Meillä oli viime viikolla seurustelun kaksivuotispäivä ja huomasin taas
että miulla on ehkä maailman paras poikaystävä. Poika oli ollu töissä koko
päivän, ja miä olin ollu iskän apuna siellä veneellä. Kuitenkin kun miä tulin
viiden jälkeen takasin mökille, niin se oli siellä laittanu ruokaa, oli graavilohta,
uusia perunoita,kanafileitä ja kastiketta. Puuhellalla kokkaillut kaiken.
Ja sitten oli hyvää valkoviiniä ja jälkiruoaksi puolikas mansikkatorttu ja pieni
pullo oikeaa shamppanjaa. Ja oli ostanut miulle vielä sievän rannekellon lahjaksi.
Eihän se kallis sentään ollut, olis ehkä muuten harmittanut kovasti enemmän että
miulla ei ollu mitään annettavaa, muuta kun pusuja.