Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[theia]

Voi v-ttu mä olen dorka. :moikka:

It's all in my head. Ei se missään avoimessa suhteessa ole.

Miten voinkin olla näin epävarma?!

[damn]

Minua taidettiin viime viikolla pyytää treffeille. En tosin ollut paikkakunnalla niin väliin jäi. Ja ihan hyvä niin. Ahdistaa koko tilanne. Kysyjä oli mun exän kaveri, jonka kaa oon ihan hyvissä väleissä ja oon sen seurassa viihteelläkin ollut mun vaikka minä ja exä ei olla enää missään tekemisissä keskenämme.
Harmittaa kun se poika on oikeesti mukava ja olisi kiva sen kaveri olla, mutta kun minua pelottaa että se haluaa olla muutakin kun kaveri. Viimeksi kun ollaan viihteellä oltu niin kaverit vattuili minulle jälkeen päin, että kiinnostuneelta se vaikutti, kun siihen malliin juomia tarjoili ja vielä viimeset hitaat vei tanssimaan. Minä vaan laitoin kaiken kaveruuden piikkiin, en edes silloin osannut ajatella että siinä vois olla mitään taka-ajatuksia, kun kavereiden kanssa usein tarjoillaan toisillemme juomista ja kaveripoikien kaa tulee tanssittua.
Olisi ihan kiva nähdä, tykkään hengailla kavereiden kanssa ja saada uusia tuttavuuksia, mutta alkoi mietityttämään missä mielessä se minua haluaa nähdä. Enkä minä kehtaa kysyä suoraan, että mitä se minusta haluaa, kun jos se oikeasti ihan vaan kaverimielessä pyysi. Mutta sitten jos se on kiinnostunut niin inhottava loukata toista, kun joudun sanomaan etten ole kiinnostunut ja jos olen liikoja toiveita elätellyt lähtemällä sen kaa ulos jne.

[marenkienkeli]

Mua pyydettiin eilen treffeille. Hän sanoi, että voitais joskus mennä yhdessä syömään. Treffeillä olisi toki mukava käydä, mutta kyseinen tyyppi ei kiinnosta mua yhtään treffiseurana. Sen kanssa on ihan hauska jutella, mutta siinä kaikki. Täytyy kyllä painottaa tyypille, että jos mennään syömään, mennään ihan kavereina.

[Pvi]

Täällä on moneen otteeseen mietitty yhteydenpidon ongelmia tykkäämisasioissa. Kuinka ottaa yhteyttä? Mitä se tarkoitaa, kun se toinen ei vastaa viesteihin? ...tai sitten on ihan pihalla ekä tiedä miten pitäisi toimia.
Minä liityn nyt joukkoonne.
Moi.

Sydän on vielä jossain muualla. Miehellä, joka ei halua/osaa/kykene ilmoittamaan mitään itsestään. Itsekseni kuitenkin olen. Yksin, ja jokus varmasti saan sydämeni itselleni niin, että siitä voisi jollekin toiselle jakaa. Pitäisikö minun siis olla hymyilemättä miehille joita ravintelissa tai keikalla kohtaan? Missä vaiheessa pitää toiselle ihmiselle sanoa, että mä taidan vielä ajatella toista tyyppiä? Silloin kun ehdotetaan että mä meen konserttiin tuu mukaan vai sitten kun sanotaan, että ehkä nähtäis vielä joskus jossain. Ehkä vasta sitten, kun toinen hempeilee? Saa kai tuttavapoikia kymmenen vuoden takaa tavata?

Mä en haluaisi olla inhottava kenellekään... enkä toisaalta voi elää elämääni varoen kaikkea.
Enkä osaa kuvitella, että joku musta oikeesti tykkäis.
Mä en osaa.

[surunmurhaaja]

Miulla on vähän samantyylinen dilemma kö Pvillä. Tää on kyllä typeryyden ylistys miulta.

Yhden muinaisen exän paras kaveri ja miun kaveri myös. Oon tainnut olla siihen ihastunut viimeiset neljä vuotta. Nähdään ehkä 2-3 kertaa vuodessa, päädytään aina sänkyyn ja on aivan loistavaa. Sitten huomaan taas, että se oon aina minä, joka pitää yhteyttä. Tyyppi kyllä vastailee ja joskus hyvin satunnaisesti ottaa itsekin yhteyttä, mutta pääasiassa siitä ei kuulu.

Joskus oon miettinyt, että ois niin paljon parempi vaan katkaista kaikki yhteys siihen, koska nykyään se menee aina siihen, että en pääse irti. Tyyppi ei ilmiselvästi taho miusta mitään tän enempää ja miekin kyllä tiedostan, että meistä ei voi tulla koskaan mitään järkevää, mut silti..

Se on ehkä kaikista eniten sellainen, että ottaisin omakseni. Mäntti minä.

[Outolintu]

jossain vaiheessa pitäisi käydä se sellainen "missä me mennään nyt"-keskustelu.

Huh, ohi on. Poika oli kyllä oikein ymmärtäväinen, eikä ollut onneksi itsekään suunnitellut mitään vakavaa.

Lainaan itseäni heinäkuulta. Näinhän sen piti mennä, mutta kyllä se vain kehitti tunteita. Onneksi olen nyt kaukana poissa, enkä joudu kohtaamaan aiheuttamaani vahinkoa kovin läheisesti. Mutta on kyllä ihan hirveän huono omatunto. Tai siis, enhän mä voi kenenkään tunteista olla vastuussa, mutta silti. Olen itsekin vielä ihan rikki eksästä enkä millään haluaisi olla se, joka aiheuttaa samanlaista toiselle. Nyt varmaan pitäisi olla välinpitämätön ja lakata pitämästä minkäänlaista yhteyttä... Tai sit ei? En mä tiijä.

Olis kovin helppoa, jos vieläkin kannattaisi solmia järkiavioliittoja. Siinä pojassa ei sinänsä ole mitään vikaa. Olis turvattu tulevaisuus.

- - - -

Noin muista ihmissuhteista. On taas harvinaisen rankkaa olla ihan yksikseen, kaikki kaverit väärässä maassa. Välillä kestän oikein hyvin ja olen optimistinen. Mutta näin vapailla iskee se perinteinen olen surkea ja mielenkiinnoton -olotila. En vaan osaa olla oikealla tavalla sosiaalinen. Jos multa kysyttäisiin, niin kaikki työkaverit ja naapurit ja jopa niiden kumminkaimat saisi tulla tänne istumaan iltaa vaikka joka päivä ja pitämään mua järjissäni. Mutta en vain osaa ilmaista asiaa niin. Pelkään vaikuttavani epätoivoiselta tai muuten vain oudolta. Ja ehkä se vielä tästä, ajan kanssa. Harvoin sitä odottaa pääsevänsä töihin ja ihmisten ilmoille.

[heartless]

Noin muista ihmissuhteista. On taas harvinaisen rankkaa olla ihan yksikseen, kaikki kaverit väärässä maassa. Välillä kestän oikein hyvin ja olen optimistinen. Mutta näin vapailla iskee se perinteinen olen surkea ja mielenkiinnoton -olotila. En vaan osaa olla oikealla tavalla sosiaalinen. Jos multa kysyttäisiin, niin kaikki työkaverit ja naapurit ja jopa niiden kumminkaimat saisi tulla tänne istumaan iltaa vaikka joka päivä ja pitämään mua järjissäni. Mutta en vain osaa ilmaista asiaa niin. Pelkään vaikuttavani epätoivoiselta tai muuten vain oudolta. Ja ehkä se vielä tästä, ajan kanssa. Harvoin sitä odottaa pääsevänsä töihin ja ihmisten ilmoille.

Mulla on samantapainen tilanne, ainoa vaan että minä olen se, joka on ei ole muuttanut mihinkään. Kaikki kaverit ovat muuttaneet kauas, yksi toiselle puolelle maata ja loput ulkomaille. Odotan innolla huomista, kun aloitan uudessa työpaikassa ja toivon mukaan saan uusia tuttavia sieltä.

Viimeisen viikon aikana olen tavannut äitini ja 4 työhaastattelijaa. Viihdyn kyllä mainiosti itsekseni, mutta on yksinolollakin rajansa, onneks sain edes töitä! Eilen aloin jo vakavasti harkita yksin baariin lähtemistä, olisin mennyt oksentamaan koko viikon ajatustulvan jonkun satunnaiskeijon riesaksi. Kyllähän se vähän nakertaa, kun tajusin, ettei mulla ole tässä kaupungissa tällä hetkellä muita tuttuja, kuin Eksä ja en mä sen kanssa nyt ihan jatkuvasti haluais hengailla.

[Crazy_Clown]

Uaaaa !

Jännitää jo ihan hirmuisesti!

Muru tulee tänne ylihuomenna.

On vähän jänskättänyt jo pidemmän aikaa, mutta luulen että pahimmillaan se jännitys on kuitenkin sitten perjantaina. No onneksi muru sanoi että häntäkin jännittää kovin, että en sitten ole ainakaan ainoa.

[theia]

Ai se on jo muru? Ihanaa!

..mutta joo, mulla samat fiilikset. Huo-men-na. IIK. Apua, IIK. APUA. IIK.

Mulla on pelottava fiilis, että jotenkin tää kosahtaa ennen huomista vielä. Mutta. Ei saa maalailla niitä piruja seinille tai muuallekaan. Joten en.

[marenkienkeli]

Paljon tsemppiä Crazy_Clownille ja theialle! Toivottavasti huominen sujuu hyvin.

Itse oon edelleen aivan sekaisin ystäväpojan takia. Välillä sitä onnistuu olemaan ajattelematta häntä muuten kuin ystävänä, mutta sitten nousee tunteet taas pintaan ja se on menoa sitten. Välillä sitä ajattelee, että "Järki käteen, nainen! Parempi pysyä ystävinä. Älä kuvittelekaan muuta!" Mutta eipä tuollaisesta ajattelusta mitään hyötyä ole. Tunteet on liian vahvat. En jaksaisi tätä tunteiden sekamelskaa, mutta ei tälle mitään voi. Ehkä vielä jossain vaiheessa meillä on samanlaiset tunteet toisiamme kohtaan (tarkoitti se sitten ystävyyttä tai jotain enemmän). En mä oikein löydä sanoja tunteideni kuvailuun.


Muoks. Crazy_Clownin kulta tulikin vasta ylihuomenna eikä huomenna. Eli toivottavasti ylihuominen/huominen sujuu hyvin.

[Lyyra]

Itse oon edelleen aivan sekaisin ystäväpojan takia. Välillä sitä onnistuu olemaan ajattelematta häntä muuten kuin ystävänä, mutta sitten nousee tunteet taas pintaan ja se on menoa sitten. Välillä sitä ajattelee, että "Järki käteen, nainen! Parempi pysyä ystävinä. Älä kuvittelekaan muuta!" Mutta eipä tuollaisesta ajattelusta mitään hyötyä ole. Tunteet on liian vahvat. En jaksaisi tätä tunteiden sekamelskaa, mutta ei tälle mitään voi. Ehkä vielä jossain vaiheessa meillä on samanlaiset tunteet toisiamme kohtaan (tarkoitti se sitten ystävyyttä tai jotain enemmän). En mä oikein löydä sanoja tunteideni kuvailuun.

ja ja
Et meinaan oo ainoa. Tuo on aikalailla ihan kuin mun suusta (tai näppikseltä).
Eiköhän tämä tästä, molemmilla.

[Crazy_Clown]

Ai se on jo muru?

On se. Ollu jo jonku aikaa. Mutta en kyllä tänne sitä raportoinut, koska muuta sanottaaa en keksinyt, ja jotenkin tuntui turhalta ilmoittaa vain että se on jo muru.
Nyt voin jo sanoa että huomenna. Huoh.

Joo ja tsemppiä myös theialle paljon.

[Sippura]

On se. Ollu jo jonku aikaa. Mutta en kyllä tänne sitä raportoinut, koska muuta sanottaaa en keksinyt, ja jotenkin tuntui turhalta ilmoittaa vain että se on jo muru.

No tottakai olis pitänyt raportoida tänne!

Tsemppiä ja kaikkea kivaa huomiseen

[Lyyra]

Mitä tää nyt sitten tarkottaa, kun siltä tietyltä tulee fb:ssä yhden rivin viesti että oonko Australiassa syntymäpäivänäni? Suunnitteleeko se jotain?




Tuskin. Varsinkaan kun en edes ole täällä enää silloin.
Pitikin varata lennot niin typerästi.

[Crazy_Clown]

Voi kaneli

Ootko sä sanonu sille että sä haluat keskustella asioista? Ja sekö ei vaan sitten suostu?

[Lyyra]

Mitä tää nyt sitten tarkottaa, kun siltä tietyltä tulee fb:ssä yhden rivin viesti että oonko Australiassa syntymäpäivänäni? Suunnitteleeko se jotain?

Suunnittelihan se. Synttäri-illalliselle tuli ehdotus, 2 kk etukäteen. Ristiriitaiset fiilikset. /

[theia]

Oli ehkä yks parhaimmista illoista ikinä. Jäätävän jännityksen jälkeen (oltiin tupakalla, mulla kädet tärisi ja toivoin vaan ettei se huomaa) osasin rentoutua ja juttu kulki niin hyvin. Keikalle päästiin ajoissa ja pussattiin kun soi Lips like morphine ("I want a girl with lips like morphine, knock me out every time they touch me."). Juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä...

Jatkosta ei mitään hajua, yritän ajatella ettei tästä mitään suurta seuraa etten pety. En uskalla vielä oikein kysyäkään että mikä fiilis sillä on. Katellaan.

Mutta...

[Lyyra]

Oli ehkä yks parhaimmista illoista ikinä. Jäätävän jännityksen jälkeen (oltiin tupakalla, mulla kädet tärisi ja toivoin vaan ettei se huomaa) osasin rentoutua ja juttu kulki niin hyvin. Keikalle päästiin ajoissa ja pussattiin kun soi Lips like morphine ("I want a girl with lips like morphine, knock me out every time they touch me."). Juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä...

Eipä tähän oikeen muuta osaa sanoa, heh.

[Emilia]

Keikalle päästiin ajoissa ja pussattiin kun soi Lips like morphine ("I want a girl with lips like morphine, knock me out every time they touch me.").

Aaawww... Ihanan romanttista.

[marenkienkeli]

Oli ehkä yks parhaimmista illoista ikinä. Jäätävän jännityksen jälkeen (oltiin tupakalla, mulla kädet tärisi ja toivoin vaan ettei se huomaa) osasin rentoutua ja juttu kulki niin hyvin. Keikalle päästiin ajoissa ja pussattiin kun soi Lips like morphine ("I want a girl with lips like morphine, knock me out every time they touch me."). Juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä...

Ihanaa kuulla, että ilta sujui hyvin (tai ilmeisesti paremmin kuin hyvin).

[Sippura]

Theialle &

*****
Mun välit yhteen läheiseen ihmiseen on etääntyneet viime aikoina hänen seu-
rustelusuhteensa alkamisen jälkeen Oon tietty onnellinen ko. henkilön puo-
lesta, uusi poikkis on kaikinpuolin mukavan oloinen sälli, mutta silti surettaa
ettei toiselle voi enää esim. soitella samaan malliin kuin aikaisemmin. Tytsyn
ajatukset tuntuvat liihottavan ihan muissa sfääreissä eikä juttelusta tule mi-
tään kun huomio kiinnittyy poikkikseen (asuvat jo yhdessä ja viettävät luon-
nollisesti kaiken vapaa-aikansakin yhdessä). No, tämä nyt on sitä suhteen al-
kuhuumaa vielä, ihan ymmärrettäväähän tuo on. Kai mulle ja muille kavereille
riittää aikaa sitten vähän myöhemmin.

[Lyyra]

Mun välit yhteen läheiseen ihmiseen on etääntyneet viime aikoina hänen seurustelusuhteensa alkamisen jälkeen

"Vastarakastuneet kyllä ärsyttää!
Vaikka kuinka kutsutaan,
eivät he suostu kavereita tapaamaan!"

Ultra Bra lausuu totuuden sanoja.

Anteeksi. Ei liittynyt aiheeseen juurikaan. I'll get me coat.

[Maija]

No, tämä nyt on sitä suhteen alkuhuumaa vielä, ihan ymmärrettäväähän tuo on. Kai mulle ja muille kavereille
riittää aikaa sitten vähän myöhemmin.

Onneksi on niitä ihmisiä, jotka tämän ymmärtävät. Siskoni on täsmälleen samassa tilanteessa, tosin rakastuneen asemassa, eivätkä hänen kaverinsa edes yritä ymmärtää asiaa hänen kannaltaan. Hän onkin saanut osakseen jatkuvaa syyllistämistä ja "kaikki me susta ollaan puhuttu paskaa" ja "otettiin sut vaan säälistä takas porukkaan" -kommentteja.

Eipä ihme, että siskon kynnys nähdä vanhoja kavereita on noussut.

Ymmärrän hyvin siskoani tässä asiassa, sillä olen itsekin ollut samankaltaisessa tilanteessa. Silloin kaverit eivät tuntuneet käsittävän, että kun poikakaverini asui toisessa kaupungissa, ja meillä oli mahdollisuus nähdä toisiamme vain kerran viikossa, jos sitäkään, tietenkin tahdoin viettää vapaa-aikani hänen kanssaan. Kavereita näin sitten arkisin joka päivä. Se ei silti heille riittänyt.

Vähän huolettaa, miten sisko jaksaa tuon kaiken.

[Crazy_Clown]

theia

Muru lähtee ens pe, ja siihwen asti en nyt kerkeä täällä pyörimään. Se tuli tänne viim pe, eli yhteensä siis viikon viipyy.

Sellainen pikaraportti kuitenkin piti tulla kertomaan, että tämä tyttö on nyt sitten seurustellut sunnuntaista lähtien

[theia]

Onnea Crazy_Clown!

--

Mulla... no, uskalsin kysäistä pojalta että haluaisiko se joskus toistekin nähdä. Se vastasi että "toki, mutta ei hosuta. Varmaan tosi selkee vastaus, mutta ainut jonka pystyn nyt antamaan". Oonhan mä jo 7 vuotta odottanut, muutama hetki ei tunnu niin pahalta. Ehkä. Mutta silti hyvä vastaus. Kyllä se koko ajan Facebookissa kommentoi kaikkea

Oon mä ihastunut. Yritän olla ajattelematta että se vaan on ihan täydellinen (fiksumpi kuin minä, vittuilee sopivassa määrin, kuuntelee hyvää musiikkia, katsoo hyviä leffoja ja lukee hyviä kirjoja, huumorintajuinen, perkeleen hyvännäköinen..), koska... ei tää nyt oo kauhean varmaa vielä. Tai ollenkaan varmaa. Eikä sitä voi tietää.

Mutta. No joo. Oon aika . Paskaaks sitten vaikka sattuis ihan törkeesti.... Tuun sit tänne itkemään.