Kirjoittaja Pascal Lemoix » To 07 Touko 2009 01:56
Tänään mietin aamusta alkaen, että onko tämä päivä se päivä, kun Suomen kisat päättyvät. Aamulla oli pieniä sateita... mitä se tietää. Torinon finaalin aikana oli häikäisevä auringonpaiste, se oli huono.
Noin kello neljä töölöläisellä bussipysäkillä: "Onko kahdeksan tunnin päästä Jalonen hävinnyt kisojen tärkeimmän pelinsä?"
Asennelipsumat: Moni oli valmis menemään jo Venäjä-peliin. Tapsa Suomiselta lipsahti Venäjä-Valko-Venäjä -ottelun jälkeen: "Kun Suomi sinne välieriin menee, niin..."
Yhdeksän lähetyksen alkaessa tulee suuri yllätys ja vähän mykistävä tieto. Tami on ollut Leijonien treeneissä eikä lataus ole ollut huipputasolla. Huolestuttavaa ja yllättävää, että se tulee esiin tässä vaiheessa. Nummelin poissa, rivit ohenevat.
Yksi erä nähty, Suomi hallitsee, mutta ei saa maaleja.
Kaksi erää takana. Suomi hallitsi voimakkaasti, sai maalin, otti tyhmiä jäähyjä, USA pyyhki ohi, Hyvösen maalilla Leijonat vielä numerollisesti kiinni peliin.
Kolmas erä. Nähdään vaisu Suomi. USA jopa hallitsee puoliväliin asti. Ilmeet katsomossa ovat jo toiveista sammuneet. Kurrin katse on lasia, myös vaihtopenkillä alkavat ilmeet roikkua. Jäässä ollaan pojat, valmentajat ja kansa. Loppu tarjoaa näennäiset paikkansa, mutta peli päättyy USAn voittoon. Se siitä.
Omituisen tyhjältä tuntuu, ettei Leijonat enää tosiaan pelaakaan edes sitä pronssipeliä. Se oli tässä tylysti ja karusti.
"Tunne ei koskaan valehtele."
-Jorma Uotinen