forde.munfoorumi.com

Vanhan Forden puolella esitettiin toivetta, että raportoisin
häätouhujen edistymistä joten tästä lähtee uusi ketju uu-
della Fordella

Suureen päivään on nyt aikaa reilu 3 kuukautta ja eilen
kävimme Avokin kanssa kotikaupungin seurakuntatoimis-
tossa. Laitoimme aluille avioliiton esteiden tutkinnan, eli
viikon päästä kuullaan kannattaako kutsuja edes lähettää
Esteiden tutkinnassa selvitetään, olemmeko läheistä sukua,
avioliitossa ja olemmeko käyneet rippikoulun eli onko nai-
maluvat hankittu.

Tuloksissa ei pitäisi olla mitään häiden järjestämistä estä-
vää, joten reilun viikon päästä sunnuntaina mennään kirkkoon
kuuntelemaan kuulutuksia. Jännää!

Elokuu muuten tuntuu olevan melkoisen suosittu avioitumis-
kuukausi tänä(kin) vuonna. Kaksi ystäväpariskuntaamme vi-
hitään elokuun aikana, onneksi molempien juhlapäivät osu-
vat eri viikonlopuille niin pääsemme juhlimaan tänä kesänä
muitakin häitä kuin omiamme

Nyt on avioliiton esteet tutkittu, ja kotikaupungin kirkkoherran
mukaan "avioliitolle ei ole laissa säädettyä estettä". Näin seisoo
vihkimisilmoituksessa joten kutsuja voi ryhtyä viimeistelemään
ja muutenkin järjestelyjä voi jatkaa siltä osin levollisin mielin

Päätettiin (tai no, ehkä se oli ennemmin allekirjoittaneen pää-
tös...) myös askarrella vielä kirkko-ohjelmat jaettavaksi vie-
raille kirkon ovella, niistä tuli tällaiset. Mitenkään välttämät-
tömät kirkko-ohjelmat ei ole, mutta koska kaasot ja bestmanit
ovat suurimmalle osalle vieraista ennestään vieraita eikä viulis-
tiakaan tulisi muuten välttämättä luontevasti esiteltyä, niin tuo
infoaminen käy siinä sitten kätevästi. Esittelyjen lisäksi ohjel-
missa selostetaan vihkimisen kulku sekä ajo-ohjeet juhlapaikalle.

Tällä viikolla on edessä vielä kultasepän treffaaminen sormusten
merkeissä, pitopalvelun kanssa ruokalistan sopimista ja kukka-
kaupan kanssa hääkimpun ja vieheiden suunnittelua. Hommaa
riittää mutta se on mieluista

Sippura kirjoitti:kukkakaupan kanssa hääkimpun ja vieheiden suunnittelua.

Mitäs vieheet tässä yhteydessä tarkoittaa?
Vai tuleeko kalastusteemaiset häät?

Tosi upeen näköset noi ohjelmat! Muutenkin kuulostaa ihanalta toi järjestely, vaikka onkin paljon tekemistä. Kukkien valinta ja sormuksen sovittelu kuulostaa just mun puuhalta

Määkin tahdon häät!! *katsoo merkitsevästi vieressä istuvaa miehekettään*

En halua tyrmätä valmiita suunnitelmia, mutta tuli noista kirkko-ohjelmista mieleen, että onko se kovin käytännöllistä jakaa niitä ovella? Jos on mukana vain pikkulaukku, tai ei laukkua ollenkaan, mihin sen laittaa? Jos sattuu olemaan oikein kova hellepäivä, sitä on ikävä kuljettaa kädessään, hiki ja kuuma ja röpöinen paperi suttaantuu.

Ajo-ohjeetkin saattaisi joku ei-paikkakuntalainen autoilija haluta jo etukäteen, varsinkin jos sattuu olemaan hermoilevaa sorttia. Ei tarvisi etukäteen miettiä että osaankohan mä nyt sit ajaa jatkopaikkaan ja onkohan sinne pitkä ja mitenköhän se on järjestetty ja pitäiskö soittaa ja kysyä.

Voisiko ohjelman ja ajo-ohjeet laittaa jo kutsun mukana? Vai sopiiko ohjelmaa paljastaa vielä siinä vaiheessa, ajo-ohjeet usein kai on jo kutsun yhteydessä.

Viehe taitaa tässä yhteydessä olla se sulhasen/vanhempien rintapielikoriste?

Kyllä me ainakin viime kesänä jaettiin ne kirkko-ohjelmat ihan vaan siinä ovella.
(niin siis kaverin häissä..)
Ei kuulunut valituksia, aika vähän myöskin jäi sinne kirkon penkkien alle..
Kannattaa pitää pienikokoisena, niin voi laittaa vaikka povitaskuun (miehet).
Ei se nyt mahdoton ole pitää kädessäkään, kun jossain vaiheessa sen voi
laskea kuitenkin vaikka pöydälle.

Ajo-ohjeet tietenkin kutsun mukana.

irvikissa kirjoitti:Mitäs vieheet tässä yhteydessä tarkoittaa?
Vai tuleeko kalastusteemaiset häät?

Kalastusteemaa ei ole tulossa, vieheet tarkoittavat (kuten Purple
jo mainitsikin) sulhasen, bestmanien ja isien rintapieliin tulevia
kukkakoristeita. Hääkimpun kanssa mätsääviä, tietty

Purple kirjoitti:En halua tyrmätä valmiita suunnitelmia, mutta tuli noista kirkko-ohjelmista mieleen, että onko se kovin käytännöllistä jakaa niitä ovella?

Mä olen ollut muutamissa häissä joissa kirkko-ohjelma on jaettu
ovella, eikä se mun mielestä ole ollut erityisen hankalaa. Ja ne, jotka
ei ohjelmasta vällää, voivat jättää sen vaikka kirkon penkille, mis-
tä ne sitten kaason toimesta siivotaan pois ennen juhlapaikalle siir-
tymistä. Jos taas ohjelman haluaa säilyttää esim. muistona, niin
kai sen sitten voi roudata vaikka autoon vihkimisen jälkeen ja jem-
mata sinne. Tai sitten voi jättää kokonaan ottamatta sen kun oh-
jelmaa tarjotaan.

Purple kirjoitti:Voisiko ohjelman ja ajo-ohjeet laittaa jo kutsun mukana?

Vähän huonosti selostin aikaisemmassa, ajo-ohje kirkkoon on siis
tulossa luonnollisesti jo kutsuihin liitteeksi. Juhlapaikka sijaitsee
niin lähellä kirkkoa, että varsinaista ajo-ohjetta ei suoranaisesti
tarvita, joten asia muotoillaan ohjelmaan tyyliin "mennään peräk-
käin mestoille, älkää eksykö". Samassa kerrotaan myös, että me
hilpaistaan kuvaukseen melko pian juhlapaikalle saapumisen jäl-
keen, eli vieraiden ei pidä olettaa että teimme samantien oharit
ja jätimme vieraat oman onnensa nojaan. Vähän ystävällisemmin
muotoiltuna, mutta kuitenkin

En ole kuullutkaan ennen, että niitä rintapieluskukkia sanotaan vieheiksi. Aika hauskaa. Sukuun kalastettuja miehiä.

Hääkuulumisia &

Kutsut on lähetetty ja ensimmäiset päänsäryt niiden myötä saatu.
Mikäköhän siinä on, että juhliin halutaan änkeä vaikka kutsua ei ole itselle kohdistettu?
Avokin n. 40-vuotias, omillaan asuva serkku oli äkännyt vanhempiensa kutsun, ja ruven-
nut pohtimaan Avokin äidille, että voisikohan hänkin tulla paikalle.

Ei voi.

Ihme pokeri, tää oli eka kerta kun mun meinas palaa hihat häihin liittyen. Eikö nyt sen
verran etikettiä tunneta, ettei tarvitse perusasioita rautalangasta vääntää?

Huh, piti päästä avautumaan. Kiitos.

Mutta on niitä hyviäkin juttuja, itseasiassa paljon enemmän kuin huonoja. Asiat etenee,
hommia tulee tehtyä ja hääpäivä lähestyy huimaa vauhtia. Enää pari kuukautta aikaa,
jännää

Ja parin viikon päästä on polttarit, ellen ole ihan väärin rivien välejä lukenut

Niinpä. Serkkuni on menossa naimisiin heinäkuussa ja kutsujen tullessa erään tuttavaperheen tyttö (jonka itsekin tunnen) huomasi tyrmistyksekseen jääneensä ilman kutsua. (huom. kyseinen tyttö on huomattavasti enemmän tekemisisissä sulhasen sisaren kuin itse sulhasen kanssa). Koska hääparilla on kummalakin laaja lähisuku ja ystäväpiiri, häät ovat jo valmiiksi suuret ja ymmärrään hyvin miksi he ovat päättäneet jättää etäisemmät tutut kutsumatta.

Mutta mitä tekee kutsumaton tyttö? Valittaa asiasta äidilleen ja vaatii tätä soittamaan sulhasen äidille ja pyytämään kutsumaan myös tytön. Ja äiti tämän myös tekee ja lopulta tyttö kutsun saa.

Mutta jestas mikä pokka! Itsestäni olisi kiusallista änkeä jonnekin, mihin minua ei kaivata. Se on jotenkin itsekästä. Laski jotenkin arvostus myös tätä tyttöä kohtaan.

Kavereiden hääkutsutouhuja ja niihin liittyviä ongelmia seuraillessa olen tullut siihen tulokseen, että jos ikinä menen naimisiin pidän joko sellaiset mahtisuuret häät, jonne kutsutaan ihan kaikki, ketkä vaan vähänkin tunnetaan ja laitetaan vaikka vielä ilmoitus lehteen, niin ei varmasti kukaan jää kutsumatta tai sitten sellaiset häät, jonne tulee vain perhe tai jopa vain ja ainoastaan minä ja miekkonen.

Koska musta ei varmaan ole koskaan tulossa mitään ökyrikasta, niin uskon, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää nuo pikkuruiset häät.

Tai sitten vaan tappelen kutsujen kanssa, kuten muutkin hääparit tekevät.

Tästä hää/syntymäpäiväkutsujen etiketistä olen tapellut useamman kerran ihan kotikotonakin.
Pienessä kyläyhteisössähän on itsestään selvää, että kaikki menevät kaikkien juhliin ja
kaikki juhlat onkin sitten suunnilleen samanlaisia. Samat tyypit tappelee, sammuu, varastaa
huomiota jnejnejne. Kukaan ei koskaan kyseisessä yhteisössä kunnioita juhlakutsuja, vaan joka
paikkaan raahataan koko perhe/suku/laajennettu suku. Kukaan ei koskaan edes kysy, että sopisko
tuon meidän pikku-Matin uuden tyttöystävänkin tulla, vaan sehän tuodaan ja vaikka siskokin vielä
kaupanpäälle. Nyt kun oma sukupolveni on aloittanut sen ensimmäisen kierroksensa, niin isän kanssa
on tapeltu mm. naapurinpojan hääkutsun tullessa siitä, ketä se koskeekaan meidän (luojan kiitos
pienessä) perheessä. Isän päähän ei mahdu, että se EI koske poikaystäviä,naisystäviä tai mitään
muutakaan eri sukunimellä kulkevaa tai kuoressa mainitsematonta tapausta. Hänen mielestään on
ihan selvää, että perheeksi lasketaan kaikki mahdolliset ja tottakai kaikki lähtee juhliin. Olenkin
sitten usein päättänyt itse jättäytyä kissanristiäisistä pois, sillä ensinnäkään en kehtaa mennä
kenenkään juhliin ylimääräisenä tai ylimääräisten kanssa enkä mistään hinnasta halua koskaan
omiin juhliini (jos moisia järjestän) koko halavatun kylää ja vähän seuraavaakin! Onneksi tosin
asun kohtuullisen kaukana kotikotoa, jotta eivät nuo jälkeenjääneet (sic) juurikaan mitään
tekemisistäni tiedä, mutta kaiken varuiksi... Agraariyhteiskunta on pahuudesta, sanon minä.
Vanhat tavat ei vaan kuole niin millään.

Rulla kirjoitti:Isän päähän ei mahdu, että se EI koske poikaystäviä,naisystäviä tai mitään
muutakaan eri sukunimellä kulkevaa tai kuoressa mainitsematonta tapausta.

Mie taas oletan, että hää- yms. kutsut on aina avec. Tai no, ei ehkä millekään viikko sitten tavatuille ja kahdesti deitatuille, mutta vakiintuneille partnereille vaikka ei naimisissa oltaiskaan. Minusta olis erittäin outoa, jos esim. häihin kutsuttaisiin minut mutta ei Miestä. Toisaalta en ole täysi-ikäistyttyäni olettanut, että vanhemmille osoitettu kutsu koskisi myön minua, jos sitä ei erikseen mainita. Olenko ihan hakoteillä?

Kutsu tarkoittaa aina sitä, jolle se on osoitettu. Jos kuoressa ei mainita seuralaista nimeltä tai kutsussa ei lue "avec" tms. niin kumppania ei ole kutsuttu. Hääparilla on täysi oikeus päättää olla kutsumatta henkilöitä, joita he eivät mielestään tunne tarpeeksi hyvin. Syitä on miljoonia muitakin, kuten kustannussyyt. Tällaiset tapaukset taitavat olla kuitenkin aika harvinaisia - kokemukseni mukaan ns. vakavasti seurustelevat kutsutaan yleensä nimeltä ja pareina. Jos seurustelu on vielä hyvin epävirallista, hääpari kutsuu vain jos haluaa. Epäselvissä tilanteissa ei koskaan kannata vain olettaa, vaan sitten kysytään reilusti kutsujilta.

Meillä käytiin keväällä keskustelua hääkutsuihin liittyen.
Isäpuolen puolelta sukua tuli kaksi kutsua. Toisessa luki isäpuolen nimi ja "perheineen", kun taas toisessa oli eritelty muut meidän perheestä, mutta minut jätetty pois. Äiti ilmoitti heti, että kun tuolla lailla käydään syrjimään ei meiltä mene ketään. Kokeilin esittää, että jos hääpari on halunnut kutsua vain verisukulaiset. Mutta olivatpa sitten jättäneet kuitenkin kutsumatta isäpuolen serkut, näiden vanhemmat olivat kutsuneet . Tuntui, että vieraat oli todella harkitsemalla harkittu. Vähän ehkä ilkeää kutsua suvusta vain ne, joiden kanssa vanhemmat tulevat toimeen.

Tämä "perheineen" kutsu luettiin koskevaksi koko perhettä. Äiti oli kuitenkin ilmottanut, että veljen tyttöystävä ei ole ihan vielä _niin_ perhettä . Äiti kuitenkin on ottanut ko. tytön ihan hyvin vastaan meidän perheeseen.

Kibaya kirjoitti:Vähän ehkä ilkeää kutsua suvusta vain ne, joiden kanssa vanhemmat tulevat toimeen.

On kyllä törkeää, mutta eräällä hääfoorumilla pyöriessäni olen huomannut sen olevan
aika yleistä sellaisissa tapauksissa, joissa hääparin vanhemmat maksavat lystin tai
vaihtoehtoisesti maksavat suuren osan lystistä. Eli maksajan sana painaa loppupeleissä
enemmän, mitä itse hääparin. Olin viime vuonna kaasona häissä, joissa parin vanhem-
mat maksoivat käsittääkseni hyvinkin suuren osan laskuista. Kutsussa kutsujina oli
nimenomaan nämä vanhemmat ("Kutsumme teidät tyttäremme X ja poikamme Y hää-
juhlaan...") ja he myös päättivät pitkälti siitä, keitä sukulaisia juhliin kutsuttiin. Itse
kemuissa olikin sitten n. 50 henkilöä, joita hääpari ei edes tuntenut, mutta vanhempi-
en painostuksen alla juhlaan kutsuttiin.

Meillä tilanne on onneksi se, että me maksamme kekkerit kokonaisuudessaan itse. Ei-
pähän tarvitse tehdä kompromissejä kutsuttavien tai minkään muunkaan suhteen sen
perusteella, mitä anopit tai apet haluavat No okei, kaikki rahat tässä kyllä menee,
mutta onpa sitten ainakin meidän häät eikä kenenkään muun.

Meidän häissä taloudellinen avustus tuli mun vanhemmilta, mutta yhtään sananvaltaa niille ei annettu. Kysyin kyllä mielipidettä muutamaan asiaan, mutta loppupeleissä me päätettiin kaikki itse. Olimme itse myös kutsujina, joten emme sotkeneet vanhempia asiaan siinäkään. Kaipa nuo tiesivät, ettei meille kannata liikaa tyrkyttää - tuntevat hyvin.

Työkaveri/kaverin hääkutsut olivat melko suppeasta listasta. Mä tiesin etukäteen saavani kutsun ja sanoinkin Murulle, että _mut_ kutsutaan häihin. Ei mun mielestä olisi ollut mitenkään outoa, jos kutsu olisi ollut vain mulle, onhan se mun työkaveri (joskin molemmat tunnetaan kyseinen pariskunta). Kutsu oli kuitenkin nimetty molemmille, ja molemmat sitten mentiin. Mun mielestä se kuitenkin on ehdottomasti niin, että ne voivat mennä, kenelle kutsu on osoitettu. Muut ovat kuokkavieraita.


Mun mielestä ei myöskään ollut outoa, kun serkku meni naimisiin ja lähetti kutsun mun vanhemmille ja vain vanhemmalle isoveljelle (perheineen). Serkku ja veli olivat lapsena ja nuorina jonkun verran tekemisisssä toistensa kanssa, kun ovat suurin piirtein saman ikäisiä. Mä taas en juurikaan häntä ole nähnyt enkä hänen kanssaan ole ollut tekemisissä.

Samoin on tullut kutsu esim. tädin 60-vuotisjuhliin mun vanhemmille ja nuoremmalle isoveljelle (perheineen), joka tosin on tädin kummipoika. Jäin näistäkin pirskeistä ulos.

En vain jotenkin osaa ajatella tuollaista syrjintänä Musta se raja niihin vieraisiin pitää kuitenkin johonkin vetää, ja jos se sattuu menemään just mun nenän edestä, niin so not. En mäkään kutsuisi omiin juhliini sellaisia, joita en sinne välttämättä kaipaa. Jos joskus menen naimisiin, niin melko ronskisti kutsun niitä serkkuja ja tätejä ja setiä, ketä mahdollisesti haluan (jos ketään) ja jätän kyräilyn uhallakin loput kutsumatta. Meidän äiti taas on just sellainen, joka kauhistelee, jos yhden serkun kutsuu, mutta toisen (sisaruksen) jättää kutsumatta tms. Kauhistelee, mutta on kuitenkin mielissään, ettei mua häiritse tuollaiset sosiaaliset paineet niin kuin häntä.

Ainakin pohojammaallahan on joskus sellaisia supermegahäitä, joihin on sallittua ja jopa toivottavaa tulla kuokkimaan. Siis periaatteella että kutsutut vieraat saavat tuoda mukanaan mielin määrin seuralaisia. Itsekin olen lapsena sukulaisten luona vieraillessani pari kertaa ollut tuollaisissa häissä. (Käsittääkseni nämä kutsutut sukulaisetkaan eivät ole tunteneet hääpareja mitenkään erityisen hyvin, mutta häihin onkin kutsuttu suunnilleen kaikki kyläläiset.) Ihan uskomaton meininki: vieraita sadoittain, tanssilattialla väkeä kuin Linnan juhlissa, kasoittain ruokaa.

Jos on tottunut moisiin hääjuhliin, voi olla vaikea tajuta, että hääkutsu ei välttämättä koskekaan koko perhekuntaa. Ei niin että kaikilla kutsuja vaativilla olisi kokemuksia pohjalaisista häistä - varmaan useimmiten takana on ihan tavallista itsekeskeisyyttä.

Minulla ei ole mitään aikomuksia purjehtia avioliiton satamaan, mutta koska viime kesinä on tullut käytyä useammissa häissä, sitä on vähän pakostakin leikkinyt ajatuksella omista häistä. (Vähän niin kuin Big Brotheria katsoessa miettii mitä itse tekisi talossa, vaikka ei missään nimessä olisi kisaan osallistumassa. Loistava ja romanttinen vertaus. ) Viime kesänä mietittiin poikaystävän kanssa, kuinka vähän sukulaisia sitä kehtaisi kutsua mahdollisiin häihinsä. Joo, en ole mitenkään hirveän sukurakas.

Joka tapauksessa, olen huomannut että ajatusleikissäni osaan ajatella häitä etupäässä negaatioiden kautta, eli tiedän kyllä mitä en missään nimessä häihin haluaisi. (Ei kirkkohäitä, ei miehen sukunimen ottamista, ei valkoista kolttua, ei tuhottomasti vieraita...) Sitten kun ajatusleikki on edennyt näin pitkälle, alkaakin yleensä ahdistaa. Muiden häät voivat olla hauskoja ja kauniita tilaisuuksia, mutta itseäni en osaa kuvitella morsiameksi.

Mutta menenkin tästä antihääajatuksineni ja toivotan hääonnea Sippurlle, koska en ole tainnut sitä aikaisemmin tehdä.

Käytiin hakemassa kakkulapio kaiverruksesta, tarkoitus oli kaiverruttaa
meidän nimet & hääpäivämäärä kakkulapion lapaosaan. Kultaliikkeessä
pääsi nauru, sillä kaiverrus oli tehty - kuvallisista ohjeista huolimatta -
lapion väärälle puolelle ja väärin päin

Myyjä myönsi heti, että moka korjataan ja tiedusteli, milloin lapiota tarvitaan.
Avokki naurahti siihen ja sanoi, että siinähän se päivämäärä seisoo, lapiossa

Kutsuista: ilmoittautumisia on tullut mukavasti, isäni soitti eilen ja ilmoitti
tulevansa paikalle. Ihan hyvä, sillä hänen on tarkoitus luovuttaa minut

Sippura kirjoitti:Kutsuista: ilmoittautumisia on tullut mukavasti, isäni soitti eilen ja ilmoitti
tulevansa paikalle. Ihan hyvä, sillä hänen on tarkoitus luovuttaa minut

Tämä onkin yksi niistä hääasioista joista en ole ollut aivan varma. Tai siis en ole tiennyt käytetäänkö sitä Suomessa vai vain jenkeissä. Mutta näköjään siis meikäläisissäkin häissä. Kaunis tapahan se on. Jos joskus nain ja järjestän häät, voisin ottaa sen mukaan. Muuten omatkin hää"haaveeni" ovat Sateen tapaan suurimman osan perinteisistä häätraditioista sisältävä pitkä lista siitä mitä en ainakaan haluaisi.

Tähän onkin ehkä parempi lisätä, että niihin yksiin häihin joissa Miehen kanssa olemme olleet yhdessä meidät kutsuttiin molemmat nimeltä, en ole siis onnistunut kuokkimaan enkä tuomaan kuokkavieraita. Muitten isojen merkkipäiväjuhlien kanssa olen tottunut vähän Sateen kuvailemien pohjalaishäiden tapaisiin open house -bileisiin, joihin väkeä ei niinkään kutsuta, vaan vain oletetaan saapuvan runsain joukoin. Se on kai sitten pohjanmaan ja pohjoisen tapa?

irvikissa kirjoitti:

Sippura kirjoitti:Kutsuista: ilmoittautumisia on tullut mukavasti, isäni soitti eilen ja ilmoitti
tulevansa paikalle. Ihan hyvä, sillä hänen on tarkoitus luovuttaa minut

Tämä onkin yksi niistä hääasioista joista en ole ollut aivan varma. Tai siis en ole tiennyt käytetäänkö sitä Suomessa vai vain jenkeissä. Mutta näköjään siis meikäläisissäkin häissä. Kaunis tapahan se on.

Morsiamen luovutus on hyvinkin yleinen tapa suomalaisissa (kirkko)häissä. Ellei luovu-
tusta tee isä, niin sitten veli, kummi tai muu morsiamelle läheinen mieshenkilö.

Meillä luovutus toteutetaan vähän normaalista poiketen. Minusta tuntuu vähän oudolta,
että isäni luovuttaisi minut perinteisellä tavalla, olenhan asunut viimeiset 4 vuotta Avo-
kin kanssa yhteistä taloutta, eli eiköhän minut ole "luovutettu" jo tulevalle aviomiehelle.
Halusin/halusimme kuitenkin tämän kauniin perinteen mukaan vihkimiseen, joten isäni
jättää minut puoleen väliin kirkon käytävää ja minä kävelen siitä yksin Avokin luo, joka
kävelee minua vastaan.

Sippura kirjoitti:Meillä luovutus toteutetaan vähän normaalista poiketen... isäni jättää minut puoleen väliin kirkon käytävää ja minä kävelen siitä yksin Avokin luo, joka
kävelee minua vastaan.

Ai tämä on poikkeava tapa? Itse olen nähnyt vain näitä kirkon puoliväliin jättämisiä. Saattoja. Äh, miten sen sanoisi järkevämmin.
Joka tapauksessa, olen pitänyt sitä ihan yleisenä käytäntönä ja jonkinlaisena kotimaistettuna versiona morsiamen luovuttamisesta.

Meiltä taas kysellään, että milloinka me ja eikö me. Ei me, kun me ei yksinkertaisesti jouvveta nyt, on sen verta muuta hässäkköö.
Liiasta vierasmäärästä ei olisi kyllä riskiä, meinattiin pistää porukka vaeltamaan/patikoimaan vihkipaikalle. Hääkutsussa lukisi "ei heikkonivelisille".

Kati kirjoitti:

Sippura kirjoitti:Meillä luovutus toteutetaan vähän normaalista poiketen... isäni jättää minut puoleen väliin kirkon käytävää ja minä kävelen siitä yksin Avokin luo, joka
kävelee minua vastaan.

Ai tämä on poikkeava tapa? Itse olen nähnyt vain näitä kirkon puoliväliin jättämisiä.

Ai? Minä olen nähnyt ainoastaan sellaisia saattoja/luovutuksia, joissa isä kävelee
sulhasen luokse asti ja sulho nappaa morsiamen isän käsipuolesta. Niissä isä ja
morsian on siis kävellyt melkein alttarille asti yhdessä.

Normaalista poikkeavaa tai ei, meille sopivin luovutusmuoto kyllä

Sippura kirjoitti:Ai? Minä olen nähnyt ainoastaan sellaisia saattoja/luovutuksia, joissa isä kävelee
sulhasen luokse asti ja sulho nappaa morsiamen isän käsipuolesta. Niissä isä ja
morsian on siis kävellyt melkein alttarille asti yhdessä.

Kuulostaa siltä, että noissa tapauksissa morsio on maistanut hiukan liikaa skunppanjaa takahuoneessa.