Isovanhemmat

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja Lyyra » Ma 21 Heinä 2008 06:30

Mun kaikki isovanhemmat on jo kuolleet. Viimeinen, isänäiti, meni kaksi vuotta sitten 92-vuotiaana.

Kaikkiin isovanhempiin on aina ollut hyvin läheiset välit, paitsi isänisään, jota en muista nähneeni elossa kuin kerran. Hän kuoli, kun olin 5- tai 6-vuotias. Muistan sanoneeni tarhassa kaverille jotain tyyliin, "mun Pappa on varmasti vanhempi ku sun, kun se on jo kuollu!"

Äidin vanhempia tuli aikoinaan nähtyä enemmän ja useammin, koska asuivat lähempänä. Silti myös isänäiti oli aina läheinen. Papan (siis isänisän) muisti meni varsin aikaisin (jotain kuuskymppisenä), joten hän vietti aikansa vanhainkodissa, jossa muistan käyneeni häntä kerran katsomassa.

Lapsena ja teininä vietin ihan hulluna aikaa äidin puolen mummulassa. Siellä leikittiin navetassa tallia ja kirmattiin pelloilla ja syötiin mannapuuroa ja mummin taivaallista makkarakastiketta ja satumaisen pehmeää pullaa ja hapanleipää. Ja keittiön kaapissa oli aina karkkia. Joulun aikaan haettiin aina kuusi mummulasta, kun Ukki haki kipeän jalkansa kanssa niitä metsästä koko suvulle.

Äidin puolen mummi kuoli, kun olin yläasteella. Keuhkosyöpä vei. Mummi kuihtui silmissä. Se oli muutenkin hirveää aikaa. Äitini nuorin veli kuoli yllättäen sydänkohtaukseen muutama kuukausi ennen mummin kuolemaa. Mummi-raukka joutui hautaamaan poikansa, kirkossa oli happipullo matkassa. Mummin kuoleman jälkeen Ukki ei koskaan enää palannut entiselleen. Siitä meni sitten pari-kolme vuotta, niin Ukki seurasi perässä. Luulen että kaipuu oli suurin syy, miksi Ukkikin alkoi haipua. Muistan aamun, kun Ukki kuoli - mulla oli matematiikan ylioppilaskirjoitukset sinä päivänä. Äiti ei millään olisi halunnut kertoa uutisia ennen kuin lähdin kirjoittamaan, mutta puristin sen äidistä puoliväkisin ulos. Arvasin kyllä mitä oli tapahtunut, ja epätieto olisi haitannut keskittymistä enemmän.

Isän puolen mummi tosiaan oli viimeinen lähtijä, pari vuotta sitten. Hänkin kuoli syöpään, ja olihan sitä ikääkin jo karttunut melkoisesti. Pitkään hän silti jaksoi sitä syöpää vastaan tapella. Melkein vuoden verran - vaikka syövän löytyessä kasvain oli melkein tukkinut henkitorven kokonaan.

Onhan niitä kaikkia kovasti ikävä välillä. Pappaa en ehtinyt tuntemaan ollenkaan, ja kovasti olisin halunnut. Omat isovanhemmat ovat aina olleet hurjan läheisiä ja rakkaita. Niin rakkaita, että suhtauduin aiemmin heihin ja koko isovanhemmuuteen hurjan naiivisti. En oikeasti meinannut uskoa korviani kun entinen kämppikseni avautui omasta noita-akkamummostaan ja hänen tavastaan pistää lapset paremmuusjärjestykseen ja tulehduttaa kaikkien välit toisiinsa. Reaktioni oli luokkaa "eihän tuollaista voi olla olemassakaan!" Mutta joo, jos vanhemmat voivat kohdella lapsiaan huonosti, niin miksei sitten isovanhemmat lapsenlapsiaan.. Noita juttuja kuunneltuani tajusin, kuinka onnekas olenkaan ollut.

Isovanhemmat :sydän:
Voi kun niitä saisi jostain lisää. :hullu:
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja damn » To 26 Maalis 2009 14:19

Minulla on elossa vain molemmat mummot. Kummallakin ikää on jo vähän kahdeksankympin yli.

Isän vanhempiin minulla ei ole koskaan ollut kovinkaan läheiset välit. Lapsuudessakin mummi ja ukki tuntuivat aina niin kovin kaukaisilta, eikä me käyty niiden luona kylässä kuin ehkä pari kertaa vuodessa, tai sitten sukujuhlissa nähtiin. Ukki kuoli viime vuonna, mutta mummi on käsittääkseni ihan hyvässä kunnossa vielä.

Mutta äitin vanhemmat :hymyhali:. Niiden luona tuli vietettyä kamalasti aikaa. Meillä on mökki ihan mummolan lähellä, niin kesät oltiin aina siellä ja usein viikonloppuisin ja lomilla käytiin kylässä. Pappa oli minulle tosi läheinen, olen meidän perheen nuorin ja papan lemmikki. Pappaa muistellessa tulee aina hyvä ja turvallinen olo. Valitettavasti hän kuoli jo varmaan 12 vuotta sitten ja oli kyllä kova ikävä. Mummoa tuli kuitenkin nähtyä edelleen tosi usein.
Teini-ikäisenä mökillä käynti väheni kun kaupunki kutsui ja vietin paljon mieluummin aikaa kavereiden kanssa. Lomilla ja viikonloppuisin käytiin kuitenkin vanhempien kanssa siellä kylässä.
Pari vuotta sitten mummo meni sen verran huonoon kuntoon, että on nyt kylällä vanhainkodissa. Tulee huono omatunto kun miettii kuinka vähän siellä käyn. Kävisin useamminkin, mutta se on niin kaukana ja korvessa, ettei minulla ole mitään mahdollisuutta edes mennä sinne ilman, että menen vanhempieni kanssa yhtä matkaa. Viimeksi kävin jouluna ja nyt pääsiäisenä olisi mukava jos pääsisi käymään. Yritän toisinaan muistaa lähettää mummolle omatekemiä kortteja. Pelottaa ettei mummo enää elä kauhean kauan :( .
Fail, fail again, fail better.
Avatar
damn
 
Viestit: 1506
Liittynyt: Pe 08 Elo 2008 14:59

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja fläder » Ti 08 Joulu 2009 17:51

Shaana jo kertoikin meidän isovanhemmista mutta kerrotaan vielä tästä toisestakin näkökulmasta.

äidin vanhemmista ei sen enempää. en muista enkä tiedä. isän vanhemmat... isäni kuoli minun ollessa niin nuori ettei hänestä juuri jäänyt muistoja eikä hänestä kukaan pahemmin puhu. paitsi mummu, joskus...puhui. ja nyt on tuo ihminen, joka tuntui olevan ainoa isäni oikeasti tuntenut, joka halusi pitää hänen muistonsa hengissä poistunut keskuudestamme. haava on vieläkin niin tuore ja ajatukset tuskaisat että kirjoittaminen tämän kyynelvirran läpi haasteellista. lepää rauhassa mummi :sydän:

vanhempani olivat jo eronneet kun isäni kuoli ja hänen kuoltuaan äitini lähti enintään harvoin isäni vanhempia tapaamaan. siskoni ja minut lähetettiin sinne kahdestaan. tapaamiset tuntuivat velvollisuudelta ja niistä koitettiin luistaa sen mukaan. kaikkeen tähän vaikutti ukkini suorasanaisuus, joka on etenkin siskoani loukannut aivan liian monesti.

mummiltani tosiaan rupesi muisti pettämään, mutta onneksi hän ei ehtinyt täysin avuttomaksi taantua. eräänä päivänä töissä ollessani ukkini soitti ja ilmoitti että mummini on saanut aivohalvauksen. mummi oli sairaalassa muttei reagoinut mihinkään. mummi makasi sairaalassa ehkä muutamankin kuukauden, mutta koko sinä aikana emme saaneet aikaiseksi käydä katsomassa häntä.

ukkini on nyt yksin. juoksee kyllä sen verran ympäri maita ja mantuja ettei kukaan varmaan enää oikein tiedä missä hän milloinkin on. uskon kuitenkin että hän kaipaa myös lastenlastensa seuraa, muttei kuitenkaan ole helppoa lähteä vierailemaan. saa nähdä. jouluna olisi tarkoitus käväistä. äiti tuskin on innostunut lähtemään ja siskonikin varmaan välttelee tapaamisia. toisaalta jostain käsittämättömästä syystä ukkini on pitää minusta eikä minullakaan ole häntä mitään pahasti vastaan.

tämä purkaus teki kyllä hyvää. nyt koira haluaa ulos ja telkasta tulee jotain lähes jännää joten tämä riittäköön
Avatar
fläder
 
Viestit: 3
Liittynyt: Ke 22 Loka 2008 18:15

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja päivänpolttaja » La 12 Joulu 2009 04:46

Äidinpuoleinen vaari kuoli ennen syntymääni. Äidinäidin ehdin kyllä tapaamaan ja muistot ovat positiivisia, oikein lämmin ihminen oli kyseessä. Hänen kuolemastaan en vain kuitenkaan muista kovin paljoa, olin liian pieni tajuamaan koko asiaa. Myös äidinäidin äidin muistan, hän kuoli vähän ennen kuin mummo, enkä hänenkään poismenostaan ole juuri selkeitä muistikuvia.

Isänpuoleiset isovanhemmat elävät yhä ja välit lastenlapsiin ovat oikein hyvät, omiin lapsiin eivät valitettavasti ihan niin hyvät - asia, joka hiertää välillä omaakin suhdettani isovanhempiin, jotka ovat reilusti yli kahdeksankymppisiä ja teräviä kuin kepit. Menneellä viikolla tosin pelättiin vähän aikaa, että isoisä on kadonnut, kunnes selvisi, että oli mennyt vaan naapurin isännän luo ryypylle. :virne:
Meillä on kuule kaikilla rajoitteemme. :keijo:
päivänpolttaja
 
Viestit: 1033
Liittynyt: Su 26 Huhti 2009 22:58

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja damn » Su 13 Joulu 2009 13:17

Niin kuin tuossa jo aikaisemmin kerroin, äidin äiti on ollut minulle tärkeä ihminen ja nykyään asuu vanhainkodissa. Näin äitini pari päivää sitten ja se kertoi, että mummolta on mennyt näkö ihan kokonaan tällä viikolla, yksi päivä se ei vaan enää nähnyt mitään. Varmaan ihan kamalaa huomata yhtäkkiä olevansa sokea. Muutenkin se on huonossa kunnossa ja ihan muiden armoilla, niin nyt vielä tämä :( . Olen käynyt aika harvoin katsomassa mummoa, edellisen kerran taisi olla kesällä. En osaa edes sanoin kuvailla kuinka huono omatunto minulla on, etten pääse katsomaan. Mummo on aina ilahtanut kamalasti kun ollaan käyty, näkee kuinka se saa siitä voimia ja piristyy. En osaa sen kanssa kovin paljon jutella, kun en ihan tarkkaan tiedä missä kunnossa se on ja mitä asioita muistaa yms. Mummolle on ollut kuitenkin tärkeää edes nähdä meidät siellä, se puhuu meistä lapsenlapsista niin paljon aina kun ollaan siellä käyty katsomassa. Pelottaa, että saako se nyt niistä meidät käymisistä enää mitään irti ja tunnistaako se meitä. Jouluna varmaan pitäisi siellä käydä tavan mukaan, mutta minä alan varmaan itkeä kun nään missä kunnossa mummo on. :(
Fail, fail again, fail better.
Avatar
damn
 
Viestit: 1506
Liittynyt: Pe 08 Elo 2008 14:59

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja Yeanna » Ti 02 Helmi 2010 15:18

Tällähetkellä elossa on isän äiti (<80v), äidin vanhemmat(<70v). Isän äitiin on paljon lähemmät välit ollut aina ja varmasti tulee olemaankin niin kauan kuin Mummi elää. Äidin vanhemmat ovat yhden kerran vuodessa vierailun kohteena nykyisin. En pidä juuri yhteyttä heihin, eikä he minuun. Kuulemma pitäisi, mutta kuitenkaan ei saa aikaiseksi. :jaaha:

Oon siitä onnellinen ollut, että lapsena minulla oli paljon isovanhempia. Löytyi isän äiti ja isä, äidin äiti ja isä, sekä äidin äidin äiti ja isä, että äidin isän äiti. :) Joten paljon oli mummuloita joihin mennä kyläilemään. Äidin isän äitiä eli isomummua olen hoitanut hänen loppuvaiheessa. Varsin raskasta oli huomata, kuinka niin rakas ihminen kuihtui ja muuttui eri persoonaksi. Häneltä opein riisipuuron teon ja kuinka pelataan eri korttipelejä. :) Hyviä muistoja hänestä.
Isovanhemmiltani olen oppinut paljon ja saanut ohjeita elämänvarrrelleni, joita yritän pitää mielessäni.

Rakkaita ovat kaikki :sydän:
Avatar
Yeanna
 
Viestit: 13
Liittynyt: Su 20 Joulu 2009 19:26

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja Nugat » Ti 07 Syys 2010 19:33

Mummo kuoli aamulla. :huoh: Sekava olo, mutta nyt rauhallinen. Itku ja suru on pätkivää ja purskahtelevaa lajia. Ei tätä ole vielä oikein sisäistänyt ja tätä tilaa käytettiinkin hyväksi ja saimme hoidettua hautajaisiin liittyviä asioita.

Harmittaa mummon elämä, se kun ei kovin helppoa ollut. Eniten surettaa mummon ja tädin riitaisat välit. Tai pikemminkin väärinkäsitykset. Molemmat toisistaan huolehtivat ja välittivät, mutta ilmeisesti kommunikaatio ongelmat olivat niin vaikeita, ettei kumpikaan saanut sopua aikaiseksi. Emmekä me muut osanneet auttaa. :( Toivottavasti edes mummo on saanut rauhan.

Surettaa, että jäi niin paljon kysymättä ja puhumatta. Enkä ikinä osannut ottaa mummon hellyydenosoituksia kunnolla vastaan ja itse antanut niitä. Tuntuu niin kurjalta.
OwthebluddyellshudIknow?
Avatar
Nugat
Liisa ihmemaassa
 
Viestit: 1712
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 16:32

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja Dnd » Ti 07 Syys 2010 20:20

:paijaus:
Onko olemassakaan kokonaista totuutta?
Avatar
Dnd
Outo marsilainen kivi
 
Viestit: 1733
Liittynyt: To 01 Touko 2008 04:37
Paikkakunta: Kaukana poissa

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja Suvi » Ke 08 Syys 2010 08:34

Voi Nugat. :( Osanottoni. :paijaus:
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6539
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja marenkienkeli » Ke 08 Syys 2010 12:24

Nugat, osanottoni!
Life is short until it's not
Honestly it's kinda long


Orla Gartland - You aren't special, babe
Avatar
marenkienkeli
labrakärpänen
 
Viestit: 5251
Liittynyt: Pe 02 Touko 2008 20:36

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja heartless » Ke 08 Syys 2010 12:43

Nugat :paijaus:
Doors are for people with no imagination.
(Skulduggery Pleasant)
heartless
 
Viestit: 490
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 15:59

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja puolikarkea » Ke 08 Syys 2010 14:30

Nugat surunvalitteluni.
minulle jää kertomus
joka muistuttaa elämääni
Avatar
puolikarkea
 
Viestit: 1216
Liittynyt: Ti 29 Huhti 2008 16:56

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja Nugat » Ke 08 Syys 2010 14:51

Kiitos kaikille. :hymyhali:

Tänään on jo parempi päivä. Vaikka vähän sumussa sitä varmaan elää ainakin hautajaisiin asti.

Otin jo eilen mummun kotoolta laatikollisen vanhoja valokuvia. Olen jo pitkään haaveillut laittavani ne kansioon ja kuulustella mummolta niihin liittyviä asioita. Mutta tämäkin asia on jäänyt tekemättä. :( Että ehtiihän sitä sitten myöhemmin... Nyt kuitenkin järjestän kuvat ja tämän kansion otan mukaan hautajaisiin muistopöydälle. Jos tunnelma suo niin pyydän mummon elossa olevat sisaret kirjoittamaan kuvissa olevien tuntemattomien nimet, jos muistavat/tuntevat. Mä en oikein kestä, jos on kuvissa on henkilöitä, joita kukaan ei muista. Sittenhän ei kyseistä henkilöä ole periaattessa ollutkaan! Vaikka oman tarinansa onkin elännyt. Surullista. Pitkästä aikaa näitä sisaruksiakin näkee, jos ovat vain kunnossa päästäkseen paikalle.

Tänään äiti kysyi, että pidetäänkö arkun kansi auki tilaisuudessa. Sanoin heti ei, mutta... en mä nyt tiedäkkään. :O:
OwthebluddyellshudIknow?
Avatar
Nugat
Liisa ihmemaassa
 
Viestit: 1712
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 16:32

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja L-S » To 09 Syys 2010 15:53

Nugaa :( :paijaus:
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3965
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja Aurora B. » Pe 10 Syys 2010 14:41

Nugs, otan osaa :( :paijaus:
Kolo-golo-nay
Avatar
Aurora B.
 
Viestit: 1099
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:16

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja Maija » Ti 14 Syys 2010 10:38

Voi Nugat. :paijaus:
Avatar
Maija
 
Viestit: 1393
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 23:29

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja päivänpolttaja » To 16 Syys 2010 18:05

Hieman myöhäiset osanotot ja voimantoivotukset Nugatille. :paijaus:
Meillä on kuule kaikilla rajoitteemme. :keijo:
päivänpolttaja
 
Viestit: 1033
Liittynyt: Su 26 Huhti 2009 22:58

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja marenkienkeli » To 04 Marras 2010 11:35

Tänään tuli 5 vuotta täyteen siitä, kun mumma kuoli. Olen muistellut mummaa valokuvia katsellen ja lempivirttämme kuunnellen. Huomenna aion käydä mumman haudalla.

Mumma oli ehkä valoisin ja sydämellisin ihminen, jonka olen tuntenut. Kyllä ikävä on edelleen, mutta muistelun lomassa tulleiden kyynelten keskelläkin on hymy. Mummasta kun on paljon hyviä muistoja. :sydän:
Life is short until it's not
Honestly it's kinda long


Orla Gartland - You aren't special, babe
Avatar
marenkienkeli
labrakärpänen
 
Viestit: 5251
Liittynyt: Pe 02 Touko 2008 20:36

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja diia » Ti 30 Marras 2010 19:30

Lyyra kirjoitti:Isovanhemmat :sydän:
Voi kun niitä saisi jostain lisää. :hullu:
Meikä lukkeutuu kanski siihen porukkaan, keillon isovanahemmat siirtyny
jo ajasta ikusuuteen. Minoonki ratkassu 'mummupuutteen' epävirallisella
adoptiolla, nimittäin serkkulikan mummu on vähän niinkö meikänki muori.
Ja viime talaven Aussi-reissulla tuli serkun likkakaverin tätistä mun 'etä-
mummo'. Käy se näinki. :tilt:
Avatar
diia
 
Viestit: 13
Liittynyt: Ke 07 Touko 2008 19:51

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja Lyyra » Ke 22 Joulu 2010 11:40

Mun Ukki täyttäis tänään 88 vuotta. Ukki. :sydän: :hullu: :hymyhali:
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja päivänpolttaja » Ma 27 Joulu 2010 18:12

Isoisä haluaisi ja pääsisi kuntoutukseen, mutta isoäiti ei päästä häntä, koska isoäidin mielestä isoisä jotenkin "likaantuu" ja "saastuu" kuntoutuksessa. Luultavasti kyse on ainakin osittain siitä, että naispuoliset hoitajat koskisivat isoisään. Lisäksi isoäidin mielestä on olemassa riski, että isoisä törmää kuntoutuksessa "vanhoihin morsiamiinsa", vaikka isoäiti toisaalta sanoo tyytyväiseen sävyyn, että suurin osa isoisän vanhoista morsiamista on haudassa. Isoäiti itse mahtailee sillä, miten paljon hänellä aikanaan on ollut sulhasia ja miten tämä, joka valittiin, on nyt tullut vanhaksi ja menettänyt hohtonsa ja miten joukko vanhoja puliukkoja huomaa hänet nytkin aina hänen käydessään rollaattorilla kaupassa.
Meillä on kuule kaikilla rajoitteemme. :keijo:
päivänpolttaja
 
Viestit: 1033
Liittynyt: Su 26 Huhti 2009 22:58

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja Aranwe » Ti 28 Joulu 2010 00:58

Isovanhemmista isänisä kuoli jo yli 20 vuotta sitten jääden täysin vieraaksi. Ne kaikkein läheisimmät ja rakkaimmat eli äidin vanhemmat menetin viime keväänä lähes samanaikaisesti, enkä ole oikein osannut edes surra heidän poismenoaan kunnolla, sillä siihen aikaan oli muita painavampia murheita kärsittävänä. Vasta nyt viime aikoina olen alkanut ymmärtää menetyksen arvon ja usein ajatellut heidän kanssaan kokemiani hyviä hetkiä. Äidin isä porskuttaa vielä ja on hyvin pirteä päälle kasikymppinen, mutta en ole kamalan läheinen hänen kanssaan koskaan ollut.
Avatar
Aranwe
 
Viestit: 1257
Liittynyt: Ti 28 Joulu 2010 00:37
Paikkakunta: Brexit Wasteland

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja Nugat » To 20 Loka 2011 10:23

Nyt on viimeinen mummo poistunut keskuudestamme. :( Eilen illalla tuli sairaalasta puhelu. Tunnelmasta teki kuitenkin jotenkin juhlallisen rankkasade ja välkkyvät salamat. Ukkonen kestikin sitten monta tuntia.

En mennyt töihinkään, varmuuden vuoksi. Ehkä olisin pystynyt, nyt olo on suht ok kun itsekseni ihmettelen muuta, mutta katsellaan nyt kun noita sukulaisia alkaa illalla virtaamaan tänne.
OwthebluddyellshudIknow?
Avatar
Nugat
Liisa ihmemaassa
 
Viestit: 1712
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 16:32

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja Lyyra » To 20 Loka 2011 10:30

Voi Nugaa. :paijaus:
Viimeisen mummon (ja sen ensimmäisenkin) lähtö on kyllä kova paikka. :(
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Isovanhemmat

ViestiKirjoittaja Emilia » To 20 Loka 2011 10:42

:( Otan osaa.
Elämän pienistä asioista kaikkein suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa elämämme loppuiäksi.
Avatar
Emilia
 
Viestit: 2931
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 15:14
Paikkakunta: Helsinki

EdellinenSeuraava

Paluu Suhdesäätämö



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron