Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[surunmurhaaja]

Voi nyt saateri. Anteeksi, mut mie en millään muista millaiset taustat teillä on? Ootteko pitkään hengailleet yhessä?
Voin myös yhtyä edellisiin puhujiin seksin, hellyyden ja muun suhteen. Rämet!

[tahris]

theia ja kaneli ja surunmurhaaja
Uskaltaisinko sanoa, että kyllä se just ihana löytyy, kun löytyi mullekin, vaikka pidin ajatusta täydellisenä mahdoottomuutena.
Nukahdin tänään sohvalle varmaan jo seitsemän-kahdeksan aikaan ja joskus puoli kymmenen aikaan Mies soittaa ja sitten puhuttiinkin kolmen-neljän tunnin maratonpuhelu.
Oli ihanaa jutella kaikkea joutavanpäiväistä ja kaikkea tärkeää ja kaikkea hempeää, nauraa ja höpötellä.
Jos Miehen isä on (edelleen sairaalassa) yhtä hyvässä kunnossa kuin tänään (tai siis perjantaina) niin nähdään tänään lauantaina johonkin aikaan ja vietetään se koti-ilta.
Sitä mä vain sanoin, etten nyt uskalla odottaa niin täysillä, kun tuli tuommoinen kurja sairastapaus, mutta pitää toivoa parasta, että Miehen iskä on paremmassa kunnossa ja
voidaan Miehen kanssa olla yhdessä. Ei kai tässä muuta voi kuin odottaa.

[surunmurhaaja]

Mikä sitä tilannetta on nyt vaikeuttanut? Onko teillä nyt enemmän sellai vaihe, että tekis mieli hengailla enemmän kö mitä kilometrit antaa periksi?

Kaneli, oot kyllä tuon ärsyyntymisen suhteen ihan samanlainen kö mie! En osaa mökötystä, hajoan ja luon pään täyteen kauhuskenaarioita.

Toivottavasti pääsette lähiaikoina puhumaan jutut selviksi naamakkain. Asioilla on kuitenkin onneksi taipumus selvitä.

[surunmurhaaja]

Joo, miutkin on tehty useampaan kertaan hulluksi vastaamatta jättämisellä. Oisko sellainen mitä, että voisitte sopia tyypin kanssa että vastaa siulle ees jotain?
Että se tajuais kuinka mielenrauha menee kun ei kuule. Mie ainakin omissa suhteissani koin, että vastaamattomuus on julmaa, jos tietää miten miulla pää meni ihan sekaisin.

Tuo joustamisjuttu onkin vaikeempi. Minnuu on miljoona kertaa syytetty siitä, etten osaa joustaa suhteessa. Toisaalta omista perusarvoistaan ei tahtois tinkiä.

[surunmurhaaja]

Onko siulla sellainen tunne, että joustat enemmän kuin vastapuoli?

[tahris]

Eilen illalla sain vähän kurjempaa tietoa (ei Miehestä, eräästä toisesta rakkaasta ihmisestä), joka veti mielen masentuneeksi
ja itkuiseksi, tuli jotenksakin toivoton olo. Kerroin Miehelle, mutta ja hän otti osaa, mutta loppukaneetti oli, että jaksamista
ja kauniita unia. Ei haleja ei suukkoja, ei sellaista normaalia, joka olisi tuonut tunteen, että tässä mun kurjassa olossa mua
tuetaan. En mä sitten nukkunut yöllä paljoakaan, laitoin illalla vielä viestin, että tuskinpa tulen nukkumaan kovinkaan paljoa.
Siihen en enää saanut edes vastauta.
Aamuisin Mies on aina lähettänyt hali-suukko-viestin, mutta nyt ei ole kuulunut sitäkään. Jotenkin on halju olo.
Nukuin lisäksi pommiin tämän reikäisen yön jälkeen ja soitin työnjohtajalle, että olen saanut ikäviä uutisia ja en muistanut
laittaa herätystä ja olen myöhässä, että voisinko pitää kesälomapäivän. Hän ystävällisesti lupasi, että saan.
Mietin Miestä, että tähänkö se tyssäsi, kun mulla on kurja olo, niin tukea tippuu hitunen, mutta hänen isänsä sairauden
takia halusin tukea mahdollisimman paljon ja olin valmis perumaan tapaamisen, että hän saisi olla isänsä tukena.
Nyt kun mä tarviisin tukea, niin tulos on tyhjyys, toki lupauksia tueasta aikaisemmin olen saanut, mutta käytännössä sitten...

[tiipetti]

Kyllä mie tahris uskon, että Mies omalla tavallaan tukee ja ymmärtää sinua. Tarkemmin
ajatellen Miehen käytös kuulostaa ihan normaalilta, joten nou hätiä. Jos hän olisi lähetellyt
puseja ja haleja, sitten se olisi ollutkin epänormaalia. Ja sitten kannattaisi huolestua tosissaan.
Mutta tiiän kyllä, että kun oma olo on kurja ja kaipaa lohtua ja ymmärrystä joltain tietyltä
ihmiseltä, joka ei tietenkään tajua juuri sillä hetkellä olla se prinssi rohkea, niin paha mielihän
siinä jääpi. Koita tahris nyt kuitenkin piristyä, äläkä lapioi kaikkea pahaa oloa Miehen harteille.
Mie olen joskus niin tehnyt ja näin jälkeenpäin hävettää aika paljonkin.

Omalla ihmissuhderintamalla onkin ollut hässäkkää kuin Saharassa, mutta siitä viis. Tähän on jo tottunut.
Sen sijaan toivoisin, että eräs kaveripoikani, joka on ihan maailman paras tyyppi, löytäisi jostain
ihanan tytön itselleen. Jonkun sellaisen pysyvämmän tapauksen. Vaikka se meinaisikin sitten sitä, ettei
häntä saisi enää mitenkään istumaan iltaa tuopposen äärelle ja rutisemaan niitä näitä.

[Purple]

Tahris, voisiko osasyy miehen vaisuuteen olla juurikin hänen isänsä sairastamisessa? Jos hänellä on oma pää täynnä huolta isästään, niin ehkä just nyt ei riitä jaksamista ottaa osaa sun huoliin niin paljon kuin muuten, ei vaikka ehkä haluakin olisi. Joskus vaan voi omissa asioissa olla niin paljon miettimistä, että voimia ei yksinkertaisesti riitä ympärille.

Murhemielisenä ei välttämättä ole myöskään halipussailuolo. Ei sen tarvi kertoa mitään susta tai siitä tai teidän väleistä.

Eihän se sun murheessa tietty lohduta jos tukea ei saa silloin kun tarvii, mut tuen puutteelle voi olla ihan aiheellinen syy. Eikä sitäkään tiedä, tajuaako se miten paljon tukea tarvisit. Ymmärrän sun paniikin, itse olisin luultavasti kauhusta toimintakyvytön, vaikka niin suurelle kauhulle ei olisikaan aihetta, mut ymmärtääköhän se, miten raskaasti asian otat? (Muoks. siis viittaan toisessa ketjussa kertomaasi asiaan, en viestittelyyn tai sen puutteeseen.)

[Kati]

Minäkin olisin tahrikselle sanomassa samaa kuin tiipetti ja Purple. Ei ehkä kannata heti nähdä kaikkea menetettynä ja miettiä täyttä tukemattomuutta tai lakata luottamasta ihmissuhteeseen. Rauhoittaisin mieleni.

Toisen on mahdotonta ymmärtää huolta omasta lapsesta, varsinkin jos lasta ei ole, ja näin olen ymmärtänyt miehen tapauksessa olevan. Itse muistan aikoinaan pitäneeni silloisen seurustelukumppanini joitakin reaktioita lapsiensa käytökseen liioiteltuina, mutta en osannutkaan katsoa asiaa vanhemman kannalta. Aivan arkisissakin tilanteissa pysyin pitkään ulkopuolella ihan tietoisesti, koska en vain tiennyt tai osannut reagoida. Pelkäsin reagoivani väärin.
Ei ole ollenkaan helppoa tulla vanhempi-lapsi suhteen keskelle uutena ihmisenä, ei edes sen vanhemman rinnalle. Se, että parisuhteen lisäksi tulee myös vanhempi-lapsi suhde lähelle on kuitenkin ihan oma kuvionsa, joka vaatii totuttelunsa. Teidän suhde on kuitenkin niin alullaan, että mies voi olla hämmentynytkin tilanteesta. Ja isänkin sairastaminen voi vaikuttaa.

Ei sanattomuus tarkoita aina välinpitämättömyyttä. Se voi olla myös kohteliasta tilan antamista.

muokkaa
Minäkin viittaan tässä nyt siellä toisessa ketjussa kertomaasi asiaan, en vain täällä mainittuun.

[Aurora B.]

Nyt kun mä tarviisin tukea, niin tulos on tyhjyys, toki lupauksia tueasta aikaisemmin olen saanut, mutta käytännössä sitten...

Voisko sille Miehelle kertoa, että tarvisit tukea ja vakuutteluja, että kaikki suttaantuu?

Ei ne armaat paremmat puoliskot aina ymmärrä, mitä heiltä odotetaan, jos ei sitä selkeästi artikuloi. Ainakaan omani ei ole vielä oppinut lukemaan mun ajatuksia.

[tahris]

Kun niitä pusuja ja haleja on kännykän kautta tullut aiemmin iltoisin ja aamuisin, niin pikemminkiin mua epäilyttää, kun ei sitten tulekaan, tulee tunne, että jotain tärkeää jää pois (tarkoituksella?). Pidämme molemmat hellyydenosoituksista puolin ja toisin, joten sitä ilman jääminen sitten mietityttää. Ehkä mä reagoin yli tosiaankin, mutta viime yönäkin valvoessani mietin, että siellä se nukkuu vaikka tietää, että mä tuskin nukun ollenkaan, ettei sitä hetkauta suuremmin. Mutta ehkä tämä keskustelu on nyt hyvä käydä läpi, kerroin, että tarvitsen konkreettisempaa tukea ja lohtua kuin kauniiden unien toivotuksen, kun mulla on suru puseossa.
Ja Miehen isäkin on nyt paremmassa kunnossa, saattaa päästä tänään jo kotia sairaalasta.
Odotanko mä liikoja Mieheltä? Kun se kuitenkin on hyvin tunteellinen ja haluaa helliä, hemmotella, tukea ja auttaa? Mitä se kaikki sitten on, jos ton kasan yhteissummaksi riittää: Kauniita unia?

Möyks
Nyt on sitten käsitelty asiaa. Mies kokee, että vaikean tilanteen tullen haluaa omaa tilaa eikä ymmärtänyt, että minä en toimi samoin vaan kaipaan lohtua ja syliä. Kun kerroin tämän, niin hän vilpittömästi pyysti anteeksi, ettei ymmärtänyt. Mitenkäpä olisi voinutkaan, kun ei ajatustenlukija ole. Minä kai sitten vain odotin, että kyllä se ymmärtää, kun on todellakin niin tunteellinen ja empaattinen. Mutta nämä näköjään useimmiten sitten toimivat mies- ja naislogiikalla. Mutta kun asian saa sanotuksi ja selvitetyksi, niin sen jälkeen ei ainakaan pitäisi olla epäselvyyttä, miten toinen reagoi ja mitä toivoo toiselta. Ja niin alussahan tämä juttu on, että luultavasti näitä vastaavia tulee tulevasuudessakin, mutta sitten pitää osata heti keskutella asia selväksi, ettei tule unettomia öitä ja hampaan koloihin turhia täytteitä. Jospa tämä tästä taas.
Nyt alkaa nälkäkin nakertaa, eli elämä voittaa!

[Aurora B.]

Hyvä että selvisi, kyllä se siitä

[theia]

Paras kaveri lähti pari viikkoa sitten Saariselälle duuniin puoleksi vuodeksi. Asenne lähtemiseen mulla oli, että hyvä juttu, ei se oo kun puol vuotta jne, mutta nyt huomaan että tää on raskaampaa kuin aattelin. Ja viel ihan tyhmistä syistä!

Mulle iski aluksi hirveä kateus, että toinen oikeasti uskalsi lähteä ja tehdä jotain, kun minä vaan oon täällä ja tuijottelen seiniin ja... sitten nyt tuli jotenkin kauhean paha olo - sillä on siellä ihan oma elämä, jossa se viihtyy paljon paremmin kuin se viihtyi täällä etelässä ja mä en ole mitenkään osallinen siihen. Oon toki onnellinen, että sillä menee hyvin ja se viihtyy, mutta... jotenkin se vaan vähentää meidän ystävyyttä. Jonka järjellä ajateltuna tiedän olevan ihan puppua, mutta en vaan saa sydäntäni ajattelemaan niin. Oon tyhmä ja mustasukkainen enkä tiedä mitä tehdä

Enkä halua kaverille puhua että mua ahdistaa.

Toisekseen lueskelen kaverin kaverin päiväkirjaa (on siis samassa paikassa) ja sekin jo itsessään ahdistaa lisää. Enkä tosiaan tiedä ees miksi!

Onpa tyhmää.

[marenkienkeli]

theia
En osaa oikein sanoa mitään. Sanat on pahasti hukassa. Koita jaksaa.

Tuollaisten suurten muutosten kanssa se usein menee niin, että on vaikea ajatella muita kuin itseään, vaikka haluaisikin. Mä oon just sellainen, että välillä on hirmuisen vaikea iloita toisen puolesta tuollaisista jutuista, jos samalla tuntuu, että menettää jotain tärkeää elämästään. Vaikkakin sitten vain puoleksi vuodeksi. Ja olen myös välillä hyvinkin mustasukkainen, vaikka ei välttämättä olisi kunnon syytä edes.

Mutta kyllä niistä tunteista pääsee yli ja sitten yhdessä vietetty aika onkin kaksin verroin mukavampaa.

Ja vielä halitus.

[tahris]

theia jaksamista. Tuollaiset ristiriitaiset tunteet varmaan nousevat pintaan juuri tällaisessa tapauksessa. Mutta käy ne tunteet läpi, koska sullahan on
oikeus tuntea ne kaikki. Jospa se sitten helpottaisi. Eihän teidän yhteys ja ystävyys kuitenkaan mihinkään tästä katoa, eihän?

Mulla ja Miehellä on nyt sitten varattu reissu Vanjanlinnaan. Se nyt tosin on vain yhden yön reissu, mutta meille silti luxusta ihan kaikkineen.
Munsta tuntuu, että jo se kun pääsen junaan istumaan Miehen viereen kuudeksi tunniksi mennen tullen, on aivan huippua!
Saati sitten siellä perillä. Nyt kai pitäisi katella jotain vähän parempaa leninkiä illalliselle, kun on niin hieno paikkakin.

[urakka]

theia.

Mulla lähti yks paraista kavereista ulkomaille opiskelemaan, ja olin ihan saakelin kateellinen sille. Vaikka itellä on aivan hyvin hommat pulkassa, opiskelut hyvässä vauhdissa, töitä tiedossa ja kaikki, niin silti oli tietynlainen haista paska-olo pitkään. Sitten ko se meni lopulta ohi, niin oon ollu tosi iloinen kaverin puolesta. Hei, mulla on niin hyvä ja fiksu ystävä, että pääsi oikeasti tosi hyvään kouluun, uskalsi muuttaa ulkomaille ja järjesti mulle siinä sivussa yöpaikan mielenkiintoiseen kaupunkiin!

Pidä vaan yhteyttä, ja koita unohtaa kateus. Mie olen sitä mieltä, että muutokset on lähes aina hyvästä, koska ne pakottaa katsomaan asioita vähän eri kulmasta, ja sillon usein löytää itestäänkin jotain uutta, mitä ei ole aiemmin tajunnut. Ja tuollasessa tilanteessa saattaa saada itekin tarpeellisen aloitusvauhdin tehä jotain muutosta elämäänsä, ko huomaa että toinenkin siihen pystyy ja uskaltaa.

Mulla on nykyään sanat niin solmussa, että en pysty "hienoja" ajatuksiani muotoilemaan mitenkään järkevästi, mutta toivottavasti pointti jotenkin erottuu.

[theia]

Kiitti kaikille paijauksista

Toki pidän yhteyttä (tosin tiedän että angstaan jossain vaiheessa kun se yhteydenpito on varmaan yksipuolista), nykyään on hirveän helppoa muutenkin pitää yhteyttä - facebookissa, puhelimella, irc-galleria... Mutta jotenkin se että just esim. Facebookissa kaverin fiilikset ja muut on koko ajan näkyvissä, ahdistaa pikkasen.

Yksi parhaista ystävistä on reissannut ja ollut pitempiä aikoja poissa niin ettei olla nähty, joka ei ole ollenkaan ahdistanut vaan päinvastoin - reissut lähensi meitä huomattavasti, kirjoiteltiin ja pidettiin yhteyttä paljon enemmän. Siksi en olettanut että tää tilanne olisi erilainen.

Mutta onpa vain. Taas toisaalta tiedän että tää nykyinen flegmaattisuus ja suunnan tahi tarkoituksen puute altistaa sille että mikä tahansa pieni (tai suuri) asia saa mun mielenrauhan heilahtamaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Noh, aika näyttää taas että mitkä ne fiilikset sitten oikeasti/loppujen lopuksi on.

Kaveri pyysi että menisin käymään siellä, mutta nyt tuntuu ettei kiinnosta yhtään.

[theia]

joo mä tiiän että voisin muokata, mutta on eri asia ja en halua että nää on samassa.

JOO. JES. V****. ********. *******. *******. *****!

Ei. Eieieiei. Joo, ala sie vaan ******* seukkaamaan jonkun toisen tytön kanssa.

Tuntuupa olo nyt käytetyltä. Turhalta. Tyhmältä.

Mikä mussa on vikana? Why HER and why the hell not ME? Mikä meni vikaan? Mitä olisin voinut tehdä toisin? Onko se tyttö ollut pitkään kuvioissa? Koko tän ajan? Vai tuliko se jostain puskan takaa? Miksi se on parempi kuin minä? Miksi? MIKSI?

Ja joo, tiedän että kaikki nää fiilikset ja kysymykset on tyhmiä, eikä niin pitäisi ees ajatella. Mutta VOI *****.

[marenkienkeli]

theia. Jaksamista!

Miten tää välillä tuntuu siltä, että kaikki ikävät tunteet rysähtää kerralla samojen ihmisten harteille? Tyhmää!
-------------

Mun ihmissuhderintamalle (Kirjoitin ensin että ihmistunnerintamalle. ) ei kuulu mitään uutta. Ystäväpojan perään haikailen vaikka ei kannattais. "Jos se vaikka muuttaa mielensä." "Jos se vaikka tajuaa haluavansa seurustella mun kanssa." Ja paskat.

[Outolintu]

Voi theia

Voin vain kuvitella, miten perse olo tuosta tulee...

[Maija]

theia

Why HER and why the hell not ME?

Koska sä mitä ilmeisimmin olet paljon enemmän, mitä tuo poika koskaan ansaitsisikaan.

Paljon enemmän.

[Emilia]

Theia! Mä oon niin pahoillani. Tsemppiä.

[Pvi]

Ihan tyhmintä! Theia ja Marenki... ei ole minun suussani sopivia lohtusanoja.

Miten musta tuntuu, että nää kuviot on kaikilla samat ja aina ja ikuisesti toistuvia?
Jodenkin on oltava niitä tyyppejä, jotka tulee kulmantakaa ja on vaan niin vihtorin
hurmaavia, että niiden kanssa on vaan oltava. En tajua... mä en ilmeisesti sitten
vaan ole sitä. Ainakaan niille miehille, joihin olen ihastunut.

Tuttu lausahdus sopii tähänkin: mä en vaan osaa.

[Forelock]

Kulkaas tytöt ja pojat! Ei vaivuta nyt epätoivoon ihan täysin sentään. Vaikka tuntuukin pahalta ja tyhmältä, ja tuntuu että aina käy näin, niin ei se tarkoita automaattisesti että vika on itsessä. Ainakaan pelkästään. Ok, jos toistaa jotain käyttäytymiskaavaa uudestaan ja uudestaan, mut anyways. Ehkä se toinen oikeesti oli vaan tyhmä ja näin ollen ihan sopimaton itselle. Kliseisen tyhmältä ja synkällä hetkellä epätodelta kuin se kuulostaakin, niin voi olla, että oli vain väärät ihmiset. Not meant to be. Silloin jossain tuolla jonkun kulman takana odottaa joku sellainen, joka ei ole...no...paska. Tai väärä. Ei käytä hyväksi, tykkää susta just sellasena kuin olet, on kärsivällinen jos jokin asia onkin vähän vinksallaan ja kestää tovi saada se raiteilleen, on valmis olemaan just sun kanssa ja valmis tekemään töitä sen eteen. Tuntuu vaikeelta, mutta itse haluan aina uskoa siihen, ettei ketään ole tarkoitettu olemaan yksin. Ja vaikka ei nyt ehkä olekaan vain yhtä täydellisen oikeaa, mutta että jokaiselle kuitenkin on AINAKIN yksi sopiva ihminen. En halua ajatella, että joku olisi ihan oikeasti jätetty ilman vastakappalettaan. Voi olla, että olen vain huijannut itseäni, mutta ainakin joskus siihen pystyy tuudittautumaan niin, ettei tunnukaan enää ihan niin paskalta.

Jossain niiden hyvienkin tyyppien on oltava.

[tahris]

Forelock
Sanoit mun sanat paremmin kuin hyvin. Nyt kun mulla on kokemusta asiasta, niin uskon ihan varmasti, että jokaiselle löytyy se hyvä tyyppi. Se vain odotuttaa itseään vielä. Mulla odotutti vuosia, mutta sieltä se silti tuli, juuri kun ajattelin, ettei tarttekaan tulla, en ottaiskaan. Mutta tarvitsinpas ja otinpas - tai no väärin sanoa, että otin, ehkä ennemminkin annoin itselleni luvan vanhoista peloista huolimatta lähteä mukaan, kun toinenkaan ei suostunut luovuttamaan. Mulla on takana kuitenkin sellaisia juttuja, että niiden perusteella olisin voinut joko mennä itse saunan taa tai viedä sinne suurimman osan miessukukuntaa. Miehen kanssa ensimmäinen konfliktikin on jo käyty läpi ja sovittu, että aina puhutaan asiat selviksi, eikä jäädä miettimään, että mitähän se tuolla tarkoitti ja miksi se tekee noin. Mun luottamus tähän on suuri. Voihan se mennä pieleen, ettei tulekaan loppuelämän kumppanuus, mutta ainakin yrittää pitää ihan tosissaan. Jos joku heittää lapasen nurkkaan ihan pikkujutusta, niin ei se silloin ollut se oikea. Kun kumpikin haluaa yhdessä vääntää jutut kohdalleen, niin silloin tietää, että toi on mun ja mä oon sen.

kaikille tarvitseville.