Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[damn]

Marenkienkeli .
Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, jos juttu päättyy siihen,että toinen on vielä niin kiinni edellisissä suhteissa. Oon ollut siinä tilanteessa pari kertaa. Juttu on aina alkanut lupaavasti, mutta sitten tulee takapakkia ja stoppi, kun toinen ei pystykään jatkamaan.

[marenkienkeli]

damn, kiitos symppauksesta.

[Shay]

Mulla on läheinen, jonka parisuhde on aiheuttanut hänen etääntymisen omasta perheestään. Hänen vaimonsa on hänen itsensä kertoman mukaan ihan hirveä, mustasukkainen ja kontrolloiva ihminen. Mies ei saa auttaa sukulaisiaan ainakaan ilman, että siitä pitää vaatia rahallinen korvaus. Eikä miestä voi kutsua kylään, koska se vaatii järjettömät järjestelyt, kun jos vaimo vaikka on töissä, ei mies voi tulla yksin, jos vaimo ei ole töissä, hän ei ehkä halua tullakaan, ja kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan tarvitaan vaimon lupa. Ja mies tekee kaiken, kuten vaimo haluaa, ettei vaan vahingossakaan joutuisi riitelemään. Sitten hän valittaa asiasta emäntänsä selän takana.

Alkaa pikkuhiljaa lähteä järki tuon homman kanssa, kun kuitenkin olisi kiva, jos mies olisi mukana edelleen muun perheen elämässä, mutta vaimon pelkkä olemassaolo tekee asiasta lähes mahdottoman. Tekisi mieli tehdä sama kuin eräs toinen läheiseni ja olla kutsumatta miestä enää mihinkään juhliin tai tapaamisiin, kun aina tulee hirveät kitinäselitykset, että voivoi, kun ei voi, kun vaimo voi tykätä kyttyrää, jos tulenentule tai jos vaimoa ei ole henkilökohtaisesti ruusupuskan kanssa polvillaan kutsuttu...

[marenkienkeli]

Shayn tutun vaimo kyllä kuurostaa kamalalta. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi joidenkin pitää kontrolloida toisia niin kovasti. Tai edes nysvätä aina yhdessä.
-------

Olin fiksu ja eroa seuranneena päivänä blokkasin kesäheilan pois fb-feedistäni. No, en ollut yhtään niin fiksu ja kävin eilen sitten hänen seinäänsä katsomassa. Oli laittanut kuvan, jossa on niin rakastavan oloisena lapsensa kanssa ja vieläpä näyttää kuvassa todella hyvältä. Katsoin kuvan vieläpä myöhään illalla ja sellainen ikävä ja ahdistushan siitä iski, että useampi tunti meni ennen kuin sain nukuttua. Miksi pitää olla näin tyhmä ja käydä toista nettivakoilemassa?

En ole koskaan aiemmin eronnut tilanteessa, jossa itse olen korviani myöten rakastunut. Ei siis ole oikein käyttäytymismalleja siihen, miten tällaisesta tilanteesta pääsee eteenpäin. Kai samalla tavalla kuin muistakin. Juttelemalla, itkemällä, kirjoittamalla runoja...

[marenkienkeli]

Olin eilen bileissä. Päädyin pussailemaan. Tänään selvisi, että tyyppi on kesäheilan kaveri. Heistä on yhteiskuvakin Facebookissa...reilun kuukauden takaa. Olen kyseisen kuvan useampaan kertaan nähnyt, mutta mun huonolla naamamuistilla en osannut ollenkaan yhdistää.

Totaalisen absurdi tilanne.

[marenkienkeli]

Olin treffeillä.

Jossain vaiheessa tuli luontevasti esiin yhteiset fb-kaverit. Treffityyppi ja kesäheila eivät ole mitään ylimpiä ystäviä ja lähinnä totesi, että ainahan kesäheila saa naisten päät pyörälle.

Tää treffityyppi ei ole mitenkään sellainen "jalat alta heti" -tyyppi ja hyvä niin. Mulla on hyvä olla sen kanssa. Ja jotenkin olo on niin äärettömän luonteva. Tuossa tyypissä on paljon potentiaalia ja ainakin keskustelu tuntuu sujuvan. Ja pussailu...ja käsi kädessä käveleminen.

Vähän kyllä pelottaa, onko tämä nyt sitten liian pian kesäheilan jälkeen. Tai siis toki on, mutta toivottavasti se ei liikaa vaikuta alkavaan suhteeseen.

[Pascal Lemoix]

No, onnea taas uuteen koitokseen.

[marenkienkeli]

Kiitos!

Veljen kommentti oli paras: "Joskus sitä vaan universumi järjestää näitä juttuja eteen...mäkin oon nyt viime aikoina ollut yhtäkkiä monessa työhaastattelussa, vaikka pitkiin aikoihin ei ollut mitään." Mun veli.

[Aranwe]

Anna mennä vaan äläkä murehdi!

[Wildchild]

Marski

[marenkienkeli]

Kesäheilakin tuossa treffien jälkeisenä päivänä laittoi viestiä totesi, että Tyyppi on tosi hyvä tyyppi ja toivotteli onnea. Vaikutti olevan ihan vilpittömästi iloinen meidän puolesta. (Oli muuten melkoisen tehokas juorupiiri, kun Tyyppi ei kuitenkaan ollut musta kavereilleen maininnut... )

Mulla on niin rauhallinen ja hyvä olla Tyypin kanssa.

Tänään meni melkein koko päivä Tyypin ja hänen muutaman vuoden ikäisen tyttären kanssa hengaillen. (Joo, ollaan me peräti reilu viikko tunnettu. Silti tuntui täysin luontevalta tavata jo Tyypin elämän tärkein ihminen. ) Ton ikäiset lapset on niitä, joiden kanssa alkaa mun mielestä olla oikeasti kivaa. Aluksi lapsi ujostelin kovasti, eikä meinannut tulla makkarista ollenkaan ulos, mutta n. tunnin päästä ulkoilusta puhuttaessa kyseli jo, että kai tuun mukaan pihalle ja että jäänkö yöksi. Pihalla kulki joko meidän molempien tai vain mun kädessä kiinni. Yllättäen ei myöskään yhtään tuntunut olevan kateellinen siitä, että Tyypin kanssa välillä pussailtiin ja istuttiin sohvalla kyljetysten. Ihan alussa vähän naurahti, kun olin silittänyt Tyypin kättä. "Isi, marenki silitti sua. " "Joo, niin silitti. " Ihan pian tuon jälkeen Tyyppi silitteli mua ja oikein mainosti, että "etkö sä nyt yhtään huomaa, että mä silitän marenkia", tyttö vilkaisi meitä, mutta eipä häntä kiinnostanut koko asia. Muistipeli yksin pelaten oli paljon mielenkiintoisempaa kuin joku silittely.

Musta tuntuu, että mulla on nyt hieman liian siloiteltu kuva tuosta lapsesta, vaikka ei hän mikään kauhukakara olekaan.

[marenkienkeli]

Käytiin eilen "Seurustelemmeko me" -keskustelu. Lisäksi keskusteltiin lisää siitä, mitä se seurustelu oikein on. Mutta siis...mulla on miesystävä.

Tää on niin ihanaa, luontevaa, innostavaa ja silti samalla turvallista. Ei mitään ääretöntä tunnevuoristorataa, vaan luottamusta ja toinen toisensa kunnioittamista.

[Pascal Lemoix]

No, onneksi olkoon!

[Suvi]

marskiiii Onnea!

[marenkienkeli]

Kiitos Pascal ja Suvi!

[Shay]

Tää on niin ihanaa, luontevaa, innostavaa ja silti samalla turvallista. Ei mitään ääretöntä tunnevuoristorataa, vaan luottamusta ja toinen toisensa kunnioittamista.

Kuulostaa ihanalta ja hyvällä tavalla aikuiselta suhteelta. Onnea!

[marenkienkeli]

Kiitos Shay! Tuon edellisen "teinirakastumisen" jälkeen tää on kyllä äärimmäisen hyvällä tavalla aikuista! Mä oon aina ihmetellyt, miten ihmiset jäävät koukkuun rakastumiseen, kun keskimäärin se on kuitenkin aika perseestä kaikkine mielialan vaihteluineen. Mutta tää on kyllä varsin ihanaa rakastumista!

[damn]

Onnea Marenkienkelille .

Mä niin rakastan tuota mun miestä. Minulla oli tänään maailman huonoin päivä, kaikki meni mönkään aamusta asti. Töitten jälkeen mieheni tuli mun luokse(ei siis vielä asuta yhdessä, muutto kolmen viikon päästä ). Juteltiin niitä näitä ja kerroin huonosta päivästäni. Yhdessä vaiheessa kun en huomannut, niin mies oli sujauttanut eteeni korurasian ja siinä oli kaulakoru, jonka hankkimisesta olen haaveillut monta vuotta. Sitä ei enää valmisteta, joten välillä olen etsinyt sitä nettikirppiksiltä ja meinannut monesti ostaa, mutta syystä tai toisesta se on jäänyt. Raha ja tavara ei tee onnelliseksi, mutta voi että mä ilahduin . Huono päiväni unohtui kertaheitolla, ihana ajatus ja toteutus . "Halusin nähdä, että hymyilisit tänäänkin vaikka on huono päivä", sanoi mies.

[marenkienkeli]

Kiitos damn! Tää on jotenkin ihan käsittämätöntä. Että miten me ollaan muka miesystävän kanssa tavattu vasta 3 viikkoa sitten. Mä oon taas luonut ympärilleni jonkun aikapoimun, jossa aika etenee käsittämättömän hitaasti. (Mikä on vallan ihanaa.) Molemmista tuntuu, että oltaisiin tunnettu tyyliin vuosi, mutta ei...tasan 3 viikkoa sitten tavattiin. Ihan käsittämätöntä.

Ihanaa, damn, että sullakin menee hyvin! On kyllä ihanaa, kun toinen yllättää jotenkin. Mulle lahjat eivät ole se juttu, mutta pienet toisen huomioonottamiset ovat sellaisia, joita arvostan kovasti arjen keskellä. Mulle teot ovat kuitenkin yksi merkittävistä rakkauden kielistä.

Rakkauden kielistä ei olekaan ollut vielä miesystävän kanssa puhetta, vaikka osaankin arvella, mikä voisi olla hänen tärkein rakkauden kielensä. Täytyy keskustella asiasta jossain vaiheessa kunnolla. Että osaa sitten huomata, kun toinen osoittaa rakkautta. Aina ei tarvitse olla yhteistä vahvaa rakkauden kieltä. Kunhan ymmärtää kunnolla, miten toinen rakkautta osoittaa ja sitä kautta millaisia rakkaudenosoituksia pitää tärkeinä, on helpompi rakentaa kestävää, onnellista parisuhdetta. Väestöliiton sivuilla on asiasta lyhyt artikkeli, jos aihe ei ole tuttu.

[marenkienkeli]

Mulla on ihan todella hyvä olla ja se kyllä kuuluu ja näkyy. On tullut työkaverilta asiasta kyselyä ja äitikin totesi, että jopa puhelimen välityksellä mä kuulostan todella onnelliselta. "Sulla ei ole vissiin pitkiin aikoihin ollut noin hyvä olla." Ja täytyi todeta, että ei niin. Samaan aikaan aika surullista ja ihanaa.

Miesystävä.

[marenkienkeli]

Mä olen viime aikoina kokenut, että halaamisesta on tullut mulle hyvin tärkeä keino ilmaista, että välitän ystävistäni. Kun erosin ex-Miehekkeestä, aloin halaamaan ystävääni, jota en ole ennen halannut (tai hän kyllä ilmaisi halaushalunsa ensin). Minulla on kuitenkin pari ystävää, joiden tiedän kokevan yleensä halaukset epämiellyttävänä asiana. Mutta viikonloppuna mä lopulta ratkaisin tän ongelman. Sitä voi sanallistaa kyseisen toiminnon! Voi sanoa esimerkiksi, että "nyt mä halaan henkisesti sua tosi paljon".
-------

Miesystävän kanssa on edelleen hyvä olla. Ja molemmilla tuntuu olevan halu keskustella myös itseä koskevista vaikeista asioista, mikä on erittäin tärkeää, koska molemmat olemme sellaisia, että huonoja juttuja on vaikea ottaa puheeksi, koska pelkää loukkaavansa.

Ja ex-kesäheilankin kanssa menee mukavasti. Nykyään on jo kiitollinen siitä, että saatoin ehkä hieman liian painokkaastikin sanoa, että kannattaisi ehkä hakea keskusteluapua, jos meinaa koskaan saada yhdenkään parisuhteensa toimimaan. Kuulemma silloin satutti, mutta satutti, koska se oli niin totta. Ollaan siis oltu Miesystävän ja ex-kesäheilan kanssa viime kuukausien aikana kolmesti kolmestaan baarissa, koska voi. Keskimäärin ihmiset ovat hieman kummastuneita, mutta tuli vastaan sellainenkin pariskunta, joka kertoi, että kaikkien heidän lastensa kummit ovat heidän eksiään. En mä ehkä kuitenkaan noin pitkälle haluaisi mennä, jos mulla koskaan tulee olemaan lapsia.

[marenkienkeli]

Miesystävän kanssa on edelleen hyvä olla. Ja molemmilla tuntuu olevan halu keskustella myös itseä koskevista vaikeista asioista, mikä on erittäin tärkeää, koska molemmat olemme sellaisia, että huonoja juttuja on vaikea ottaa puheeksi, koska pelkää loukkaavansa.

Nyt ei ole enää yhtään niin hyvä olla. Molemmilla saattaa olla halu puhua, mutta Miesystävällä ei ole rohkeutta ottaa edes vaikeahkoja asioita puheeksi...paitsi riidan yhteydessä. Riidellään asiasta a, minkä yhteydessä mun päälle kaadetaan myös asiat b, c ja mahdollisesti d. Ja niitä asioita on haudottu päässä kuukausia. Ja osa on ihan normaaleja keskusteluaiheita, joista olisi helppo keskustella ei-riitatilanteessa täysin neutraalisti keskustella, mutta ne on riidan yhteydessä kaivettava esiin. Lisäksi mun pitää aina ymmärtää häntä, mutta hän ei halua ottaa huomioon/ymmärtää tunteitani samaisessa riitatilanteessa. Nyt on ollut riita päällä sunnuntaista asti. Luulin, että asiat oli eilen puhuttu läpi ja kaikki on ok, mutta tänä aamuna taas huomasi, että riita ei olekaan ohi.

Miten ääriempaattinen ihminen voikin olla noin vaikea riitatilanteessa?

En minäkään täydellinen ole. Sen tiedostan täysin! Mutta mulla sentään on pyrkimys muuttua paremmaksi itsekseni.

Annan itselleni nyt jokusen päivän aikaa miettiä asiaa, koska nyt on hormonaalisesti sellainen päivä, että mitään päätöksiä ei kannata tehdä.
---------------

Ja jotta ahdistus ei olisi edes hetkellisesti kohtuullisella tasolla, samaan syssyyn ex-Mieheke halusi keskustella. => Soitti perään, että haluaisi mut takaisin. Kerroin suoraan, että mä EN halua häntä. => Muuttui hyvin sekavaksi, soitteli perään, kävi oven takana, soitteli mun äidin kanssa. => Laitoin vihaista viestiä siitä, että sekoilupuhelut ja oven taakse ilmaantuminen eivät ole ok. => Halusi parin päivän päästä jutella asiat halki (mikä mulle on kyllä sellainen juttu, että sen jälkeen kaikki on puhuttu läpi) ja vaikutti olevan taas ok. Sain mm. kuulla, että oli 2 kertaa pettänyt mua 8 vuoden seurustelun aikana. => Seuraavana päivänä olisi halunnut jutella taas. Tällä kerralla mun tulevaisuudesta ym. => Oli pakko viheltää peli totaalisesti poikki. Ei ole hänen kannaltaan tervettä olla muhun yhteyksissä. Suosittelin taas (nyt tosin hyvin suoraan) ammatti-ihmisen pakeille kääntymistä. En usko, että sitä tekee.

Luulin vielä ennen viime viikonloppua, että meillä oli hyvä ero ja kaikki oli loppuunkäsitelty, mutta toinen osapuoli ei näköjään missään vaiheessa ole surutyötään ja irtipäästämistä tehnyt.

[Aranwe]

Uhh, kuulostaapas ikävältä. Sun ex-mieheke vaikuttaa suoraan sanottuna stalkkerilta. Suosittelisin myös hänelle ammattiapua.

[marenkienkeli]

Uhh, kuulostaapas ikävältä. Sun ex-mieheke vaikuttaa suoraan sanottuna stalkkerilta. Suosittelisin myös hänelle ammattiapua.

Hän siis asuu samassa rapussa. Eikä ole koskaan mitään tullaista aiemmin tehnyt. Mutta eipä sitä tiedä, vaikka alkaisikin stalkata, koska sen verran epävakaa tällä hetkellä on.

[Aranwe]

Samassa rapussa O_o

No ilmankos oven taakse oli helppo tulla. Mutta noinkin pitkän ajan jälkeen vielä haikaillaan takaisin ja soitellaan anopikkeelle? Ei, se menee jo sovinnaisuuden ja hyvän käytöksen rajojen yli.