forde.munfoorumi.com

Okei, tälläsen sain tossa männä viikolla.

Toihan on loistava.

Tämäpäs nyt ei mikään erikoinen juttu ole, mutta ihmetytti.

Toissapäivänä kanssaeläjäni istuskeli nojatuolissa. Ilmeisesti hänellä oli kovin kuuma, koska hän veti jalassaan olleet pitkät kalsarit pois, sitoi ne jalkojensa ympäri ja vielä niskan takaa niin, että oli lopulta itsekin ihan solmussa. Kun kysyin syytä tähän eriskummalliseen käytökseen, vastaus kuului: "Jalkavankila."

Tiedä nyt kuuluuko tänne, mutta en omaa ketjua viitsi ex-kumppaneille perustaa.

Tosiaan, erosta on jo aikaa vaikka kuinka, mutta silti ex jaksaa olla typerä. Hänellä oli synttärit edellisessä kuussa, ja vaikka muistin päivän ilman mitään muistutuksia, päätin olla onnittelmatta, olenhan tehnyt selväksi hänelle etten halua olla edes ystävä tahi kaveri hänen kanssaan. Yön tunteina tuona päivänä hän oli sitten muistanut minua tekstiviestillä:

Kiitos.. ei olisi tarvinnut vaivautua onnittelemaan.. mä SENTÄÄN muistin!

Äly hoi, ehkä jätin tarkoituksella onnittelematta. En vaivautunut vastaamaan.

Minäkään en tiiä kuuluuko tämä ihan tänne, mutta tropiikissa kasvanut toverini kertoi eilen lapsuusmuistoja. Oli kuulemma joskus 8-vuotiaana juossut pihalle lämpömittarin kanssa ja päivitellyt ihmeissään:
"+16 astetta! Miten kukaan voi asua missään missä on lunta?!! "

Repeilin aika lahjakkaasti

Repesin aivan täysin yksi päivä, kun siippa kertoi joskus männävuosina väittäneensä kiven kovaan kaverilleen, että kanat eivät muni ollenkaan, jos lähistöllä ei ole kukkoa.
Siippa oli asiastaan jopa niin varma, että löi siitä vetoakin. Tutulle kanalanpitäjälle suoritetun soiton jälkeen siippa oli hieman köyhempi ja aika paljon nolompi.

Crux: "Ethän jätä mua neljän ja puolen vuoden jälkeen?"
Miehe: "En "
Crux: "Ai ethän vaiks oisin megalihava?? "
Miehe: "E... En... "
Crux: "mitä epäröit? "
Miehe: " Ei ku mietin vaan, että en mä jätä sua mut sä saatat jäädä jälkeen jos kävellään kadulla ja jos oot megalihava "

Mies ompeli tuossa aikaisemmin merkkejä haalareihinsa ja kysyin sitten, että haluaako hän minun tekevän sen. Mies puisti päätä ja sanoi "Ei tarvi, olen itsenäinen mies".

Tästä on tullut jo ihan "meidän juttu".

Avo: Voisin hakee lisää pirtelöä. (puoli litraa jo mennyt)
Minä: Sä oot kyllä sellanen porsas.
Avo: Sä oot oranssi.
Minä:

Aamupalapöydässä klo 5.50:

Minä: Jompikumpi kissoista nuoli mun kainaloa aamuyöstä, aika ällön tuntuista
Mies: Se olin minä
Minä: Et ollut, kieli oli pieni ja karhea
Mies: Ei se ollut kieli
Minä: Mutta ei se oo pieni ja karhea
Mies: Ei niin, se on iso ja sileä
Minä: *sanaton*

Vähän jännittää mennä illemmalla kotiin jos jutut on jo aamusta tuollaisia

Sippura kirjoitti:Aamupalapöydässä klo 5.50:

Toi on kyllä jo teidän molempien kuolematonta hulluutta.

Viime viikonloppuna opiskelujutut eivät meinanneet oikein sujua ja sunnuntai kuluikin lähinnä Pojan kainalossa kyhnätessä.

Kun opiskelut taas kerran keskeytyivät, Poika totesi:
"Tässä on nyt kyllä yksi suuri ongelma."
"No, mikä?"
"No kun sä oot niin ihana...Tai ehkä se ei oo suurin ongelma...vaan se, että mä tykkään susta niin paljon."

Kerran aamulla heräillessäni pikkuhiljaa silmät kippurassa ja kulmat kurtussa, mies tokaisi:
'Kyllä määki olisin ton näkönen, jos heräisin mun vierestä.'

Hienoa tämä opettelu seurustelun saloihin

Kumppani saattaa suuttua verisesti jostain minkä sanoin hänestä kuulostaen siten että en oikeasti haluakaan olla hänen kanssaan, vaikka itse en muistakaan sanoneeni tuollaista ja vaikka olisinkin sanonut, en todellakaan tarkoittanut sitä

Mutta sitten tunnustan kuivanneeni pesuhuoneen lattian samalla pyyhkeellä (kolme päivää jo) jolla hän pyyhki kasvonsa pesun jälkeen (muistin vain että "pyyhe jolla pyyhitään lattia", mutta kun piti valita kahdesta...) ja hän suunnilleen nauraa kippurassa

Jep, hienoa tämä opettelu, mutta on tämä myös aikasta jännää

Hiustenajeluoperaation jälkeisenä aamuna Mieheke oli huolissaan:

"Muista sitten ottaa mukaan pipo, ettei pää palellu."
"Oonhan mä jo varmaan viikon käyttänyt pipo. Miks mä sen nyt yhtäkkiä jättäisin pois?"
"En mä tiedä, mutta muista silti."
"Joo, joo, äiti."
"No, minkä mä sille voin, että oon tällainen kanaemo?!"



(Melkoisia kanaemoja molemmat. Minä huolehdin, että tarvittavat ruoat tulee ostettua ja Mieheke siitä, ettei pikku-marengille vaan tuu kylmä. )