forde.munfoorumi.com

Mä mitään pienempää kuvaa laita.

Tällä ketjulla on ainakin kaksi jäsentä, joten aloittakaamme.

Itseäni näissä vanhoissa leffoissa kiehtovat puitteet, vanhat rakennukset ja kaupungit silloin ennen. Elokuvia katsellessa mietin usein iso-vanhempiani, saisinko näistä filmeista jotain rippeitä heidän nuoruudestaan ja elämästään? Ikuista ihmettelyä ja huokailua tuottaa naisten kapeat vyötäröt. Uimapuvuissakin! :kade: Muutenkin ihmiset näyttävät niin kauniilta ja komeilta, Ja puhuivatko ihmiset oikeasti aina sillä lailla kun elokuvissa? Monien diipadaapaasamaarillumareita-elokuvien joukosta löytyy toisinaan oikeasti katsottavia elokuvia, ehkä törmäämme niihin nyt yhdessä.


Ketjun tarkoituksena on katsella vanhoja musta-valkiosia suomileffoja sitä mukaan, kun niitä telkkarista sattuu tulemaan. Painotus kohdistuu viikonlopun tarjontaan, sillä arkena elokuvat tulevat vain eläkeläisten aikaan.

Huomenna perjantaina klo 19.00. Ratavartijan kaunis Inkeri. Nuori veturinkuljettaja rakastuu vanhan kaverinsa kauniiseen vaimoon. Ansa Ikonen kieltäytyi elokuvasta saunakohtauksen takia ( ) , joten Inkerinä nähdään ohjaajan vaimo Helena Kara. Kolmiodraamassa on yhtymäkohtia Jean Renoirin klassikkoon Ihmispeto, jossa petetyksi tulevaa veturimiestä esitti Jean Gabin. Sensuuri kakisteli leikkausta, jossa siirryttiin suutelusta veturinpyörien liikkuvaan mäntään. Paavo Hukkinen , Eino Kaipainen , Helena Kara , Erkki Viljos

Lauantaina on tarjolla klo 13.10 Kankkulan kaivolla (Suomi 1960, 97') Radiohupailuun perustuvassa komediassa reportteri seuraa Kankkulan kylän juhannusjuhlia ja omituisia asukkaita. O: T. Särkkä, A. Tarkas. N: Oke Tuuri, Leni Katajakoski, Eemeli, Hannes Häyrinen ( ).

Näillä lähdetää. Aiheesta voi keskustella muutenkin.

Oi mikä ketju.

Rakastan vanhoja suomalaisia leffoja. Etenkin kaikki, joissa on Tauno Palo ja/tai Siiri Angerkoski on aina pakko katsoa. Ja niitähän kyllä löytyy. Tykkään enemmän diipadaaparillumarei-leffoista, kuin jostain jäyhistä, vakavista melodraamoista. Tai riippuu tietenkin leffasta, kyllä melodraamoistakin saattaa helmiä löytyä, mutta diipadaaparillumarei-osastosta viehättää se lapsellisuus ja höpsöys. Itse tykkään katsellaa myös sellaisia leffoja, jotka on kuvattu Helsingissä. On viehättävää miettiä, että missäköhän tuokin on kuvattu, ja ehkä kotikaupungissa kävellessä bongailla vanhojen leffojen kuvauspaikkoja.

Olen ehkä vähän katkera Ylelle siitä, että kaikki vanhat suomalaiset leffat näytetään yleensä arkipäivisin ja keskellä päivää (eli silloin kun olen töissä) ja viikonloppuisin tulee pelkkää urheilua. Kesällä onneksi niitä on näytetty ihan kiitettävästi, ainakin perjantai-iltaisin ja lauantaipäivisin, ja nyt muutenkin lomalla on aikaa katsoa arkipäivisin näytettäviä leffoja. (Ja varsinkin lauantaileffoja on kiva katsoa äidin kanssa. )

Oma hömppäosaston suosikkini on SF-paraati, "ensimmäinen suomalainen musikaalielokuva" (tai ainakin ensimmäisiä). Ihanat näyttelijät, täysin pölhö ja naiivi juoni sekä Malmsténin biisejä.

Itselläni ei ole kovinkaan paljon vanhoja suomalaisia leffoja DVD:llä, noin kolmisentoista kappaletta. (Kaverini voisi pistää vielä paremmaksi.)

Suvi kirjoitti:Tykkään enemmän diipadaaparillumarei-leffoista, kuin jostain jäyhistä, vakavista melodraamoista. Tai riippuu tietenkin leffasta.

Esimerkiksi vanhat armeijahupailut on ihan helmiä.

Tässäpä aiheeseen hyvä linkki, sisältäen listan elokuvista, vuosista ja tekijöistä.
http://www.saunalahti.fi/~rsuonio1/elokuvat/index.html

Mun suosikit klassikoista on Pekka ja Pätkä -elokuvat 1953-1960. Pitäisi kyllä itsellekin hommata jossain vaiheessa kaikki itsellekin. Äidille hommasin jonkin klassikko-paketin, jossa oli neljä Pekka ja Pätkä -leffaa.

Vanhoissa elokuvissa eninten mättää ne laulukohtaukset, mutta kai se elokuvateollisuus oli niin lapsenkengissä, että piti täyttää aikaa laulamalla jotain.

Katsoin. Mutta olisi pitänyt heti kirjoittaa elokuvista jotain, kun nyt en muista mitään.

No kuitenkin. Ratavartijan kauniista Inkeristä jäi alku näkemättä, mutta juoneen pääsi kuitenkin mukaan. Rauhassa en saanut katsoa, joten olen hivenen pihalla joistain asioista. Hyvä että elokuvassa selitetiin, että miksi Inkeri on naimisissa vanhan ukon kanssa, kun minä jo mietin pääni puhki kaikenlaista... Inkerin puolelta kun suhde ei vaikuttanut olevan rakkausliitto vaikka kiintymystä olikin, mutta mies puhui jo kovasti lapsistakin.

Sitten ihmettelin, että eikö Iikka tosiaan nähnyt jo aiemmin ennen räjähdystään ja traagista loppuaan, kuinka Inkerillä ja veturinkuljettajalla oli selvää säpinää keskenään. Yhdessä vaiheessa jo luulin, että Iikka on itse parittamassa niitä kahta, mm. kun kehotti Ilmaria menemmään aittaan yksin nukkumaan, jos kerran kuuma on...

Kyllähän tämän katsoi. Ei huonoimmasta päästä, mutta laimeahko.

Keijo-pisteet:


-----------------------------------

Kankkulan kaivossa oli taas enempi menoa ja meininkiä. Itseäni ilahdutti eniten kylän sata-vuotiaan ja radioreportterin keskustelut. Ilmeisesti tämä on aikoinaan tehtykkin radiota varten ja se varmasti juuri sen takia toimi näiden kahden osalta. Myös erään pariskunnan pihakeinun kokoaminen huvitti. Ja olihan elokuvassa kaunis nainen ja komea mies jotka saivat toisensa, vaikka oli olevinaan ensin niin hankalaa.

Tanssia ja laulua, mutta kyllästyin jo jossain vaiheessa. Pidin tästä kuitenkin enemmän kuin Kauniista Inkeristä.

Keijo-pisteet: 1/2

Mä melkein unohdin katsoa kummatkin. -sävelet ovat tulleet perjantaisin kotimaisen leffan aikoihin maikkarilta, niin perjantain leffat on menneet vähän ohi. Paras ( ) oli kyllä se (väri)rockleffa, jonka nimeä en nyt muista. Mutta kun Yyterin twist soi ja Hietsussa twistattiin, ajattelin että tämä on kyllä jotain uskomattoman hienoa.

Ja tulihan sieltä onneksi Juurakon Huldakin, jonka onnekseni muistin katsoa.

Kankkulan kaivostakin meni puolet ohi, kun puuhastelin jotain muuta ja unohdin laittaa telkkarin päälle. Mieleeni jäi erityisesti nuori ja komea Ismo Kallio, Tippavaaran isännän ja toimittajan keskustelut Niskavuori-viittauksineen. Musiikista vastasi Pumppu-veikot (joka tunnettiin myöhemmin nimellä Humppa-veikot) ja Eemeli näiden johtajana. Siiri Angerkoski ilmeili hassusti. Olennainen tuli siis nähtyä. Tuossa kuuluisi olla keijopeukkukin, mutta forde sensuroi sen kumminkin.

Huomasin (vähän liian) myöhään, että telkkarista tuli tänään Meiltähän tämä käy, 1970-luvun rillumarei-leffa (väreissä kylläkin), pääosassa Esa Pakarinen Severi Suhosena. Sekin vähä mitä leffasta näin, meni suurin osa ohi, kun puhuin puhelimessa. , mutta innostuin kun (tosi pieni) osa leffasta oli kuvattu melkein naapurissani. Hassua nähdä väreissä näyttelijöitä, joita on tottunut näkemään mustavalkoisina. Bongasin Pakarisen lisäksi ainakin Pentti Siimeksen ja Olavi "Tuntemattoman sotilaan Riitaoja" Ahosen.

Viikko sitten maanantaina tuli Vain laulajapoikia, juoneltaan kökkö musiikkileffa. Olin ihan varma, että tämä on niitä leffoja, jotka Helismaa on käsikirjoittanut yhdessä illassa, mutta ainakin Wikipedian mukaan sen on kirjoittanut Toivo Kauppinen. Kuten sanottu, juoni oli kökkö, mutta leffa sisältää tosi paljon musiikkiesityksiä, jotka suurimman osan Henry Theel laulaa. Joukossa on tosi paljon keijouttakin mukana, unohtumattomimpana niistä Theelin ja Siiri Angerkosken duetto, jossa Theel laulaa korkeat ja Angerkoski matalat äänet. Mieleen jäi myös Ossi Elstelän esittämä, nykyvinkkelistä katsottuna hiukan ällöttävä revyyisäntä.

Hitsi. Mä katsoin muutama viikko sitten perjantaina jonkun leffan, mutta en muista nimeä. :googlaa: Tulipunainen kyyhkynen? Se se varmaan oli. No siinä oli Tauno Palo, jo ohimot harmaantuneena. Hän vakoili vaimoaan jota epäili uskottomuudesta ja tätä vakoiluretkeä seurattiin maalta Helsingin ihmisvilinään.

Paloa kävi sääliksi, kun sille sattui kaikkea kummallista ja ikävää. Tosin loppu olikin sitten aika yllättävä, mutta ei erityisen erikoinen ratkaisu. Musiikki oli aivan kamalaa. Modernia pianonpimputusta, joka vielä olisi mennyt, mutta se hiivatinmoinen räminä ja rämpyttely ja hakkaaminen. AAAAAAAAAARG mun korvat!!!!! Se oli kyllä suht perusteltavissa jännittävän ja dramaattisen juonen takia, mutta hyvät hyssykät. PRÄMPS!!! Ja kun telkkari piti olla muutenkin kovalla että puheen kuulee, niin tottakai tärykalvot meinasivat puhjeta musiikin soidessa. Näin on muuten aika monessa elokuvassa. Tyhmää.

Päälimmäiseksi jäi mieleen Palon harmaantuneet ohimot ja pianon rämpytys, vaikka ei elokuva kehnoimmasta päästä ollutkaan.

Pisteet:

Mä oon ajatellut, että tuon Tulipunaisen kyyhkysen pitäisi olla oikeasti hyvä, eikä hyvä vain -tavalla. Ikinä en ole vain nähnyt.

Katsottiin kaverin kanssa viime viikolla Professori Masa. Lasse Pöysti oli siinä ihan järkyttävän söpö. Tai mun mielestä Lasse Pöysti on muutenkin ihana, mutta tuossa se oli jotenkin erityisen suloinen. Tykkään Kassilan ohjauksista, kuten tästäkin.

Suvi kirjoitti:Mä oon ajatellut, että tuon Tulipunaisen kyyhkysen pitäisi olla oikeasti hyvä, eikä hyvä vain -tavalla. Ikinä en ole vain nähnyt.

Kyllä se kannattaa katsastaa. Se ei tosiaan ole semmoinen -lehva. Oikeasti ihan jännittävä.

Suvi kirjoitti:Katsottiin kaverin kanssa viime viikolla Professori Masa. Lasse Pöysti oli siinä ihan järkyttävän söpö. Tai mun mielestä Lasse Pöysti on muutenkin ihana, mutta tuossa se oli jotenkin erityisen suloinen. Tykkään Kassilan ohjauksista, kuten tästäkin.

Tämän minäkin olen nähnyt. Tuli silloin tapaninpäivänä. Oli kiva katsella yliopiston tiettyjä paikkoja, jotka ovat edelleen jokseenkin samannäköisiä. Esim. ala-aula ja sali 1 uudella puolella.

Areenassa näkyy vielä 6 päivää dokkari Hannes Häyrisestä.

Hanski.

Se kyllä kiroaa aika paljon.

Nugat kirjoitti:Areenassa näkyy vielä 6 päivää dokkari Hannes Häyrisestä.

Hanski.

Se kyllä kiroaa aika paljon.

En pääse nyt katsomaan, mutta onkohan tämä se, jossa Häyrinen haukkuu kaikki muut, paitsi Tauno Palon? Jos on, niin se on kyllä katsomisen arvoinen.

Suvi kirjoitti:

Nugat kirjoitti:Areenassa näkyy vielä 6 päivää dokkari Hannes Häyrisestä.

Hanski.

Se kyllä kiroaa aika paljon.

En pääse nyt katsomaan, mutta onkohan tämä se, jossa Häyrinen haukkuu kaikki muut, paitsi Tauno Palon? Jos on, niin se on kyllä katsomisen arvoinen.

Taidamme puhua samasta dokkarista. Tauno Paloa ei sovi arvostella. Maailman mukavin mies.