forde.munfoorumi.com

Voi PASKA. Sain tänään tänne kotiini uuden kämppiksen. Poika vaikuttaa ihan
kivalta kämppikseltä, mutta eteen tuli kiusallinen ongelma: pojan hajuvesi
aiheuttaa mulle päänsärkyä. En tiedä, käyttääkö se sitä vain tolkuttoman
paljon, vai onko tuoksu vain epäsopiva mun kallolle, mutta nyt jomottaa kovasti.

Miten ihmeessä siitä sanotaan toiselle? En edes tunne ihmistä yhtään ennestään.



-------------------

Tästä ja aiheesta yleisemminkin, jos siltä tuntuu. Joskus on vain vaikea löytää oikeita sanoja.

Mä olisin varmaan törkeä ja valehtelisin. Sanoisin, että olen allerginen sille tuoksulle, että josko voisi vähän vähentää (tai laittaa sen jossain muualla). Ja tietenkin silleen positiivisen iloisesti, että "tosi kiva kun oot muuttanut tänne, tullaan hyvin toimeen! mulla olisi yksi pyyntö, kun oon vähän allergikko, ja tuo sinun tuoksu vähän allergisoi, päätä särkee."

En mä oikein muuta tapaa keksi.

Miks pitää valehdella? Eiks voi kertoa asiaa ihan just niinkun se on?

Ei se kenenkään vika oo jos se hajuvesi aiheuttaa päänsäryn

Musta theian ehdottama tapa kuulostaa hyvältä. Ikävähän tuommoisesta on sanoa, mutta vielä ikävämpää olisi olla kotona koko ajan päänsäryssä.

- - -

Aiheesta toiseen:
Siippa on valitellut, että työkaveri haisee kovasti hieltä (naispuolinen työkaveri, jos sillä nyt on mitään väliä). On miettinyt, että kannattaisiko siitä sanoa jotain vaiko eikö. Haju on kuulemma niin voimakas, että se on ahdistava, mutta ei sentään niin voimakas, etteikö se olisi vielä siedettävä. Mitä mieltä olette, kannattaisiko sanoa asiasta jotain vai olla ihan hiljaa vaan?

Lumikki75 kirjoitti:Siippa on valitellut, että työkaveri haisee kovasti hieltä (naispuolinen työkaveri, jos sillä nyt on mitään väliä). On miettinyt, että kannattaisiko siitä sanoa jotain vaiko eikö. Haju on kuulemma niin voimakas, että se on ahdistava, mutta ei sentään niin voimakas, etteikö se olisi vielä siedettävä. Mitä mieltä olette, kannattaisiko sanoa asiasta jotain vai olla ihan hiljaa vaan?

Ehkä oisin hiljaa vaan. Tuossahan voi olla taustalla joku ihan oikea ongelma, vaikkapa juuri allergia. Jotenkin ihmisen luontaisista hajuista mainitseminen on vähän nihkeää.

Lumikki75 kirjoitti:Musta theian ehdottama tapa kuulostaa hyvältä. Ikävähän tuommoisesta on sanoa, mutta vielä ikävämpää olisi olla kotona koko ajan päänsäryssä.

- - -

Aiheesta toiseen:
Siippa on valitellut, että työkaveri haisee kovasti hieltä (naispuolinen työkaveri, jos sillä nyt on mitään väliä). On miettinyt, että kannattaisiko siitä sanoa jotain vaiko eikö. Haju on kuulemma niin voimakas, että se on ahdistava, mutta ei sentään niin voimakas, etteikö se olisi vielä siedettävä. Mitä mieltä olette, kannattaisiko sanoa asiasta jotain vai olla ihan hiljaa vaan?

Mä en ymmärrä, että miksi sille pojalle pitäis valehdella olevansa allerginen. Eikö riitä, että sanoo saavansa siitä tuoksusta päänsäryn? Jos sanoo olevansa hajusteallergikko, niin sit ei kyllä voi itsekään suihkutella mitään. Oisko se niin vaikeaa todeta, että "öö, mulla ois vähän kiusallista asiaa. Mä en tiedä, miks mun päätä särkee tuo sun hajuvesi. Ei oo koskaan ennen plaaplaaplaa.."

Tuohon Lumikin kysymykseen en osaa sanoa mitään järkevää. Toisaalta hienhaju on ihan kamala kestettävä, mutta toisaalta siitä huomauttaminen on todella ikävää. Varsinkin jos huomattaja on mies, saattaisi tietyntyyppisillä tädeillä mennä pasmat sekaisin pahemman kerran.

teuwo kirjoitti:Mä en ymmärrä, että miksi sille pojalle pitäis valehdella olevansa allerginen. Eikö riitä, että sanoo saavansa siitä tuoksusta päänsäryn? Jos sanoo olevansa hajusteallergikko, niin sit ei kyllä voi itsekään suihkutella mitään. Oisko se niin vaikeaa todeta, että "öö, mulla ois vähän kiusallista asiaa. Mä en tiedä, miks mun päätä särkee tuo sun hajuvesi. Ei oo koskaan ennen plaaplaaplaa.."

Minustakin pitää sanoa suoraan, mutta ystävällisesti. Miten se sitten ikinä tapahtuukaan. Ei tarvii kärsiä päänsärkyä. Voihan sitä hajua vastaan taistella esim. niin,e ttä poiak tuulettaa omaa huonettaan tai jotain.

Tää nyt ei liity mihinkään mitenkään: onko se aine kuitenkin partavettä? minusta naiset käyttää hajuvettä ja miehet partavettä. vaikka se ois suihkutettavaa. vähän samalla lailla kun naisten kauluspaidat on paitapuseroita ja miesten kauluspaidat on paitoja.

Leirum kirjoitti:Tää nyt ei liity mihinkään mitenkään: onko se aine kuitenkin partavettä? minusta naiset käyttää hajuvettä ja miehet partavettä. vaikka se ois suihkutettavaa. vähän samalla lailla kun naisten kauluspaidat on paitapuseroita ja miesten kauluspaidat on paitoja.

Mulle partavesi on ollut aina partavettä ja hajuvesi hajuvettä, oli se miehen
tahi naisen. Mut en mä tiedä, mikä on korrekti termi.

Itse aiheeseen:
En ole vielä sanonut mitään, kun emme ole muutenkaan osuneet nyt esim.
samaan aikaan keittiöön. Kerron, kun sopiva tilaisuus tulee. Suoraan, mutta
kohteliaasti. Ja puijaamatta.

Lumikille: Jos työpaikalla on enemmän työntekijöitä, niin voisiko ilmoitustaululle rustata jotain viestiä tyyliin: Hyvät x-firman työntekijät. Ilmojen lämmetessä toivomme kaikkien työntekijöiden huomioivan yleisen viihtyvyyden ja plaa plaa jotain.. Tällöin se ei olisi liian suoraan sanottt.

Olisikohan sellaisesta avoimesta kysymyksestä apua.
"Käytätkö sinä tuota partavettä paljonkin?"

Dnd kirjoitti:Lumikille: Jos työpaikalla on enemmän työntekijöitä, niin voisiko ilmoitustaululle rustata jotain viestiä tyyliin: Hyvät x-firman työntekijät. Ilmojen lämmetessä toivomme kaikkien työntekijöiden huomioivan yleisen viihtyvyyden ja plaa plaa jotain.. Tällöin se ei olisi liian suoraan sanottt.

Muutoin ihan hyvä ehdotus, mutta kun se on aika pieni työyhteisö, joten tuommoinen herättäisi todennäköisesti vaan kummastusta. Siippa on alkanut kallistua sen puolelle, että on vaan hiljaa (ja kärsii, valitettavasti, niin kuin muutkin työkaverit) sen sijaan, että ottaisi sen riskin että ongelman aiheuttaja loukkaantuu. Hirveän hankalahan sitä olisi sanoa niin, ettei toinen loukkaantuisi...

Minä olen kerran ollut tuollaisen hajuhaitta-huomatuksen kohteena. Olin ehkä 11-vuotias (ala-asteella kuitenkin) ja puberteetti (ihana sana) oli täydessä vauhdissa, mikä luonnollisesti tarkoitti myös sitä, että hiki oli alkanut haista. Haistoin kyllä itse tuon viehättävän aromin, mutta en tiennyt, haistavatko muut.

Paitsi että pian tiesin, koska eräs kaverini sanoi kerran ruokalaan jonottaessamme että: "Mikset sä käytä dödöä, kun sä haiset aina ihan helvetisti hieltä."

Nolostuin ihan hirveästi - ja muistan tosiaan yhä tänäkin päivänä nuo sanat ja jopa sen, missä seisoimme jonottamassa. Sitä en muista, mitä vastasin, vastasinko mitään, tai sainko selitettyä että käytin kyllä deodoranttia, mutta se ei ilmeisesti sitten oikein tehonnut.

Mutta juu, lapsilla ja teineillä ei ehkä ole samanlaisia estoja tuoda tällaisia asioita esille kuin aikuisilla. Ja tavallaan ihan hyvä, että kaveri sanoi asiasta, koska sitten ainakin tiesin, että haju ei ollut vain omassa nenässäni. Mutta sanansa hän olisi ehkä voinut valita vähän hienovaraisemmin.

Että jos Lumikin siippa päättää hien hajusta huomauttaa ei ehkä ainakaan kannata lainata suoraan tuota yllä olevaa lausahdusta.

Villi idea: Jos näyttelijän lahjoja löytyy, niin useampi syyn tietävä juttelee asiasta keskenään, kun "uhri" saapuu huoneeseen, tyyliin: "niin nyt kun on ilmat lämmenneet, niin pitää ruveta pitämään tosiaan dödöä mukana, kun ei se näillä ilmoilla piisaa että sitä vaan aamusella laittaa ja koko päivän sisällä sitten hikoaa." tai muuta luontevaa tokaisua ja ennen muuta ottaa esimerkiksi itsensä, ei ketään toista... Mutta riippuu vähän siitäkin millaista se porukka on.

Itse olen käyttänyt ehkä hieman törkeää hiljaista tapaa.
Muutaman kerran äänekkäästi nuuskaisen ja alan vain hiljaisesti katsomaan henkilöä joka haisee.
Ei välttämättä tarvitse edes mitään sanoa, mutta on yleensä mennyt idea perille

Eräässä työpaikassa naispuoleinen henkilö lotrasi hajuvetensä kanssa niin,
että muilla silmiä kirveli ja pahaa teki. Avokonttoriin siirryttäessä koetettiin
hienovaraisesti vihjaista asiasta ensin avaamalla ikkunaa joka kerta, kun
henkilö purjehti sisään toimistoon. Tämä ei tuntunut vaikuttavan mitenkään,
vaan henkilö alkoi valittaa vedosta ja kylmästä toimistossa. Tämä taas johti
hirveään ikkunan aukomis-sulkemis-leikkiin, joka kulminoitui eräänä aamuna
siihen, että mulla paloi pinna ja sanoin suoraan, miksi ikkunaa availtiin.
Ei tämä henkilö tosin ymmärtänyt yskää silloinkaan, vaan jatkoi lotraamistaan.
Ikkuna pysyi onneksi auki tämän jälkeen. Toiset vaan on ympäristöterroristeja,
kuten voi joskus ruuhkabussissa havaita. Hyvästäkin hajuvedestä muodotuu
kauhea rikkaruohomyrkky, joka aiheuttaa päänsärkyä ja pahoinvointia niillekin,
jotka eivät tuoksuista juuri ole moksiskaan.

@gen.fi kirjoitti:Itse olen käyttänyt ehkä hieman törkeää hiljaista tapaa.
Muutaman kerran äänekkäästi nuuskaisen ja alan vain hiljaisesti katsomaan henkilöä joka haisee.
Ei välttämättä tarvitse edes mitään sanoa, mutta on yleensä mennyt idea perille

Ei pertana! Aika karu meininki. Tuostahan voi toisaalta tulla vielä kamalampi olo vastapuolelle, jos katse on -luokkaa. Toisaalta sellainen millisekunnin vilkaisu saattaa tehdä juuri sen verran, että ko. tyyppi alkaa miettimään itsekin ilman että tulee suoranaista konfliktia.

Noin muuten olen sitä mieltä, että pieni hienhajukin on parempi, kuin sellainen arvonsa tuntevien ympäristöriski-mammojen ympärillä vaikuttava kemikaalipölly. Tapetit kuplimaan saattava luontainen löyhkä onkin sitten tietty eri juttu.

Tuo murrosiän dödön käyttöön siirtyminen oli kyllä muistaakseni ihan kummallista. Silloin joskus 12-vuotiaana kyllä haistoi sellaisen ei-niin-makean tuoksun, mutta dödö tuntui jotenkin niin älyttömältä, että siinä tuli varmaan pari kuukautta döfättyä ennen kuin älysi paremmin.

Max kirjoitti:Silloin joskus 12-vuotiaana kyllä haistoi sellaisen ei-niin-makean tuoksun, mutta dödö tuntui jotenkin niin älyttömältä, että siinä tuli varmaan pari kuukautta döfättyä ennen kuin älysi paremmin.

Yläasteella, muistaakseni ysillä yksi rinnakkaisluokan sälli haisi
niin väkevälle hielle (juuri tuollaiselle tapetit kuplimaan saava-
lle kuin Max mainitsi [virne][/virne]) että ko. luokan muut pojat keräsivät
kolehdin, ostivat sille puhtaan t-paidan ja dödöä ja sanoivat
jotta eiköhän olisi parempi jos menisit kotio suihkuun ja tu-
lisit freesinä takaisin.

Kotona sälli taisi käydäkin, mutta vaihtoi paidan puhtaaseen
eikä käynyt suihkussa saati laittanut dödöä, joten aikalailla
hukkaan meni muitten poikien hyvä yritys parantaa luokan il-
mapiiriä [keijo][/keijo]

Sippura kirjoitti:Yläasteella, muistaakseni ysillä yksi rinnakkaisluokan sälli haisi
niin väkevälle hielle (juuri tuollaiselle tapetit kuplimaan saava-
lle kuin Max mainitsi [virne][/virne]) että ko. luokan muut pojat keräsivät
kolehdin, ostivat sille puhtaan t-paidan ja dödöä ja sanoivat
jotta eiköhän olisi parempi jos menisit kotio suihkuun ja tu-
lisit freesinä takaisin.

:D Mut aika sympaattinen tapa kuitenkin. Suoraan ja reilusti mutta kuitenkin autetaan kaveria mäessä -asenteella :D

Pitää sanoa suoraan että partavetesi tms. tuoksuu nyt niin voimakkaalle, että kärsin tästä. Olisin hyvä kämppis Pleille. Käytän herkkähipiäisenä lähes hajusteettomia LV suihkusaippuaa ja LV pesuaineita vaatteilleni. Yleensä käytän hajusteetonta dödöä. Partavesiä vältän,vaikka sen käyttö mukavasti partahöylän jälkeen ihoa piristääkin.Olen varmaan väärässä, mutta minusta partavesissä on kamalan voimakas tuoksu, vähempikin riittäisi. Työelämässä tiukkaan paikkaan itseäni sliipatessa, laitan paraveden jo illalla, eipä ole niin voimakkaasti aamulla paltsussa sen tuoksu esillä. Muistan venäjän tunnin lukiosta.Ystävyyskaupungista,venskeistä, tuli lauma oppilaita tunnille kylään.Etukäteen mietimme hajua joka tuosta laumasta lähtee.Kylläpä sitä lähtikin,luokassa oli kaameata olla.Luokan näppärin venäjän taitaja oli muotoillut kysymyksen valmiiksi: miten teille venäläisille ominainen tuoksu syntyy, mistä se on peräisin? Kysymys kajahti täydellisellä kieliopilla ja reippaasti esitettynä,aivan tunnin alkuminuuteilla. Opemme punastui,venskien ope punastui ja koko tilaisuus lässähti siihen. Joillakin on pokkaa. Vapaa-aikani kuluu hikisesti. Hiki on aika myrkkyä tekstiileille.Urheilupöksyissäni oli maininta että pese usein hikipois, näin windstop kangas säilyttää ominaisuutensa. On mukavaa kun hikivirtaa juoksulenkillä taikka puun pilkonta hommissa.Ansiotyössä on tuttua vain tuskanhiki. Mikäli olen kämmänyt jotain, hikihän siinä selitellessä virtaa. Viimeistään hiki valuu silloin kun isompaa kämmiäni raportoin puhelimitse pomolle, paitani on kainaloista läpimärkä. Muuten ei ansiotyö hikoilluta.

Onpa mahtava lemu kämpillä lltaisin, kun eräs viereisen vuokrahuoneen äijä suihkun jälkeen vetäisee nukkumaan mennessään kainaloihinsa dödöä koko komppanian tarpeiden verran. Tietenkin tämä toimenpide tapahtuu yhteisissä wc-tiloissa.

Duunikaveri tuli lomilta töihin, liekö rapuloissaan vai miten, mutta löyhysi aika railakkaasti väkevältä hajuvedeltä.
Muistui mieleeni tämä ketju, vaikka tiedän että olisin voinut vain törkeästi huomauttaa hänelle aiheesta. Kysäisin mukauteliaana, että " Mitäs hajuvettä sulla tänään on, onko tää sitä red dooria?" Duunikaveri tokaisi että "Ehei, tää on tätä jotainmuuta." Vastasin siihen vain että "Juu mä ihmettelinkin, että se red door ei ole koskaan käynyt noin nenään, ihan tulee pää kipeäksi." Tänään ei ollut ongelmaa.

Sain jostain syystä käsityksen että se duunikaverisi on mies.Maalasin jo tilanteen jossa ko. mies työkaverisi tulee duuniin, hitusen krapulassa. Hän haisee naisten hajuvedeltä, sinä ohikulkiessasi ment huomauttelemaan vahvasta red door hajuveden leijailusta. Mies miettii että kehtaapa tuo Shaana heti kärkkäästi vittuilla aamutuimaan. Mies ei muista hitustakaan viime yön tapahtumista,saatika sitä miten päätyi sänkyyn typyn kanssa joka oli hajuvedellä itseään vuolaasti suitsuttanut Tjaah...mitä hiivati red dooria, mistä noista akkain tuoksuista tietää, hän miettii. "...hei ei tää mitään red dooria oo, tää on tätä,tätä, jotainmuuta"

Tuo tuommoinenkaan tilanne ei olisi täysin mahdoton kylläkään - tosin äijät on meidän töissä kaikki onnellisesti parisuhteessa, kun taas naiset ovat jostain syystä levottomia, yksinäisiä sieluja. Mutta tjooh, yleinen pään rääpiminen kuuluu kyllä meidän työpaikalle, ehdottomasti. Jännittää vähän tuleva Tallinnan risteily, kun osa porukasta on kuitenkin sellaisia, etteivät selvinpäin osaa itseään ilmaista, voipi tulla taas riitaa.

Kaappaan ketjun.
Koska otsikko sopii niin hyvin seuraavaan ajatukseen.

Miten kertoa toiselle, että....

... tämä saa aikaan tunteita, joiden kanssa on itse uudella maaperällä?
Suoraanko?
Entä jos en kerro ollenkaan, vaan yritän selvittää mitä nämä oikeastaan edes onkaan?
Kannattaako se?

(Nugs varmaan repii pelihöysyt kun näkee tän )

Kyllä, asioista puhuminen helpottaa ja tekee asioita selkeämmäksi. Mutta kannattaako puhua asioista, jotka on tavallaan keskeneräisiä joka suuntaan. Aiemmin tämä ahdisti mua suunnttomasti. Mutta nyt olen päässyt siitä eroon.

Ainakin sun kryptaus toimii mun mielestä varsin ongelmattomasti.

Jos tässä nyt mahdollisesti kuvaillaan senkaltaisia asioita kuin voisi olettaa, niin varmaan täytyy luoda keskusteluyhteys henkilöiden A ja B välille ilman, että C tai D on läsnä. CD voi olla läsnä, jos se ei ole Dannyn kokoelma. Paitsi tietysti, jos haluaa kertoa viestinsä siinä muodossa, että "Tahdon sulle olla hyvin hellä, mutta sydämein on tuuliviiri rauhaton ja tämän vuoksi seitsemän kertaa seitsemän on välillä yli 50, mutta toisinaan jopa alle 40. Leposyke kuitenkin vakio sata."

--

Oliko tästä viestistä hyötyä ongelmanratkaisussa?
Kyllä, lopetetaan etsintä.
Ei, käytän Googlea.
C. Olen tyttö.