Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[Shay]

Pakko avautua, vaikka avautuminen kiteytyykin yhteen hymiöön...

[marenkienkeli]

damn ja Shay (sekä kaikki muut paijaus tarvitsevat):

Damn, mulle tulee mieleen oma tilanteeni noin vuosi sitten. Rakastuin kaveriini ja mun oli vaikea tajuta, ettei hän halunnutkaan mua. (Meillä tosin oli pikkuisen juttuakin ennen kuin tuo ei-vastaus tuli.) Parin painokkaan "Ei":n jälkeen kuitenkin oli pakko uskoa, että hän todellakin tarkoitti, ettei halua kanssani mitään kaveruutta suurempaa. Toivottavasti tekin saatte asian selvitettyä.
-------

Yllättävän usein on tullut viimeaikoina vastaan tyyppejä, jotka ovat olleet ainakin jollain tavalla kiinnostuneita musta. Mistä näitä tyyppejä oikein putkahtelee juuri nyt, kun olen päättänyt, että Poika on se, jonka kanssa haluan olla? Jostain kumman syystä olen viimeisen kuukauden aikana kuullut kahdesta eri suusta: "Edes yksi pusu. Ei kenenkään tarvitse tietää." -kommentin. (Ensimmäisessä se taisi tarkoittaa ei vain kerrota ystävälleni, jonka kanssa hänellä oli pikkuisen juttua. No, totta h***etissä mä kerroin tuosta kommentista ystävälleni.) Mikä niitä tyyppejä oikein vaivaa? Olenko mä todellakin kännissä niin helpon näköinen?

[Shay]

Luin vanhoja päiväkirjojani ja juttuja ex-ns.poikaystävästäni. Voi, sitä skitsoilun määrää. Aivan
kuin olisin palannut ala-asteelle miettimään, että tykkääkö Pekka sittenkään musta, kun se katto mua
välitunnilla, ku kävelin sen ohi ja... Kai sitä vähemmästäkin tulee hulluksi, kun on kaukosuhteessa,
joka oikeasti on kaukainen... Löysin myös asioita, joita olin jo unohtanut, keskusteluja, joita olimme käyneet
ja asioita, joita olimme tehneet yhessä. Ne muistuttivat minua siitä, että kultaiset muistoni eivät olekaan
pelkkää ruusunpunaisten lasien takaa nähtyjä valheita.

Niin toivoisin, että voisimme tavata nykyään, kun olen aikuisempi ja tasapainoisempi ihminen ja pystyn
käsittelemään tunteitani paremmin. Olemme kai molemmat kasvaneet ihmisinä noista ajoista... Mutta
edelleen on välissämme liian pitkä matka ja liian korkea raja-aita...

[damn]

Damnin ihmissuhdesekoilut osa miljoona jatkuu.
Tapasin Tyypin baarissa. Vaihdettiin numerot ja se sanoi, että minun pitää soitella sille. Tokaisin että en mää uskalla kun oon niin ujo, niin sen pitää soittaa, mutta se sanoi vaan, että se on minun tehtävä. Kaverini tuossa kyseli meinasinko Tyyppiin ottaa yhteyttä ja yritti yllyttää minua. Mutta kun minä oon oikeesti ujo, ja vieraille ihmisille soittelu on yhtä kidutusta ja menen ihan hiljaiseksi. Enkä edes tiedä mitä minä sille oisin sanonut. Se kyllä pyysi minua käymään luonaan, niin oisko pitänyt vaan soittaa että heii, muistatko minut ja voinko tulla käymään. No, eipä tarvitse enää onneksi miettiä soittamista koska se laittoikin minulle tänään viestiä . Nyt kun vielä uskaltaisi nähdä sitä joku päivä. Sillä on kivat silmät

[marenkienkeli]

Damn, toivottavasti kaikki sujuu hyvin!

Mulla tuntuu, että Pojan kanssa menee aika hyvin. Pikkuisen harmitti, kun vierailuni aikana en oikein ehtinyt jutella hänen kanssaan. Eilen hän oli tullut käymään Helsinkiin ja tuli käymään luonani, kun saavuin reissaamasta kotiin. Vajaa kaksi tuntia ehdittiin olla yhdessä, mutta sain kerrottua erään asian, joka pikkuisen vaivasi mieltäni ja sain ihan hyvän selityksen asialle. Nyt ei tarvi murehtia kyseistä asiaa. Huolestuttaa kuitenkin Pojan jaksaminen. Hän sanoi, ettei oikein tiedä, miten jaksaa syksyyn, kun töissä on niin paskaa (hänen harjoittelu- (ja kesätyö)paikkansa on ihan eri planeetalta kuin omani...) ja mekin nähdään vain 2-3 viikon välein.

[marenkienkeli]

Nyt äiti sitten tietää, että Poika on mulle enemmän kuin ystävä. Jossain ohjelmassa mainittiin Pojan kotipaikka ja ponkaisin heti tv:n ääreen. Veljeni kysyi, mikä siinä nyt niin kiinnostavaa on. No, kun Poika on sieltä kotoisin. Myöhemmin äiti istui pöydässä ja minä olin tiskipöydän äärellä laittamassa itselleni teetä. Äiti kysyi: "Niin onko se Poika sulle edelleen vain ystävä vai onko teillä enemmänkin?" Noin suoraan kysymykseen ei oikein voinut vastata kierrellen niin kuin mummalle välillä voi. Totesin, että on Poika enemmän kuin pelkkä ystävä, mutta ei sitä ihan vielä voi seurusteluksi sanoa. (En tarkentanut, että minä seurustelen, mutta Poika tavallaan ei. Tai siis en osaa selittää niin että äiti tajuais, kun en osaa sitä selittää täälläkään niin, ettei Pojasta tulis ihan väärä kuva...)

Nyt olo on jotenkin todella helpottunut. On ollut inhottavaa pitää tällaisia asioita äidiltä salassa. En ole kuitenkaan viitsinyt jutusta mainita, kun asia on kuitenkin ollut aika epäväkaalla pohjalla. Äiti oli niin ihana, kun kyseli, että olikos se sen ja sen näköinen, kun hän muisteli nähneensä sellaisen kuvan Pojasta. Lisäksi äiti kyseli, tuleeko Poika kanssani serkkuni rippijuhliin. No, ei sentään. En mä nyt halua sellaista sokkia aiheuttaa, että koko (äsuvun esittelisin kerralla. Lisäksi äiti kysyi, kutsuinko Pojan veljeni ylioppilasjuhliin. No, en kutsunut.

Mummalle en kyllä hetkeen kertone Pojasta. Enhän mä saisi siltä hetken rauhaa muuten.

[Pascal Lemoix]

Joskus sukulaisjuhlissa on tullut nähtyäkin tällaisia nuoria sulhasmiehiä, jotka eivät montaa sanaa saa suustaan koko tilaisuuden aikana. Sitten päivitellään, että ihan nätti ja mukava poikahan se oli, mutta ei taida olla kovin puhelias.

Mutta harvoin kai tuollaisissakaan tilaisuuksissa keneltäkään on henkeä otettu, että härskisti vaan sekaan

[urakka]

Mie olen joku vuosi sitten ollu sukujuhlissa se "tuore morsian". Luulin et kyseessä on vaan joku epävirallinen kahvittelutilaisuus, mutta sielläpä oli väki kraka kaulassa ja Myrnat pöydässä. Seuraavan kerran ko käsketään kahville, ja vihjaistaan että olis syytä laittaa siistit vaatteet, niin kysyn kyllä vähän tarkemmin. Ikinä ole ollu niin kamalaa.

[Outolintu]

Kävin helluntaina reffeillä. Vielä en uskalla hehkuttaa, en ole edes ihan varma, mihin suuntaan tämä on menossa. Kauheaa, kun ei uskalla kertoa edes parhaille kavereille.
Mutta on aika ihanaa, kun illalla pitäisi nukkua, muttei voi kun vain makaa sängyllä ja hymyilee..

[damn]

Minä oon nyt nähnyt Tyyppiä viikon aikana melkein päivittäin . Vähän oudot fiilikset, en tiedä mitä tästä ajatella. En oikein jaksa uskoa, että Tyyppi olisi oikeasti minusta kiinnostunut ja tämä homma toimisi. Ehkä se vain pelailee minun kanssa. Ei minulla kai syytä olisi tuommoisia edes miettiä, mutta olen pessimisti, koska yksikään ihmissuhteeni tähän mennessä ei ole ollut mistään kotoisin ja en osaa luottaa ihmisiin. Tekisi mieli lopettaa homma ihan alkuunsa etten taas pety. Mutta en kai minä voi loppuelämääni elää niin etten anna ihmisille edes mahdollisuutta. Etenkin kun olen ensi hetkestä alkaen tykännyt Tyypistä ihmeen paljon, siinä vain on sitä jotain .

[marenkienkeli]

Tuntuu jotenkin tämä juttu jo aika viralliselta, kun taas tutustun uusiin Pojan kavereihin. (Mutta ei tuosta yhdestä oikein aina tiedä.)

Tässä meidän välillämme on suuri eroavaisuus. Hengailemme toki Pojan kavereiden kanssa, mutta eipä heistä juuri kukaan tiedä (osa toki arvannee), että olemme yhdessä.

Sen siitä saa, kun kiero, hidas hämäläinen ja suora pohjalainen lyöttäytyvät yhteen. Poika tykkää kikkailla ja antaa ihmisten tehdä oletuksia. Jollainen tavalla "Kell' onni on, se onnen kätkeköön." -sanonta pitää hänen kohdallaan paikkaansa. Ja kun tietää, kuinka hajottavia hänen edelliset suhteensa olivat, en yhtään ihmettele, miksi hän ei jollain tasolla myöntää seurustelevansa.

Minä taas olen sellainen suora ja konstailematon pohjalainen. Asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Mitä sitä kiertelemään? Jos ollaan yhdessä, niin ollaan yhdessä. Muhun taitaa päteä sanonta: "Jaettu ilo on monin kertainen ilo." Voisin kertoa vaikka koko maailmalle, kuinka rakastunut olen.

Sen verran vähän aikaa ehdittiin taas olla kahdestaan, että näistä asioista ei oikein ehditty jutella. Kun ei näitä asioita oikein voi vain heittää ilmaan, jos hänen pitää heti pian kohta lähteä. Nämä asiat ovat sellaisia, joita pitää saada pohtia kunnolla Hänen kanssaan.

[Shay]

Maailma ja elämä tuntuu niin turhalta tällä hetkellä ja viimeisten vuosien perusteella, että tekisi vaan mieli
muuttaa mantereen toiselle puolelle ja kokeilla olisiko 'elämänsä onnellisena loppuun asti' täysin mahdoton
ajatus toteuttaa... Ehkä mää oon vaan kuunnellu taas liikaa Moulin Rougen lauluja...

Mutta niitten ruskeitten silmien vuoksi tekisin mitä vain...

[Emilia]

Mullon rehvit torstaina.

[Shay]

Ex-ns.poikaystävä on ruvennu kirjottelemaan mulle. Luulin jo sen kadonneen täysin mun elämästä, mutta
yhtäkkiä siltä rupes tuleen postia ja se pyysi mua kirjottelemaan sillekin useammin. Olin jo melkein hyväksynyt
sen ilkeän tosiasian, etten tule ikinä näkemään sitä enää, mutta tuo kaipuun ja ikävän peikko on tullu takaisin
ja puukottelee mua taas säännöllisesti. Joka kerta kun s-postin Saapuneiden laatikko näyttää tyhjää tulee
taas se kerran niin tuttu mielentila, jossa epäilen itseäni, häntä ja koko maailman olemassaoloa vain sen takia,
että siltä ei oo muutamaan päivään tullu postia. Ärsyttää olla näin tunteellinen.

[damn]

En ole koko viikkona meinannut saada unta, kun ihmissuhdeasiat on pyörinyt päässä.
Viime viikonloppu oli uskomattoman sekava. Olin juhlissa ja vietin siellä paljon aikaa sen exäni kanssa, jota tapailin tuossa monet kuukaudet viime vuodesta tähän kevääseen. Hyvissä väleissä ollaan sen kanssa ja taas viikonloppuna huomasi kuinka hauskaa meillä on keskenämme, ja tarkoitan sitä ihan kaverillisesti. Toisin sanoen homma luiskahti siihen, että tajusin viettäneeni lähes koko illan sen seurassa. Asia olisi muuten ollut ok, mutta ihmisiltä alkoi tulla kuittailua meidän kahden väleistä. Muuten sellaisella ei olisikaan ollut mitään väliä, mutta yhdessä vaiheessa iltaa sulhasen hyvä ystävä tulee sanomaan, että sillä on asiaa minulle, jonka se on halunnut sanoa jo kauan. Ja se asia oli, että se on ollut kiinnostunut minusta jo vaikka kuinka kauan ja se on kamalan mustasukkainen kun minä vietän aikaa vaan Exän kanssa. Sitten se tivasi just kaikkea, että mitä minun ja Exän välillä on. Koko asia alkoi vituttaa ihan liikaa. Olin pitänyt tuota ihmistä oikein mukavana, mutta humala ja mustasukkainen käytös saivat käyttäytymään kuin todellinen känniääliö. Loppuilta oli sellainen, että se tuli koko ajan minun ja Exän väliin jos juteltiin ja tanssittiin ja valitti, että onhan meillä selvästi jotain juttua. Ja se sanoi todella ikäviä asioita muutenkin. Hermostuin ihan älyttömästi ja vedin itkuraivarit ja tilitin siinä, miten sillä ei ole mitään oikeutta olla mustasukkainen ja käyttäytyä noin. En ole ihan hetkeen ollut ollut niin vihainen. Sen käytös oli niin vihamielistä ja loukkaavaa. Exän ja sen oli vielä ollut tarkoitus majoittua samaan huoneeseen, mutta minä otin Exän nukkumaan huoneeseeni, koska omat huonetoverini olivat peruneet yöpymisensä ja tilaa oli vaikka kuinka. Exän yöpymisestä luonani se varmaan on vetänyt vielä pahemmat kilarit.

Aamu ei ollut kovinkaan iloinen, kun pelotti sen ihmisen reagtio kaikkeen mahdolliseen ja kaikilla oli kamala darra. Onneksi se tyyppi tuntui vain katuvan kamalaa käytöstään. Jouduttiin vielä lähtemään samalla autokyydillä sen ja yhden toisen sulhasen kaverin kanssa. Nukuin Exän kanssa takapenkillä, kun en kestänyt olla hereillä ja tuntea oloani kiusaantuneeksi. Pari päivää se mies sitten laittoi viestiä ja soittikin, ja pahoitteli käytöstään. Yritti vielä treffeillekin saada, mutta se oli kyllä viikonloppuna pilannut mahdollisuutensa aika hyvin, joten kieltäydyin.
Tällä hetkellä mietityttää kaikki mahdolliset asiat asiat viikonlopussa. Miten voikaan kaikki mennä niin pieleen. Alkuilta oli ihan mielettömän hauska ja oli parhaat häät joissa olen ollut, mutta loppuilta oli katastrofi. Miehet .

[Emilia]

Mit vit? Miksei se soita vaikka oli huiput deitit ja väitti olevansa kiinnostunut?
s-tana.

[marenkienkeli]

Shay, damn, Emilia: Jaksamista teille! Toivottavasti asiat kääntyvät parhain päin.
------------

Elämä on yhtä tunteiden vuoristorataa. Välillä tuntuu, että olen mielettömän onnellinen mun ja Pojan jutusta. Välillä käy mielessä, että olisi paljon helpompaa, jos hän sanoisi, että ei halua olla kanssani. Mutta sitten palaan taas siihen todellisuuteen, että Hänet minä haluan. Ja sitten taas ei. Ja kyllä ja...

[Eowyn]

Mit vit? Miksei se soita vaikka oli huiput deitit ja väitti olevansa kiinnostunut?
s-tana.

Soita sä sille?

[Emilia]

Mit vit? Miksei se soita vaikka oli huiput deitit ja väitti olevansa kiinnostunut?
s-tana.

Soita sä sille?

Niin soitinkin. Sain toiset deitit.
Nekin meni hyvin.

[Maija]

Se sitten läksi armeijaan.

[Emilia]

Mit vit? Miksei se soita vaikka oli huiput deitit ja väitti olevansa kiinnostunut?
s-tana.

Soita sä sille?

Niin soitinkin. Sain toiset deitit.
Nekin meni hyvin.

keskiviikkona kolmannet treffit.

scary...

[Jorssi]

Kolmannet treffit

[Emilia]

Kolmannet treffit

No jos nyt suukon saisi

[heartless]

keskiviikkona kolmannet treffit.

scary...

Jee, niin sitä pitää!

Itse voisin ihmissuhdeilmoittaa sellaista, että ostin juuri tuplaleveän peiton. Yksi normaalipeitto ei ihan riitä kahdelle ja eri peittojen alla on vähän etäinen olo.
Lisäksi edessä on Ikea-huonekalun kokoaminen yhdessä.. saas nähdä, mitä siitä sitten tulee.

[Annis]

Itse voisin ihmissuhdeilmoittaa sellaista, että ostin juuri tuplaleveän peiton. Yksi normaalipeitto ei ihan riitä kahdelle ja eri peittojen alla on vähän etäinen olo.

Ollaan kerran miehen kaa nukuttu tuplapeitolla ja mä heräsin keskellä yötä siihen, että mies oli vienyt koko peiton
Et ei ainakaan meillä toimis, mut kaipaankin muutenkin nukkuessa omaa tilaa