaa oppilaistaan kiinnostuneilta. Melkein harmittaa omasta puolesta, kun niin vähän on ollut sellaisia opettajia itsellä. Ja saa kyllä miettimään, että kuinka iso rooli opettajalla on koulussa viihtymisessä ja oppimistuloksessa. Olisi oikeasti myös kiva tietää, mitä ne syrjäytetyt opettajat ovat tehneet, miten opettaneet ja mitä he nyt ajattelevat

Ai niin ja Ala on jo liikuntatunneilla, vaikka ei vielä ole osallistunut toimintaan Ihan jännittää sen puolesta. Oli myös kiva nähdä hänen äiti-suhteensa. Vähän oli vaivautunut olo, kun isästä tuli puhe, sekä Alalla että mulla, mutta muuten kotihaastattelu oli oikein hyvä.


Tyttöihin ei ole kyllä keskitytty yhtään näissä jaksoissa. Ehkä seuraavissa sitten...

Tyttöin vuoro tuli.
On ihanan nähdä kuinka huomioiminen ja kannustaminen
saa nuoret naiset itsevarmemmaksi. Sanomaan ääneen
toiveitaan.

Viimeisimmän jakson katsominen muistutti minua siitä
kuinka iso vaikutus innostavilla opettajilla on oppimisen
kannalta. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla samanlaisia.
Omasta kokemuksestani voin yhtyä ohjelman biologian/
kemian opettaja sanoihin hyvästä opettajuudesta. Pitää
olla kiinnostunut opetettavasta aineesta, mutta ei liiaksi.
Pitää ymmärtää että elämä voi olla onnellinen ja täydellinen
vaikka ei tietäisi kaikesta kaikkea.

Projekti ja hyvät opettajat ovat myös onnistuneet muut-
tamaan luokan ilmapiiriä oppimiselle myönteisemmäksi.
Kolmen kuukauden jälkeen kuvissa näkyy työntekoa. Enää
ei tarvitse piilotella osaamistaan ja tunnilla näyttäisi voivan
keskittyä oppimiseen.

Yhtä asiaa ihmettelen... liikunnanopen roolia henkisenä
valmentajana. Opetukseen kuuluu luennon omaisia tuokioita
joissa ope minusta jopa hieman agressiivisesti kertoo oppi-
laille keskittymisen tärkeydestä tai mind mapin periaatteista.
Pitääpä kysyä ruotsalaisilta millaisia liikuntatunteja heillä on
ollut. Onko maan tapa erilainen, vai onko tämä projekti joten-
kin erikoistapaus?

Areenassa näyttäisi olevan neljä jaksoa. Ehtisiköhän niistä vielä mukaan, uusin taisi olla 7/13? Olisin mieluusti seurannut tätä, mutta jotenkin on mennyt täysin ohi, johtuen ehkä kämppiksistä (nekin haluaa joskus katsoa telkkaria ) tai jostain muusta huolimattomuudesta.

Kyllä mä luulen, että vielä ehtii mukaan. Oppilaat alkaa olla jo aika motivoituneita ja pahimmat kouluangstaukset on tainneet mennä ohi, mutta puolivälissä vasta tuo sarja menossa.

Koukutuin sarjaan tän ketjun myötä. Varmaan eka jakso jäi näkemättä, mutta muutoin oon tapittanut areenasta ja loput jaksot menee boksille (en muistaisi kuitenkaan kääntää oikealle kanavalle oikeaan aikaan).

Toiseksi viimeisimmässä jaksossa ohjelman huippuopet
alkoivat hieman lipusmaan ja ajatumaan realismin piiriin.
Siinä tuli välähdys siitä, miten helppoa on todeta, että
joillekkin oppilaille välttävä arvosana on oikeastaan ihan
hyvä eikä asialle oikeastaan voi tehdä mitään. Rehtorit
kuitenkin patistelivat opettajia pitämään kiinni tavoit-
teesta ja pyrkimään kolmen parhaan luokan joukkoon.

Viimeisimmässä jaksossa liikunnanope sai melkein kyynel-
kanavat aukeamaan. En viitsi pilata jaksoa selittämällä
tilannetta, mutta oli kertakaikkisen liikuttavaa, että joku
aikuinen oikeasti on valmis antamaan aikaa ja tukemaan
poikaa, joka tuntuu olevan muuten kovin unohdettu.

Enkä muuten muistanut kysyä ruotsinväeltä niinden koulu-
systeemistä, kun nähtiin. Yritän pitää kysymyksen mielessä
ensiviikon Tukholman reissulla. Hitsi! Sehän tarkoittaa, että
en pääse katsomaan seuraavaa jaksoa heti kun se julkaistaan.
Just kun on niin jännät paikat! Viimeiset viisi viikkoa ennen
arvosanojen jakoa.

Joo, uusimmasta jaksosta voi sanoa Juha Jokisen sanoin: "En kerro lopputulosta, mutta kannattaa katsoa!"

Kyllä mä veikkaan, että ruotsalaisittain tässä käy niin, että tämä hanke menee ja onnistuu. Kovasti ainakin käytetään kaikkia mahdollisia tukitoimia, että jokaista autetaan.

Paljon on siis keinoja tukea oppilaita, mutta mihin ne kaikki sitten käytännön arjessa unohtuvat, niin se on mysteeri. Kai sitä jokainen yrittää päästä vähän helpommalla. Oppilaat, opettajat, vanhemmat... kaikki jättävät itsestään vähän säästöön ja tuhlaavat sen johonkin hyödyttömään, jonka ainakin pitäisi helpottaa oloa.

Pascal Lemoix kirjoitti:Paljon on siis keinoja tukea oppilaita, mutta mihin ne kaikki sitten käytännön arjessa unohtuvat, niin se on mysteeri. Kai sitä jokainen yrittää päästä vähän helpommalla. Oppilaat, opettajat, vanhemmat... kaikki jättävät itsestään vähän säästöön ja tuhlaavat sen johonkin hyödyttömään, jonka ainakin pitäisi helpottaa oloa.

Ruotsinopea taidettiin haastatella opejen notkahdus -jaksossa. Hän
siinä taisi kertoa mihin reaalimaailmassa homma usein kaatuu,
väsymykseen. Työmäärään. Ja taisi olla sama jakso kun matikan
ope kertoi, että jos hän olisi saanut luokan seiskalta, niin kaikilla
olisi hyvä arvosana, mutta puolessa vuodessa ei ehdi paikata kaikkea.

Tämän perusteella kouluopetus kaipaa pitkäjännitteisyyttä ja riittävästi
opejenjaksamistukitoimia. Kaikkiin ongelmaluokkiin tuskin voidaan tuoda
kuvausryhmää. Mutta voitaisiko tuoda muita aikuisia? Voisivatko opettajat
jakaa enemmän työtään muiden kesken? Ohjelman kommentaattori-
proffakin nosti tämän kysymyksen esiin. Opettajat tekevät päivät töitä
lähinnä oppilaiden parissa ja poteroituvat luokkiinsa. Sieltä on hyvä ruveta
puolustautumaan, jos jossakin vain näkyy uhkaavaa oman työn arviointia
(eli arvostelua).

Uusimmassa jaksossa kriisi i Klass nio A. No, ei kukaan kuole tai mitään muuta niin vakavaa, mutta kriisi kuitenkin.

Samalla pohditaan kaiken loppua: Mitä sitten, kun erikoisopettajat lähtevät ja palataan niiden vanhojen (ja huonojen ?) pariin.

Jos joku voi olla täysi opettaja, niin se on kyllä tuon projektin Gunilla.

Tänään on ilmeisesti viimeisen jakson aika.
Mua jännittää kunka koululaisille on käynyt ja mihin ne on päätyneet.
Viime jakson perusteella ei ole hätäpäivää, jos he vaan jaksaa vielä
pysyä ruodussa ja olla ahkeria varsinaisiin kokeisiin asti. Niin ja siitä
eteenpäin.