Shay kirjoitti:Olen viime vuorokauden aikana joutunut kyseenalaistamaan hyvän vaimon asemani töhnämunien vuoksi.
Ostin miehelleni ja minulle perjantaina Oreonmakuisia töhnämunia aamukahville. Lauantaina mies söi krapuloissaan ensimmäisen kahdesta munastaan todeten, että ei ole hänen makuunsa ja saan syödä hänen toisen munansa. Säästin sitä maanantaiaamuun, mutta eilen mies rapisteli viimeistä munaa pahat mielessään. Järkyttyneenä kysyin häneltä syytä tähän petokseen ja hän vetosi makeanhimoon. Ehdotin pahoja suklaakeksejä himon taltuttamiseen ja mies tähän suostui, koska on hyväntahtoinen. Tänä aamuna en kuitenkaan osannut syödä viimeistä töhnämunaa hyvällä omallatunnolla.
Kysymys kuuluukin, olenko huono vaimo, kun en luovuttanut minulle jo kerran luvattua töhnämunaa takaisin miehelleni?
Shay kirjoitti:Olen viime vuorokauden aikana joutunut kyseenalaistamaan hyvän vaimon asemani töhnämunien vuoksi.
Ostin miehelleni ja minulle perjantaina Oreonmakuisia töhnämunia aamukahville. Lauantaina mies söi krapuloissaan ensimmäisen kahdesta munastaan todeten, että ei ole hänen makuunsa ja saan syödä hänen toisen munansa. Säästin sitä maanantaiaamuun, mutta eilen mies rapisteli viimeistä munaa pahat mielessään. Järkyttyneenä kysyin häneltä syytä tähän petokseen ja hän vetosi makeanhimoon. Ehdotin pahoja suklaakeksejä himon taltuttamiseen ja mies tähän suostui, koska on hyväntahtoinen. Tänä aamuna en kuitenkaan osannut syödä viimeistä töhnämunaa hyvällä omallatunnolla.
Kysymys kuuluukin, olenko huono vaimo, kun en luovuttanut minulle jo kerran luvattua töhnämunaa takaisin miehelleni?
theia kirjoitti:Vaimo?
marenkienkeli kirjoitti::pilvi: 4 viikkoa tapailua takana. Olen hyvin rakastunut. Samoin poikaystäväni. Käytin eilen hänestä termiä poikaystävä ja sitten varmistin, että "vai tapaillaanko me vielä". Todettiin sitten, että kyllä tämä taitaa seurustelua tosiaan olla.
Mulla ei ole koskaan ollut yhdenkään suhteen alussa näin varma olo. Molemmilla on todella hyvä olla yhdessä. Jotenkin kaikki tuntuu toimivan hirmu hyvin. Keskustelua riittää, mutta voidaan olla yhdessä hiljaakin. Me molemmat olemme ihmisrakkaita introverttejä, joten senkin suhteen ollaan hyvin samalla aaltopituudella.
Kibaya kirjoitti:Mun solmu on varmaan olemassa niin kauan kunnes uskallan ottaa asiat esiin.
Ja kuten eräs ihminen tässä sanoi, niin suurin vaikeus on asettua haavoittuvaksi ja alttiiksi toisen ihmisen vaikutuksen alle. Et voi mitenkään tietää miten toinen reagoi ja omat pelot voivat estää monia asioita. Ja se on ihan totta. Voin hallita pelkojani kun ne kohdistuvat neuloihin tai korkeisiin paikkoihin, mutten voi mitenkään hallita sitä että toisella ihmisellä on mahdollisuus satuttaa asettaessani itseni avoimena alttiiksi. Varsinkin jos on huonoja kokemuksia jo pohjalla.
Kibaya kirjoitti:Kibaya kirjoitti:Mun solmu on varmaan olemassa niin kauan kunnes uskallan ottaa asiat esiin.
Ja kuten eräs ihminen tässä sanoi, niin suurin vaikeus on asettua haavoittuvaksi ja alttiiksi toisen ihmisen vaikutuksen alle. Et voi mitenkään tietää miten toinen reagoi ja omat pelot voivat estää monia asioita. Ja se on ihan totta. Voin hallita pelkojani kun ne kohdistuvat neuloihin tai korkeisiin paikkoihin, mutten voi mitenkään hallita sitä että toisella ihmisellä on mahdollisuus satuttaa asettaessani itseni avoimena alttiiksi. Varsinkin jos on huonoja kokemuksia jo pohjalla.
Me puhuttiin tänään Ihmisen kanssa. Tai siis oltiin sovittu että autan häntä rentoutumaan hieromalla päätä ja auttamalla ahdistuneisuuteen sillä tavalla. Nnnnooooo, siitä seurasi se, että puhuttiin oikeasti joku melkein kaksi tuntia. Tunnin melkein tein sitä päähierontaa ja hippadullaa.
En oikein tiedä mitä tästä (taas) sanoisi
Olin alkuun ihan solmuisessa tilassa, mutta sitten se vain haihtui ja menin luottamalla intuitioon. Tiedän ettei keskustelun aiheet liikuttaisi ketään oikein mitenkään, mutta samalla se oli ehkä yksi turvallisimmista keskusteluista pitkään aikaan. Ja sitten ihan lopuksi Ihminen kertoi että esim. hänen parhaat ystävänsäkään eivät tiedä niitä asioita mitä puhuttiin.
damn kirjoitti: Joko tämä huonon vaiheen eläminen vahvistaa parisuhdetta tai sitten kaikki on mennyt pilalle, eikä saada enää hommaa toimimaan. Lähikuukaudet sen näyttää luovutetaanko vai jatketaanko yhdessä.
Muoks. Elämään ja parisuhteeseen kuuluu hyviä ja huonoja aikoja, mutta ottaen huomioon meidän olleen yhdessä vasta vuoden ja kaksi kuukautta, niin suurin osa yhdessä olosta on ollut tätä huonoa ja stressaavaa aikaa. Jäi alkuhuuma kesken ihan liian aikaisin.
damn kirjoitti:Koti tuntuu tyhjältä, asun nyt yksin kolmiossa ja en saa öisin nukuttua. Hyvää kuntoilua stressistä pöhöttyneelle kropalle, sillä ties kuinka monetta päivää menen lenkille, kun en tiedä mihin muuten käyttäisin nämä unettomat aamut ja illat.
damn kirjoitti:Ja tämä on kauhea sanoa, mutta minulla ei ole ollut hetkeäkään ikävä eksää sen ensimmäisen viikon jälkeen. Tajuan, miksi se suhde tuntui niin huonolta ja mikä siinä mätti. Ja mun paha olo eroamisestakin johtui vain pettymyksestä itseeni, etten taaskaan saanut suhdetta toimimaan ja olen epäonnistunut jälleen kerran.
damn kirjoitti:Pari viikkoa erosta tapasin miehen, joka on eksäni vastakohta lähes kaikessa. Tapaillaan tässä ja katsotaan voiko tästä edes tulla mitään, kun välimatkaa on osan aikaa 450km. Mutta vaikkei tästä mitään tulisikaan, niin ainakin opin itsestäni hyvin paljon ja siitä mitä minä oikeasti tarvitsen elämääni. Elämä on just nyt erittäin ihanaa ja aion nauttia tästä, vaikka tiedän ettei kaikki katso kovin hyvällä, että minulla on jo uusi mies. Ehkä se on niiden ongelma eikä minun.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa