Urakka.
Mummosi iässä on ihan normaalia, että lähimuisti alkaa pätkimään ja samoja juttuja tulee kerrottua moneen kertaan. Oma mummoni teki sitä jo kymmenisen vuotta ennen kuolemaansa (hän kuoli 92-vuotiaana). Tätini (74 v) on myös alkanut tekemään sitä nyt viimeisen vuoden sisällä. Ei sen silti pitäisi tarkoittaa, että mummosi persoonallisuuskin muuttuu. Jos näin on, kyse voi olla jostain hankalammasta muistihäiriöstä.
Jos kauppareissun reitti on muuttunut, niin eksymistä saattaa tulla, mutta pääsääntöisesti lähimuisti on se, joka pettää ensin. Vanhat asiat ja reitit kyllä muistetaan ja lempiruoat syntyvät käden käänteessä, vaikka ei välttämättä muistaisikaan, mitä juuri 10 minuuttia sitten tuli sanottua.
Ja voittehan te jutella niistä vanhoista ajoista, jotka mummusi varmasti muistaa vielä. Ne ovat varmasti sinullekin kiinnostavaa tietoa omasta taustastasi. Mulla ei koskaan niin läheistä suhdetta isovanhempiini ollut, että olisin voinut kysellä sellaisia asioita, ja nyt sitten harmittaa, kun en tiedä.
Kannattaahan sinun sanoa mummullesi, että muisti on alkanut vähän pettämään silloin tällöin ja ehdottaa, että kävisitte lääkärillä juttelemassa. Jospa siellä vaikka testattaisiin, onko kyse vain iän myötä tulevasta muistin heikkenemisestä vaiko jostain vakavammasta. Itse ainakin toivoisin, että mulle sanottaisiin heti, kun oireita alkaa näkyä, koska suvussani on Alzheimerin tautia.
Mun eräs entinen työkaverini kertoi, kun vanhempansa alkoivat olla jo melko pahasti dementoituneita, että siihenkin tottuu. Isänsä muistaakseni oli silloin jo siinä kunnossa, ettei edes lapsiaan tunnistanut. Mutta sekin oli vain sellainen asia, joka pitää jotenkin käsitellä ja hyväksyä. Vanhuus ei tule yksin, ja jossain vaiheessa roolit vaihtuvat ja jälkipolvet alkavat huolehtimaan vanhemmistaan ja isovanhemmistaan.
Kyllä se siitä.