Kibaya kirjoitti:Jotkut nauttivat alitajuisesti siitä itsesäälissä rypemisestä, koska sillä tavalla saa tarvitsemaansa huomiota. Ei tarvitse olla masentunut tai psyykkisesti haasteellisessa elämäntilanteessa.
Olen puhunu tosta miehelleni, joka myöskin tuntee tämän ihmisen. Ja hänkin sanoi tuon saman että tämä ihminen on vaan huomion hakuinen. Ja ei ehkä tiedä muuta keinoa kuin säälin hakeminen.
Mikä on surullista. Mutta monasti tämä ihminen on kertonut minulle asioita totena jolloin silloin kertomishetkellä reaktioni on varmasti " ", mutta myöhemmin nämä samat asiat ovat paljastuneet silkaksi valheeksi.
Mieheni kutsuu häntä pahimman luokan narsistiksi.
Mutta onko se tökeröä toista kohtaan jos lopetan kommentoimasta näihin säälin haku-juttuihin? Ymmärtääköhän vinkin sitä kautta?