Lontoon olympialaiset 2012

[Tr*ina]

Olen ihmetellyt yhtä asiaa jo monta päivää katsellessani kuvaa stadionilta. Laskeeko aurinko tosiaankin Lontoossa myöhemmin kuin Helsingissä? Eikö sen pitäisi olla toisin päin kun eletään kuitenkin vielä kesää?

Tuuli Petäjää olen taas katsellut lesbona. Ja sitten kommentaattori väitti, että Tuulilla on mies. Outoa.

Felix Sanchez tarjosi yhden kisojen unohtumattomimman hetken. Miehen hermoromahdus palkintojenjaossa kosketti ja järkytti.

[Jorssi]

Laskeeko aurinko tosiaankin Lontoossa myöhemmin kuin Helsingissä?

Ei laske, mutta koska Lontoon aika on kaksi tuntia meitä "jäljessä", niin aurinko tosiaan telkkariruudun välityksellä laskee Lontoossa tuntia myöhemmin kuin Helsingissä.

[Lyyra]

Naisten korkeushyppy.
Voivatko nuo oikeasti olla noin kauniita kaikki?

[Pascal Lemoix]

Kyllä ne voivat olla just niin kauniita, Lyyra. Ovat olleet ainakin 90-luvun lopulta jo.

--

Itselläkin kävi Tuuli Petäjästä lesboajatus mielessä. En tiedä välttämättä, miksi. Mikä lie
"lyhyt tukka = lesbo, pitkä tukka = hetero" -ajattelu siinä vallitsi. Ja toinen ehkä, että meni YLEn naistoimittajan kanssa saunaan. (Maailman lesboin homma mennä saunaan )

[Triple H]

Mulle ei tullut Tuuli Petäjästä pätkääkään lepakko-fiilis. Oikein hetero, niin hetero että oikein hirvittää.

[Tr*ina]

--

Itselläkin kävi Tuuli Petäjästä lesboajatus mielessä.

Purjehduksen kommentaattorilta pääsi lipsahdus: "Jaahas, siellähän istuu Tuulin avovaimo, hih eiku... avomies! "

Tuulin reippaus ja reteys muistuttaa lesbotuttujani. Ja Tuulin itsetunto. Tuulista huokui haastatteluissa pitkin Olympia-suoritusta suomalaiselle harvinaista Täältä tullaan! -meininkiä.

Emilia Pikkarainen valittiin sitten kisojen kuumimmaksi naiseksi. Pakkelin määrässä Emilia tosiaankin päihitti muut uimarit.

Turkin naiset juoksivat upeaan kaksoisvoittoon tänään. Voitto myös maallisille voimille Turkissa. Huiveille kyytiä!

Etiopialainen olympiavoittaja kaivoi rintamuksistaan Neitsyt Marian kuvan maaliviivan ylitettyään. Iljetti, myönnän.

Kenialaiset saisivat voittaa enemmän. Kenian kansallislaulu on kaikista kansallislauluista kaunein.

[Pascal Lemoix]

Viimeisiä viedään näissä kisoissa. Oma kisakunto on vaihdellut suurkuluttajasta välinpitämättömän kautta kuluttajaksi. Mahdoton hallita, mahdoton nähdä kaikkea mielenkiintoista. Tallenteita kertyi suuri joukko, mahdanko katsoa.

Purjehdusmitalit ovat oikein maukkaita ja Ruuskanen piti Suomen keihään pronssikannassa. Siinäkin on menty nyt olympiadin verran tuolla rajalla, että pronssi tai ei mitalia.

Huolettomimpia olivat aivan alkupäivät ennen yleisurheilun alkua. Tiesin jo etukäteen, että sitten kisat menevät ikään kuin vakavaksi, koska tiedän ja välitän yleisurheilusta liikaa. Hieno päivä oli sellainen, jolloin katsoin tuntikausia YLE Femiä, jonka lähetys vaihteli hevosurheilun ja purjehduksen välillä. Uusien lajien löytäminen on aina hienointa olympialaisissa.

[päivänpolttaja]

En viittaa tässä mitenkään Pascalin viestiin, mutta itse pidän hieman valitettavana, että jotkut tuntuvat arvostavan yleisurheilua muiden olympialajien yläpuolelle. Tai yleisesti on ikävä se ajattelutapa, että toiset lajit ovat arvokkaampia kuin toiset, mitä ainakin Suomessa melko paljon on. Tätä on ehkä vähän sivuttukin Suomen menestystä koskevissa keskusteluissa, kun on todettu joidenkin lajien rahoituksen olevan Suomessa selvästi suurempaa kuin toisten. Totuus on kuitenkin, että olympialaisissa menestyvät urheilumaat panostavat tasapuolisesti kaikkiin olympialajeihin, ja näin erilaiset lahjakkuudet saavat mahdollisuuden menestyä ja kartuttaa maan mitalitiliä. Näiden seikkojen takia olen iloinen, että purjehduksesta tuli nyt kolmesta suomalaismitalista kaksi. Mutta sehän on se suomalaisen kansanluoteen ongelma, että yksisilmäisesti pannaan kaikki munat samaan koriin eikä suostuta millään luopumaan vanhentuneista käsityksistä.

Itse kisatapahtumista sen verran, että Meksikon ja Brasilian välinen jalkapallofinaali oli kiinnostavaa ja jännittävää seurattavaa, ja Meksiko voitti sen, kuten toivoinkin. Olympiajalkapallon ikäraja on ollut hyvä idea. Naisten kävely tarjosi myös draamaa. Tietysti Usain Boltin kisasuoritukset olivat jälleen niin legendaarisia kuin on hehkutettukin. Uinninkin puolella nähtiin asioita, joita voi sanoa legendaarisiksi.

Tänään on vielä koripallon, lentopallon ja käsipallon (aivan upea laji, miksei käsipalloa harrasteta Suomessa niin laajasti kuin muissa Pohjoismaissa?) mitaliotteluita, joten kyllä kisat ovat kisat aivan alusta aivaan loppuun asti.

[Pascal Lemoix]

Yleensä vielä tässä niin järkevässä olympialaisten jälkikeskustelussa ehdotetaan rakennettavaksi sen urheilulajin infrastruktuuria, joka on menestynyt parhaiten. Eli menestyksekkään curling-kisan jälkeen curling-halleja, ammunnan jälkeen ampumaratoja ja nyt samalla logiikalla sitten pienvenesatamia.

Muutenkin on vilahdellut jo sellaista, että Tuuli Petäjä sai tukia tosi vähän ja Hanna-Maria Seppälä tosi paljon ja vähemmän saanut toi mitalin. Että haloo päättäjät! Suomessa urheilijoiden tuki tulee muutenkin vasta menestyksen jälkeen, mikä on nurinkurista. Eli nyt voi käydä niin, että Petäjä saa tuntuvat rahat, kun hän on menestyjä ja sitten neljän vuoden päästä ei saakaan mitalia ja kansa raivostuu ja vaatii rahoja takaisin.

Urheilun ymmärtämistä voisi olla enemmänkin menestysorientoitumisen sijaan.

[skray]

Mua ärsyttää nyt se, että taas on puhetta siitä, että suomalaiset toivat kotiin vain muutaman mitalin ja paremminkin olis voinu mennä ja voivoi. Minun mielestäni se on turhaa valitusta ja sen tilalta pitäisi olla iloinen siitä, että pärjättiin niissä muutamassa lajissa ja muissakin oli menestystä, vaikkei mitalia tullutkaan. Ärsyttävän mitalikeskeistä.

[Lyyra]

Skrayn kanssa samoilla linjoilla. Nytkin oli Hesarissa jonkun urheilupäättäjän kauhea rutkutus, että ois pitäny olla kirkkaampia mitaleita ja paremmissa lajeissa, vaikka kuulemma ennen kisoja asetettu menestystavoite (3 mitalia ja 6 pistesijaa) jopa ylitettiin. Mitä hemmettiä niitä tavoitteita sitten kannattaa asettaa, jos niiden ylittäminenkään ei riitä?

Nää tyypit pilaa olympialaiset kaikilta muilta. Omiin mahdollisuuksiin ei saa ennen kisaa uskoa, eikä menestykseen saa koskaan olla tyytyväinen, eikä varsinkaan saa ilmaista olevansa pettynyt, jos jokin meneekin pieleen.

[Pascal Lemoix]

Hjallis Harkimohan sanoi nuo Niemi-Nikkolan ajatukset jo kisojen aikana. Toivoi rahojen keskittämistä niille, joilla on mahdollisuuksia ja otti lajeista esiin uinnin ja purjehduksen. Uinnissa riittää hänen mukaansa uimahousut, mutta purjehduksessa tarvitsee purjeveneen eli varustekulut ovat ihan eri tasolla.

Tukemisessa puhutaan aina rahasta. Montakohan potentiaalista huippu-urheilijaa on lopettanut siihen, että ei löydy ymmärtävää valmentajaa ja yleisöltä tuleva palaute on lähinnä lällätystä kaikkina muina aikoina kuin välittömästi olympia- tai MM-mitalin jälkeen?

Nytkin keskitytään ihan johtajatasolla haukkumaan ne harvat, jotka halusivat edes yrittää. Yleisurheilussa tätä veronmaksaja-korttia vilautetaan aina kun joku epäonnistuu. Epäonnistumisen salliminen on tärkeä osa onnistumista. Jos kaikki lopettaa ekaan vastoinkäymiseen, niin meillä on aika vähän urheilijoita.

[Tr*ina]

Urheilujohtajien ruikutuksessa huonosti menneistä kisoista on lobbauksen makua. Halutaan lisää rahaa tälle huippu-urheilija tiimille. Muistaakseni sillä oli kädenvääntöä Arhinmäen kanssa rahoituksesta.

Olen iloinen Ruuskasen mitallista. Pitkämäki-huumassa usein tuntuu unohtuvan, että on meillä muitakin keihäänheittäjiä. Ja ne muut tänä vuonna korjasivat mitalit arvokisoista.

Päättäjäisissä ilahduin Kate Bushin esille nostamisesta. Running up that Hill oli valittu kisat kokoavan ohjelmanumeron tunnukseksi.

Harmittavaa oli kuulla, että kuulaa lutuisesti työntänyt täti-ihminen Valko-Venäjältä narahti dopingista. Emäntä oli tiettävästi vuosia koittanut saada mitalin. Nyt se tuli ja meni saman tien.

Lehdestä luin eräästä tutkimuksesta, jossa oli kysytty urheilijoilta, ottaisivatko dopingia jos tietäsivät voittavansa kaikki kisat seuraavan viiden vuoden ajan ja kuolevansa myöhemmin sivuvaikutuksiin. Puolet vastasi kyllä. Jos voisi voittaa yhdet kisat eikä edes kuolisi, niin mikä olisi todennäköisyys ottaa dopingia?

Minä ainakin douppaisin surutta. Mitä järkeä olisi olla douppaamatta?

Kisajäjestelyistä jäi mieleen vapaaehtoisten työpanos. Joka tuutista toitotettiin, että ilman heitä ei olisi pärjätty. Miksi heille ei voinut palkkaa maksaa? Yhteensä heidän työpanoksensa vastasi kuulema 8 miljoonaa työtuntia. Viiden euron tuntipalkalla menoerä olisi ollut 40 miljoonaa. Kai ne kisat jotain tuottavat, eikö siitä potista olisi jotain voinut antaa raatajille?

Ärsyttää se, että tänä päivänä ilmaisiksi työnteettäminen sen kun lisääntyy. Saksassakin ihmisiä pakotetaan töihin euron tuntipalkalla. Työttömyystilastot kaunistuvat ja elinkeinoelämä hyötyy köyhän raahustaessa päivästä toiseen orjuudessa.

[Pvi]

En tiiä lontoonmaan systeemiä, mutta Suomessa, kun palkkaa viiden euron tuntipalkalla, niin työnantaja maksaa ainkin kahdeksan euroa tunnilta. Lisäksi tarvitaan jokunen tyyppi, pikkasen kovemmalla tuntipalkalla joka hoitaa paperit, verot, palkat ja muut maksut oikeille tileille.
Taas pitää nojata Suomeen, kun en muista maista tiedä, kun on minusta tuo urheiluseurojen talkoomeininki ollut ennemminkin käytäntönä asioiden järjestämiseen. Kuka osaa sanoa milloin ja missä urheilua ruvettiin tuotteistamaan? Terveyttä ja veljeyttä uhkuva urheiluaate sai väistyä kilpailun, voiton ja rahanteon tieltä.

Minuakin on vuoroin huvittanut ja närkästyttänyt urheilupomojen ja urheilulehden päätoimittajan kommentit tämänvuotisista kisosta. Mikä on pomon oma vastuu siihen että ei voi olla tyytyväinen, kun itseasetetut tavoitteet täyttyvät? Tavoitteet olisi pitänyt asettaa toisella tapaa, jos kerran jälkeenpäin pitää rutista. Se että ollaan tehty, mitä on pyydetty ja kiitokseksi saadaan hapanta naamaa kasvattaa ihan varmasti voitontahtoa. Julkisesti radiossa pomo kertoi kuinka olivat naureskelleet brittikollegoilleen, kun he olivat miettineet lajeja, joihin panostamalla olisi "helppo"(eli mahdollsta) saada mitali. Jos urheilupopmon tärkein tehtävä on huolehtia kisamenestyksestä kultamitalien muodossa, hän valtakunnan kuunnellessa siis kertoo, että ei tee töitään vaan ylenkatsoo tehtäviään.
Voi sinua, urheilupomo.


Noin ylipäätään kisoisa en nä

[Laaksonen]

Minä ainakin douppaisin surutta. Mitä järkeä olisi olla douppaamatta?

Öö, se ettei niihin sivuvaikutuksiin kuolisi myöhemmin...

[päivänpolttaja]

Paraolympialaiset ovat käynnissä, ja siellä oman lajinsa Usain Bolt, Suomen Leo-Pekka Tähti on jo ainakin yhden kerran rikkonut maailmanennätyksen. On nostettava hattua hänelle. Monikaan ei juoksisi sataa metriä siihen aikaan, johon hän sen pyörätuolilla kelaa. Melkoinen ihme mielestäni, että saa pyörätuoliin tuollaisen vauhdin.