forde.munfoorumi.com

Täällä kerromme viisi (5) viimeksi näkemäämme elokuvaa lyhyiden arvosteluiden kera. Numeraaliset ja muutaman sanan arvioinnit ovat samalla viivalla. Tarkoituksena kartoittaa käyttäjien elokuvamakua ja ehkä mahdollisesti/toivottavasti löytää uusia katsomiselämyksiä samanhenkisten katsojien listoilta.

Oma listani:

Le Samouraï 7/10, Tyylikästä ranskalaista rikosmenoa.
Sightseers 6/10, Epätasainen musta komedia.
Grey Gardens 6/10, Kiehtova dokumentti Bouvier-suvun mustista lampaista.
The Master 8/10, Vahvoilla näyttelijäsuorituksilla etenevä, kulttien sielunelämään kurkistava nykydraama.
In Cold Blood 8/10, Upeaan mustavalkokuvaukseen tukeutuva hieman ylipitkä tosielämän dramatisointi.

Uusia listoja toki heti kun taas on viisi uutta elokuvaa nähtynä.

Djaa hieno idea, kuhan ei käytetä täsmämainostukseen

Elokuvat:
Gangsterisota (Gangster squad, 2013) 10/10, Loistava film noir tyyppinen elokuva 1950-luvun Los Angelesissa käydystä sodasta järjestäytynyttä rikollisuutta kohttan, jos tämä ei ole ennakkosuosikkina (ja menestyjänä) ensvuoden Oscareissa (ainakin Sean Bean/Ryan Gosling, kuvaus, käsikirjoitus, ohjaus ja lavastus) niin en ala.
Hobo with a Shotgun (2011) 7/10, hieno kieliposkella tehty kunnianosoitus vanhoille splatter-elokuville. Hauer on kova pappanakin, verinen ja hauska mi laiki
Kosto rajan takaa (Wraith, 1986) -1/10, "yliluonnollinen" kasari kaahailupätkä Charlie Sheenillä höystettynä, juoni oli järjetön ja elokuva huono, jopa Hurjapäät voittaa tämän 1000-0, eli ei yhtään minun elokuva.
Leprechaun (1993), 6/10 Netflixin kautta bongattu kauhukomedia menninkäisestä joka haluaa kultansa takaisin, ei mikään mahtava tuotos, mutta piti katsoa kun aloitinkin
Django Unchained (2012) 10/10, Tarantinon länkkäri ja kostotarina, aivan loistava ja ansaitsi minusta kaikki ne pystit mitä saikin ja olisi ansainnut myös muutaman ekstaa (Argoa näkemättä olisin tälle antanut myös parhaan leffan pystin, tosin kuulopuheiden perusteella Argo sen ansaitsi). Tarantinon tähän mennessä paras leffa (musta).

Yabba kirjoitti:Django Unchained (2012) 10/10, Tarantinon länkkäri ja kostotarina, aivan loistava ja ansaitsi minusta kaikki ne pystit mitä saikin ja olisi ansainnut myös muutaman ekstaa (Argoa näkemättä olisin tälle antanut myös parhaan leffan pystin, tosin kuulopuheiden perusteella Argo sen ansaitsi). Tarantinon tähän mennessä paras leffa (musta).

Saisiko tähän perään Yabban viisi parasta aikaisempaa Tarantinoa, niin olisi helpompaa suhteuttaa omaan mieltymykseen. Ja ehkä mielipiteitä Leonen länkkäreistä?

Leonen länkkärit ovat huippuja (Huuliharppukostaja ehkä oma suosikkini, muttei Hyvät, pahat ja rumatkaan kauas jää). Tarantinon aiemmat top5 Pulp Fiction, Reservoir dogs, Jackie Brown, Four Roomin episodi, Kill Bill vol 1. (voisi olla myös Kunniattomat paskiaiset, jossain kohtaa, mutten edelleenkään ole katsonut sitä )

Klovni - Ei pysty Näillä tanskalaisilla on ihan järjetön huumorintaju. Myötähäpeän ja saako tälle edes nauraa välimaastossa. 6/10.
Koskemattomat - Hyvin elämänmyönteinen ja koskettava. Musta on tulossa ranskalaisten elokuvien fani pikkuhiljaa. 9/10.
Looper - Monen olen tätä kuullut kehuvan, mutta ei ollut omasta mielestä kovin kummoinen. Perusjenkkiviihdettä. 6/10.
Skyfall - Paskin Graig-Bondeista. Ärsytti katsoa. Joskus bondeissa ollut jotain pilkettäkin silmäkulmassa mutta tästä se puuttui kyllä ihan kokonaan ja huonolla tavalla. 3/10
The Wrestler - Ihan ok tämä kai oli. Ei jää ikuisiksi ajoiksi mieleen. Lasken tämän hieman samaan kategoriaan kuin Crazy Heart, joka oli aivan mieletön. Tätä katsoessa päälimmäinen tunne oli sääli. Ja vähän haukotus. 5/10

Mää en muista, mitkä mun viimeisimmät viisi elokuvaa on. Katson niitä niin harvoin nykyään.
Listaan siis ne, mitkä muistan katsoneeni viimeisen vuoden aikana.


Mies vailla menneisyyttä - Ensimmäinen A.Kaurismäki-elokuvani. Kovin lämminhenkinen ja, no, kaurismäkeläinen. Tykkäsin kovasti.
Sinä elävä - Ensimmäinen Roy Anderson -elokuvani. Kovin lämminhenkinen tämäkin. Huikean hienot lavasteet. Ja sousafonista saa aina pisteitä. En muista "juonesta" enää juuri mitään.
Irish Folk Furniture - Sundancen lyhärivoittaja, jostain sarjasta. Lämminhenkinen (kyllä, tämäkin ) kunnianosoitus historialle ja käsityötaidoille. Stop motion on aina lähellä sydäntä.
Aristokraatit - Vitsien vitsi, ja miten se kerrotaan. Ihan hauska dokumentti, jos (amerikkalaisen) komedian historia kiinnostaa. Muutamia hauskoja hetkiä.
Pii - Ensimmäinen Darren Aronofsky -elokuvani. Näin tämän ekan kerran joskus yli 10 vuotta sitten lukiolaisena, ja se piirtyi mieleeni pysyvästi. Haaveilin sen uudelleen näkemisestä vuosikausia, mutta jostain syystä en löytänyt sitä sen jälkeen enää mistään. Netflix pelasti, eikä elokuva ollut menettänyt hohtoaan. Suosikkini Aronofskyn elokuvista.

Katsoin myös sen Oscar-voittajalyhärin, jonka nimeä en muista. Siinä oli paperilennokkeja. Se oli tylsähkö. Kovin disneyläinen.

Yabba kirjoitti:Leonen länkkärit ovat huippuja (Huuliharppukostaja ehkä oma suosikkini, muttei Hyvät, pahat ja rumatkaan kauas jää). Tarantinon aiemmat top5 Pulp Fiction, Reservoir dogs, Jackie Brown, Four Roomin episodi, Kill Bill vol 1. (voisi olla myös Kunniattomat paskiaiset, jossain kohtaa, mutten edelleenkään ole katsonut sitä )

Ah, kiitos.

Oma listani Tarantinon elokuvista taitaisi olla seuraavanlainen:


Reservoir Dogs 9/10
Jackie Brown 8/10
Pulp Fiction 8/10

loput hieman mitäänsanomatonta tuotantoa.

Emilia kirjoitti:Skyfall - Paskin Graig-Bondeista. Ärsytti katsoa. Joskus bondeissa ollut jotain pilkettäkin silmäkulmassa mutta tästä se puuttui kyllä ihan kokonaan ja huonolla tavalla. 3/10

Eikö tämä nyt ollut kuitenkin tuhatkertaisesti parempi kuin 'Quantum of Solace'? Jos ei muuta, niin olihan tässä visuaalit aivan huippuluokkaa.

Emilia kirjoitti:The Wrestler - Ihan ok tämä kai oli. Ei jää ikuisiksi ajoiksi mieleen. Lasken tämän hieman samaan kategoriaan kuin Crazy Heart, joka oli aivan mieletön. Tätä katsoessa päälimmäinen tunne oli sääli. Ja vähän haukotus. 5/10

Vaikka tämä ei ollutkaan aivan ohjaajan huippusaavutuksia, niin kyllä tämä silti oli aikamoinen tunnelataus. Pienellä painitaustalla pystyi ymmärtämään hahmojen ongelmia ja näkemään miten vaikeata oravanpyörästä on reaalimaailmassa hypätä. 8/10

ToyWiz kirjoitti:

Emilia kirjoitti:Skyfall - Paskin Graig-Bondeista. Ärsytti katsoa. Joskus bondeissa ollut jotain pilkettäkin silmäkulmassa mutta tästä se puuttui kyllä ihan kokonaan ja huonolla tavalla. 3/10

Eikö tämä nyt ollut kuitenkin tuhatkertaisesti parempi kuin 'Quantum of Solace'? Jos ei muuta, niin olihan tässä visuaalit aivan huippuluokkaa.

Voi olla, en muista enää Quantumistakaan juuri mitään. Quantum ei kuitenkaan aikanaan aiheuttanut mulle suunnatonta ketutusta niin kuin Skyfall nyt.

Riippuu usein päivän fiiliksistäkin, mitä mieltä olen elokuvista.

Mun viimeisimmät viis leffaa on pudonneet korkealta ja aika kovaa.

Frozen

Näin käy, kun kotona antaa toiselle päätäntävallan illan elokuvasta. Kolme nuorta, lapsuuden kaverukset ja toisen tyttis jäävät yöksi jumiin lasketteluhissiin. Jänniä hetkiä seuraa.
Tämä oli aivan kamalaa paskaa. En suosittele kenellekään. Paitsi jos haluaa katsoa täysin kelvottoman elokuvan. 1 / 5

Tower Heist

Peli menee näin. Avaa Viaplaynetflixvoddler tms. Selaa pelkkiä leffojen nimiä. Valitse ensimmäinen, jonka nimi herättää kiinnostuksen, mutta josta et tiedä mitään.
Ökyrikas huijaa Ben Stilleriltä ja tämän työtovereilta eläkerahat. Ben Stiller tarvitsee Eddie Murphyn apua, jotta saa ryöstettyä ökyrikkaalta rahat takaisin.
Harmiton, hajuton ja mauton. Hyvää oli New York. Kelvollista oli Tea Leoni. Kehno oli kaikki muu. 2 / 5

Safe House

Näin joskus tästä pätkän jossain. Actionrymistely jäi mieleen. Vihaan hyiyök Ryan Reynoldisia mutta Washingtonin Denzel on mies paikallaan.
Nuori turvataloa hoitava CIA-agentti joutuu pakenemaan vangin kanssa ja väistelemään salaliittoa. Vauhdikas, joskin hieman ennalta-arvattava. Katsoi ihan mielellään loppuun. 3 / 5

Silver Linings Playbook

Näin käy, kun leffateatterissa antaa toiselle päätäntävallan illan elokuvasta. Romanttinen komedia, jossa mentaalisten ongelmiensa kanssa painiskelevat löytävät toisistaan vertaistukea.
Heti kärkeen, Jennifer Toiseksi, olin aika positiivisesti yllättynyt! Romanttiset komediat saa lähinnä aikaan pffft-reaktion, mutta tämä oli oikein asiallinen. Tyypit tosin muistutti välillä liikaa omia tuttuja, joka oli samaan aikaan hauskaa ja todella raivostuttavaa. Ainiin, Jennifer 4 / 5

Zero Dark Thirty

Tätä olikin jo odoteltu.
Spoileri alkaa: Bin Laden löydetään ja tapetaan. Spoileri loppuu.
En odottanut, että itse etsintäprosessiin käytetään näin iso osa elokuvasta. Tämä ei kuitenkaan ollut loppujen lopuksi huono juttu, sillä oon ihan sucker agenttileffoille. Lopun hyökkäysosuus olikin sitten silkkaa militääripornoa.
Luin talvella ko. operaatioon osallistuneen sotilaan kirjan, jonka kuvaus (etenkin elokuvan loppupuolen) tapahtumista oli aika yhteneväinen elokuvan kanssa. Oletetaan siis, että elokuvan tekijät ovat asiansa tienneet (ja kyllähän Bigelow yleensä tietää). 4 / 5

Kävinkin ihan sattumalta katsomassa Night Visionsissa täsmälleen viisi elokuvaa, joten tässä sitten festariraporttia!

Brandon Cronenberg: ANTIVIRAL (2012)

David Cronenbergin pojan debyyttiohjaus osoittaa kyllä että siinä perheessä ei ole omena kauas puusta pudonnut. Pieksee isä-Davidin pari viimeisintä elokuvaa mennen tullen ja on debyyttiohjaukseksi hyvinkin kypsä elokuva. Tyylillisesti ja etenkin temaattisesti elokuva sopisi isäukon ohjaukseksi aivan täydellisesti - pitääköhän kohta ruveta puhumaan jostain Cronenberg-elokuvantekijäsuvun tyylistä; Davidin sisko Denise on puvustajana niin tässä kuin Davidinkin kaikissa elokuvissa, Davidin tytär / Brandonin sisko Caitlin puolestaan hoitaa ainakin still-promojen kuvaamista kuvauspaikoilla.

Ai niin, mitä siinä leffassa siis tapahtuu? Palvotaan julkkiksia science fiction -teknologian avulla: elokuvan maailmassa ihmiset hankkivat itselleen julkkisten sairauksia ja syövät heidän geeneistään kloonattua soluviljelmälihaa. Ihan perussettiä Cronenberg-universumissa. Mukavan lihallista julkkiskultin analyysiä tämä elokuva.

Justin Benson & Aaron Moorhead: RESOLUTION (2012)

Tämä leffa käyttää varsin poikkeuksellista kauhuelokuvan lähestymistapaa. Kerronta on hyvin rauhallista, leppoisaa ja humoristista. Taustalla vaanii koko ajan hienovarainen uhan tunne, joka pitää katsojan mukavasti varpaillaan. Mitään suurieleistä kauhua tässä ei nähdä, mutta siksi se niin hyvin toimiikin. Paljon tapahtuu katsojan pään sisällä. Ensi sijassa kutsuisin tätä varmaan kuitenkin kauhukomediaksi, joskin aika vahvalla draamapainotuksella. Päähenkilö Michael yrittää vieroittaa ystäväänsä Chrisiä huumeista rähjäisessä hylätyssä maalaistalossa jonka ympäristössä alkaa tapahtua omituisia.

Harmony Korine: SPRING BREAKERS (2012)

En tykkää antaa leffoille/levyille/kirjoille/yms. arvosanoja, mutta tälle tekisi mieli jotta voisin lätkäistä sille reteän 10/10-tarran. En nyt äkkiseltään muista milloin viimeksi olen ollut näin täpinöissäni jostain uudesta elokuvasta. Menen kyllä sanattomaksi kun yritänkään kirjoittaa siitä, joten ehkä vain linkitän Suomen Kuvalehden jutun elokuvasta: Kulttuurista tuli photoshopattu hallusinaatio: Spring Breakers, vuoden tärkein amerikkalainen elokuva? Ihan huikea leffa visuaalisesti, kerronnallisesti, temaattisesti ja kaikilla mahdollisilla muilla tavoilla! Suuri vääryys ettei tämä tule ollenkaan laajempaa teatterilevitykseen Suomessa.

Tommy Wiseau: THE ROOM (2003)

Unohtakaa Plan 9 From Outer Space, tässä on maailman huonoin elokuva! The Roomin katsominen elokuvateatterissa on kokemus jota ei voi sanoin kuvailla. Mitkään normaalit leffateatterietiketin säännöt eivät päde. Se on saanut laajan kulttimaineen uskomattomalla surkeudellaan ja sen esityksistä on muodostunut jotain omituisia roskaelokuvafanaatikkojen rituaaleja. AV Club on tiivistänyt "The Room -etiketin": A Viewer's Guide to The Room.

Curtis Harrington: WHOEVER SLEW AUNTIE ROO? (1972)

Unohdettu brittikauhuleffa 1970-luvulta on eräänlainen metaversio Hannu ja Kerttu -sadusta, jossa orpokodin lapset tuntevat Grimmin sadun sen verran hyvin että alkavat epäillä Auntie Roota pahaksi noidaksi joka haluaa lihottaa ja paistaa heidät elävältä. Eikä täti henkisesti kauhean tasapainoinen kyllä olekaan. Tahattoman koominen tämäkin leffa ainakin näin nykynäkökulmasta on, mutta perin viihdyttävä juuri siksi.

Tästä forden ylitsepursuvasta hymiötarjonnasta sain idean! Kokeilen myös graafista arvostelutapaa eli annan leffoille hymiöitä! Arviot ovat laadullisia, eivät määrällisiä joten kyse ei ole "mitä parempi leffa, sitä enemmän hymiöitä" -tyyppisestä ratkaisusta (kuten esim. Film-O-Holicissa). Hymiöiden määrä vaihtelee joten ratkaisevaa on niiden sisältö.

Ihan ensimmäiseksi rikon sääntöjä koska leffafestarikevättä jatkaneessa Cinemadrome 666:ssa esitettiin kahdeksan elokuvaa. Kirjoitan niistä päiväkohtaiset jutut eli tällä kertaa vain kolme leffaa. Saa nähdä miten hymiöarvostelu toimii. (Havainnollistan arvosteluasteikkoa ainakin näin aluksi laittamalla hymiökoodeja myös sanallisen arvostelun sekaan).

Perjantain leffat:

Sami Pöyry: ZOMBA DI MARE (2013)

Sami Pöyryn Zomba Intenso -lyhärillään kokeilema konsepti saatiin täyspitkään mittaan tässä kauhuelokuvassa: kerrotaan zombietarina Suomessa opiskelevista italialaisvaihtareista (näyttelijät ovat kuitenkin suomalaisia), joiden dialogiksi on jälkiäänitetty pseudoitaliankielistä hölynpölyä - seurauksena on välillä hieman komediallisia tuloksia ( ). Tuloksena on varsin uskollinen giallo-pastissi, vaikka toisaalta ote onkin hyvin omaperäinen. Intertekstuaalisuus toimii ja nyökyttelin teatterissa hyväksyvästi ( ).

Perinteistä zombie-leffaa tästä ei saa silti millään: varsinaisia eläviä kuolleita vilahtelee lähinnä hahmojen dialogissa. Enemmän tämä tosiaan muistuttaa giallojen salapoliisijuonta. Verta ja suolenpätkiä kuitenkin riittää; Pöyryn Zomba-kaanonissa zombie-lihan syönti on keskeisessä osassa. ( ) Elokuvassa on paljon uskonnollista kuvastoa, sillä olihan Jeesuskin elävä kuollut. No ei oikeasti ollut, mutta katoliseen ehtoolliseen kuuluva ajatus ihmiseksi tulleen Jumalan lihan syömisestä on kyllä aika makaaberi. Elokuva toimii siis myös symbolisella tasolla ja saa miettimään pintaa syvempiä merkityksiä ( ).

Arvosana:

Walter Hill: BULLET TO THE HEAD (2012)

Tässäpä pitkästyttävää, tylsää ja lapsellista machoilua ( ). Leffaa on mainostettu "kovaottaisena", mutta ohjaaja Hill on jäänyt jumiin 1980-luvulle: se mikä toimi perustoimintaleffassa silloin, saa nykyään lähinnä haukottelemaan (monta kertaa). Kovaotteisuus tarkoittaa tässä sitä että ihmisiä ammutaan sumeilematta ja laukaukset ovat äänekkäitä. Ei siis mitään, mikä nykyelokuvaan tottunutta hetkauttaisi. Kuka täysjärkinen esimerkiksi enää sijoittaa tappelukohtauksen kylpylään, kun Eastern Promises on tehnyt sen niin järjettömän tehokkaalla ja kehollisella tavalla? Elokuvan lopun hehkutetun "kirvesmiekkailunkin" potentiaali heitetään menemään sillä minkäänlaista lihallista uhan ja kuolemanvaaran tuntua siitä ei välity. Tissejä leffassa vilahtaa aika paljon ( ), mutta ei kyllä mitenkään juonen kannalta olennaisena asiana.

Arvosana:

Fede Alvarez: EVIL DEAD (2013)

Suhtaudun hyvin skeptisesti uusintafilmatisointeihin. Varsinkin jos niiden mainoslauseena on THE MOST TERRIFYING FILM YOU WILL EVER EXPERIENCE ( ). Uusi versio Evil Deadista alkaa kuitenkin lupaavasti: juonta on pistetty reilusti uusiksi ja tällä kertaa mökille saavutaankin vieroittamaan päähenkilön siskoa huumeista. Onkohan tämä vieroitushoito nyt joku trendi kun Resolutionissakin se toimi kätevänä tekosyynä sille miksi etäiseltä metsämökiltä ei lähdetä karkuun, vaikka pelottavia asioita alkaa tapahtua. Varsinkin Evil Deadiin tuo juonikuvio sopii, koska demonihan se addiktiokin on ( ).

Valitettavasti tätä mielenkiintoista ideaa ei pahemmin hyödynnetä: arvuuttelu siitä, onko henkilö viekkareissa vai oikeasti riivattu, lopetetaan nopeasti seinään. Omia ideoita ei siis ole uskallettu viedä tarpeeksi rohkeasti loppuun, ja leffa suistuukin aika pian persoonattomaan ja mielenkiinnottomaan peruskauhuun ( ). Sen luomat kauhun tunteetkin ovat puhtaasti fyysisiä refleksejä, sillä se säikyttää äänekkäillä ääniefekteillä ( ) mutta ei oikeasti pelota tai jännitä. Erikoisefektitkään eivät ole yhtä ällöttäviä kuin alkuperäisessä, joten miksiköhän tääkin leffa sitten lopulta piti tehdä? ( )

Arvosana:

Edit: Ei tää tietenkään ollut niin helppoa kuin kuvittelin, kun tää hukkaa osan hymiöistä päivittäessä. Muokkaamalla taisin saada nyt kaiken näkymään kuten pitikin.

Cinemadrome 666 -lauantai:

Sompote Sands: CROCODILE (1980)

Godzilla kohtaa Jawsin tässä megamonsterileffassa jossa kauhua kylvää JÄTTILÄISMUTANTTIKROKOTIILI joka on päässyt syntymään kun pahat ihmiset ovat tehneet ydinkokeita ilmakehässä. Elokuva on kalkkuna siinä parhaassa mahdollisessa mielessä: tahattoman koominen ( ), täynnä noloa näyttelemistä ( ), halpoja erikoisefektejä ja ylipäänsä aivan hupsua meininkiä. Seuraava dialogi kertoo paljon leffan pölhöydestä:

"It seems to strike every three days"
"Wait... if it strikes every three days, it must be following a pattern!"

Arvosana:

Franck Khalfoun: MANIAC (2012)

Tämä remake osoitti kyllä runsaat ennakkoluuloni vääriksi; tämän rinnalla jää melkeinpä jo alkuperäinenkin kakkoseksi. Uuden Maniacin kaksitahoinen neronleimaus on kuvata elokuva melkein kokonaan murhaajan subjektiivisesta näkökulmasta (hänestä nähdään pääosin kädet ja heijastuksia eri pinnoista) ja palkata Elijah Wood esittämään murhaajaa. Ne jotka ovat nähneet hänen roolisuorituksensa Sin Cityssä tietävät että tämä siloposki osaa olla myös hyytävän uskottava psykopaatti.

Koska leffa on kuvattu murhaajan silmien kautta, se tekee katsojasta osallisen aivan eri tavalla kuin elokuvissa jotka on kuvattu "objektiivisesti" päähenkilöiden ulkopuolelta. Ihmisten katseet kohdistuvat suoraan katsojaan ja niissä näkyy monenlaisia asioita: ystävyyttä, miehistä mittelöintiä, pelkoa, himoa. Koko ihmistunteiden kirjo käydään läpi ja se tarkoittaa myös sitä että murhaaja vaikuttaa paikoitellen ihmiseltä eikä hirviöltä. Elokuvassa näytetään hienosti hänen tappelunsa omia demonejaan vastaan ja epätoivoiset pyrkimykset elää "normaalisti". ( )

Leffa on hyvin perinnetietoinen ja kumartaa syvään 1980-luvun genreleffan suuntaan kuten vaikkapa Drive (2011) ( ) Erikoisefektit ovat kuitenkin erittäin nykyaikaiset ja varmasti monen mielestä liiankin realistiset ( ) sillä CGI:n ansiosta voi näyttää vaikka kuinka kuvottavia asioita. Lyhyesti tiivistettynä Woodin hahmon "juttu" on skalpeerata murhaamansa naiset ja laittaa heidän tukkansa mallinukkejen peruukiksi, koska niillä on "enemmän persoonallisuutta kuin oikeilla ihmisillä." Murhaajan häirintyneen psyyken lisäksi elokuvan voi tulkita myös analyysinä miehisestä katseesta, pintaan keskittyvästä kulttuurista tai vaikka mistä. Se onnistuu paljon alkuperäisteosta kokonaisvaraisemmin tuomaa esiin elokuvan perusasetelman mahdollistaman symboliikan ( ).

Arvosana:

Bonus: Festarin paras elokuva -peukku:

Michael Winner: DEATH WISH 3 (1985)

Tää oli jotain ihan käsittämätöntä! En oo kahta ekaa Death Wishiä nähnyt mutta ilmeisesti niissä on kuitenkin enemmän tolkkua kuin tässä. Tämän elokuvan maailma on jotain aivan totaalisen absurdia. Sen New Yorkissa elää kahdenlaista väkeä: kunnollisia eläkeläisiä ja murhanhimoisia jengiläisiä. Välillä elokuva muistuttaa leppoisaa naapurustodraamaa kunnes taas joku hyvistä tyypeistä raiskataan ja/tai tapetaan. Charles Bronsonin uran luultavasti tunnetuin hahmo, vigilante Paul Kersey on aseistakieltäytyjä ja vannoutunut pasifisti, mutta amerikkalaisen yhteiskunnan rappio on mennyt niin pitkälle että ainoa kieli joka enää tehoaa on murha. Jengiläiset ovat siis hänelle täysin vapaata riistaa ja jokaista lahtausta seuraakin hymyjä ja kiitoksia kunnon kansalaisilta.

Arvosana:

Mac Alhberg: BEL AMI (1975)

Pornoleffan esittäminen elokuvafestarilla on kyllä aika huono idea, sillä sellaisen katsominen teatterissa ventovieraiden kanssa on erittäin epäilyttävää. Tää on ajalta ennen kuin VHS pilasi kyseisen taiteenmuodon, joten mukana on niinkin eksoottisia ominaisuuksia kuin juoni ja esileikki. Panijoiden kasvojakin näytetään enemmän kuin heidän sukuelimiään, mikä nykynäkökulmasta vaikuttaa radikaalilta ja vallankumoukselliselta. Elokuva on varsin komediallinen ja pornoleganda Harry Reems osoittaa oikeasti osaavansa näytellä pöllämystynyttä ja täysin pihalla olevaa Ny Moral -kauhistelulehden toimittajaa.

Arvosana:

Cheh Chang: FIVE ELEMENT NINJAS (1982)

Tästä leffasta en kyllä tajunnut sitten yhtään mitään! Leffojen katsominen kolmelta yöllä on muutenkin niin fiksu idea! Siihen kun vielä lisää kömpelösti englanniksi käännetyt tekstit ja näytökseen eksyneen humalaisen ääneenkommentoijan, ei ole mitään toivoa päästä kärryille juonesta. Sen verran ymmärsin, että kaksi soturiveljeskuntaa lahtaa toisiaan vain ja ainoastaan ylpeyden vuoksi. Jonkinlainen martial arts -maailmanmestaruusturnaus, jossa ei ole yhtään eloonjäänyttä.

Arvosana:

Jos minäkin kokeilisin, kun leffat ovat vielä tuoreessa muistissa. Olen tosi huono kaikenlaisten pisteytysten kanssa, niin yritän vaan jotenkin "arvostella" näitä.

Kaunotar ja hirviö (Disney)
Katsottiin äsken kaverin kanssa. Tätä tuli jo silloin 20 vuotta sitten katseltua ihan hulluna VHS:sltä, ja nyt oli superkivaa katsoa leffa DVD:ltä pitkästä aikaa. En osaa päättää, onko Leijonakuningas vai tämä lemppari-Disneyni. Ei voi antaa muuta kuin:

The Sound of Music
Katsottiin eilen. Laulettiin mukana ja kuolattiin Kapteenia. Melkein jokaisen biisin kohdalla sanoin: "Tää on mun lempparikohta." Ei voi mitään, kaikki ne vaan ovat. Tää on mun lempparileffa.

Täältä tullaan, elämä!
Tuli torstaina Teemalta, ja oli pakko katsoa koska sitä on kuvattu mun "huudeilla". Olen nähnyt tämän joskus kymmenen vuotta sitten, ja jotenkin yllätti miten hidastempoinen koko leffa onkaan. Alun jäykkyys oli jotenkin loistavaa ja olisi hyvin voinut olla hyvinkin joku 1970-luvun dokumentti. Näyttelijät leffassa ovat kaikki amatöörejä, ja sen kyllä huomasi, olivat sen verran kökköjä, mutta onneksi kuitenkin jossain kohdissa myös aika luontevia. Kyllä tämä kuitenkin kannattaa katsoa, jos joskus tulee vastaan. Tässä on hyvää ajankuvaa, ja on tämä vieläkin mielestäni hirveän surullinen ja koskettava.

Pappi lukkari talonpoika vakooja
Olin ostanut jonkun Makuunin karkkipussisysteemin, jonka koodilla sai katsoa Makuunin netistä leffan. Olin vähän aikaa sitten lukenut John le Carren kirjan ja sitä ennen katsonut jokunen kuukausi sitten leffan DVD:ltä, mutta en ole mikään hirveä vakoojajuttujen ystävä, joten en ole varma tajusinko leffasta vieläkään läheskään kaikkea. Ja täytyy myöntää, että katsoessani leffaa läppäriltä sohvalla makoillessani, torkahtelin. Tämä kuitenkin vaatii keskittymistä! Harkitsen DVD:n ostamista itselleni, koska tässä on niin paljon yksityiskohtia, että leffa pitää katsoa monta kertaa. Tässä on vielä ihania näyttelijöitä: Colin Firth BC 1000x + , Gary Oldman ... On tämä vaan pirun hyvä leffa (huolimatta tuosta torkahtelustani )!

Kuu
Katselin viime viikonloppuna isän digiboksilta. Tämä oli ainoa näistä viidestä leffasta, jota en ollut aikaisemmin. En muutenkaan tiennyt tästä muuta kuin sen, että se on David Bowien pojan ohjaama ja että siinä on vaikutteita 2001: Avaruusseikkailusta. Etenkin alku oli sen takia tosi mielenkiintoinen. Loppujen lopuksi leffa oli muutenkin tosi onnistunut ja vähän kuitenkin erilainen (huolimatta noista Kubrick-vaikutteista). Katsoisin uudestaankin.

Suvi kirjoitti:
Pappi lukkari talonpoika vakooja
Olin ostanut jonkun Makuunin karkkipussisysteemin, jonka koodilla sai katsoa Makuunin netistä leffan. Olin vähän aikaa sitten lukenut John le Carren kirjan ja sitä ennen katsonut jokunen kuukausi sitten leffan DVD:ltä, mutta en ole mikään hirveä vakoojajuttujen ystävä, joten en ole varma tajusinko leffasta vieläkään läheskään kaikkea. Ja täytyy myöntää, että katsoessani leffaa läppäriltä sohvalla makoillessani, torkahtelin. Tämä kuitenkin vaatii keskittymistä! Harkitsen DVD:n ostamista itselleni, koska tässä on niin paljon yksityiskohtia, että leffa pitää katsoa monta kertaa. Tässä on vielä ihania näyttelijöitä: Colin Firth BC 1000x + , Gary Oldman ... On tämä vaan pirun hyvä leffa (huolimatta tuosta torkahtelustani )!

Joo, tämä on jännä elokuva. Joka kertaa sen näkee eri tavalla. Olen nyt vissiin kolmeen kertaan katsonut ko. leffan, enkä ole ihan vieläkään varma mitä siinä tapahtuu

Omia leffoja seuraavaan:

1. Disney - Urhea (Brave) englanniksi.
Tarina nojaa mun mielestä vahvasti perinteisiin kansantaruihin ja uskomuksiin. Virvatulia, noita ja mitä nyt Skotlannin nummilla voi kuvitella olevansa. Pääroolissa myös punatukkaisia, tietty. Pätkä kertoo nuoren teinitytön kasvutarinan, mikä on aika odotettavaakin, eikä siinä suhteessa tarjoa mitään uutta. Ongelmia äidin kanssa, isä ei oikein tiedä missä mennään ja onnellinen loppu. Välillä kyllästyin itsestäänselvyyksiin ja toiston toiston toistoon. Myös kuvarakenteessa on toistoa ja pari kohtausta tulee "uudestaan"
Ei mikään maata mullistava pätkä, mutta katsoo sen sateisena päivänä paremman puutteessa.

:täpinä.

2. Smurffit-elokuva. Suomeksi, koska Tuusi.
Kauhean noloa myöntää, mutta siihen "väärään kieleen" tottuu.
Katsottiin Tuusin kanssa mun luona elokuva viime viikonloppuna. Alkuun ajattelin että otan itse siinä samalla vähän lepoa, mutta huomasin kuitenkin katsovani elokuvaa yhtä intensiivisesti kuin se lapsikin.
Tarinassa mennään ihan sillä Smurffit vs. Velho ja kissa. Paitsi että kaikki tehdään New Yorkissa, eikä taikametsässä.
Jonkun vanhan aika uuvatin legendan mukaan taikametsässä aukeaa portaali, jonka kautta muutama Smurffi päätyy Nykkiin. Samoin velho.
Väärinkäsitysten kautta tapahtuu kaikkea sekoilua ja sotkua. Välillä häiritsee kun näkee että näytellessä ei ole käytetty mitään korvaamaan smurffeja ja katse menee eri paikkaan kuin missä animoitu sininen otus on. Lapsihan sitä ei näe, mutta minua ärsyttää

Smurffeissa aikuiset ovat naiveja, smurffit ihan pöljiä ja New York vain pieni pahanen. Koska kaikki ovat kokoajan toistensa nurkilla.
Tässäkin (ylläripylläri) on onnellinen loppu ja smurffit pääsevät takaisin kotiin.

Smurffeissa oli myös katsottavaa aikuiselle, vaikkakin välillä epäilin omaa järkeä. Osa vitseistä oli myös selkeästi suunnattu aikuisille, jolloin seurasi pieni hymähdys.



3. Viisi Legendaa. Dreamworks. (orig. Rise of the Guardians).
Myös suomeksi, koska Tuusi.
Tuusi on oikeasti leffafriikin alku. Ei niinkään lastenohjelmista innostu kuin kerran viikossa, mutta elokuvat (no Muumit, joo) on kova juttu. Piirrettyjä nyt tietysti suurin osa, mutta kyllä noi missä on ihmisiäkin, menee ihan nätisti.

Leffan pohjaidea on kiinnostava. Pakkasukko, Joulupukki, Hammaskeiju, Nukkumatti ja Pääsiäispupu taistelee pahaa Pitchiä vastaan. Pitch tuo painajaisia ja nauttii peloista. Hyvä vs. paha.

Tykkäsin paljon enemmän tästä, kuin aiemmista lastenelokuvista. Tässä oli menty vähän pintaa syvemmälle ja pelottavat asiat olivat visuaalisesti todella hienoja ja kieltämättä myös pelottavia. Tuusin kanssa puhuttiinkin paljon siitä mikä pelottaa ja mikä siinä pelottaa ja lopulta se halusi jopa paussata yhdessä pelottavassa kohdassa ja tutkia niitä pelottavia asioita. Ja näin tehtiin. Lopuksi Tuusi ilmoitti olevansa niiden pelottavien hevosten kouluttaja ja pistävänsä ne aisoihin.

Visuaalisesti leffa on miellyttävä. Yksityiskohtia, vaikka en pidäkään Dreamworksin naama-animaatioista, mutta tässä oli tarpeeksi muuta yksityiskohtaa. Sen lisäksi elokuvan huumori toimi erittäin hyvin. Oli ennalta-arvattavia asioita, mutta aika vähän ne lopulta haittasivat. Se visuaalinen ilme vei aika tehokkaasti mennessään.



Katsottiin siskon kanssa vielä perään Making of ja se vasta olikin. Jossain kohtaa katsottava elokuva alkuperäisillä äänillä, koska Hugh Jackmann

Nukkumatti

4. Looper.
Aika hämmentävä elokuva. Bruce Willis on ihan kelvollisessa roolissa, samoin Joseph Gordon-Lewitt ( ). Ainoa mikä mua hämmentää koko elokuvan läpi on sen silmät . Enkä pääse siitä irti. Ne on tehty joko piilolinsseillä tai muulla tekniikalla vastaamaan BW:n silmiä, mikä ei ole luonnollisen näköistä missään vaiheessa.

Elokuva kuitenkin on viihdyttävä ja hyvä. Tykkään tämän kaltaisista jutuista. Uusia juttuja, selittämättömiä asioita, sci-fi meet. yliluonnollisuudet. Ihan oikeasti, the bestest. Ei ehkä mun lempparielokuvia, mutta ehdottomasti niitä mitä voisi katsoa uudestaan ja uudestaan silkasta nautinnosta. Hyvät näyttelijät ja kuvakerrontan keinoin pidetään katsojaa pienessä jännityksessä lähes kokoajan. Toimii.



Viides elokuva jää nyt laittamatta. En muista mikä on viides

1. Jean Renoir: HERRA LANGEN RIKOS (1936)

En kyllä yhtään tykkää vanhasta ranskalaisesta elokuvasta. Erittäin pitkästyttävä elokuva, joka tuntui siedettävältä lähinnä siksi että rakastan rappeutuvaa elokuvafilmiä: kuva oli juuri sopivan rakeinen ja ääniraitakin hajonnut paikoitellen niin tasaisesti pöriseväksi droneksi että se meinasi tuudittaa minut uneen. Elokuvan puolenvälin jälkeen säpsähdin hereille ja kiinnostuin lievästi kun tarinan propagandistinen sosialismin ilosanoma viimein paljastui.

2. John Turteltaub: NATIONAL TREASURE (2004)

Nää seuraavat neljä kuuluvatkin sitten masokistiseen Nicolas Cage -leffablogiprojektiini, jossa pyrin katsomaan (joko huonoudellaan tai hyvyydellään) ikimuistoisimmat Cage-elokuvat. Tää on ollut jo pitempään käynnissä mutta tuossa oli vähän taukoa. Nyt putkitin peräkkäin molemmat National Treasure -leffat! Eka NT-leffa on ihan kauheaa patrioottista USA-propagandaa. Seikkailuelokuvan muotoon naamioitu historiantunti ja isänmaallisuuden ylistys, josta haisee Disney-tuotanto kilometrien päähän. Kova myötähäpeä tulee kun tätä katsoo.

3. John Turteltaub: NATIONAL TREASURE - BOOK OF SECRETS (2007)

Jatko-osa ei onneksi ole yhtä propagandistinen, mutta juoni on oikeastaan vielä typerämpi. Kaikkien motiivit ovat ihan epäuskottavia! Ketä kiinnostaa onko jonkun isoisoisoisä ollut suunnittelemassa Lincolnin salamurhaa, sehän on menneisyyttä. Ei siis mee läpi miksi päähenkilö Ben Gates näkisi kaiken tuon vaivan vain puhdistaakseen sukunsa maineen. Tai miksi Ed Harrisin hahmo olisi pahis vain jotta saisi omalle suvulleen mainetta. Tai miksi Harvey Keitelin FBI-agenttia kiinnostaa koko asia. Niin väkisin tyhjästä keksitty kyhäelmä että tavallaan se on jo viihdyttävä. Mukana myös ekaa leffaa enemmän etnisiä stereotypioita, mistä riittää kyllä huumoria elokuvan hienoimpaan kohtaukseen, jossa Cage teeskentelee riitelevänsä humalassa ex-vaimonsa kanssa Buckinghamin palatsissa. Erinomainen esimerkki Cagen (yli)näyttelemistaidoista! Muuten huonot ja mauttomat vitsit lähinnä aiheuttavat myötähäpeää.

4. Alex Proyas: THE KNOWING (2009)

DVD:n takakansi lupaa kuun taivaalta: "Nicolas Cage esittää pääosaa yhtä koskettavasti kuin elokuvissa Face/off, Con Air ja National Treasure". Kyllä, aivan yhtä koskettavasti eli ei lainkaan. Sen verran mitäänsanomaton leffa etten keksi edes yli kahta hymiötä kuvaamaan sitä.

5. Robert Bierman: VAMPIRE'S KISS (1988)

Tämä on kyllä Cagen uran upein ylinäyttelemissuoritus! Myös leffan käsikirjoitus on niin överi ja absurdi, että kokonaisuus toimii hienona kauhukomediana. Tätä elokuvaa ei voi sanoin kuvailla, se on koettava itse!

Tässä kuitenkin pieni näyte elokuvan hienoudesta ( kuvasuhde on kyllä väärä )

outsider kirjoitti:Nää seuraavat neljä kuuluvatkin sitten masokistiseen Nicolas Cage -leffablogiprojektiini, jossa pyrin katsomaan (joko huonoudellaan tai hyvyydellään) ikimuistoisimmat Cage-elokuvat.

Ootkohan oikeesti joku mun rinnakkaistodellisuushahmo? Kuinkahan pitkään oon jo miettinyt vastaavaa Cage-projektia? En vaan saa koskaan näitä toteutettua, kun mulla on vielä hitunen järkeä jäljellä päässä.

outsider kirjoitti:4. Alex Proyas: THE KNOWING (2009)

DVD:n takakansi lupaa kuun taivaalta: "Nicolas Cage esittää pääosaa yhtä koskettavasti kuin elokuvissa Face/off, Con Air ja National Treasure".

Markkinointimiehetkään ei jaksa aina ottaa ihan tosissaan.

En tiedä, oonko viittä ehtinyt vielä katsoa edellisten jälkeen, kun on ollut niin paljon muuta nyt. Tuun takaisin kun 5 on täynnä.

Lyyra kirjoitti:Ootkohan oikeesti joku mun rinnakkaistodellisuushahmo? Kuinkahan pitkään oon jo miettinyt vastaavaa Cage-projektia? En vaan saa koskaan näitä toteutettua, kun mulla on vielä hitunen järkeä jäljellä päässä.

Oon selvästikin järjen ja harkintakyvyn menettänyt versio sinusta. Voit siis pitää varoittavana esimerkkinä.

outsider kirjoitti:

Lyyra kirjoitti:Ootkohan oikeesti joku mun rinnakkaistodellisuushahmo? Kuinkahan pitkään oon jo miettinyt vastaavaa Cage-projektia? En vaan saa koskaan näitä toteutettua, kun mulla on vielä hitunen järkeä jäljellä päässä.

Oon selvästikin järjen ja harkintakyvyn menettänyt versio sinusta. Voit siis pitää varoittavana esimerkkinä.

Mutta kun Nic Cage on niin karismaattinen!

Emilia kirjoitti:

outsider kirjoitti:4. Alex Proyas: THE KNOWING (2009)
DVD:n takakansi lupaa kuun taivaalta: "Nicolas Cage esittää pääosaa yhtä koskettavasti kuin elokuvissa Face/off, Con Air ja National Treasure".

Tosiaan,

Lyyra kirjoitti:

outsider kirjoitti:

Lyyra kirjoitti:Ootkohan oikeesti joku mun rinnakkaistodellisuushahmo? Kuinkahan pitkään oon jo miettinyt vastaavaa Cage-projektia? En vaan saa koskaan näitä toteutettua, kun mulla on vielä hitunen järkeä jäljellä päässä.

Oon selvästikin järjen ja harkintakyvyn menettänyt versio sinusta. Voit siis pitää varoittavana esimerkkinä.

Mutta kun Nic Cage on niin karismaattinen!

Mä olen tän projektin edetessä muuten alkanut pelätä että jos katsoin näitä liikaa, mulle tulee Nicolas Cage -darra.

outsider kirjoitti:

Lyyra kirjoitti:

outsider kirjoitti:

Lyyra kirjoitti:Ootkohan oikeesti joku mun rinnakkaistodellisuushahmo? Kuinkahan pitkään oon jo miettinyt vastaavaa Cage-projektia? En vaan saa koskaan näitä toteutettua, kun mulla on vielä hitunen järkeä jäljellä päässä.

Oon selvästikin järjen ja harkintakyvyn menettänyt versio sinusta. Voit siis pitää varoittavana esimerkkinä.

Mutta kun Nic Cage on niin karismaattinen!

Mä olen tän projektin edetessä muuten alkanut pelätä että jos katsoin näitä liikaa, mulle tulee Nicolas Cage -darra.

Se on varmaan tällainen.

Lyyra kirjoitti:

outsider kirjoitti:

Lyyra kirjoitti:

outsider kirjoitti:

Lyyra kirjoitti:Ootkohan oikeesti joku mun rinnakkaistodellisuushahmo? Kuinkahan pitkään oon jo miettinyt vastaavaa Cage-projektia? En vaan saa koskaan näitä toteutettua, kun mulla on vielä hitunen järkeä jäljellä päässä.

Oon selvästikin järjen ja harkintakyvyn menettänyt versio sinusta. Voit siis pitää varoittavana esimerkkinä.

Mutta kun Nic Cage on niin karismaattinen!

Mä olen tän projektin edetessä muuten alkanut pelätä että jos katsoin näitä liikaa, mulle tulee Nicolas Cage -darra.

Se on varmaan tällainen.

Ajattelin kyllä enemmän tällaista.

Tosin voi olla, että sitten päässä ei soisi Another Day in Paradise, vaan jokainen vastaantulija näyttäisi Nicolas Cagelta ja kuulisin kaiken ihmisten sanoman NOT THE BEES! -huutoina.

outsider kirjoitti:

Lyyra kirjoitti:

outsider kirjoitti:

Lyyra kirjoitti:

outsider kirjoitti:

Lyyra kirjoitti:Ootkohan oikeesti joku mun rinnakkaistodellisuushahmo? Kuinkahan pitkään oon jo miettinyt vastaavaa Cage-projektia? En vaan saa koskaan näitä toteutettua, kun mulla on vielä hitunen järkeä jäljellä päässä.

Oon selvästikin järjen ja harkintakyvyn menettänyt versio sinusta. Voit siis pitää varoittavana esimerkkinä.

Mutta kun Nic Cage on niin karismaattinen!

Mä olen tän projektin edetessä muuten alkanut pelätä että jos katsoin näitä liikaa, mulle tulee Nicolas Cage -darra.

Se on varmaan tällainen.

Ajattelin kyllä enemmän tällaista.
Tosin voi olla, että sitten päässä ei soisi Another Day in Paradise, vaan jokainen vastaantulija näyttäisi Nicolas Cagelta ja kuulisin kaiken ihmisten sanoman NOT THE BEES! -huutoina.

Minä ajattelin sen niin, että aamulla (tai iltapäivällä edellisen illan pituudesta riippuen) herää omaan huutoonsa: "NOT THE BEES NOT THE BEES!! ALL OVER MY EYES! GAAAAHHHH RAAAHHHH", ja se tunne ei lopu koko päivänä.

Cabin in the woods - Näin tänkin takia painajaisia, vaikka yhtä höntti se on kuin muutkin lajinsa edustajat. 8/10
Iron Man 3 - Robert. Vaikka onkin jatko-osan jatko-osa, tää oli paikoitellen yllättävän viihdyttävä. Joku siinä kuitenkin oli, mikä sai kaksi tuntia tuntumaan pidemmältä.. 7/10
Killer Joe - Häiriintynyttä. Vähän liikaakin. Jäi niin hämmentynyt ja wtf-olo tästä, etten osaa sanoa mitään. 6/10
Vuoden se kestää - Perusromkom. On jo jokin aika kun käytiin katsomassa enkä oikein muista paljoakaan... 5/10
The Descendants - Tästäkin on jo aikaa eikä kyllä jäänyt kovin hyvin mieleen. Löysien sadepäivien katsottavaa. 5/10

Pisteytyksestä: Asteikossa 1-10 perustaso mulle on 7. Perustan pisteet fiilikseen, muihin näkemiini saman lajin edustajiin ja ylipäätään muihin elokuviin.