Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[marenkienkeli]

tämä tyttö on nyt sitten seurustellut sunnuntaista lähtien

Paljon onnea teille molemmille!

[damn]

Lähden kohta katsomaan olisiko supersöpö Poika työvuorossa tänään. Pikkuisen on epätoivoinen olo .
En yleensä juokse miehien perässä ja yritä väkisin päästä näkemään niitä, oon ihan mielettömän ujo ja en osaa iskeä yhtään ketään. Mutta olen nyt pariinkin kertaan käynyt katselemassa tuota ihanuutta. Tunnen oloni tyhmäksi, mutta kun se hymyilee niin ihanasti ja jää aina juttelemaan . Olen ihan myyty kun aina kun nään sen. Taidan olla vähän ihastunut...

[puolikarkea]

Onneva ponneva Crazy_Clownille täältäkin.

[Maija]

Miksi sitä aina yrittää tai ihastuu tai kiinnostuu tai tai tai... Äh. Kun ei ikinä mistään kuitenkaan tule mitään.

En ymmärrä ihmisiä, jotka tuosta vain - suunnilleen sormia napsauttamalla - löytävät edellisen kumppanin jälkeen uuden tyypin rinnalleen. Tuttavapiirissäni on tästä esimerkkejä vaikka muille jakaa. Kuulostakoot vaikka miten itsesääliltä, mutta miksi ihmeessä jotkut tyypit tuntuvat aina, siis aina, putoavan jaloilleen ja jatkavan kulkuaan kuin ei mitään, kun taas sellaiset kuin minä tuntuvat tekevän kunnon mahalaskun maahan jokaisen vastoinkäymisen edessä.

Yhdeksi illaksi sitä kelpaisi vaikka kenelle, mutta ei yhtään pidemmäksi aikaa. Alkaa kyllästyttää koko ihmissuhdetouhu ja siihen liittyvä tunnepaska. Näin karkeasti - ja kärjistetysti - ilmaistuna.

Tämä nyt on näitä iltoja, jolloin toivoisi, että olisi joku, joka kaipaa ja välittää.

[marenkienkeli]

Maija. ja

En ymmärrä ihmisiä, jotka tuosta vain - suunnilleen sormia napsauttamalla - löytävät edellisen kumppanin jälkeen uuden tyypin rinnalleen. Tuttavapiirissäni on tästä esimerkkejä vaikka muille jakaa. Kuulostakoot vaikka miten itsesääliltä, mutta miksi ihmeessä jotkut tyypit tuntuvat aina, siis aina, putoavan jaloilleen ja jatkavan kulkuaan kuin ei mitään, kun taas sellaiset kuin minä tuntuvat tekevän kunnon mahalaskun maahan jokaisen vastoinkäymisen edessä.

Riippuu usein paljon siitä, kuinka valmis on eroon. Exän kanssa juttu oli jo ollut jonkin aikaa puolikuollut ennen kuin hän sanoi, että haluaa erota. Mulle se oli itse asiassa helpotus ja olisin ollut aika nopeastikin valmis siirtymään eteenpäin. Ihastuksellani vain ei ollut samanlaisia tunteita mua kohtaan kuin mulla häntä kohtaan. Mutta toisaalta oli onni, ettei meistä tullut mitään. Mulla on ollut kunnolla aikaa käsitellä tunteitani.

Joillekin uusi suhde voi kuitenkin olla keino selviytyä edellisestä suhteesta ja se harvoin (tai mistä minä tiedän ) kuitenkaan on hyvä ratkaisu. Asiat on käsiteltävä ennen kuin voi siirtyä eteenpäin.

Yhdeksi illaksi sitä kelpaisi vaikka kenelle, mutta ei yhtään pidemmäksi aikaa.

Tämä ottaa mua päähän välillä aika pahasti. Välillä tuntuu, että monikin tyyppi olisi kiinnostunut, mutta suurin osa tuntuu olevan vain seksin perässä ja/tai kyseessä on tyyppi, joka ei kiinnosta mua pätkän vertaa.

Tämä nyt on näitä iltoja, jolloin toivoisi, että olisi joku, joka kaipaa ja välittää.

Mulla on ollut samanlainen ilta. Kun tulin illalla kotiin ystävän luota, iski hirveä kaipaus päälle. Että olisipa joku, jonka luo mennä. Joku, jonka syliin käpertyä. Tai no ajattelin lähinnä ystäväpoikaani.

[irvikissa]

Kävin eilen pitkästä aikaa treffeillä.

Semmoista tulee harrastettua (ainakin meillä) ihan liian vähän. Toki käydään ulkona syömässä ja leffassa paljonkin, mutta eilen se tehtiin pienellä panostuksella. Syömään mentiin sen verran hyvään paikkaan, ettei nätti musta mekkoni tuntunut ylipukeutumiselta (suosittelen tuota paikkaa kaikille; harvoin liikutun siitä, että jälkiruoka on niin hyvää) ja sen jälkeen leffaan Maximin upeaan 2-saliin (joka kylläkin valikoitui elokuvan takia, ei elokuva sen takia).

Oli ihana ilta, ja taas jaksaa tarpoa arjessakin paremmin. Olen rakastunut.

[marenkienkeli]

Kävin eilen pitkästä aikaa treffeillä.
--
Oli ihana ilta, ja taas jaksaa tarpoa arjessakin paremmin. Olen rakastunut.

Tämä viesti sai minutkin hymyilemään leveästi. Onnea irvikissalle!

[Lyyra]

On taas niin lannistunut olo ettei mitään rajaa. Miksi sitä pitää päästää itsensä ihastumaan niin tulisesti? Ei tästä kuitenkaan mitään tule.

Huomenna olisi kai tarkoitus tavata pitkästä aikaa, mutta en tiedä onko siinä mitään järkeä.

Että voi olla kurja olo. Tämä on ihan perseestä. Kertokaa te onnelliset, että miksi tällaiseen pitää lähteä?

Ei enää ikinäkoskaan vaikka mikä/kuka tulis vastaan.

[marenkienkeli]

Lyyra

Miksi sitä pitää päästää itsensä ihastumaan niin tulisesti?

Tätä olen myös pohtinut paljon. Mutta eipä näille tunteilleen oikein mitään voi. Vaikka sitä yrittäisi päättää, että en kyllä ihastu, tunteet vie jos on viedäkseen. Ei siinä järki auta.

Huomenna olisi kai tarkoitus tavata pitkästä aikaa, mutta en tiedä onko siinä mitään järkeä.

Että voi olla kurja olo. Tämä on ihan perseestä. Kertokaa te onnelliset, että miksi tällaiseen pitää lähteä?

Välillä ajattelen, ettei omassa jutussani ole mitään järkeä. Että pitäisi pitää vapaa-aikana etäisyyttä Häneen ja niin olen viime aikoina pitänytkin. Kuitenkin tuntuu, että on hirmuinen ikävä Häntä. Saattaisin lähteä vaikka heti hänen luokseen, jos hän vain pyytäisi. Haluan päästä juttelemaan taas kunnolla hänen kanssaan. Mutta en vain uskalla kertoa, kuinka paljon välitän, kun tuolla toisella ei ole samanlaisia tunteita mua kohtaan. Pelkään menettäväni hänet, vaikka tiedänkin, ettei meidän ystävyytemme noin vain katoa. Pakko tästä on kuitenkin joskus puhua. Nää asiat vaan kerääntyy suureksi möykyksi sisälle.

Mutta miksi lähdin tähän mukaan ja nyt kärvistelen ja kerään ahdistusta sisääni? En tiedä. Sitä se rakkaus vain teettää. En halua kuitenkaan päästää irti. En vain pysty.

Äh. En tiedä itsekään, mitä yritän sanoa. Kaikki on niin sekavaa tällaisten juttujen osuessa kohdalle.

[Maija]

marenkienkeli

Nyt on jo paljon parempi olo. Joskus sitä vain on ihan hemmetin yksinäinen olo, ja silloin kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä. Ne hetket tulevat ja menevät.

Jaksan kuitenkin edelleen uskoa siihen, että kyllä se oikea sitten löytyy, jos on löytyäkseen, ja että asiat sujuvat kuin itsestään - huomaamatta. Yksinolo joskus vain käy hieman turhauttavaksi.

[theia]

Jepjep

Harmi kun tapahtumat on vähän epäselvät la-su yöltä, mutta perusidea jäi mieleen aika hyvinkin "No, mulla on sellainen ristiriita mun elämässä, että vaikka oikeasti tavallaan haluisin olla jonkun kanssa, jakaa ne sunnuntait ja muut, niin en mä ole valmis siihen." ...ai miksi tää muka kuulostaa niin tutulta? Olisinkohan mä kuullut ton aikaisemmin, eri muodossa? Tai joskus jopa tuossa samassakin.

en mä tiedä, kai mä silti jään ns. roikkumaan ja kattelemaan että miten tässä nyt käy. Oli kuitenkin lauantaina baarissa kivaa kun se pussaili mua avoimesti ja tanssittiin hitaitakin ja otettiin hississä pusumaratonia ja taisi se sanoa että oon vähän poikkeuksellinen, ei se yleensä tee "näin".

Sitä mietin, että miten voikin olla niin hirvittävän normaalia aamulla. Kun yleensä (mun kohdalla, ainakin) aamuissa on aina jotain.. outoa. Siis kun herää toisen vierestä (ja vaikka olis vaan nukuttu) niin siinä on jotain sellaista... sellaista. Ainakin yleensä ollut jotenkin teeskenneltyä tms. Nyt vaan oli sellaista... kivaa. Normaalia. Ihanaa.

Onpa ristiriitaista. Prrrkl. Mutta hei, let's wing it ja silleen ja otan taas ihan rauhassa vaan. Ihan varppina taas onnistuu...

Päivittäistä melkeinpä tää mun avautuminen.

[Emilia]

Jepjep

Harmi kun tapahtumat on vähän epäselvät la-su yöltä, mutta perusidea jäi mieleen aika hyvinkin "No, mulla on sellainen ristiriita mun elämässä, että vaikka oikeasti tavallaan haluisin olla jonkun kanssa, jakaa ne sunnuntait ja muut, niin en mä ole valmis siihen." ...ai miksi tää muka kuulostaa niin tutulta? Olisinkohan mä kuullut ton aikaisemmin, eri muodossa? Tai joskus jopa tuossa samassakin.

Äh. Tommonen on niin ärsyttävää. Ei saa antaa toisen ymmärtää jotain, mitä ei sitten pystykään itse tarjoamaan. Jos tykkää niin tykkää ja sit kans ollaan. Eikähän sitä nyt tartte joka minuutti olla kimpassa, mut ei voi olla niin vaikeaa katella rauhassa miten käy. Jos on kuitenkin liian vaikeeta, niin antais sitten olla kokonaan. Turhaan tuottaa toiselle ylimäärästä mietittävää.

Miksi muutenkin pitää tehdä asioista niin monimutkaisia? Mä en ainakaan tahdo elämääni enää yhtäkään haahuilijaa tahi epävarmaa tapausta. Pohtikoot yksinään omat ongelmansa ensin ja ottakoot sitten vasta yhteyttä.

Tai sit se yrittää vaan sanoa, et tahtois olla mutta jonkun muun kanssa...

[theia]

Tai sit se yrittää vaan sanoa, et tahtois olla mutta jonkun muun kanssa...

Niin, mä mietin samaa kans, mutta toisaalta taas sillä on ollut kuuden vuoden parisuhde takana, joka loppui vuosi sitten. Kai se on ihan ymmärrettävää ettei halua suhteesta toiseen suorilta. Toisaalta se myös sanoi, että ei se ole normaalia käyttäytymistä siltä pyytää ketään ulos eikä varsinkaan raahata niitä baari-illan jälkeen kotiin. Kyllä mä päätin että jossain vaiheessa kysyn, että mitämitähäh, en nyt vielä kun oikeastaan ollaan vasta kahdesti nähty, ehkä tässä vaiheessa ei Suhteesta tarvitse vielä puhuakaan (se olis uutta mullekin )

Puhuttiin muutenkin (ehkä ) suhteista aika lailla, se sanoi että kauhean paljon on sillä ollut ihmisiä ihan vaan sen omaa egoa pönkittämään. Samoja asioita mietin junassa istuskellessani perjantaina - että joskus on ollut vääriä ihmisiä väärään aikaan ihan vaan sen takia että siitä tulee parempi olo, ja sanoin siitä sillekin. (eli siis tiedostin olevani perseestä )

En mä vaan tiedä Toisaalta, välimatkaa meidänkin välillä taas on se 100 km, eli ei nyt tarkoitus olisikaan ihan koko aikaa nähdä. Ja se sanoi myös jo aiemmin, että ei hosuta (ja "chillaa ihan rauhassa, viihdyn sun kanssa"), eli ehkä mulla on kuitenkin pieni mahdollisuus. Tai sitten haluan vaan nähdä sen mahdollisuuden... mutta joo. äh, perkele, äh.

Kyllä mun rintaan hiipi pieni ahdistus että ei saatana, taas sitä ollaan tässä samassa suossa, mutta en mä halua tai ehkä voi olla katsomatta että mitä tästä tulee. ja tuleeko mitään. On se silti niin helmi tyyppi, että kyllä tollaisen kanssa haluaisi kaveri olla.

[Emilia]

"chillaa ihan rauhassa, viihdyn sun kanssa"

(hyvällä tavalla) Toiveita herättävää. Jää nähtäväksi, toivottavasti teillä sujuupi hyvin hommat kaikista epävarmuustekijöistä huolimatta. Ja joskus ei vaan kannatakaan liikaa pohdiskella vaan chillata vain.

[Sippura]

Ja se sanoi myös jo aiemmin, että ei hosuta (ja "chillaa ihan rauhassa, viihdyn sun kanssa")

Mun eksän suusta suomennettuna tämä tarkoitti, että soitan sulle kun tekee
mieli pesää

Vilpittömästi kuitenkin toivon ja uskon, että näin ei ole theian pojan suhteen
kunhan avauduin

[Plei]

Ja se sanoi myös jo aiemmin, että ei hosuta (ja "chillaa ihan rauhassa, viihdyn sun kanssa")

Mun eksän suusta suomennettuna tämä tarkoitti, että soitan sulle kun tekee
mieli pesää

Kuulostaa myös mun eksältä. (Nyt jo naurattaa, puoli vuotta sitten ei niinkään.)

Mut joo, ei kai se aina noin mene. Kai.

[Pascal Lemoix]

Miksi muutenkin pitää tehdä asioista niin monimutkaisia? Mä en ainakaan tahdo elämääni enää yhtäkään haahuilijaa tahi epävarmaa tapausta. Pohtikoot yksinään omat ongelmansa ensin ja ottakoot sitten vasta yhteyttä.

No mä oon nyt ratkaissut kaikki mun ongelmat, joten voidaan alkaa seukkaa.

--

Joillakin muilla ihmisillä saattaa toki olla niin, että tietyt asiat näkyvät vasta kahdenkeskisissä tilanteissa eikä niitä voi ratkaista samaan tapaan kuin ristikkoa tai sudokua, vaan pikemminkin pitkän harjoittelujakson aikana voidaan ainakin lievittää ongelmia ja pyrkiä lähentymään.

--

Mut mä oon kuitenkin nyt täysin ongelmaton ja varma mies.

[Nugat]

Mut mä oon kuitenkin nyt täysin ongelmaton ja varma mies.

Liian hyvää ollakseen totta. Valehtelet.

[tahris]

Voi teitä, onnelliset ja onnettomat ja siltä väliltä. Kaikille hirmusti hymyhalia ja lohtuhalia
Mulla on ollut tilanne jo vuosia se, ettei ole tapahtunut yhtään mitään. Mä en ole välittänyt käydä baareissa, tai paikoissa,
missä voisi edes vahingossa törmätä johonkin (ääliöön) mieheen.
On se hullua, miten voi vanha suhde olla painolastina niin kauan, että pelkää lähes hysteerisesti, että entäs jos
tulee joku, jonka kanssa taas menee pieleen. Mutta kuitenkin kaipaa toista ihmistä ja itkee yksinäisyyttään.
Sitten tulee yhtäkkiä puun takaa Joku, joka mullistaa elämää. On jopa vaikea kertoa tästä, kun tuntuu, että tämä
on niin haurasta, että hajoaa käsiin, jos siitä toisille kertoo. Mua on pelottanut aivan hurjasti siitä asti, kun uskalsin
kertoa miehelle, että myös minä olen kiinnostunut hänestä. Nähtiin yhellä kurssilla ja ihastuin, mutta ajattelin, että
varattu se on kuitenkin, mutta sitten ilmenikin, ettei ole ja on kiinnostunut minusta. Nyt ollaan lähinnä kirjoiteltu
sähköposteja ja olen kertonut ihan kaiken koko kurjasta elämästäni, niin paljon, ellen jo lähes kaiken, etten koskaan
kenellekään ennen. Ja mies on vain kiinnostuneempi. Kerran kirjoittelin sähköpostiin runoja, joista pidän ja mies
vastasi, että kiitos niistä runoista, saisiko niitä lisää, kun hän niin tykkää niitä lukea. Ja miten lämpöinen ja
suurisydäminen ja osaa rauhoitella mun pelokasta sielua, asetella sanansa siten, että minä rauhoitun
enkä panikoi eikä se panikoiminenkaan ole karkoittanut pois. Onko tuollaisia olemassakaan (no, Pascalin lisäksi)?
Ihan rauhassa edetään ja se tuntuu hyvältä, kun olen aikaisemmin (silloin joskus ennen) aina rynnännyt suhteeseen
ihan päättömästi ja toisinaan on sitten tullut turpiin, siinä viimeisessä pahiten. Mutta nyt tuntuu jotenkin
turvalliselta ja hyvältä. Mistään suhteestahan ei voi vielä puhua, kun kaikki on niin alussa, mutta tuntuu hyvältä.
Vaikka tämä jäisi vain Ystävyydeksi, niin jotain suurta se on siltikin. Elämä näyttää.

[Outolintu]

Ihana kuulla, tahris! Mä jo mietinkin, että miten tässä jutussa on mahtanut käydä.

Mulla alkaa hajoilla pää jo siihen malliin, että kehitän tunteita myös siihen säätööni. Tai oikeastaan olen analysoinut, että yritän väkisin tuntea jotain, koska sekin tuntee. Koska enhän voi olla niin julma, että toinen on aivan eri sfääreissä ja mä en hetkahda... Kai tässä tilanteessa kuka tahansa alkaisi näyttää hyvältä vaihtoehdolta. Hauska sinänsä, kun eksältä joskus kysyin eron aikana, että minkätakia se edes mun kanssa muutti takaisin yhteen. Se vastasi, että oli kai kaukana ollessaan niin yksinäinen... (sovittiin siis yhteisen asunnon hommaamisesta kun se oli kaukana vaihdossa). Karma tai jotain? Mutta kun se olisi oikeasti hyvä mies. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa. Siinä olisi varma valinta. Mutta eihän nämä suhteet niin mene. Tavallaan vaan harmittaa, että sen kerran kun olisi mahdollisuus elää hyvässä suhteessa, niin mä en tunne mitään suurempia. Hömph. Ja mitä tulee siihen norjalaisen puolijumalan iskemiseen: Melko pitkään saattaa olla hiljaista sillä rintamalla. Ei tällä kielitaidolla...

[Maija]

Hieno juttu, tahris!

Valivalia Maijan ihmissuhderintamalta - jälleen kerran.

Tapasin sitten mukavan pojan, jonka kanssa juttu kulki ja oli hauskaa. En missään vaiheessa kiinnostunut hänestä minään muuna kuin kaverina, ja niin kuvittelin hänenkin ajattelevan minusta. Tutustuttuamme paremmin toisiimme kuitenkin ilmeni, että hänelle eivät tosiaan olisi riittänyt pelkät juttutuokiot, vaan kaikki aiemmin puhuttu oli ollut vain jotakin lämmittelyä. Ehkä käsitin jotain väärin, hän tulee aivan eri kulttuurista - ja maasta - kuin minä itse, ja ehkä sillä oli asian kanssa jotain tekemistä, mutta silti ärsyttää. Pelkkää peliähän mielestäni mielenkiintoiset keskustelut olivat olleet. Miehet, stana. Ei niistä ota selvää. Ei saisi yleistää, mutta mutta...

[Emilia]

Ei saisi yleistää, mutta mutta...

Totta munassa saa.

[Shay]

Ei miehistä IKINÄ ota selevää. :muljaus:

Näin entistä miekkosta joku aika sitten. Mää en vaan ota selevää, mitä se aattelee ja/tai haluaa.
Olihan sitä kiva nähä, mutta musta vaan tuntuu, että me molemmat ollaan kai jotenkin niin oudon
ujoja, ettei vaan osata olla toistemme kans, ku musta tuntuu koko ajan, että jotain pitäs tapahtua
tai siinä pitäis vaan olla jonkinlainen yhteys, jota ei vaan oo... On semmonen tunne, että siinä on
pakko olla enemmän, kuin mitä päällepäin näkyy - siis tilanteessa ja miehessä.

Toisaalta voi tietenkin olla, että mies vaan on niin käsittämättömän yksinkertanen, ettei sen pääsä
oikiasti liiku yhtään mitään ja sen normaali olotila on vaan olla öllötää ja... ei mitään muuta.

Tosin, jos sitä huvittaa mua nähä, niin ei mua haittaa. Öllötetään sitte vaan.

[Deni]

Mukava huomata, että jotkut vanhat ystävyydet on ja pysyy.

Vietin puhelimessa ison osan viime yötä ja tätä päivää. Mun vanhin ja todennäköisesti paras ystävä laittoi yöllä viestin että nukunko, sen avovaimo on aivan yllättäen lähtenyt kävelemään. Soitin sille, puhuttiin pitkään, ja tänään vielä lisää, ja sitten puhuin melkein yhtä kauan meidän yhteisen ystävän kanssa, kun tämä jätetty ystävä oli soittanut sillekin ja meidän piti vähän yhdistellä tietoja ja sopia pelisuunnitelmaa.

Jotenkin, kun mä asun eri kaupungissa kuin pojat ja muutenkin kaikilla on niin paljon omaa kiirettä, on hienoa tajuta että hädän hetkellä tulee esiin se, ketkä oikeasti on läheisimpiä ja ketkä pysyy ystävinä vaikka tapahtuisi mitä. Ettei siinä tarvitse kiitellä tai selittää, tämä ei ole ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinen, kun me ratkotaan jonkun meistä ihmissuhdesolmua kolmestaan. Näin se on aina mennyt. Kaikki tuntee toisensa niin hyvin ja niin pitkältä ajalta, että pystytään sanomaan ikävätkin asiat suoraan ja loukkaamatta, ja tunnetaan toistemme taustat ja tiedetään miksi on niin kuin on.



Mun poika kyllä vähän vaikutti nyrpeältä, kun se ei vieläkään täysin tajua tyttö-poika -ystävyyksiä, mutta ratkaisin kitkan hoitamalla puhelut olohuoneessa, siinähän kuunteli jos huvitti, ei ainakaan tarvitse miettiä, onko mulla sittenkin jotain selkäni takana.

[Sippura]

Huolta, huolta toisten puolesta

Eräs läheinen oli pienimuotoisessa (joskin vaarattomassa) leikkauksessa parisen
viikkoa sitten. Toipuminen ei ole vieläkään lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla, ja
toipilas alkaa olla aika alakuloisen oloinen. Muutaman kerran olen käynyt moikkaa-
massa saikkulaista, mutta välimatka valitettavasti estää tiiviimmät visiitit. Onnek-
si on puhelin, saa edes sitä kautta pidettyä yhteyttä. Vaikka eihän se ole läheskään
sama, kuin jos olisi vierellä ja saisi pidettyä kiinni.

Toisen läheisen poikaystävä on vienyt tytöltä jalat alta, vaikka nyt jos koskaan tar-
vittaisiin sitä järkeä. Sälli vie tyttöä kuin vierasta sikaa, mutta tyttö on niin ihastu-
nut ettei välitä tai halua nähdä asioiden toisia puolia. Sivullisen silmin on ikävä huo-
mata, että sällin renttuilu ja satunnainen pössyttely on tytön silmään tosi cool.