Isovanhemmat

[marenkienkeli]

Mulla on vähän sama tunne mun mummasta. Ehkä se nyt vielä keväällä olevat 80-vuotispäivänsä näkee, mutta muuten voi olla vähän heikkoa. Muisti ei meinaa enää pelata ja omituisia asioita unohtaa.

Nykyään mumman muisti on kyllä jo tosi huono.

Mumma kuoli tänä syksynä. Oli äärimmäisen huonossa kunnossa henkisesti ja fyysisesti. Viimeisen kerran, kun kävin mumman luona, ei tiennyt enää mistään mitään. Piti henkensä edestä koko vierailun ajan kädestäni kiinni.

Kuolemassa oli toki surua mukana, mutta enemmän helpotusta ainakin omalta osaltani. Kärsimys loppui viimein. Mumma ei olisi ikinä halunnut muuttaa kotoaan pois. Ei päässyt kuolemaan saappaat jalassa kotonaan, mutta minkäs sille voi. Onneksi hän pääsi lopulta pois.

[Wildchild]

Marski

Itse menetin viime vuonna parin kuukauden välein molemmat äidin puolen isovanhemmat, samalla he olivat viimeiset elossa olleet isovanhempani.
Mummi meni ensin, ukki perässä. Mummin lähtö oli helpotus, hän sairasti alzheimeria ja loppuvaiheessa oli täysin muistoton, pelkkä ihmiskuori. Ukin lähtöön en ollut valmistautunut lainkaan, hän oli semmoinen rautaukko. Olihan hälläkin vaivoja mutta mummin lähdön jälkeen hän ei enää hymyillyt kertaakaan. Ei yhden yhtä kertaa. Kuukausi mummin lähdön jälkeen hän alkoi puhumaan ettei hän näe elämällä enää mitään merkitystä, sen jälkeen alkoikin sydän pettämään. Ehkä siis parempi että hänkin lähti. Elämä oli ollut pitkä ja antoisa, ja elämä ilman mummia ei selvästi ollut vaihtoehto.