Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[Maija]

Wildis

Voimia teille kaikkeen ja toivottavasti asiat järjestyvät.

[päivänpolttaja]

Voimia Wildikselle vaikeaan tilanteeseen! Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin, tavalla tai toisella.

[Emilia]

Wildis

Toivottavasti kaikki kääntyy vielä hyväksi.

[Eowyn]

Ärsyttää ja inhottaa olla näin kuilun partaalla mutta mieluummin sekin kuin siellä pohjalla. Kai.

Ehkä se vähän lohduttaa, että on kuitenkin sata kertaa parempi, että yritätte yhdessä tehdä asialle jotakin kuin että olisitte heittäneet saman tien pyyhkeen kehään.

Jaksamista.

Tämä on totta. Toivoa on kun molemmat yrittää.

Jaksamista myös täältä.

[Dnd]

Wildchild: May the force be with you

[Lyyra]

Olen ajatellut lähestyä yhtä vanhaa ja rakasta ystävää viestillä, jossa selitän, miksi katkaisin yhteydenpitomme. Mulla on jo pidemmän aikaa ollut tunne, että haluan selitellä toimintaani ja pyytää anteeksi kun käänsin selkäni.

Kirjoitin jo luonnoksen. Onko kellään kokemuksia tällaisista tilanteista? Haluan mieluummin katua sitä, että asiamme menivät pieleen, kuin sitä, etten edes yrittänyt korjata välejämme.

Ärsyttää ihan suunnattomasti tehdä tämä Facebookissa, mutta kun deletoin hänen puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitekin lienee jo muuttunut..

No niin. Kai tässä jonkinlainen keskusteluyhteyskin on mahdollinen. Lähetin hänelle Facebookissa kaveripyynnön ja hän hyväksyi sen aika lailla saman tien. Ja ainakin hän on käynyt kommentoimassa jotain päivityksiäni vanhaan tuttuun tyyliinsä, joten ei tässä kai mitään mykkäkouluakaan pidetä.
Toivottavasti me saadaan käytyä joku isompikin keskustelu tässä joskus. Se pitkä viesti tuntui jotenkin liian teatraaliselta eleeltä, joten en ole lähettänyt sitä. Katsotaan nyt sitten päivä kerrallaan tai jotain. Pitäisi varmaan sopia joku juttuhetki tai jotain. Me asutaan eri kaupungeissa, joten fyysinen kahvihetki on ehkä vähän liikaa vaadittu vielä tässä vaiheessa.

[Kuolo]

Mie lähetin tossa jokunen vuos sitten yhen pitkän sähköpostivuodatuksen. Selittelin vähän ja pyysin anteeksi kun tuli teininä oltua vähän tyhmä. Ei kyllä kaduta yhtään, että moisen viestin kirjotin ja lähetin. Sai kaivelemaan jääneen asian käsiteltyä ja sain jopa anteeksikin

[Shay]

Yks ystävä, joka yhtäkkiä lopetti yhteydenpidon minuun vuosia sitten, pyysi mua kaveriksi Facebookissa. En hyväksynyt. Pisti se viestiäkin, johon nihkein sanoin vastasin.

Kerran nuorena ja tyhmänä lupasin rakastaa häntä, vaikka hän menisi sekaisin, eikä tykkäisi musta enää. En pystynyt pitämään tuota lupausta. Ei neuroottista, psykoottista sosiopaattia voi rakastaa. Ehkä mun pitäisi pystyä kuitenkin antamaan sille itsekeskeiselle paskiaiselle anteeksi, vaikka hän ei anteeksi pyytäisikään. En vain osaa vielä olla niin joustava, että pystyisin unohtamaan petoksen ja kaikki ne kerrat, kun hän manipuloi minua ja yritti työntää minut maanrakoon. Sääli on sairautta eikä sosiopaattia kannata sääliä... Saa nyt nähdä... Ehkä sen kanssa voisi päästä inhimillisiin väleihin. Olihan sen kanssa kuitenkin kiva jutella syvällisiä aikoinaan.

[Kibaya]

Mä en luvannut rakastaa, mutta lupasin olla ystävä.
En vain pystynyt enää siinä kohtaa kun koko elämältä romahti pohja. Luotto oli liian mennyt ja olihan siinä muitakin yksityiskohtia mukana.
En mä silti ole katkera tai vihaa sitä ihmistä. En kyllä säälikään. Välillä suutun itselleni siitä sinisilmäisyydestä missä elin pitkään.
Jos hän ottaisi jotenkin yhteyttä en todennäköisesti vastaisi siihen mitenkään. En nihkeillä, enkä ystävällisillä sanoilla. Olen onnellinen etten ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Muutamissa paikoissa huomaan aika-ajoin muistelevani niiden vuosien aikaisia paskoja juttuja, mutta ilman mitään sen suurempia tunteita. Olen todennut, että semmoista se nyt vaan oli ja that's it. Mä pääsen eteenpäin, eikä mun tartte miettiä mitään siihen toiseen ihmiseen liittyviä asioita, se kuitenkin on osa mun elämää ja iso osa mun historiaa. Ehkä mä olen niiden tapahtumien johdosta erilainen, epäileväisempi, enkä niin helpolla luota ihmisiin, mutta ainakin mä osaan arvostaa ystäviä entistä enemmän

[Mr. Smith]

Tyttöystävä ilmoitti aamulla töihin lähtiessäni että hän on ajatellut asioita ja tahtoo jutella kun palaan töistä.

Voi olla että huomenna palaamme asiaan kohdassa "Sinkkuna olemisesta". Noh, olihan meillä hetkemme, ei muistella pahalla jne.

Taidan käydä jo valmiiksi suklaata ostamassa.

[Wildchild]

Smitti

*****

Meidän tilanteeseen ei ole mitään lisättävää. Hitaasti eteenpäin.

[Mr. Smith]

Kiitos ja tsemppiä sinnekin
----
Nyt keskustelimme puhelimessa ja kyseessä on tyypillinen LOHMOEO-skenaario l. luulin-olevani-hauska-mutta-oikeasti-en-ollut.
Heitin aikoinaan jonkun huonon vitsin (luonteeni peruspilari, tavaramerkki haussa). Nyt sitten IRL tapahtui jotain joka viittasi siihen ja sitten ollaankin kriisin partaalla. Ja taas saan selitellä että kultapumpuliseni, se ihan aikuisten oikeasti oli vain huono vitsi

Olenko maininnut kuinka ihanaa seurustelu onkaan ja kuinka en koskaan mieti miten helppoa jotkut asiat olivat sinkkuna?

[L-S]

Smith Toivottavasti asia selviää.

Yleisesti ottaen ihmettelen miksi ihmiset tapaavat sanoa, että haluan jutella kun tulet töistä. Eikö se ole vähän turhaa toisen kiduttamista, eikö asian voi mainita vasta sitten kun juttelemiseen on aikaa?
No, ei mulla tosin taida olla varaa sanoa tähän mitään, omat suhteettomuuteni kun ovat mitä ovat. Enkä toki tunne kyseistä tilannettakaan, eikä se kuulu mulle, olen usein vain miettinyt tätä esimerkiksi katsoessani televisiosarjoja, joissa näin tehdään usein.

Ja hyvä että Wildiksestä kuitenkin tuntuu siltä, että "hitaasti eteenpäin", eikä niin että asiat juuttuisivat paikoilleen.

[theia]

Smitti

Mä mietin L-S ihan samaa - miksi kertoa että "meidän pitää jutella... myöhemmin" - sitten sitä miettii koooooko ajan että mistä. Ja varsinkin jos kyse ei olisikaan mistään übervakavasta, ja mieli ehtii sitten kuvitella kaikki kauhuskenaariot asiasta a asiaan y. Onkohan se sitten oman mielenrauhan vuoksi, että saa itse päätettyä että nyt puhutaan ja itselle siis lisäaikaa asian miettimiseen?

Musta tuntuu että usein kaikki riidat jne on vaan huonoa kommunikointia. Jos sitä jotenkin oppisi juttelemaan kaikesta avoimesti ja käsittelemään asiat juuri sillä hetkellä kun ne tapahtuvat olis elämä helpompaa. Kaikissa (ihmis)suhteissa. Mut eeeei, vaan asioiden pitää eka muhia ennen kun suunsa saa auki - jos silloinkaan.

[Lyyra]

Ehkä sillä "jutellaanko töitten jälkeen?" -kysymyksellä haluaa varmistella, että toisella on aikaa?

[marenkienkeli]

Yleisesti ottaen ihmettelen miksi ihmiset tapaavat sanoa, että haluan jutella kun tulet töistä. Eikö se ole vähän turhaa toisen kiduttamista, eikö asian voi mainita vasta sitten kun juttelemiseen on aikaa?

Mulla ainakin menisi tuollaisesta niin pahasti pasmat sekaisin, että koko työpäivä menisi neuroottisesti pohtien kauhuskenaarioita tulevaan keskusteluun liittyen.

[Mr. Smith]

Hunajamuffinssillani on vaan uskomattoman huono ajoituskyky: ei ole ensimmäinen kerta kun on keskusteltu mahdollisimman huonoon aikaan eli esim. illalla juuri kun minulla on aikainen aamuvuoro (kyllä, osaan ottaa tämän jo huumorilla).
Hän nyt vaan on välillä tuollainen, eli alkaa mielessään käydä läpi jotain juttua ja ei sano mitään (usein kirjaimellisesti) ja sitten yhtäkkiä töksäyttää että meidän tulee jutella.
La donna è mobile

Mutta hei, ainakin jutellaan asiat selväksi eli kommunikaatio toimii. Enkä voi sanoa ettenkö olisi välillä antanut keskusteluun aihetta
Joskin saatanpa hyvinkin ottaa esille asialistalle kohdan "jos mokaan, sano heti, äläkä murjota"

[Lyyra]

Eli teillä on kuitenkin edelleen asiat ok? Vai luenko rivien välistä ihan omiani?

[Mr. Smith]

Uskoakseni meillä on asiat ok
En tosin tiedä ennen kuin vasta töiden jälkeen, mutta ainakin pikaisen puhelinkeskustelun perusteella ollaan vielä kimpassa.
Tuntuu että tämä sama episodi on käyty tavalla tai toisella joka kuussa sitten tapaamisen jälkeen näinä samoina päivinä

Mutta koska nainen on aina samalla tuulella, vian täytyy olla minussa ja/tai kalenterissani

[Mr. Smith]

Hyvät uutiset: kaikki on ok ja kommunikaatio on todellakin hyvä asia. Tulipahan nyt sitten puhuttua taas asiat selviksi.
Oikeasti tykkään näistä hetkistä, koska opin sellaisia asioita joita en koskaan sinkkuna ole tullut ajatelleeksi ja/tai huomanneeksi

Hyvät uutiset II: uusi lempinimeni on Tarzan, koska olen ilmeisesti viettänyt koko tähänastisen elämäni apinoiden keskuudessa, päätellen ainakin sosiaalisisten kykyjeni syvyydestä (ja siitä että tykkään banaaneista)

Juu, huomattavasti hauskempaa kuin sinkkuna

[Mr. Smith]

[Aiempi keskustelu Euforiat ja ahdingot - eli kaikenlaiset tuntemukset-ketjussa]

Lyhyesti niille jotka eivät jaksa linkkiä lukea: tyttis ei tykkää tykkäämisistäni, mutta en oikein osaa selittää miksi pidän mistä pidän, ja oikeastaan en enää edes pidä siitä mistä pidän

Sitten luin "Choice blindness" and how we fool ourselves-artikkelin.

Kukaan ei siis välttämättä osaa sanoa mistä hän oikeastaan pitää, ja miksi esim. hän seurustelee jonkun sellaisen kanssa joka ei täytäkään ns. asetettuja odotuksia.
Yritin meinaan katsella sellaisia naisia joista pidin aiemmin, mutta nyt tyttöystäväni myötä...en enää ymmärrä mitä näin heissä

Lisäksi tajusin miksi k.o. asia on siksi niin kipeä kohta: koska hunajakyyhkyseni on niin ylpeä kyseessä olevasta ominaisuudestaan.
Vähän niin kuin olisit kuluttanut koko elämäsi mestariteokseesi, ja sitten joku tulee sanomaan "meh, olen nähnyt parempia ja itse asiassa kaverisi teki paremman viidessä minuutissa"

Eli kyllä tämä tästä pikkuhiljaa alkaa avautua

[Outolintu]

Voi miten kiva kuulla, että asia tuntuu selviävän Mä tunsin näitä päivityksiä lukiessani jotenkin ahdistusta itsessänikin. Siis kun tuli mieleen se tunne, kun ajattelee, että tässä nyt on se loppuelämän ihminen ja sit tuleekin epäilys, että jos se ei musta enää tykkääkään. Enkä sano, että sulla/teillä olisi ollut tällaista, mutta itselläni sytytti jonkun muistijäljen. Ja rupesin miettimään, onkohan siinä(kin) syy, miksi olen yhä vapaalla jalalla. Että jos musta huokuu sellainen karkoittava fiilis, koska pelkään ihastua, koska siinä voi satuttaa itsensä. Toivottavasti ei.

Ja yritän edelleen ajatella, että oikeasti se johtuu vain siitä, että olen niin täydellinen ettei kukaan uskalla lähestyä mua

[Maija]

Mitä voi tehdä, jos kumppanilla on erittäin omistushaluinen kaveri? Tämä kaveri on antanut minun hyvin selvästi ymmärtää, että häiritsen heidän kaveruuttaan pelkällä olemassaolollani. Tämä kaveri aina tilaisuuden tullen (ts. silloin kun poikaystäväni ei ole näkemässä) piikittelee mua hyvin ikävään sävyyn ja suorastaan vittuilee. En voi väittää, että olisin yleensä kovin mukava ihminen, jos mulla auotaan päätä, mutta kumppanin vuoksi olen pitänyt mölyt mahassa, sillä tiedän tämän kaverin olevan erittäin hyvä ystävä kumppanilleni enkä haluaisi tämän muuttuvan.

Viikonloppuna tilanne kuitenkin meni liian pitkälle, kun näimme kivan illan päätteeksi tätä poikkiksen kaveria kaupungilla. Jäimme jossain vaiheessa iltaa kahdestaan tämän kaverin kanssa ja tänä aikana hän vitsin muotoon piilotettuna sanoi minulle tosi loukkaavia asioita. Minun iltani meni täysin pilalle ja kotiin tullessamme itkua nieleskellen kerroin poikaystävälle, mitä oli tapahtunut. En halua laittaa itselleni rakasta ihmistä valitsemaan minun ja hyvän ystävän välillä, mutta mua ahdistaa ihan hirveästi ajatus siitä, että tulen näkemään tätä tyyppiä tulevan muuton takia jatkossa useammin. Mitään syytä en ole antanut ansaitakseni tällaisen kohtelun, sillä tätä on jatkunut ihan ensimmäisestä tapaamisesta lähtien.

Miksi ihmissuhteet on niin vaikeita?

[marenkienkeli]

Maija, onpas tuo tyyppi inhottava. Toivottavasti asia selviää mahdollisimman pian.

[lumikukka]

Maija

Todella ikävä tilanne! Miten kumppanisi suhtautui, kun hänelle kerroit?