Miten kertoa toiselle, että...

[Kibaya]

Pascal
Danny Oon kyllä Kirkasta tykännyt aina enemmän.

Ehkä oon vielä osastolla E. En tiedä.

[Nugat]

(Nugs varmaan repii pelihöysyt kun näkee tän )

Kiba.

[Shay]

Mää niin ymmärrän sua. Jos kärsivällisyys kestää, niin voi olla helpompaa olla läväyttämättä toiselle
päin naamaa syvimpiä tuntojaan ihan heti. Ei sitä koskaan tiedä, miten toinen suhtautuu ja voi olla, että
liialla suorasukaisuudella pelottaa toisen pois. Voihan tietenkin olla, että toinen kestää suorasukaisuuden
ja asiat helpottuvat sillä...

Eli en osaa sanoa. Itse olen tällä hetkellä odottavalla linjalla, vaikka se meinaa repiä hermoja.

[Nugat]

(Nugs varmaan repii pelihöysyt kun näkee tän )

Kiba.

Miks mun hyniö ei näy?

Siinä piti olla jotain juttua.

[Suvi]

(Nugs varmaan repii pelihöysyt kun näkee tän )

Kiba.

Miks mun hyniö ei näy?

Siinä piti olla jotain juttua.

Esikatselun jälkeen tippuu aika useinkin hymiöitä pois, ainakin -pohjaiset.

[Kibaya]

Ei kannata kokeilla kryptata viestejä sellaisiksi, ettei ymmärrä niitä itsekään

Tilanne on periaatteessa edelleen sama, mutta ei sitten kuitenkaan.
Totesin myös, että olkoot
Kerron sitten joskus, kun ehkä pystyn siihen ilman suurempia pohdintoja ja arvoittamisia.
Siihen asti yritän nauttia elämästä ja sen tuomista variaatioista.

Eiks oo tosi helppoo

[marenkienkeli]

Muistelin, että tällaisesta aiheesta on puhuttu täällä aiemminkin ja hainkin täältä rohkeutta kertoakseni ulkomaalaistaustaiselle työkaverilleni kainosti, että olisiko mitenkään mahdollista käyttää vähäisempää parfyymimäärää. Vaikeata tuollaiset tilanteet. Varsinkin, kun tiedän, että heidän kulttuurissaan nuorempi, alemmassa työtehtävässä oleva nainen ei voisi ikinä tuollaista valitusta esittää. Vaikutti suhtautuvan hyvin, mutta saa nyt nähdä, tapahtuuko asialle mitään jatkossa vai olenko edelleen työhuoneessamme tukehtumiskuoleman partaalla. Kysyin, että olisiko mitenkään mahdollista, että hän käyttäisi vähemmän parfyymiä. Selitin, että olen parfyymiherkkä ja että nenä vuotaa jatkuvasti tuon parfyymin takia. Tässä on nyt pari tuntia tullut niisteltyä joka välissä jo ihan sen takia, että tyyppi tajuaisi todella vähentää parfyyminkäyttöä.

[iisa]

Juu.Haluaisin tähän rehellisen vastauksen. Asun opiskelija-asunnossa, solussa tarkalleen ottaen. Kämppikseni vaihtui nyt vuoden alusta ja varsinaisesti mitään ongelmia uuden kämppiksen kanssa ei ole ollut, mutta hänen poikaystävänsä on täällä liian usein yökylässä. En tiedä sitten asuvatko yhdessä.
Palasin kotiin tuossa pari viikkoa sitten ja siitä asti nuori mies on tullut tänne yöksi kaikkina muina öinä, paitsi viime viikon torstaina, jolloin molemmat olivat poissa. Itse olin viikonlopun poissa, joten en tiedä oliko täällä myös silloin. Vieraita saa toki tulla, mutta itse koen viikonlopun olevan tähän paras ajankohta. Esimerkiksi nyt, klo 23, syövät ja juttelevat keittiössä ja koska on arkiviikko menen yleensä nukkumaan tähän aikoihin. Ylireagoinko vai ymmärtääkö joku suuttumukseni? Miten voisin esittää asian tälle kämppikselle? Pelkään hänen suuttuvan ja että yhteistiloissa tulee olemaan jännittynyt tunnelma. Toisaalta ärsyttää jos tämä tälläisenä jatkuu. Ajattelinkin odottaa vielä tämän viikon ja katsoa muuttuuko tilanne.

[marenkienkeli]

Pystytkö vaikka alussa sanomaan siitä, että voisivatko olla ilta-aikaan olla hiljempaa, kun et oikein saa nukuttua? Ja toivo, että sivuvaikutuksena alkaisivat hengailla myös kämppiksesi poikaystävän luona. Voihan olla, että eivät ole tajunneet häiritsevänsä.

Tommoiset ovat kyllä vaikeita. Mulla on ainakin tapana laittaa keittiössä olevaan kalenteriin, koska Mieheke on tulossa käymään kotona. Kämppistelyssä on kuitenkin otettava toisetkin huomioon.

[Kibaya]

Itse yrittäisin ehkä keskustella ensin ja kysellä onko poikaystävällä millainen asumistilanne, asuvatko he kenties yhdessä vai onko poikaystävä pidempiaikaisesti teillä vierailemassa. Siinä samalla saisit kerrottua siitä miten arki-iltoina toivot yleisissä tiloissa ehkä hieman aikaisempaa rauhoittumista nukkumisen vuoksi. Veikkaan myös etteivät ehkä tajua häiritsevänsä sinun arkeasi.
Mielestäni myös se, että on yhteisesti sovitut säännöt asumisesta helpottavat asioita. Että onko vieraita juuri arki-iltoina ja jos on poikkeustilanne, niin voisiko siitä ilmoittaa tai keskustella, jolloin itse tietää varautua vieraisiin. Se, että joku vaan lojuu epämääräisesti nurkissa herättää epätietoisuutta ja puhumattomuus vain pahentaa sitä. Jos poikaystävä asustelee enemmänkin siellä, niin voiko häntä velvoittaa osallistumaan esim. yhteisesti sovittuihin kotitöihin tms. (en tiedä onko teillä edes sellaisia). Joissain soluissa mun opiskeluaikoina oli yhdessäasuminen kiellettyä säännöissä. Huoneessa sai pysyvästi asua vain yksi henkilö ja vain vierailut sallittiin. Muistan että muutamalla kaverilla oli tosi tarkkaa se mikä katsottiin edes väliaikaiseksi asumiseksi 14 yötä oli väliaikaista asumista ja siitä tuli varoitus ja kahdesta varoituksesta lensi pihalle. Mutta se olikin koulun oma asuntola, jossa asunnot olivat kahden hengen huoneita. Niissä myös asui kaksi henkilöä per huone

Mielestäni reilu, rehellinen keskustelu ilman sen suurempia syyttelyitä tai asenteita on parempi kuin kerätä itelleen ärtymystä. Keskustelun voi avata myös sillä, että haluat sopia yhteisistä säännöistä tämän uuden ihmisen kanssa ja siinä esittää toiveen että illalla olisi hiljaisempaa ja arki-iltoina ei putkeen olisi vieraita. Koulutehtäviin liittyvät vieraat ehkä erikseen, mutta juuri tätä jatkuvaa hengaamista ei ehkä niinkään. En tiedä onko tästä mitään apua, mutta yritin miettiä miten itse toisin asian nätisti, mutta varmasti ilmi.

Koti on kuitenkin teidän molempien ja jos on hirveän erilainen elämänrytmi ja tapa, voi olla vaikea löytää keskusteluyhteyttä.

[iisa]

Kiitti vinkeistä ja ajatuksista! Ajattelin kyllä ensi viikolla sanoa jotain. Tänään piti herätä klo 7 ja eilen vielä 23 aikoihin tiskasivat (miksi ne tiskit eivät ehdi odottaa aamuun). Harmittavasti mun huone on keittiön vieressä, niin äänet kuuluu aika hyvin, vaikka toki mulla on aina ovi suljettuna. Ehkä eivät tätäkään huomaa..

Meillä ei ole yhteisesti sovittuja kotitöitä. En poikaystävää tietystikään yhtään tunne, mutta hän ei ole suomalainen ja voi olla, että on sellaisesta kulttuurista, jossa mies on enemmän perheenpää ja nainen hoitaa kodinhoidon. Mutta tämä on kyllä aika streotyyppista ajattelua. En muuten edes tiedä mikä solu on englanniksi, mutta kai saan jotain selitettyä. Ajattelin sanoa asiasta, kun molemmat ovat paikalla.
Mä luulen myös, että jotain sääntöjä voi olla soluasuntoihin, mutta en vielä löytänyt sellaista kohtaa, jossa asiasta jotain kirjoitetaan. Mutta jos asia ei muutu, niin voihan ihan suoraan kysyä asuntosäätiöltä vinkkejä. Samalla pitää muistaa sanoa, että voisi sammuttaa valot, kun lähtee huoneesta, esim. eilen tulin syömään kesken päivän kotiin ja keittiössä paloi valot, mutta en oo varma olinko yksin kotona. Samoin kerran aamulla herätessäni kävin ekana sammuttamassa keittiöstä valon, kun oli ollut koko päivän päällä. Niin ja, edellinen suihkuverho on kasassa meidän vessan lattialla..varmaan kämppikseni luulee, että se on mun, mutta se on itse asiassa asuntosäätiön omaisuutta. Pitää tuostakin muistaa sanoa. Huoh. Mutta kesällä en onneksi asu täällä

[Pascal Lemoix]

Kannattaa ehkä välttää ainakin suomalaiskansallista keskustelukulttuuria, että ensin ei sanota mitään ja toiseksikaan ei sanota mitään, vaan purraan hammasta omissa oloissa ja sitten lopulta mennään huutamaan niin paljon kuin kurkusta lähtee: "ETTÄ ON SE NYT VITTU SAATANA KUN HERRASVÄKI TÄÄLLÄ YÖLLÄ TISKAA!!!"




Yleisestihän astioiden tiskaus yhteisössä on aivan suunnattoman vaikea asia ja sen vaikeutta ei KOSKAAN voi yliarvioida. Myös kahvimaito on ihmiskunnalle lähes ylimaallinen vastus.

[iisa]

Kannattaa ehkä välttää ainakin suomalaiskansallista keskustelukulttuuria, että ensin ei sanota mitään ja toiseksikaan ei sanota mitään, vaan purraan hammasta omissa oloissa ja sitten lopulta mennään huutamaan niin paljon kuin kurkusta lähtee: "ETTÄ ON SE NYT VITTU SAATANA KUN HERRASVÄKI TÄÄLLÄ YÖLLÄ TISKAA!!!"



Yleisestihän astioiden tiskaus yhteisössä on aivan suunnattoman vaikea asia ja sen vaikeutta ei KOSKAAN voi yliarvioida. Myös kahvimaito on ihmiskunnalle lähes ylimaallinen vastus.

Hahah, joo. Eilen nousi kyllä lähes savua korvista.
Oon aika herkillä nyt erään toisen asian takia, enkä jaksaisi mitään ylimääräistä, niin sekin varmaan vaikuttaa. Mutta katsotaan.

[Dnd]

MEn muuten edes tiedä mikä solu on englanniksi, mutta kai saan jotain selitettyä.

Solu = Cell (Google kääntäjä kertoo.)

[Jorssi]

Jos solukämpästä on siis kyse, niin se olis varmaan shared flat, mutta toki tolla cellillä voi yrittää selittää.

[Aranwe]

Shared flat on mikä tahansa jaettu asunto, mutta opiskelijasolu voi olla myös student housing.

[L-S]

Joo, tuskin solu-käsitettä tunnetaan englannissa. Mä muotoilisin asian sanan "roommates" ympärille, silloin välttämättä ei tarvitse koko soluasunto-sanaa. Että kun yhdessä asutaan, niin olisi hyvä olla jotain yhteisiä pelisääntöjä ("yhteiset pelisäännöt" on kyllä ärsyttävä kliseekäsite, jota viljellään ihan liikaa ). Toivottavasti asia selviää tai on jo selvinnyt. Munkin mielestä ärtymys on tollaisessa tilanteessa ihan oikeutettua, jos asunnossa on koko ajan joku muukin tuntematon ja vielä myöhään.

[Emilia]

Iisa, miten meni välienselvittely?

[iisa]

Juu, piti tulla jo aikasemmin raportoimaan. En ees muista tarkalleen, koska asiasta sanoin, varmaankin pari viikkoa sitten maanantaina. Kello oli lähemmän taas puoli yksi ja he olivat taas keittiössä syömässä/juttelemassa. Olin jo yövaatteissa ja yritin lukea kirjaa, muttei siitä oikeen tullut mitään. Sitten päätin, että nyt tai ei koskaan, nyt on pakko mennä sanomaan jotain. Kävin sitten vessassa muka ja astelin keittiöön, kysyin, että aikovatko vielä valvoa myöhään. Siitä oli sitten helppo pyytää jos olisivat vähän hiljempää..tai oikeastaan sanoin kyllä jotain "I guess you know this is two persons apartment". En ole kovin hyvä sosiaalisissa tilanteissa ja olin ehkä aika vihaisen oloinen. Mun kämppis otti asian kuitenkin hyvin ja pahoitteli, ja kysyi häiritseekö hänen huoneestaan tuleva melu, mihin en kommentoinut mitään. (juu ääniä kuuluu, siis muitakin kun tv:n, mutta noloa niistä on puhua). Kämppikseni sanoi myös, että he ovat yleensä viikolla tässä, mutta viikonloppuisin ovat poikaystävän luona. Kun lähdin nukkumaan en meinannut saada unta, kun ajattelin vaan olinko kamalan ilkeä. En toivottanut ees hyvää yötä ym.
Tiistaina poikaystävä tuli kyllä niin hiljaa tänne, etten kuullut yhtään mitään. Suihkuverhosta en muistanut sanoa mitään.

[Wildchild]

Miten kertoa toiselle, että en jaksaisi enää kuunnella hänen lähes jokapäiväistä valitusta elämästään? Hän omien sanojensa mukaan "kituu paskassa avioliitossa josta kaikki läheisyys ja toisen huomioon ottaminen on kadonnut kokonaan jo vuosia sitten" ja on puolisonsa kanssa yhdessä enää vain koska hänellä ei yksinään olisi varaa nykyiseen elintasoon.

Olen sanonut hänelle miljoona kertaa että hän tulee viimeistään vanhainkodissa katumaan nykyiseen avioliittoon jäämistä ja elämän hukkaan heittämistä, ja että oikeasti hän ei menetä yhtään mitään jos nyt lähtee. Okei, hän joutuu myymään ison ja rakkaan, heille varta vasten rakennetun omakotitalon. Ja joo, autokin pitää vaihtaa pienempään ja ei-bensasyöppö-malliin. Mutta se kaikki on vain materiaa.
Omasta mielestään hän on niin ylipainoinen että on ruma ja läski, ja sitten kukaan ei enää ikinä tule vilkaisemaan häntä lempi mielessä. Että hän on omasta mielestään ansainnut tämän paskan avioliiton.

Joka kerta hän aloittaa tämän valitusvirren sanoilla "mä tiedän että sullakin on omassa elämässä raskasta mutta...". Joka kerta. Olen ny vuoden jaksanut kuunnella tätä samaa stooria monta kertaa viikossa ja nyt alkaa olemaan kuppi täynnä. Alkuun jaksoin tsempata ja kannustaa, yritin luoda uskoa paremmasta tulevaisuudesta. Nyt olen huomannut että kaikki, mitä mä sanon, on turhaa koska hän ei aio tehdä mitään. Kunhan saa valittaa ja voivotella miten paska elämä hällä on.

Miten siis sanoa hälle että tiedätkö, mua ei enää hirveästi jaksa kiinnostaa mitä sun elämään tai avioliittoon kuuluu kun et aio tehdä asian parantamiseksi yhtään mitään? Tämä ihminen on mulle rakas ja omalla tavallaan tärkeä, mutta jossain se raja pitää mennä. En vain haluaisi suututtaa tai loukata häntä sanomalla asiasta liian tylysti.

[theia]

Kuulostaapa raskaalta. Pystyisitkö mitenkään vihjaamaan että olisikohan aika viedä ongelmat ammattilaisen käsiin? Jonkun, jolla on "oikeat" aseet käsitellä asiaa - auttaa pääsemään johonkin lopputulokseen?

Mua hämmentää miten ihmiset on valmiit valittamaan pitkiäkin aikoja paskasta tilanteesta, mutta ei sitten loppupeleissä valmiita tekemään asialle mitään

[Wildchild]

Pystyisitkö mitenkään vihjaamaan että olisikohan aika viedä ongelmat ammattilaisen käsiin? Jonkun, jolla on "oikeat" aseet käsitellä asiaa - auttaa pääsemään johonkin lopputulokseen?

Mä olen ehdottanut alusta asti että kävisi juttelemassa ns. ammattiauttajalle. "Mitä se auttaa? Menee vaan rahat hukkaan."
Eli hän ei todellakaan aio tehdä mitään asian eteen.

Mä ymmärrän että valittaisi tilanteesta ja haluaisi muilta neuvoja miten edetä elämässä, ja sitten myös oikeasti toimisi. Mutta tää alkaa menemään minunkin ymmärryksen yli.

[Emilia]

Kuulostaa kyllä siltä, että kaverisi on masentunut tai muuten henkisesti lytätty ja siksi voimaton tekemään asialle mitään. Ei se silti tarkoita sitä, että sun tarviisi jatkuvasti valitusta kuunnella. Sano, ettet jaksa enää, kun on tosiaan niitä omiakin ongelmia.

Ite varmaan lakkaisin aika pian myös vastaamasta puhelimeen, jos ei muuten usko.

[theia]

Käsittämätöntä! Yksi elämä, ja sen sitten haluaa heittää hukkaan? Jos ei ole valmis elämälleen sitten tosiaan tekemään mitään, niin...

Ilmeisesti myöskään ei voi sanoa, että omat haasteet on nyt niin isoja, että josko vähemmän valitusta asioille, joille *voi* tehdä jotain? Ei mulla kyllä oo kovin hyviä neuvoja

Suoraan puhuminen toimii, mutta väistämättäkin se loukkaa jos toinen osapuoli ei ole vastaanottavainen. Nimim. kokemusta on - mulle silloin (kaverin taholta) kerrottiin, miten oon paskaa seuraa kun vaan vien niin paljon energiaa enkä anna takaisin mitään... Loukkasihan se. (Näin jälkikäteen katsottuna se myös herätti myöhemmin, että se on se masennus mikä siellä on taustalla, joka on se energiasyöppö. Mutta siihen meni aikaa ja tuo kaveri joka nurkan takaa tuli mun ja toisen kaverin riitaan keskelle hääräämään on edelleen mun -listalle )

[Kibaya]

Ja sitten on niitä ihmisiä jotka eivät halua tehdä asioille mitään, koska se vaatisi omaa toimintaa. Jotkut nauttivat alitajuisesti siitä itsesäälissä rypemisestä, koska sillä tavalla saa tarvitsemaansa huomiota. Ei tarvitse olla masentunut tai psyykkisesti haasteellisessa elämäntilanteessa.

Mutta jos ei se hienovarainen (ei vittuileva) sanominen siitä että ammattilaisapu on se jonka tehtävä on auttaa ja se oikeasti auttaa, kun siihen itse sitoutuu ja on valmis tekemään töitä sen eteen että tilanne muuttuu. Jos ei sitä ole valmis tekemään, niin ei mikään kyllä muutukaan. Eikä kukaan voi tehdä sitä hänen elämäntilanteen muutosta paitsi hän itse. Sen sisäistäminen on joillekin liikaa. Ei kukaan ulkopuolelta ole se häntä määrittävä tekijä, hän itse on. Jos ei näiden esiintuominen ystävällisesti auta, niin sitten tylysti että katsokoot peiliin. Sulla on oikeus sanoa että sä et jaksa jatkuvaa valittamista, varsinkaan jos ihminen ei ole valmis tekemään mitään sen eteen että se tilanne muuttuu. Ei ehkä sitä perinteistä kylmää kohtelua ”ota itseäs niskasta kiinni”-kliseellä, mutta voit sanoa että soittaa sulle sitten kun on a)jotain uuta sanottavaa tai b)ei valita.

Sanot että seuraavan kerran kun hän valittaa sulle siitä miten epäreilua hänen tilanteensa on, niin sä et aio kuunnella koska sulla ei ole siihen mitään sanottavaa, etkä aio heittää hukkaan sun energioita siihen että hän märehtii.



Ei sen rehellisyyden tartte olla vittuilua tai edes sitä että otat itseesi niitä hänen negatiivisia ajatusmalleja. Eikä siihen liity mitään muuta kuin se että tiedät missä sun omat rajat menee ja pidät niistä kiinni. Sen voi tehdä myös ystävällisesti ja niin ettei sulje toista kokonaan pois, mutta ei ota vastaan tiettyjä asioita. Vähän niinku että sormet korviin ja LAALAALAALAALAA.