forde.munfoorumi.com

Voi, kun foorumi oli kiinni, mun täytyi ihan itse pärjätä suhteeni kanssa!

Eli tänne siis ihmissuhdekysymykset ja -ilmoitukset sun muut, vanhaan tuttuun tapaan.

eli tästä tullee mun uusivanha koti

---

Mulla kyllä ei ole erityisemmin ilmoiteltavaa. Paitsi että kivaa on, edelleen. Poika on ihan ihana. Soitellaan lähes päivittäin, ja vappuna taas nähdään. ihkuu. Tää taas vaihteeks tuntuu erilaiselta kun edelliset.

Pelottaa silti, että kohta tää kosahtaa - viimeksi olin ihan yhtä liekeissä, mutta kolmen kuukauden jälkeen ei sitten taas enää kiinnostanut. Mutten osaa olla menemättä täydellä sydämellä tai hidastellen tai jääden pohtimaan. Kuitenkin lopputulos on sama - mä olen head over heels ihastunut. Kunnes se sitten loppuu. Pitänee vaan taas odottaa, uskoa siihen että aika näyttää... ja ennen sitä vaan elää mukana täysillä..

Ensinnäkin, ihan parasta, että tämä paikka on olemassa

Kaukosuhteilu on nyt päättynyt. Vielä on vanhassa kämpässä hiukan puuhaa, mutta täällä uudessa pitäisi nyt asua. Sanotaan nyt vaikka niin, että se mikä ei tapa, vahvistaa

Komppailen theiaa ja Forelockia, tämä paikka on ihan paras

Tästä läheisimmästä ihmissuhteestani voisin tarinoida sen ver-
ran, että pari viikkoa sitten oli aika myrskyisää. Mä jotenkin
osasin odottaa, että vielä ennen hääpäivää käydään kunnon tah-
tojen taistelu ja niin kävi. Muutama päivä riideltiin niin että
nurkat paukkui, se taisi alkaa jostain ihan pikkujutusta ja lop-
pujen lopuksi puhuttiin pari päivää läpi kaikkia niitä juttuja,
mitkä on molempia painanut. Vaikeeta ja raskasta se oli, mutta
kannatti. Ei ole parisuhteilu helppoa, mutta en mä kyllä tuosta
omasta ukosta luopuisi

Mun parisuhteeseeni kuuluu tällä hetkellä lähinnä Xboxia. Hellyin ostamaan sellaisen tuossa öö... kuukausi sitten?

[napisevatyttöystävävalivali]
Yritän kovasti ymmärtää, kuinka hienoa se on, että heppu pystyy juttelemaan Xbox Liven kautta kavereidensa kanssa, joita ei ole nähnyt melkein vuoteen. Englantiin soitteleminenkin tulee pidemmän päälle kalliiksi.
Silti en jaksa ihan joka päivä tajuta sitä, miten niitä räiskintäpelejä jaksaa pelata aamukymmenestä aamuyhteen näin viikonloppuisin (viikolla vähän vähemmän, ainoastaan kolmesta päivällä iltayhteentoista). Ruuatkin se syöpi tuossa sohvalla. Ja kirosanat lentelee. "OH YOU KILLED ME! ******* *******!!!!!111"

Etenkin viime viikonloppuna mulla meinasi loppua huumorintaju kesken, kun vanhempani olivat meillä käymässä. Heppu taisi sanoa peräti moi, muttei mitään muuta koko tunnin kestäneen vierailun aikana. Nenä kiinni tv-ruudussa vain. Kun ihmettelin asiaa isän ja äidin lähdettyä, herra vain, jotta "kyllähän ne näki että mulla oli juttu kesken". No joo-o, mutta sitä juttua jatkui kyllä monta tuntia sen jälkeenkin...

Toisaalta ihan kiva, kun saan koulujutut tehtyä ja notkuttua vaikkapa täällä, kun heppu on noin muuten aika hellyydenkipeää sorttia. Mutta silti.

Onhan tämä vain jotain uutuudenviehätystä, onhan?
[/napisevatyttöystävävalivali]

Vanilla kirjoitti:Mun parisuhteeseeni kuuluu tällä hetkellä lähinnä Xboxia. Hellyin ostamaan sellaisen tuossa öö... kuukausi sitten?

Musta tuntuu, että meillä on ihan sama edessä, kun meille joskus tulee Wii. Mies odottaa sitä jo ihan innoissaan, mutta jotenkin kummasti mie en siitä syty. Nyt jo menee paljon aikaa niin, että mies istuu omalla koneella ja minä omalla ja siinä se sitten olikin

Nimim. onko normaalia, että parisuhteen keskustelut hoidetaan mesen kautta?

Toisaalta mustakin tuntuu, että valitanko ihan turhasta. Vietänhän itsekin pitkiä aikoja tässä koneen äärellä. Mutta silti...

Meillä ei ole vielä tuohon mesettämiseen menty, kun ääni kantaa ihan hyvin tuohon noin viiden metrin päähän

Niin sen äänen pitäis kantaa meilläkin neljän metrin päähän
Ehkä meiltä vaan on puhuttava loppunu.

Aivan jännittävää.

Voimia kaikille sitä tarvitseville ja :hymyhali: muuten vaan.

Mie ilmotan kanssakin, että meillä on maanantaina hääpäivä.
Siis mullon stressi siitä. Kamalaa. :pillitys:
A) en oo saanu hankittua mitään ihanaa ja söpöä ja varsin
romanttista rakkaalle aviomiehelle.
B) isoherra tulee toimistolle ja en tasankaan pääse töistä
ennen kello kymmentä illalla.
C) mitä hääpäivänä ruukataan tehä? : o:

Niin että näin. Oon ehkä maailman epäromanttisin vaimo.
Mutta riittäisiköhän se, että halaisin pitkään ja hartaasti
ja vaikka toisin aamukahvit sänkyyn?

Vai riittäisiköhän se, että heräisin kerrankin ajoissa, ettei
Poika myöhästyisi töistä minun takia? Vai pitäisiköhän vain
ostaa parit uudet sukat, kön ne ovat kuulemma lopussa.
Vai mitenköhän tässä nyt olisi sitten. :pepsodent:

Että näin.

En osaa oikein neuvoa missään romanttisessa jutussa, kun mekin vietettiin hääpäivä Oulun Tietomaassa Eihän sen mitään suurta ilotulitusta tarvi ollakaan, miten olisi rauhallinen ilta töitten jälkeen vaikka elokuvan parissa?
Lahjasta tuli mieleen, että eka hääpäivä on paperihääpäivä, joten miten olisi joku kirja, mistä sinun mies vois tykätä? Miten olisi vaikka Tahdon!- Kirja vastanaineille, jota voisitte yhdessä täyttää?

Kaarina kirjoitti:Eihän sen mitään suurta ilotulitusta tarvi ollakaan, miten olisi rauhallinen ilta töitten jälkeen vaikka elokuvan parissa?Lahjasta tuli mieleen, että eka hääpäivä on paperihääpäivä, joten miten olisi joku kirja, mistä sinun mies vois tykätä?

Aivan loistavuutta! Tänksis peipe!
Laitan sihteerini kirjakauppaan huomena ostamaan kirjan.
Poika lukeekin jotain fantasiakirjoja ja aivan olen ohimennen
kysäissytkin, notta mitkä kirjat puuttuu sarjasta.
Hyvä hyvä hyvä hyvä! Päiväni on pelastettu!

Kaarina kirjoitti:Lahjasta tuli mieleen, että eka hääpäivä on paperihääpäivä, joten miten olisi joku kirja, mistä sinun mies vois tykätä?

Esim. Rakkaudella, Hynynen?
Siinä olis ainakin ukkomiehen näkökulmaa avioliittoon.
Ei mikään romanttisin kirjalahja, mutta kuitenkin

Nyt on nainen pulassa.
Tapasin eilen aivan mahtavan miehen. Uskomaton tyyppi, ei kukaan ole saanu tämmösiä vipoja hei. Onkelma - tää typy asuu etelässä ja ihalmien mies täällä pohjosessa. Tää on vaan niin mun tuuria. Multa jää palanen sytämmestä tänne kun joudun pois. Ja mikään noista tarjolla olevista hymiöistä ei käy tilanteeseen! :huoh:

Eiks tälle ilmiölle oo joku tautimäärekin?
Muistelisin joskus akkainlehdissä nähneeni artikkeleita pohjoiseen miehen perässä muuttaneista naisista...

Rullis
Tää on oikeesti ihan kauheeta. Apua. Soitin tossa työkaverille ja sekin sano etten oo ikinä kestään puhunu noin. En uskalla soittaa sille edes - oon ihan pihalla tästä! Meneekö ehkä ens viikko piloille tai haaveillen kun poromies häippää tonne Kilpisjärvelle HUOMENNA ! anteeksi kaikil, mut en voi tälle mitään, en oikein tiä kelle tästä avautuisin.. :huoh:
EHkä kokoan ihteni ja soitan sille. Ehkä.

Voi shaana. :virnu: Mikään ei oo niin hauskaa seurattavaa, kuin pihkaantunut
ihminen. :hymyhali: Josset soittaa uskalla, niin mikset laittais tekstiviestiä?

Mie soitin. Sen puhelin on rikki, tiän. Se ei kuullu mua mutta mä kuulin sen. Johtopäätös - laitoin viestin notta oisko kainalopaikka vapaana Pakko se oli kait sitten toimia vai ? Se soitti. Sanoi että " mulla on sun numero ja sulla on mun numero, soitellaan tuossa illalla" MITÄ ?! kyllä se mainitsi että on kainalopaikka vapaana jne, mutta mä oon erittäin skeptinen nyt. Pitääks mun lähteä kylille vaan odottaan että se soittas ? Ei tätä voi seurata kukaan ainakaan mielenkiinnolla

uuuu, mekin seurataan täällä mielenkiinnolla! lisää infoa vaaditaan!

---

saaksmie edelleen olla notta ihkua? mullon kiva olo! kavereidenkin kanssa pyyhkii hyvin, vaikka muutamaa kohtaan onkin muodostunut pienenmoinen ahdistuspahdistus, kun kaverit tuntuu niin muuttuneen. vaikka onhan sitä itse kukin muuttunut enempi tai vähempi, mutta jos ei yhteydessä oltais oltu, niin en varmaan ees tunnistaisi enää. tai ehkä huolisi kaveriksikaan. mitäs tässä voi tehdä.

:tähän kohtaan Forden popcornia mutusteleva hyniö:

Tälläkin suunnalla seurataan kuvioiden kehittymistä.

---

Pientä ahdistuksen tynkää mullakin eräistä kavereista. He ovat samanlaisia kuin ennenkin, enkä tiedä, olenko minäkään nyt mitenkään ihmeemmin muuttunut. Sen sijaan olenkin ehkä tajunnut, millainen tyyppi todellisuudessa olenkaan. Havaintojeni mukaan olen kovin erilainen ihminen kuin he. Meiltä ei enää oikein löydy samankaltaisia kiinnostuksen kohteita, eikä meillä ole sellaisia puheenaiheita, joissa molemmat osapuolet viihtyisivät. Tottumus kuitenkin pitää meitä yhteydessä, enkä oikein sitä halua. Tahtoisin kertoa heille, miltä musta tuntuu, mutta arkiseen keskusteluun on vain yllättävän vaikea upottaa luonnollisesti ajatus "hei, me ei oikein tunneta enää toisiamme, entä jos lopetettaisiin tämä vaivaantunut teeskentely".

Hankalaa.

Mie ajattelin olla kylmän viilee ja painella kylille nyt sitten illalla :friikki: en haluais, mielummin painelisin suoraan poromiehen kainaloon :hullu: mutta kun ei se näköjään käy niin helposti.. :virne: tää ei liity mihinkään mitenkään, mutta mie tarjouduin ruokkiin porot kun eilen ukkeli paarissa mietti kuka ne hoitaa tänään - siitä se sitten lähti.. Ja kyllä mie kävin niille sorkkasille jäkälät heittelemässä. Kait mie huomena tiän enempi kaikesta, ehkä. Että säästäkää popparit sitten sinne

Lähtee huomenna!!! Ja mää saavun vasta tiistaina paikalle

:virne:
Onkos Bunnilla vappuvermeet valmiina? Meillä on läjä vanhanajan aurinkolaseja, ja vappukulkueeseen mie laitan merirosvon vermeet, äiskä noidan ja iskä prostituoidun pukeet :virne:
Tahtosin niiiiin soittaa sille ukolle, mutten viiti - en mie halua sitä piinata ja karkottaa? Njäh nyt katotaan ja ilmotellaan sitten jos jotain tapahtuu / tilitetään jos ei tapahdu .. .

Ei mulla mitään erikoista, jää varmaan tuo viihdepuoli vähemmälle, ku kaverilla on 6 kk ikäinen poika. Eli meidän naamiaisasuina on lastenvaunut ja jumalattoman kokoinen bullmastiffi

Rulla kirjoitti:Eiks tälle ilmiölle oo joku tautimäärekin?
Muistelisin joskus akkainlehdissä nähneeni artikkeleita pohjoiseen miehen perässä muuttaneista naisista...

Ainakin näille naisille on olemassa hyvin mairitteleva nimitys: riuku
Mutta ei voi olla muuta kuin onnellinen shaanan puolesta ja toivoa, että huomenna asiat menee niin kuin toivot. Ja vaikka kiellettiinkin, niin tuon porukalle vähän tuliaisia.

Nyt saat kyllä selventää mistä toi Riuku tulee ?

No, jos ihan oikein olen ymmärtänyt, niin tuo riuku tulee saamenkielisestä termistä lannan riuku, jossa se tarkoitti ei saamelaista suomalaista naista. Tuo riuku on jäänyt siitä elämään ja sitä käytetäänkin juuri miehen perässä pohjoiseen tulleista naisista. Näin ainakin on anoppi minulle kertonut.

Nopea haku Googlella antoi tämä jutun, tuossa alussa on jotain taustaa nimestä.