Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[marenkienkeli]

Ahdistus alkaa helpottaa. Miesystävän kanssa olen saanut keskusteltua ja uskon vakaasti, että asiat ovat nyt paremmin kuin ennen riitaa. Ex-miehekkeestä ei ole onneksi kuulunut mitään.

[marenkienkeli]

Eivätpä ne asiat lopulta ratkenneet. Sanoin tänään seurustelusuhteen irti.

Pää ongelma oli loputon luottamuksen puute, joka ei edes rajoitu muhun. Toki muutakin ongelmaa oli.

Tällä hetkellä päällimmäinen tunne on helpotus. No, kyllä ne muut tunteet sieltä vielä tulevat. Onneksi on pääsee taas kohta psykologille.

[L-S]

Marenki

[Kibaya]

Marenkin.
kin.

Mulla on taas lisääntyvästä valon määrästä johtuen fiilis että oispa kiva ihastua ja tartteisko sitä uusia ihmisiä elämäänsä?

[Pascal Lemoix]

Marenki

[Shay]

Olen viime vuorokauden aikana joutunut kyseenalaistamaan hyvän vaimon asemani töhnämunien vuoksi.
Ostin miehelleni ja minulle perjantaina Oreonmakuisia töhnämunia aamukahville. Lauantaina mies söi krapuloissaan ensimmäisen kahdesta munastaan todeten, että ei ole hänen makuunsa ja saan syödä hänen toisen munansa. Säästin sitä maanantaiaamuun, mutta eilen mies rapisteli viimeistä munaa pahat mielessään. Järkyttyneenä kysyin häneltä syytä tähän petokseen ja hän vetosi makeanhimoon. Ehdotin pahoja suklaakeksejä himon taltuttamiseen ja mies tähän suostui, koska on hyväntahtoinen. Tänä aamuna en kuitenkaan osannut syödä viimeistä töhnämunaa hyvällä omallatunnolla.
Kysymys kuuluukin, olenko huono vaimo, kun en luovuttanut minulle jo kerran luvattua töhnämunaa takaisin miehelleni?

[Wildchild]

Olen viime vuorokauden aikana joutunut kyseenalaistamaan hyvän vaimon asemani töhnämunien vuoksi.
Ostin miehelleni ja minulle perjantaina Oreonmakuisia töhnämunia aamukahville. Lauantaina mies söi krapuloissaan ensimmäisen kahdesta munastaan todeten, että ei ole hänen makuunsa ja saan syödä hänen toisen munansa. Säästin sitä maanantaiaamuun, mutta eilen mies rapisteli viimeistä munaa pahat mielessään. Järkyttyneenä kysyin häneltä syytä tähän petokseen ja hän vetosi makeanhimoon. Ehdotin pahoja suklaakeksejä himon taltuttamiseen ja mies tähän suostui, koska on hyväntahtoinen. Tänä aamuna en kuitenkaan osannut syödä viimeistä töhnämunaa hyvällä omallatunnolla.
Kysymys kuuluukin, olenko huono vaimo, kun en luovuttanut minulle jo kerran luvattua töhnämunaa takaisin miehelleni?

Ihana pulma.

Mutta ei, et ole huono vaimo. Tai sitten minäkin olen enkä kanna siitä yhtään huonoa omatuntoa.

Noin niinkö yleensäkin saatan ehkä joskus hyväksikäyttää joko miehen humalaa tai krapulaa saadakseni jotain mikä ei minulle kuulu.

[theia]

Olen viime vuorokauden aikana joutunut kyseenalaistamaan hyvän vaimon asemani töhnämunien vuoksi.
Ostin miehelleni ja minulle perjantaina Oreonmakuisia töhnämunia aamukahville. Lauantaina mies söi krapuloissaan ensimmäisen kahdesta munastaan todeten, että ei ole hänen makuunsa ja saan syödä hänen toisen munansa. Säästin sitä maanantaiaamuun, mutta eilen mies rapisteli viimeistä munaa pahat mielessään. Järkyttyneenä kysyin häneltä syytä tähän petokseen ja hän vetosi makeanhimoon. Ehdotin pahoja suklaakeksejä himon taltuttamiseen ja mies tähän suostui, koska on hyväntahtoinen. Tänä aamuna en kuitenkaan osannut syödä viimeistä töhnämunaa hyvällä omallatunnolla.
Kysymys kuuluukin, olenko huono vaimo, kun en luovuttanut minulle jo kerran luvattua töhnämunaa takaisin miehelleni?

Vaimo?

Mutta sivilisäädystä viis, mutta jos se (herkku) on luvattu jo, niin silloin se on sun. Huolimatta, että säästelet sitä aikaan x.
Tosin meillä just käytiin keskustelu:
Mies: "Ootko syönyt mun Mignon-munan?"
theia: "En, vaan se on mun laukussa."
Mies: "Miks se on sun laukussa, ja miks kaapissa on tyhjät Mignon-kääreet?"
theia: "Lapsi nukkui [rattaissa] eteisessä, enkä viitsinyt käydä kolistelemassa laukullani etsimässä sitä omaa munaa. Mutta ei siinä kyllä lukenut sun nimeä. Jos ei lue nimeä, eikä oo sanottu että ei saa syödä, niin ei voi olettaa et ne säilyy"
Mies: "Mut mites sit kun sanot aina ettei SUN sipsejä saa syödä?"
theia: "No sipsit on aina mun."

[Shay]

Vaimo?

No, avovaimo vaan.

Hyvä, että te leidit ymmärrätte tämän asian. On se kyllä niin, että naisen herkkuihin ei ilman lupaa kosketa. Miehen herkut on yhteistä hyvää. #mullekans

[marenkienkeli]

Mä tapailen yhtä erittäin mukavaa miekkosta. Ollaan tunnettu jo ainakin 3,5 vuotta (en ole varma, jos pidempäänkin). Olen pitänyt häntä aina todella mukavana tyyppinä, mutta jotenkin vasta nyt klikkasi. Hieman ollaan molemmat tästä hämillään. Että miten kivaa ja ihanaa meillä onkaan yhdessä.

Paineeton ja hyvä olo. Ei ole kiire mihinkään. Lisäksi musta on aina tuntunut, että häneen voi luottaa, mikä helpottaa sitä, että voi katsoa rauhassa, mitä tästä tulee. Mulla on hyvin positiivinen fiilis.

[marenkienkeli]

4 viikkoa tapailua takana. Olen hyvin rakastunut. Samoin poikaystäväni. Käytin eilen hänestä termiä poikaystävä ja sitten varmistin, että "vai tapaillaanko me vielä". Todettiin sitten, että kyllä tämä taitaa seurustelua tosiaan olla.

Mulla ei ole koskaan ollut yhdenkään suhteen alussa näin varma olo. Molemmilla on todella hyvä olla yhdessä. Jotenkin kaikki tuntuu toimivan hirmu hyvin. Keskustelua riittää, mutta voidaan olla yhdessä hiljaakin. Me molemmat olemme ihmisrakkaita introverttejä, joten senkin suhteen ollaan hyvin samalla aaltopituudella.

[theia]

:pilvi: 4 viikkoa tapailua takana. Olen hyvin rakastunut. Samoin poikaystäväni. Käytin eilen hänestä termiä poikaystävä ja sitten varmistin, että "vai tapaillaanko me vielä". Todettiin sitten, että kyllä tämä taitaa seurustelua tosiaan olla.

Mulla ei ole koskaan ollut yhdenkään suhteen alussa näin varma olo. Molemmilla on todella hyvä olla yhdessä. Jotenkin kaikki tuntuu toimivan hirmu hyvin. Keskustelua riittää, mutta voidaan olla yhdessä hiljaakin. Me molemmat olemme ihmisrakkaita introverttejä, joten senkin suhteen ollaan hyvin samalla aaltopituudella.

Ihana kuulla

[damn]

Välillä mua ottaa niin päähän tämä parisuhde ja tekisi mieli lähteä kävelemään!

Meillä on olleet ihan hemmetin vaikeaa jo ehkä 8kk. Ensin mies oli stressissä, kun sen oli pakko valmistua koulusta jouluun mennessä, sillä se oli palannut kouluun monen vuoden tauon jälkeen suorittamaan loppuun tutkinnon, josta puuttui tosi vähän opintopisteitä, esim opinnäytetyö. Kun siitä stressistä selvisi ja valmistui koulusta, sitä stressasi työttömyys ja rahapula. Sitten minä mursin käteni, olin kolme kuukautta saikulla, masentunut ja stressissä, enkä ole vieläkään ihan entiselläni. Molemmat oli alkuvuoden kotona ärsyyntyneenä, masentuneena ja purki pahaa oloa toiseen. Nyt oon päässyt takas töihin ja mieskin sai just työpaikan, joten voisko pikkuhiljaa loppua tämä huono vaihe elämässä? Joko tämä huonon vaiheen eläminen vahvistaa parisuhdetta tai sitten kaikki on mennyt pilalle, eikä saada enää hommaa toimimaan. Lähikuukaudet sen näyttää luovutetaanko vai jatketaanko yhdessä.

Muoks. Elämään ja parisuhteeseen kuuluu hyviä ja huonoja aikoja, mutta ottaen huomioon meidän olleen yhdessä vasta vuoden ja kaksi kuukautta, niin suurin osa yhdessä olosta on ollut tätä huonoa ja stressaavaa aikaa. Jäi alkuhuuma kesken ihan liian aikaisin.

[marenkienkeli]

damn. En osaa oikein neuvoa, mutta huolestuttavaltahan tuo kuulostaa. Elämässä on vaikeita aikoja, mutta vaikea siitä on nousta, jos niiden aikojen aikana parin välinen kunnioitus on karissut turhiin syyttelyihin ja turhaan ärinään.

[Kibaya]

Nytsitoikeestikibsperkele!



Mitenmeniomastamielestä?


Solmussa ollaan. Pitäisi heittäytyä haavoittuvuuden eteen ja keskustella yhden ihmisen kanssa, muttakun pelottaa ihan liikaa - taas!
Enkä taas löydä otetta siihen, että miksi käydä keskustelua, kun mitään tarkoitusta sille ei ole. Paitsi ehkä se, etten haluaisi että se ihminen poistuu mun elämästä. Kirosanan kirosana nyt taas tätä tunnekenttää ja omaa päätä. Yritän analysoida että miksi mä tunnen näin. Tyhmää!

[marenkienkeli]

Voi Kibs, jaksamista tunnekuohuihin! On ok olla solmussa, on ok tuntea, on ok olla ymmärtämättä tunteitaan ja on ok opetella ymmärtämään omia tunteitaan.
--------

Mä olen edelleen täysin rakastunut. Vaikka ollaan vasta reilu 2 kuukautta oltu yhdessä, olen täydestä sydämestäni sitä mieltä, että rakastan häntä. Ja hän rakastaa minua. Rakkaus on molemmin puolin tunnustettu ääneenkin.

Sekä sydän että järki sanovat, että seurustelen elämäni miehen. Keskustellaan vaikeistakin aiheista ja analysoidaan ajatustemme taustoja yhdessä. Ja on ok, jos ei vastausta heti löydy. On puhuttu pettämisestä, ihastumisesta parisuhteessa, vanhoista seurustelusuhteista ja eroista, vanhoista ihastumisista, seksuaalisen suuntautumisen kyseenalaistamisesta, mielenterveysongelmista, seksistä monelta kannalta jne. Ja aina kun löytyy uutta vanhoista aiheista, niihin palataan. Vielä en ole ainakaan löytänyt sellaista aihetta, joka olisi välillämme tabu. Enkä usko, että sellaista kovin helposti löytyy.

On ok olla haavoittuva. On ok puhua tunteistaan. On ok olla hiljaa. On ok itkeä. On ok hassutella. On ok olla täysin oma itsensä.

Puhumme samaa rakkauden kieltäkin.

Joku voisi surra, että meni vuosia tajuta, että tässä on se ihminen, jonka kanssa haluan olla. Mutta ei. Me olemme eri ihmisiä kuin tavatessamme ensimmäisiä kertoja useampi vuosi sitten. Toki tietty luottamus oli jo silloin olemassa, mutta emme me olleet silloin valmiita siihen, että välillämme olisi voinut olla toimiva suhde. Molemmat ovat kasvaneet tahoillaan ihmisinä - paljonkin. Nyt on se aika, kun sydän ja järki ovat molemmat sitä mieltä, että olemme valmiita rakkauteen, olemme valmiita toimivaan parisuhteeseen.

[Kibaya]

Varmasti siinä on myös se, että molemmat ovat saaneet kokemusten kautta erilaista viisautta itseensä. Koska tässä kohtaa klisee on osittain tottakin, että ilman erilaisia kokemuksia ei voi kehittyä ihmisenä. Eikä oikeastaan millään muulla ole väliä, kuin sillä miten kehittyy ihmisenä. Väitän.

Mun solmu on varmaan olemassa niin kauan kunnes uskallan ottaa asiat esiin.
Ja kuten eräs ihminen tässä sanoi, niin suurin vaikeus on asettua haavoittuvaksi ja alttiiksi toisen ihmisen vaikutuksen alle. Et voi mitenkään tietää miten toinen reagoi ja omat pelot voivat estää monia asioita. Ja se on ihan totta. Voin hallita pelkojani kun ne kohdistuvat neuloihin tai korkeisiin paikkoihin, mutten voi mitenkään hallita sitä että toisella ihmisellä on mahdollisuus satuttaa asettaessani itseni avoimena alttiiksi. Varsinkin jos on huonoja kokemuksia jo pohjalla.

Ihana lukea sun tilanteesta Marski

[Kibaya]

Mun solmu on varmaan olemassa niin kauan kunnes uskallan ottaa asiat esiin.
Ja kuten eräs ihminen tässä sanoi, niin suurin vaikeus on asettua haavoittuvaksi ja alttiiksi toisen ihmisen vaikutuksen alle. Et voi mitenkään tietää miten toinen reagoi ja omat pelot voivat estää monia asioita. Ja se on ihan totta. Voin hallita pelkojani kun ne kohdistuvat neuloihin tai korkeisiin paikkoihin, mutten voi mitenkään hallita sitä että toisella ihmisellä on mahdollisuus satuttaa asettaessani itseni avoimena alttiiksi. Varsinkin jos on huonoja kokemuksia jo pohjalla.

Me puhuttiin tänään Ihmisen kanssa. Tai siis oltiin sovittu että autan häntä rentoutumaan hieromalla päätä ja auttamalla ahdistuneisuuteen sillä tavalla. Nnnnooooo, siitä seurasi se, että puhuttiin oikeasti joku melkein kaksi tuntia. Tunnin melkein tein sitä päähierontaa ja hippadullaa.
En oikein tiedä mitä tästä (taas) sanoisi
Olin alkuun ihan solmuisessa tilassa, mutta sitten se vain haihtui ja menin luottamalla intuitioon. Tiedän ettei keskustelun aiheet liikuttaisi ketään oikein mitenkään, mutta samalla se oli ehkä yksi turvallisimmista keskusteluista pitkään aikaan. Ja sitten ihan lopuksi Ihminen kertoi että esim. hänen parhaat ystävänsäkään eivät tiedä niitä asioita mitä puhuttiin.

[Kibaya]

Mun solmu on varmaan olemassa niin kauan kunnes uskallan ottaa asiat esiin.
Ja kuten eräs ihminen tässä sanoi, niin suurin vaikeus on asettua haavoittuvaksi ja alttiiksi toisen ihmisen vaikutuksen alle. Et voi mitenkään tietää miten toinen reagoi ja omat pelot voivat estää monia asioita. Ja se on ihan totta. Voin hallita pelkojani kun ne kohdistuvat neuloihin tai korkeisiin paikkoihin, mutten voi mitenkään hallita sitä että toisella ihmisellä on mahdollisuus satuttaa asettaessani itseni avoimena alttiiksi. Varsinkin jos on huonoja kokemuksia jo pohjalla.

Me puhuttiin tänään Ihmisen kanssa. Tai siis oltiin sovittu että autan häntä rentoutumaan hieromalla päätä ja auttamalla ahdistuneisuuteen sillä tavalla. Nnnnooooo, siitä seurasi se, että puhuttiin oikeasti joku melkein kaksi tuntia. Tunnin melkein tein sitä päähierontaa ja hippadullaa.
En oikein tiedä mitä tästä (taas) sanoisi
Olin alkuun ihan solmuisessa tilassa, mutta sitten se vain haihtui ja menin luottamalla intuitioon. Tiedän ettei keskustelun aiheet liikuttaisi ketään oikein mitenkään, mutta samalla se oli ehkä yksi turvallisimmista keskusteluista pitkään aikaan. Ja sitten ihan lopuksi Ihminen kertoi että esim. hänen parhaat ystävänsäkään eivät tiedä niitä asioita mitä puhuttiin.

Sitten taas Solmu solmuuntui ja vahvistui
Meni tiukempaan solmuun, prkl!

[marenkienkeli]

Mä olen kovin onnellinen. Sen lisäksi, että heppu heppusen kanssa on hyvä olla, hänen sukunsakin ottanut mut avosylein vastaan. Ja minä heidät.

[damn]

Joko tämä huonon vaiheen eläminen vahvistaa parisuhdetta tai sitten kaikki on mennyt pilalle, eikä saada enää hommaa toimimaan. Lähikuukaudet sen näyttää luovutetaanko vai jatketaanko yhdessä.

Muoks. Elämään ja parisuhteeseen kuuluu hyviä ja huonoja aikoja, mutta ottaen huomioon meidän olleen yhdessä vasta vuoden ja kaksi kuukautta, niin suurin osa yhdessä olosta on ollut tätä huonoa ja stressaavaa aikaa. Jäi alkuhuuma kesken ihan liian aikaisin.

Ja niin päättyi tämä tarina viime viikolla. Ei vaan enää jaksanut yrittää ja päätös oli molemminpuolinen. Pieniä hetkiä meni viime aikoina hyvin jolloin tuli olo, että kyllä tämä tästä lähtee vielä, mutta molemmat taisi olla sisimmässään jo luovuttaneet. Tähän astisista eroista vaikein ja itkuisin, eikä toisesta haluaisi päästää irti, vaikka tietääkin että näin on järkevämpää. Pienen hetken jopa mietittiin oltaisiinko asuttu eri osoitteissa ja yritetty vielä niin, että molemmat saisivat kunnolla omaa aikaa ja etäisyyttä, mutta ehkä se olisi vain eron pitkittämistä.

Koti tuntuu tyhjältä, asun nyt yksin kolmiossa ja en saa öisin nukuttua. Hyvää kuntoilua stressistä pöhöttyneelle kropalle, sillä ties kuinka monetta päivää menen lenkille, kun en tiedä mihin muuten käyttäisin nämä unettomat aamut ja illat.

[marenkienkeli]

Damn. Ei tieto siitä, että ratkaisu on oikea, monesti auta. Tarvitaan aikaa. On täysin ok olla surullinen erosta, vaikka olisikin halunnut erota. Tunne rauhassa kaikki eteen tulevat tunteet. Jaksamista.

[damn]

Koti tuntuu tyhjältä, asun nyt yksin kolmiossa ja en saa öisin nukuttua. Hyvää kuntoilua stressistä pöhöttyneelle kropalle, sillä ties kuinka monetta päivää menen lenkille, kun en tiedä mihin muuten käyttäisin nämä unettomat aamut ja illat.

Olin viikon ajan romuna eron jälkeen. Mutta kun se meni ohi, niin tajusin kuinka paljon parempi olo minulla onkaan! Olin koko tähän astisen 2018 vuoden ollut jatkuvassa stressissä ja ahdistuksessa huonossa suhteessa ja siitä kun pääsi eroon, niin tuntui kuin oisin herännyt eloon! Ja koti ei tunnu enää tyhjältä, vaan tämä tuntuu kodilta. Minun kodilta, paikalta johon on hyvä tulla.

Ja tämä on kauhea sanoa, mutta minulla ei ole ollut hetkeäkään ikävä eksää sen ensimmäisen viikon jälkeen. Tajuan, miksi se suhde tuntui niin huonolta ja mikä siinä mätti. Ja mun paha olo eroamisestakin johtui vain pettymyksestä itseeni, etten taaskaan saanut suhdetta toimimaan ja olen epäonnistunut jälleen kerran. Mun eksä on mukava, komea jne, mutta voi luoja miten tylsä, eikä meillä ollut mitään yhteistä tekemistä ikinä. Oltiin toki kiinnostuneita joistain samoista asioista, mutta ei tarpeeksi. Se oli koko ajan kuin olisi ollut haaleassa vedessä. Mikään ei tuntunut oikein miltään, eikä se riitä, turhaudun sellaiseen. Siitä ihmisestä puuttui kaikki särmä. Otetaan nyt esimerkiksi, että sain sen väkisin raahattua ystävieni seuraan joku viikonloppu. Se istui nurkassa hiljaa, olemassaoloaan anteeksipyydellen ja lähti ensimmäisenä kotiin ja aina tuli olo, ettei se viihtynyt.

Pari viikkoa erosta tapasin miehen, joka on eksäni vastakohta lähes kaikessa. Tapaillaan tässä ja katsotaan voiko tästä edes tulla mitään, kun välimatkaa on osan aikaa 450km. Mutta vaikkei tästä mitään tulisikaan, niin ainakin opin itsestäni hyvin paljon ja siitä mitä minä oikeasti tarvitsen elämääni. Elämä on just nyt erittäin ihanaa ja aion nauttia tästä, vaikka tiedän ettei kaikki katso kovin hyvällä, että minulla on jo uusi mies. Ehkä se on niiden ongelma eikä minun.

[marenkienkeli]

Ja tämä on kauhea sanoa, mutta minulla ei ole ollut hetkeäkään ikävä eksää sen ensimmäisen viikon jälkeen. Tajuan, miksi se suhde tuntui niin huonolta ja mikä siinä mätti. Ja mun paha olo eroamisestakin johtui vain pettymyksestä itseeni, etten taaskaan saanut suhdetta toimimaan ja olen epäonnistunut jälleen kerran.

Mullakin kävi viimeisen eksän kanssa jotakuinkin noin. Olin helpottunut erosta. Surin, että kuvitelmat eivät olleetkaan totta. Mutta kyseistä ihmistä en ole kaivannut. Toisaalta, viimeinen niitti erolle olikin se, että tajusin, että jos eroaisin, kaipaisin enemmän hänen äitiään ja tytärtään kuin häntä.

Vaikka jälkikäteen ajateltuna huomaan, että suhteessa mätti hyvin moni asia jo kauan ennen kuin itse sitä suostuin uskomaan ja hän osoittautui ihmiseksi, jolla on luottamusongelmia ja joka kohteli minua huonosti, en ole katkera. Kaikella on tarkoituksensa. Ainakin se kertoi taas enemmän siitä, mitä haluan parisuhteelta ja mitä en.

Pari viikkoa erosta tapasin miehen, joka on eksäni vastakohta lähes kaikessa. Tapaillaan tässä ja katsotaan voiko tästä edes tulla mitään, kun välimatkaa on osan aikaa 450km. Mutta vaikkei tästä mitään tulisikaan, niin ainakin opin itsestäni hyvin paljon ja siitä mitä minä oikeasti tarvitsen elämääni. Elämä on just nyt erittäin ihanaa ja aion nauttia tästä, vaikka tiedän ettei kaikki katso kovin hyvällä, että minulla on jo uusi mies. Ehkä se on niiden ongelma eikä minun.

Ainahan se on epäilyttävää, jos kovin nopeasti hyppää suhteesta toiseen, koska monesti ero ei ole silloin käsitelty ja se voi jättää varjonsa tulevaan suhteeseen, vaikka sitä ei tiedostaisi. Se ei silti tarkoita, että seuraava suhde ei voisi onnistua - se vain saattaa vaatia mahdollisten yllättäen nousevien tunteiden työstämistä suhteen aikana. Eikä sitä ihminen koskaan menneisyydestään eroon pääse, koska osa asioista on muun muassa pahentanut tunnelukkoja.

Itsellekin kyllä kävi niin, että melko nopeasti viimeisen eron jälkeen ihastuin Heppu Heppuseen, joka oli kyllä selvästi minusta kiinnostunut. Päätin antaa itselleni aikaa. Parissa kuukaudessa surin eron pois ja kypsyttelin ajatusta siitä, olenko minäkin ihastunut häneen. Hyvälle ystävälleni sanoin pari viikkoa eron jälkeen, että jos järjellä ajattelisi, Heppu Heppunen olisi sellainen (kiltti, luotettava, mukava, hauska) ihminen, joka minun kannattaisi kumppaniksi ottaa, mutta en ole varma tunteistani. Odottelu ja asian pohtiminen rauhassa johti siitä, että mulla (ja hänellä) oli suhteen alusta alkaen sellainen olo, että molemmat ovat tässä täysillä mukana. (Tänään tuli 5 kk täyteen seurustelua. ) Parin viikon sisään olen ainakin yhden kerran huomannut, että en ole eksän tai ex-Miehekkeen käytöksen aiheuttamaa pahaa mieltä täysin työstänyt. Yllättäviä triggereitä ajoittain saattaa ilmetä. Onneksi ei kovinkaan usein. Onneksi Hepun kanssa puhumme tunteista paljon ja todella avoimesti. Tiedostetaan tunteet, puhutaan niistä ja annetaan tunteiden mennä. Emme ole koskaan valmiita kumpikaan (eikä kukaan muukaan ole). Onneksi vaikeina hetkinä ollaan toistemme tukena ja muistutetaan siitä, että on ok tuntea.

Ihan syystä minua pelottaa se, jos ihmiset hyppäävät kumppaneissa ääripäästä toiseen, koska harvoin ääripäästä löytyy se paras kumppani. Kuitenkin niin voi olla ja toivon, että tämä on kohdallasi tarpeellinen siirtymä.

[Aranwe]

Tapasin naisen reilu kuukausi sitten ensimmäisen kerran. Ollaan tapailtu aika tiheään ja oltu yökylässäkin pari kertaa joka viikko. On toki aivan liian aikaista sanoa tuleeko tästä yhtään mitään vakavampaa, mutta potentiaalia ainakin on ja olen nauttinut joka hetkestä!