Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[Crux]

mitäsesanomitäsesano?? jamitäsäsillesanoitmitäsäsillesanoit??

[Deni]

Ihan vaan ystävällinen "Moi, mitäs sulle näin kesän kynnyksellä kuuluu" -tyylinen kepilläjäätäviesti. Johon mä en ole vastannut. Viimeksi täsmälleen samansisältöistä viestiä seurasi ehdotus tapaamisesta "s****n merkeissä", niin että mä vähän oletan että samalla asialla oltaisiin taas.

Urpo. En halua puhua sen kanssa enää. Ikinä.

[Crux]

Onko se tyyppi tyhmä tai jotain? Oliks se vähä daiju jo sillon ku te seurustelitte?

Oma suhde elelee tasaista suvantovaihetta. Pitäisi keksiä jotain yhteistä puuhaa muuta kuin syöminen ja nukkuminen ja satunnainen tv:n katselu. Olisi kiva vähän matkustaa muuallakin kuin jomman kumman vanhempien luona. Eipä vaan rahaa ole.

[Deni]

Eihän me koskaan varsinaisesti seurusteltu. Kun toisen poloisen mieltä painoi erot kulttuuritaustassa ja vaikeus sitoutua ja oman tilan tarve ja whatnot. Alunperin, tutustuessa se sanoi ettei ole koskaan seurustellut vakavasti koska "ei ole löytänyt sellaista mukavaa tyttöä, ihmiset on niin pinnallisia."

Ja kilinkellit. Se mitään tyttöystävää tahtonutkaan, kunhan vaan jonkun jonka luona käydä kun siltä tuntui. Näköjään tuntuu vaan olevan mahdotonta käsittää että mä en ole mikään seuralaispalvelu.

Tyhmä, tyhmä, tyhmä.

[Kuolo]

t
Käytiin muka toisella paikkakunnalla katsastamassa miehiä. Samoja juntteja sielläkin kuin täällä.
Tyyppi: "Lähetkö tanssiin?"
Minä: "No en minä taida, kun meinaa vähän väsyttää."
Tyyppi: "Sä näytätkin aika väsyneeltä."
Minä:
Huoh.

Jaa että oisko siihen pitäny sitten sanoa, että näytät niin pirun pirteeltä, että varmaan valehtelet? Jotenkin välillä tuntuu, että hameväki haluaa ymmärtää sanat ihan just niin kun itse haluavat. No onneks moista ei oo pakko sietää.

Tuli muuten tosta Galin käpy perseessä kuvauksesta mieleen, että kuvettelepa joutuvari pakotettuna uskomattomien tyyppien kanssa puoleksi vuodeksi larppiin. Sillon harvat offgame-hetket viettää ihan mieluusti nollatessa, eikä kestäessä tuota ylempää mainittua. Luulishan sitä kyl toki mielellään viettävän aikaa yhdessä jos näkee harvoin.

[Forelock]

Tahtoo hehkuttaa!

Meillä menee ihan älyttömän hyvin, tuntuu, että aletaan hioutua yhteen aika hyvin. Osaan antaa paljon paremmin tilaa kuin ennen ja minuakin huomioidaan paremmin. Pienen pienetkin jutut menee jotenkin tosi loistavasti. Ja tänään tiedossa ravintolaillallinen ja Sinkkuelämää-elokuva

[Migreeni]

Ihmissuhde asioissa on kyllä ruoho aina vihreämpää aidan takana.

Ei siis siinä mielessä, että kaverin kumppani olisi jotenkin parempi kuin oma, vaan tässä sinkku vs. varattu -jutussa.

Eli kun on ihmisiä, jotka haluaisivat olla yksin (esim. minä), mutta jotka aina jostain löytävät tyypin, johon tykästyvät ihan kympillä. Niin siinä vain ihmettelee, että miten jotkut onnistuvat olemaan yksin monta vuotta ja vieläpä kaipaamaan parisuhdetta.

Varmasti, jos olisin itse yksin monta vuotta, niin kaipaisinkin parisuhdetta, mutta sellaista tilannetta ei vain ole koskaan tullut eteen. (Jos ei lapsuutta lasketa, ja sitä en siis laske )

Miksi parisuhteet ei voisi jakautua tasaisesti kaikkien ihmisten kesken? Niin, että kaikki saisivat oman osansa ja olisivat tyytyväisiä siihen.

[Rulla]

Kaneli
Ihan tuttu ilmiö, etenkin kun on ryöstämässä perheen perintöprinssiä, sitä ainokaista.
Vähän on sellainen niskavuorelainen tunnelma hetkittäin, mutta koetan antaa rouvan
jupista ja mulkoilla ihan keskenään. Mä pidän oman äitini kaukana suhteestani, joten
toisenkin osapuolen on parasta pitää omansa kurissa.

[Plei]

No jos se poika on niin tossu, että antaa äitinsä päättää, josko suhde
jatkuu vai ei, niin ei sen perään ehkä ihan kamalasti kannata haikaillakaan.


Mun ekan poikaystävän äiti oli ihan kauheus. Yritti naittaa poikaa avoimesti
mieleiselleen tytölle, kun poika seurusteli mun kanssani. En ollut ilmeisesti
siis kovin haluttu miniä. Meidän suhdetta se anoppikokelas ei
kuitenkaan mihinkään suuntaan hetkauttanut, ja hyvä niin. Erottiin sitten
kuitenkin myöhemmin, ihan oikeista syistä eikä äidin mieliksi.

[Emilia]

Mä oon tullut kaikkien äitejen kanssa toimeen aina. Tuntuvat urbaanilegendoilta semmoiset hirviöanopit. Mutta kyllä mä uskon, että niitä on, vaikken olekaan itse törmännyt. Kokemustakaan ei oikeastaan ole kuin kolmesta mutsista, niin ehtiihän siihen kamalaankin vielä törmätä, luulenma.. Hope not.

[Migreeni]

Aika karua on se, että oma äitini oli hirviöanoppi exälleni.
Olin äidille tästä melko vihainen, mutta jostain syystä se ei vaan osannut kohdella exää kivasti. Kai se sitten on niin, että jotkut vävy/miniä-kokelaat koetaan jotenkin huonommiksi, mikä on kyllä melko tyhmää. Muille äippä nimittäin on taas ollut tosi mukava.

Tämän hetkinen oma anoppikokelaani on kyllä mainio tapaus. Ei yhtään ilkeä minua kohtaan tai mitään muutakaan. Hirviöanoppia ei ole minunkaan tielleni koskaan sattunut.

[Gluu]

Mulla ei onneksi ole ikuna ollut ongelmia anoppikokelaiden kanssa.
Itseasiassa päinvastoin, kaikki (ihan kuin niitä olis ollut monta)
anoppikokelaat ovat tykänneet musta. Jokin aika sitten törmäsin
kotikotipaikkakunnalla käydessäni ihan ensimmäisen tyttöystäväni äitiin.
Ensin mut kaapattiin lämpimään halaukseen, sitten tentattiin mitä olen
tehnyt ja missä ollut viime vuodet. Hyvä ettei mua sentään kutsuttu
sukujuhlille tms. Ja seurustelusta oli kumminkin aikaa...öööö...aika
monen monituista vuotta.

Ja mun äitikin on tykännyt tyttöystävistäni. Tai ainakaan äitini tai
tyttöystäväni eivät ole koskaan mitään muuta sanoneet. Mutta tämä
johtunee siitä, että olen kiva poika jolla on ollut kivoja tyttöjä.
Tosin nyt on ollut vähän hiljaista ihmissuhderintamalla. Joko mä en
ole enää kiva poika tai sitten en ole törmännyt kivoihin tyttölöihin.

Mutta yhdellä kaverillani oli, tai on edelleen, sellainen tilanne, jossa
pojan äiti ei ensin hyväksynyt poikansa tyttöystävää eikä edelleenkään
tule toimeen tytön kanssa. Parin häihin kaverin äiti tuli, mutta oli siellä
hyvin happamana. Ei varmaan kauhean mukavia ole parin vierailut mummolassa
lasten kanssa, kun tunnelma on hyvin kireä. Kuulemma joinakin jouluina kaverin
isä on vieraillut parin luona tuoden lahjat lapsenlapsilleen kaverin äidin
jäädessä kotiin murjottamaan.

[Fantsu]

Mun sukulaisista löytyy emäntä vs. miehen vanhemmat tapaus, mikä nostaa välillä hikeä pintaan meillä muillakin. En tiedä milloin sukset varsinaisesti menivät ristiin (heti alussa kai), mutta sen seurauksena emäntä sai aikoinaan äkillisiä "migreenejä" jne. ja purjehti kesken vierailujen makuuhuoneeseen lepäämään. Kyse ei siis ollut oikeasta terveydellisestä ongelmasta, se oli selvää kaikille. Täytyy myöntää, että välillä itsekin pinnistelen tullakseni emännän kanssa toimeen, vaikka ollaan tunnettu jo yli kymmenen vuotta. Emännällä on aina mielessä vain "minä minä minä", minkä vuoksi keskustelut ovat hämmentävän yksipuolisia. Mitään muuta ei pääse sanomaan kuin "niin" ja "joo". Joskus tekisi mieli pamauttaa vähän totuuksia, mutta en mie semmosta tee... Tätä laivaa ei kannata enää muiden keikutella. Olis vaan kiva, että joskus kysyisivät mitä meille kuuluu.

Mun appivanhemmat on taas olleet minulle aina todella mukavia. Ei mitään ongelmia siinä. Mun vanhemmat ovat myös kohdelleet Isäntää kivasti (pitävät vähän "prinssinä"), vaikka onhan se ihan erilainen tyyppi kuin he itse. Teknisissä asioissa ja sen semmoisessa Isäntä on ihan tumpula ja appi on joutunut näyttämään sille paljon juttuja melkein kädestä pitäen. Toisaalta appi on tykännyt opastaa, mutta välillä huomaa, ettei aina pinna meinaa kestää, kun Isäntä tekee jotain simppeliä väärin... Ihan ok ne tulee toimeen kuitenkin.

[Deni]

Oon tainnut välttyä aika paljolta, kun olen tavannut elämässäni yhden ainoan anopintekeleen - ja silloinkin olin neljätoista. Ei vaan oo koskaan ollut ajankohtaista esitellä ketään vanhemmille, tai tulla itse esitellyksi.

T: Deni, se josta ei puhuta.





Muok. Eikun tapasin mä kerran yhden tyypin vanhemmat. Mutta se oli oikeastaan vahinko, se kun asui kotona vielä silloin. Oli hieman.. kiusallista, kun tapaaminen tapahtui aamulla. Ja ehkä vuotta myöhemmin sama juttu, jolloin se äiti ihan varmasti tunnisti mut. Että terve, tuutteko aamupalalle, kiva nähdä taas.

(Ei seurusteltu.)

[irvikissa]

Mulla oli seurustelun alussa anoppikokelaani kanssa vähän varautuneet välit, mutta nykyään olemme (olleet jo pitkään) ihan bestiksiä. Tosin tuttavallisuus ei jakaudu ihan tasan - itse en uskoudu hänelle ihan yhtä avoimesti kuin hän minulle. Mutta toimeen kuitenkin tullaan loistavasti ja se on mukavaa.

Parisuhderintamalla on tällä hetkellä vähän huonoa omaatuntoa. Miksi pitää joskus vetää pulttia ihan hömöistä asioista? Miksi joskus suuttuu vaikkei osaa itsekään täysin eritellä miksi? Olenko sisimmältäni mielenvikainen jänis ja Mies vain väärän sanavalinnan tehnyt varisparka?

[Fantsu]

Sellaista se joskus on - hormonitkin vaikuttavat asiaan ainakin itsellä. Mutta Isäntä tietää etten ole ihan tosissani ja nopeasti sovitaan riidanpoikaset. Ei siis murjoteta päiväkaupalla, vaan hommat hoidetaan samana päivänä, ettei jää mitään hampaankoloon.

[irvikissa]

nopeasti sovitaan riidanpoikaset. Ei siis murjoteta päiväkaupalla, vaan hommat hoidetaan samana päivänä, ettei jää mitään hampaankoloon.

Niin mekin onneksi. Jää vaan itselle paha mieli siitä että on joskus huono tyttöystävä.

[tiipetti]

Olenko sisimmältäni mielenvikainen jänis ja Mies vain väärän sanavalinnan tehnyt varisparka?

Jotenkin tämä osui ja upposi niin hyvin meikäläisen tämänviikkoiseen habitukseen, että taidan ristiä
huuleni ja loikkia kauas pois pesäluolaani. Toisaalta onhan tässä sekin positiivari, että nyt kun minua
nolottaa oma "persoonallisuuteni" niin paljon, kaksilahje saa olla rauhassa. Koko loppuelämänsä.

Menen ulkoiluttamaan kissoja.

[Sippura]

Jää vaan itselle paha mieli siitä että on joskus huono tyttöystävä.

Mulle tuli tästä mieleen ihan yleisesti, että toi fiilis on tosi perseestä. Siis se, että
jos silloin tällöin esim. kehittää riidan jostain pienestä asiasta, joka tuntuu sillä
hetkellä tosi isolta, niin sitten sen syyn ottaa omille niskoilleen potenssiin 10 ja ruos-
kii itseään ja pitää itseään ihan paskana. Miksei sitä voisi välillä ihan rehellisesti
vaan raivota ja riidellä tuntematta huonoa omaatuntoa? Ihan hanurista sellainen
itsensähalveksunta.

[irvikissa]

Jää vaan itselle paha mieli siitä että on joskus huono tyttöystävä.

Mulle tuli tästä mieleen ihan yleisesti, että toi fiilis on tosi perseestä. Siis se, että
jos silloin tällöin esim. kehittää riidan jostain pienestä asiasta, joka tuntuu sillä
hetkellä tosi isolta, niin sitten sen syyn ottaa omille niskoilleen potenssiin 10 ja ruos-
kii itseään ja pitää itseään ihan paskana. Miksei sitä voisi välillä ihan rehellisesti
vaan raivota ja riidellä tuntematta huonoa omaatuntoa? Ihan hanurista sellainen
itsensähalveksunta.

Tuo on kyllä niin totta. Varsinkin, kun tuo viimeinenkään ei ollut mitään vakavaa eikä siitä jäänyt mitään hampaankoloihin. (Paitsi nyt aloin miettimään, että mitä jos Miehelle jäikin? ) Pitäis opetella nauttimaan riitelemisestä ihan pikkuisen.

Muoks. Ei se kyllä ole mikään hampaankoloon keräilevä tyyppi.

[Pvi]

Sain tänään katsella hetken taas siniharmaisiin silmiin...
Ihana tyyppi. Ja nyt se on vielä muutamaan otteeseen
kauttarantain kertoillut aikaisemmasta ihmissuhde-elämästään.
En tiedä onko sillä mitään takoitusperää, ja jos on niin tarkoit-
taako 'ennen mä tykkäsin sellasista tyypeistä' sitä, että nykyään
se vois tykätä musta, vai että 'mä oon ollut tämmönen ja sun on
parempi vaan yrittää unohtaa'.

Jokatapauksessa vielä parina päivänä saan olla sen kanssa ees vähän.

[Shay]

Vastakkainen sukupuoli on ottanut minuun lievää kontaktia viimeisten päivien aikana
ainakin kahdesti. Valitettavasti olen kykenemätön aloittamaan tai jatkamaan
keskustelua, joten asia ei ole huomaamisesta edennyt mihinkään. Olin jo alkanut ajatella,
että olen kadottanut viehätysvoimani täysin, mutta ehkä osa siitä on vielä tallella.

[@gen.fi]

No täällä olisi vapaana anoppikokelas, joka olisi taatusti pelkästään mielinkielin mahdolliselle naiselle.
Alkaa jo elinikäiset ystävätkin kyselemään, että "eikö olisi jo sinunkin aika ettiä nainen itsellesi."

[Rulla]

Mun kaveripiirissä oiskin hitusen päälle kolmikymppinen tytsä,
jolle ollaan jo vuosikaudet etsitty sulhasta... (Niin ja jossei kiinnosta,
niin ei haittaa, pääsenpähän sitten kaiverruttamaan aikanaan sen
hautakiveen legendaarisesti "palautetaan käyttämättömänä". )

[Deni]

Älkää nyt antako enempää aihetta alkaa pohtia itsekunkin käytettyä tavaraa ja sen palautusoikeuksia.