Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[marenkienkeli]

Mulla ja heppu heppulaisella on tänään puoli vuotta yhteistä taivalta takana.

Tänään mennään jäätelötreffeille juhlapäivän kunniaksi.

[damn]

Pari viikkoa erosta tapasin miehen, joka on eksäni vastakohta lähes kaikessa. Tapaillaan tässä ja katsotaan voiko tästä edes tulla mitään, kun välimatkaa on osan aikaa 450km. Mutta vaikkei tästä mitään tulisikaan, niin ainakin opin itsestäni hyvin paljon ja siitä mitä minä oikeasti tarvitsen elämääni. Elämä on just nyt erittäin ihanaa ja aion nauttia tästä, vaikka tiedän ettei kaikki katso kovin hyvällä, että minulla on jo uusi mies. Ehkä se on niiden ongelma eikä minun.

Se on edelleen ihana . Jos ei olisi tätä välimatkaa, niin ei olisi itselläni mitään epäselvää siinä, ettenkö haluaisi olla yhdessä. Me ei olla kauheasti puhuttu tulevaisuudesta, koska se pilaisi tämän hetken kun vielä välillä nähdään. Mutta kuukauden päästä tilanne muuttuu, kun se palaa lopullisesti kotiinsa muualle. Silloin pitää tehdä se päätös loppuuko tämä meidän juttukin. Minä voisin kokeilla etäsuhdetta, viihdyn muutenkin omissa oloissani paljon, joten ei minua haittaisi ettei koko ajan voi nähdä, eikä edes joka viikko. Realistista olisi nähdä ehkä pari kertaa kuussa, lomilla enemmän. Noh, joulukuu tuo mukanaan nuo isot päätökset, sitä odotellessa.

[Aranwe]

Ollaan päästy jo "I love you" ja "I love you too" asteelle ja tavattu toistemme kavereita. Vietettiin ensimmäinen kokonainen viikonloppu yhdessä kun aikataulut antoi kerrankin myöten ja ollaan suunniteltu reissua joulun jälkeen, joka olisi sitten se todellinen tulikoe, jossa katsotaan kuinka hyvin kestämme toisiamme tosipaikan edessä.

Hieman hurjaa kuinka nopeasti kaikki tapahtuu!

Olen särkenyt sydämeni joskus todella pahasti rakastuttuani liian nopeasti ja liian lujasti, eikä toisen tuntemukset olekaan kestäneet alkuhuumaa pidemmälle. Valitettavasti olen todennäköisesti särkenyt vastaavalla tavalla pari muutakin sydäntä itse.

En kuitenkaan halua antaa pelolle valtaa, vaan yritän suhtautua asioihin positiiviselta kantilta. Olen tuntenut itseni hyvin onnelliseksi ja iloiseksi ja se luultavasti näkyy päälle, koska työkaverit katsoo hieman kieroon ja ihmettelee mikä mua oikein hymyilyttää

Ai niin, tuo rakkauden tunnustaminen toisella kielellä vaan jotenkin sujuu niiiiin paljon luontevammin ja helpommin kuin suomeksi.

[marenkienkeli]

Hieman hurjaa kuinka nopeasti kaikki tapahtuu!

Olen särkenyt sydämeni joskus todella pahasti rakastuttuani liian nopeasti ja liian lujasti, eikä toisen tuntemukset olekaan kestäneet alkuhuumaa pidemmälle. Valitettavasti olen todennäköisesti särkenyt vastaavalla tavalla pari muutakin sydäntä itse.

En kuitenkaan halua antaa pelolle valtaa, vaan yritän suhtautua asioihin positiiviselta kantilta.

Onhan se hurjaa, kun suhde etenee nopeaa vauhtia. Mutta joskus niin vain käy, kun kaikki natsaa niin hyvin yhteen. Kyllä mekin heppu heppulaisen kanssa välillä ihmettelimme asiaa, mutta jotenkin siinä oli alusta asti täysi luottamus toisiimme ja siihen, että tää tulee toimimaan. Skippasimme epävarmuusvaiheen kokonaan. Oltiin ehkä kaksi viikkoa tapailtu, kun mentiin käväisemään ennen leffaa hänen kaverinsa baarisynttäreillä. Esitteli minut silloin: "Tässä on marenki, se on mun salarakas, vaikka ei tiedäkään sitä vielä." Se oli myös ensimmäinen päivä, kun itkimme toistemme nähden.

1 kk kohdalla olin jo lipsauttanut "kun sä kuitenkin olet mun poikaystävä" ja sitten piti varmistaa, että vai tapaillaanko me vielä. 3,5 kk kohdalla heppu oli tavannut kaikki lähisukulaiseni yhtä serkkua lukuunottamatta. Ja minä ison osan hänen lähisuvustaan. Ja äitimme tapasivat toisensa.

Nyt ollaan onneksi siirrytty hieman stabiilimpaan vaiheeseen. Nautitaan rauhassa tästä vaiheesta. Yhteenmuutto ei ole vielä ajankohtaista. Ehkä sitten vaikka vuoden kuluttua.

Ai niin, tuo rakkauden tunnustaminen toisella kielellä vaan jotenkin sujuu niiiiin paljon luontevammin ja helpommin kuin suomeksi.

Joo, ei rakkauden tunnustaminen suomeksi ole yhtään niin helppoa, mutta ehkä juuri siksi sillä on niin suuri merkitys, kun se sitten lopulta sanotaan.

[Aranwe]

2.5kk yhteistä taivalta takana. Reissu buukattu ja about kokonaan maksettu. Kahdeksan päivän Baltian kiertue edessä alkaen Liettuasta ja sieltä Latvian ja Viron kautta Suomeen alkaa uudenvuoden aatonaattona. 2 päivää joka maassa! Jos jaksetaan katsella toisiamme tuon reissun jälkeen niin eiköhän kaikki mene jatkossakin suhteellisen sujuvasti

Olen viettänyt noin 1-3 yötä viikossa hänen luonaan, koska hän asuu yksin ja mulla on kämppis. Toki meillä on paljon opittavaa toisistamme, mutta mulla on hyvä olo hänen seurassaan ja mulle on tosi tärkeää vastaanottaa fyysisiä hellyydenosoituksia säännöllisesti tavatessamme. Anteeksi vain, mutta suomalaisille naisille tuo tuntuu joskus olevan tosi vaikeaa. Varmasti myös miehillekin.

Olen kokenut itseni hyvin onnelliseksi, vapautuneeksi ja iloiseksi, mutta myös enemmän avoimeksi ja ulospäinsuuntautuneeksi!

[marenkienkeli]

mulle on tosi tärkeää vastaanottaa fyysisiä hellyydenosoituksia säännöllisesti tavatessamme. Anteeksi vain, mutta suomalaisille naisille tuo tuntuu joskus olevan tosi vaikeaa. Varmasti myös miehillekin.

Riippumatta siitä, mistä maasta on, ihmisillä on erilaiset rakkauden kielet. Eivät kaikki osoita rakkautta kosketuksella, joten eivät he välttämättä tajua sitä sellaisena ottaa. Ja sellaiset asiat on osattava suhteessa kommunikoida. Toki monessa muussa maassa kosketus on kulttuurisesti opittu rakkauden osoitus, mutta se ei vielä tarkoita, että henkilökohtaisella tasolla yksilö pitäisi sitä tärkeänä.

Ihmiset ovat kaikkialla erilaisia. Se, että et ole ilmeisesti entisten kumppaneittesi kanssa puhunut samaa rakkauden kieltä on valitettavaa. Kuitenkin, ihan jo tilastollisestikin niin käy usein - riippumatta siitä, missä maassa olet. Kun on 5 rakkauden kieltä, ei voi olettaa, että kaikki puhuvat samaa kieltä.

Mä ainakin olen ottanut rikkautena sen, että olen seurustellut erilaisten ihmisten kanssa. Ihmisten, joilla on erilainen rakkauden kieli kuin minulla. Toki se oli monesti vaikeaa, mutta se on muovannut minua sellaiseksi kuin nykyään olen - ihminen, joka osaa huomioida myös muita rakkauden kieliä kuin omansa. Siitä on paljon hyötyä, koska läheisissä ystävissäni on hyvin eri tavoin rakkautta osoittavia ihmisiä. Heppulaisen kanssa puhumme samaa rakkauden kieltä ja pidämme molemmat hurjan paljon fyysisestä kosketuksesta, mutta on ehdottomasti rikkaus, että osaamme rakkautta osoittaa toisillemme myös muilla tavoin.

[Aranwe]

No juu, ihan totta että kulttuuriset erot on suuria ja erot yksilöiden välillä sitäkin suurempia. Mulle on sattunut kohdalle vain sellaisia, jotka eivät ole liikaa läheisyydestä välittäneet (kaikki suomalaisia) tai joissain tapauksissa olen itse ollut se, joka ei ole oikein halunnut liiallista lääppimistä kumppanin kanssa (saksalainen).

Mun suhteet nyt on tosin olleet mitä on, eli yksi pitkä noin 10 vuoden suhde (oltiin naimisissa) ja loput vakavammat kaikki melko lyhyitä, noin 1-9kk väliltä.

Nyt kuitenkin ollaan paremmin samalla aaltopituudella kun kumppani on australialainen, tosin melkein puolet elämästään Britanniassa asunut. Meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta olen itse jossain määrin avoimempi avartamaan omaa maailmankuvaani ja jakamaan omia tunteitani ja ajatuksiani toisen tietouteen.

Joskus se on purrut omaan nilkkaan kun tulee kerrottua asioita, joita toinen ei välttämättä halua kuulla! Mulla on kuitenkin vahva usko siihen että asiat hoituu parhaiten kun pidetään kiinni läpinäkyvyydestä, eli jaetaan ja kerrotaan asiat avoimesti ennemmin kuin pimitetään ne vain omaan tietouteen. Vaikka ne olisikin hieman hankalia joskus pureskella. Vastaavasti ongelmat pitää nostaa pöydälle ja käsitellä pois päiväjärjestyksestä. Aina pitää myös muistaa olla kärsivällinen ja osata ottaa toinenkin osapuoli huomioon.

[Kaarina]

Eilen tuli täyteen 15 vuotta tätä parisuhdetta. Tuntuu ihan hullulta katsoa kirjoitettuna tuota lukua, ei tunnu yhtään noin pitkältä ajalta. Kivaa on ollut

[Aranwe]

Reissu takana! 8 päivää kimpassa ja se meni oikeastaan paremmin kuin odotinkaan, koska ei riidelty kertaakaan yhtään mistään (!) ja kaikki sujui sulassa sovussa. Koitoksia sattui matkan varrelle muutamia, mm. kadonnut puhelin jonka rehellinen tuntematon löysi ja sairaalavisiitti, joka onneksi ei ollut mitään vakavampaa. Seuraava askel onkin sitten yhteen muutto, koska mulla lähtee kämppä alta

Ollaan myös huomattu että ollaan pelottavan hyvin samalla aaltopituudella monessa asiassa. Samat korvamadot ja ärsyttävät hokemat ja lällätykset tulee yhtä aikaa molempien suusta ja ollaan kumpikin ihan yhtä hulluja

[marenkienkeli]

Ihana, rakkaudentäyteinen ensimmäinen vuosipäivä takana heppulaisen kanssa.

[marenkienkeli]

Edelleen jaksaa ihmetyttää, miten heppulainen voikaan olla mulle niin äärettömän sopiva henkilö.

Ollaan arvopohjaltamme lähes yksi ja sama ihminen, mikä helpottaa asioita kummasti. Ei meillä ole tarvetta riidellä, kun tietää, että toinen ei ikinä loukkaisi tahallaan. Toiselle voi ilman tunnelatausta sanoa, jos toinen on vahingossa loukannut tai jos vaikka on ollut hetkellisesti mustasukkainen tms. Molemmilla on lupa tuntea kaikki tunteet (olivat ne kuinka epäloogisen tuntuisia tahansa) ja olla haavoittuva. Ja hyvin usein puhumme hypoteettisista tilanteista, joihin enemmän tai vähemmän todennäköisesti saatamme joskus päätyä. Esim. ihastumisesta toisiin ihmisiin taisi olla puhetta jo joskus ensimmäisten seurusteluviikkojen aikana. Sekään ei ole millään muotoa tabu meidän välisessä suhteessa, vaan ihastumiset otetaan sellaisina kuin ne ovat - ohimenevinä tunteina, joille ei voi mitään ja joihin ei tarvitse reagoida.

Molemmat saavat älyttömän paljon iloa toistemme ilosta, mistä tulee oikein mukava ilon kierre. Ja kun kumpikaan ei ole yhtään statusorientoitunut, ei ole tarvetta olla kateellinen toiselle. Voi vain olla täydestä sydämestään onnellinen toisen puolesta ja saada samaa itselleen takaisin.

[marenkienkeli]

Korona-aika on varmistanut sen, että meillä on todella hyvä olla yhdessä. Edes reilun kuukauden karanteeniaika ei missään vaiheessa alkanut ahdistaa, kun oli oma rakas vierellä. Mulla on pitkään ollut mielessä se, että en ole varma, haluanko naimisiin, mutta että haluan naimisiin Heppulaisen kanssa. Pikkuhiljaa ajatus kypsyi siihen pisteeseen, että kosin pääsiäisen tienoilla. Kerroin, että haluan olla hänen kanssaan lopun elämäni ja hän kertoi saman. Ja sitten lopulta sain kakistettua sen ulos, että menisikö hän kanssani joskus naimisiin. Ja vastaus oli myöntävä. Ei mulla ollut tietenkään aitoa sormusta silloin antaa, joten annoin paperista (huonosti) taitellun sormuksen. Illalla korkattiin mini-skumppapullo.

Korona aika on viivästyttänyt sormusten hankintaa, mutta viimein tänään käytiin sormuskaupoilla. Molemmille tulee ekologisuuden (verrattuna kultaan) takia titaanisormus.

[L-S]

Oi, onnea marenki ja Heppu!

Vaikutatte kyllä sopivan hyvin yhteen ja Heppu on mukava heppu (sen perusteella mitä olen vähän hänen kanssaan ollut tekemisissä).

[Kibaya]

Oi että :sydän
Onnea Marski ja Heppu Heppulainen.
Heppu on kyllä huipputyyppi!

[Suvi]

Oi, onnea Marenki ja Heppu. Ihanaa!

Täältäkin kehut Hepulle! Mahtava tyyppi on hän.

[kmaria]

Onnea marenki ja Heppu!

[marenkienkeli]

Kiitos onnitteluista L-S, Kiba, Suvi ja k-maria!

Eilen hain meidän sormukset, joissa on kaiverrukset.

[Kumkvatti]

Onnea teille!

[marenkienkeli]

Kiitos kvatti!

[Wildchild]

Onnea Marski ja Heppu! Kiva lukea tälläisiäkin uutisia tälläisinä aikoina.

[marenkienkeli]

Kiitos Wildis!

[Aranwe]

Muistin tämänkin foorumin olemassaolon, joten ajattelin tulla ilmoittamaan, että menimme naimisiin!

[Wildchild]

Oooo! Todella paljon onnea!

[Suvi]

Aaaaw, onnea aranwelle.

Kiva, kun kävit ilmoittamassa tänne.

[L-S]

Onnea aranwe ja puoliso!