Urheilevat fordelaiset

[Niina-Maria]

Mä innostuin vuosi sitten kesällä kuntosalilla käymisestä. Ennen vieroksuin kuntosaleja, mutta jostain käsittämättömästä syystä päätin vaan kokeilla.
Omaohjaaja teki kunto-ohjelman ja hurahdin ihan täysin. Ikinä ennen en ole kokenut sitä ihanaa tunnetta, joka treenin jälkeen tulee.
Välillä toki tulee kausia, ettei tule käytyä niin usein kuin olisi tarkoitus. Nyt taas on oikein himokausi menossa.

[damn]

Aloitin aamun pitkällä kävelylenkillä ihanassa ilmassa . Täytyy alkaa taas käydä useammin, kun pururadallakaan ei enää ole hiihtäjiä ja siellä oli tosi hyvä kävellä vaikka lunta oli paljon. Heti kun on valoisaa, niin olen tosi energinen ja urheilukin kiinnostaa, en millään malttaisi pysyä paikallaan. Ens kuusta alkaen työmatkaakin on aika paljon ja kävelen siis aina kaikki matkat, jotka on alle tunnin päässä. Tulee sitten siitäkin hyvää liikuntaa päivässä ja lisäksi olen päivät ulkona töissä. Jee.

[Lyyra]

Aloitin aamun pitkällä kävelylenkillä ihanassa ilmassa . Täytyy alkaa taas käydä useammin, kun pururadallakaan ei enää ole hiihtäjiä ja siellä oli tosi hyvä kävellä vaikka lunta oli paljon.

No olis ollu yks hiihtäjä, mutta latukoneet ei oo käyneet ajamassa latua. Stna mää ala hangessa tarpomaan noiden kanssa.

[damn]

No olis ollu yks hiihtäjä, mutta latukoneet ei oo käyneet ajamassa latua. Stna mää ala hangessa tarpomaan noiden kanssa.

Täällä se lumi oli jo sellaista jäiseksi kerrokseksi tamppautunutta ja ei täällä ole voinut pitkään aikaan hiihtää, kun ei tullut niin kauheasti uutta luntakaan enää.
Milloinkahan olen viimeksi hiihtänyt . Ehkä yläasteella. Ja silloin kyllä tykkäsinkin hiihtää ja hiihdin paljon vapaa-ajalla. Taidan ensi talvena koittaa lähteä ladulle, jos saan siskolta monot takaisin.

[ToyWiz]

Uutena lajina ohjelmaan suunnistus.

Kahdentoista vuoden (armeija) tauon jälkeen taas rasteja etsimään ja vaihtelua monotonisiin juoksulenkkeihin. Aloitus oli kevyt korttelirasteilla, mutta siltikin mukaan mahtui muutama lievä pummi. Mukavaa oli, jos vain juoksukunto olisi ollut edes viime vuoden tasolla, niin ehkä vieläkin mukavampaa.

Kieltämättä hieman myös alkuun epäilytti, kun joka toisella osallistujalla tuntui olevan seura-asuja päällä ja vauhti kovaa. Loppupeleissähän tällä ei ollut mitään merkitystä, kun kaikki menivät omaan tahtiin, omia reittejään.

[Kibaya]

Lumet ovat sulaneet ja tämä tyttö päätti aurinkoisen päivän kunniaksi vetästä lenkin.
Mmhm.
Kävelin meidän kaupalta kotiin ja luulin ettei matka ikinä lopu!
Kyynärsauvojen kanssa matka kesti vain 35 minuuttia. Matkaa ei ole hurjasti, mutta eipä sitä vauhtiakaan.
Vasta viimeiset sata meetriä oli hankalaa maastoa, kun oli hiekkaa ja joutui varomaan ettei kepit luista alta.

Pienestä se taas lähtee.

[Pvi]

Kipaisin vuoden toisen juoksulenkin ja näköjään niitä ei voi vetää kuin kerran kuussa, sillä juoksukengät (kalliit oli) tekee edelleen rakot kantapäiden syrjään. On juoksusukka, on käytetty kenkää pari vuotta pari kertaa kuussa kävellen ja juosten. Edelleen tulee rakko samaan paikkaan. En halua jalkaan kovaa nahkaa siihen kohtaan vaan kengän takia.
Höh.
No, eipähän tarvitse juosta enää tällä viikolla.
Sorminahka on sitä mieltä, että uiminenkaan ei sovi.
Polkupyöräily sentään on vielä mahdollisten liikuntamuotojen listalla. Sillä siis huomenna!

[Lyyra]

Oletko kokeillut kahden sukan taktiikkaa? Juoksusukan alle ohuempi ihan ihonmyötäinen sukka. Silloin kaiken järjen mukaan sukka hiertää sukkaa eikä ihoasi. Toimii ainakin itselläni vaelluksilla.

[marenkienkeli]

Mä voisin suositella kokeiltavaksi Copeedin rakonestopuikkoa. Aluksi en millään uskonut, että se voisi toimia, mutta pakko oli kokeilla. Ja kyllä se ainakin mulla toimii! Voidellaan rakkoherkkäalue huulirasvamaisella rasvalla, annetaan kuivua, sukka ja kenkä jalkaan ja menoksi. Toki tuon apu on rajallista...jos lenkki on pitkä, rasva kulunee pois.

Tanssikenkäni hankasivat kerran keskivarpaaseeni rakon, josta seurasi "kiva" rakkokierre. Ei rakko ehtinyt täysin viikossa parantua ja kyllähän se 3 tunnin tanssin aikana aina aukesi jo ennen puolta väliä. Nykyään laitan rakonestopuikkoa aina ennen treenejä. Toki kyseinen varvas nykyäänkin alkaa punottaa treenien takia, mutta nahka ei enää aukea. Myös rakkaat kesäballeriinani hiertävät pitemmillä kävelymatkoilla, mutta rakonestopuikko auttaa ja pystyn käyttämään kyseisiä kenkiä ilman sukkaakin. KUNHAN annan rasvan kuivua edes parin minuutin ajan, apu on taattu. (Alle puolen minuutin kuivumisaika ei oikein ole riittävä.) Tulee huomattavasti halvemmaksi kuin jatkuva rakkolaastareiden osto. Tosin edelleen käytän ennaltaehkäisevästi rakkolaastareita tiettyjen jalantappajajuhlakenkien kanssa.

[Pvi]

Tuplasukkaa en ole kokeillut!
Ostin vähän aikaa sitten vieläkin ohuemmat ja liukkaammaat juoksusukat jos se olisi auttanut. Ei yksinään riittänyt, mutta ehkä tuplana... eli nyt olisi alussukkakin valmiina. Pitää testata.

Äitillä oli tuommoinen liukastava rakkopuikko... ehkä sitä saisi vähän lainata ja kokeilla kuinka pitkään sen kanssa voi kirmata ennen kun nahka antaa periksi.

Suunnitelma yksi, tuplasuoja
Suunnitelma kaksi, äitin liukkari

[L-S]

Missähän vaiheessa flunssan jälkeen sitä uskaltaisi lähteä taas kuntosalille? Pari viikkoa on jo kuumeesta, mutta yskittää edelleen jonkun verran, joten en ole toistaiseksi uskaltanut. Kroppa on kyllä siinä määrin jumissa, että jottain tarttis tehdä. Vähän joogaa ja venyttelyä olen nyt parina päivänä yrittänyt, mutta kai tähän joku kunnon treeni tarvittaisiin.

Niska, hartiat ja selkä on jumissa ja kipuilevat, päähänkin meinaa koskea ajoittain, jne. Ja sitä joogaa yrittäessä en saanut jalkoja suoraksi yhtään, vaikka välillä se on kyllä onnistunut. Vanhuus ei tule yksin tai jotain. Tässä on tietenkin taas tullut melkein kuukauden tauko, kun ensin olin matkoilla, sen jälkeen oli noin viikko etten muuten vaan viitsinyt ja sitten tulikin jo flunssa.

[shaana]

Onkse vähän jotenkin niin, että salille voi mennä mutta sykettä ei saa nostattaa? Vai mikä se oli

Hei hyyyyi mikä olo, kun ei ole oikeastaan öö aikaan x liikkunut. Tuntuu että oon levinny joka ilmasuuntaan
ja on ihan karmee olo ja itseinho. Nyt etsiskelen sitä liikunnan iloa, joka on ollut flunssan ja muun kiireen
kadottamana jossain. Maanantaina kävin karatessa ( ) ja nyt olen sauvakävellyt pari päivää, huomenna
voisi yrittää jo salille vähän jumppaamaan. Kesäksi otan fillarin alle työmatkoille ja käyn sauvomassa, siinä
ne vissiin on pääpiirteittäin tulevan kotikylän aktiviteetit kesäajalle.. haaveilen omasta levytankosarjasta
kotiin, mutta katsotaan nyt viitsiikö investoida, ettei vain jäisi pölyyntymään..

[damn]

Kävin ostamassa tällä viikolla ulkoiluvaatteita. Mukaan lähti kahdet housut ja kaksi takkia ja vaelluskengät. Ensi sijaisesti ostin nuo töitä varten(olen siis ulkohommissa), mutta aion käyttää niitä lenkkeillessäkin. Ulkoiluhousuja mulla on kyllä ennestään, mutta takkeja ei ollenkaan, joten tuli todella tarpeeseen. Aion kyllä jatkossakin käydä ostamassa ulkoiluvaatteita Erätukusta, kaikki nuo ostokset maksoivat yhteensä 114, kun siellä oli hurjia tarjouksia. Aikaisempi paikka, josta takkia katselin, oli sitä hintaluokkaa, että olisin tuolla hinnalla saanut vain yhden takin.

[Shay]

Missähän vaiheessa flunssan jälkeen sitä uskaltaisi lähteä taas kuntosalille? Pari viikkoa on jo kuumeesta, mutta yskittää edelleen jonkun verran, joten en ole toistaiseksi uskaltanut. Kroppa on kyllä siinä määrin jumissa, että jottain tarttis tehdä. Vähän joogaa ja venyttelyä olen nyt parina päivänä yrittänyt, mutta kai tähän joku kunnon treeni tarvittaisiin.

Mulle ainakin käy aina köpelöstä, kun liian pian menen salille flunssan jälkeen. Pientä nuhaa oli
viimeksikin enää jäljellä, mutta salilla treenaaminen käynnisti jälkitaudin, jonka kanssa sai taas
tapella muutaman viikon.

Jos menet niin muista aloittaa oikeasti kevyesti, sillä vaikka tuntuu, että pystyt tekemään mitä vaan,
niin riski sairastua uudestaan on huomattavasti suurempi, jos rasitat itseäsi liikaa.

[Niina-Maria]

Missähän vaiheessa flunssan jälkeen sitä uskaltaisi lähteä taas kuntosalille? Pari viikkoa on jo kuumeesta, mutta yskittää edelleen jonkun verran, joten en ole toistaiseksi uskaltanut. Kroppa on kyllä siinä määrin jumissa, että jottain tarttis tehdä. Vähän joogaa ja venyttelyä olen nyt parina päivänä yrittänyt, mutta kai tähän joku kunnon treeni tarvittaisiin.

Mulle ainakin käy aina köpelöstä, kun liian pian menen salille flunssan jälkeen. Pientä nuhaa oli
viimeksikin enää jäljellä, mutta salilla treenaaminen käynnisti jälkitaudin, jonka kanssa sai taas
tapella muutaman viikon.

Jos menet niin muista aloittaa oikeasti kevyesti, sillä vaikka tuntuu, että pystyt tekemään mitä vaan,
niin riski sairastua uudestaan on huomattavasti suurempi, jos rasitat itseäsi liikaa.

Jep, mä olen kerran mennyt kanssa pienessä nuhassa salille ja sain kauheet jälkitaudit. Sen jälkeen
olen kyllä odotellut kiltisti, että paranen oikeesti kunnolla. Vaikkakin sen takia kuntosalilla käyminen
on jäänyt aika minimaaliseksi tänä vuonna. Jatkuvasti ollut jotain tautia tai sitten vaan flunssa
on pitkittynyt.

[L-S]

Kiitän näkemyksistänne.
Kävinkin varovasti salilla torstaina. En viitsinyt tehdä hirveästi mitään juoksemista tai riuhtomista, vähän vain lämmittelin crosstrainerilla kymmenisen minuuttia, ja sitten keskityin varovasti tekemään hartiaseutuun vaikuttavia liikkeitä käsipainoilla ym. En uskaltanut liikkua hikeen asti edes, tiedä sitten onko sellaisesta hyötyä edes. Oli vaan sellainen olo, että pakko saada jotain liikettä tuohon yläselkään, tai muuten se menee kohta rikki (eikä pelkkä kotona venyttely ole juuri auttanut). Ainakaan toistaiseksi ei ole tullut jälkitautia. Ehkä voisi kokeilla vastaavaa tälläkin viikolla joku päivä. Yskää on edelleen, mutta ainakaan liikunnan aikana ei yskittänyt, tuntui hengen kulku ( ) helpottuvan.

[Pvi]

Kyllä liikunnasta on hyötyä, vaikka joka kerta ei tulisi hiki. Selkärangan reilut sata niveltä kaipaavat liikettä eri suuntiin joka päivä. Ja sydän tykkää, kun sitä pikkusen kiihdyttää, vaikka vaan 10 min kolmesti päivässä.
Niin että ei se turhaa ole tehdä varovaisesti. Sitten kun tuntee olevansa voimissaan, niin voi muutaman reenin viikossa ottaa rajummasti.
--------
Mä pääsin kokeilemaan tankotemppuilua vappuna! Kaveri on harrastanut tankotanssia pari vuotta ja sillä oli tanko kotona. Sain kiivetä, seistä, istua sekä nojata istunnasta vaakatasoon. Sattuuhan se jonkin verran, kun koko kehon paino roikkuu jalkojen nahan varassa, mutta ei minulle ihan valtavia mustelmia tullut. Tanssi on tehnyt muinoin paljon pahempaa jälkeä.

Kunhan iho on palautunut, eikä arista, niin taidan kipaista ihan tunnille temppuilemaan lisää.

[Aurora B.]

Sain lisäboostia työmatkapyöräilyn aloittamiseen/jatkamiseen, kun firma muistutti Kilometrikisan alkamisesta. Mä vielä hetken odotan energiatason nousua, kun meni vallan miinuksen puolelle sairastelurupeaman takia, sitten... Vaikka maanantaina jopon selkään pitkästä aikaa Jos vaikka parikin kertaa viikossa saisi sotkettua tuon 15 kilsaa, niin olisin äärimmäisen tyytyväinen.

Vatsataudit lopettivat hetkellisesti kuviokellunnan, mutta sekin lähtee taas tiistaina käyntiin, varmasti. Ja tänään aloitan pitkästä aikaa tai ci-jooga -rutiinin, jonka bongasin yhdestä joskus alelaarista kaivamastani de-stress -dvd:stä. Aurinkotervehdys päivässä tekee terää


Kyllä näillä rutiineilla pääsee taas kuosiin




...Kova on tahto, katsotaan, mitä tästä tulee...

[Kibaya]

Mulla on tosi kova vauhti päällä.
Kävelin kilometrin.
Meni tunti.
Sattuu hitosti.

[ToyWiz]

Kipaisin vuoden toisen juoksulenkin ja näköjään niitä ei voi vetää kuin kerran kuussa, sillä juoksukengät (kalliit oli) tekee edelleen rakot kantapäiden syrjään. On juoksusukka, on käytetty kenkää pari vuotta pari kertaa kuussa kävellen ja juosten. Edelleen tulee rakko samaan paikkaan. En halua jalkaan kovaa nahkaa siihen kohtaan vaan kengän takia.

Joku voisi sanoa, että nuo kuuluvat juoksijan elämään. Rakot, jomotukset ja katkenneet kynnet ovat useimmiten oire sopimattomasta kengästä. Joko on totuttava pieneen epämukavuuteen tai hommattava sitten justiinsa sopivat kengät.

Itsellä on nyt dietin, punttisalin ja juoksun lisäksi mukaan tullut jo edellä mainittu suunnistus. Nyt päästiin seikkailemaan metsän ytimeen ja olihan se hankalaa. Yli kymmenen vuotta taukoa kartan lukemisesta oli tehnyt tehtävänsä ja eteneminen oli samaan aikaan sekä sekalaista että sekoilevaa. Ensi kerralla sitten vaikeampaan maastoon kompassin ja pohdinnan kanssa.

[Pvi]

Mä en laskisi silloin tällöin kpaistuja neljän-viiden kilometrin pyrähdyksiä veilä juoksijan elämäksi ja silti joudun kärsimään rakoista. Onneksi kymmenen vuotta vanhat lenkkarit sopii jalkaan, eikä purista tai hierrä. Ehkä mä kipittelen vaan niillä kerran viikkoon (joskus kaksi) ja vaihdan juoksukengät kävelyhommiin, kun rauhallisemmalla tahdilla ei rakkoa tule niin nopeasti.

Eilen tosin kuntosalilla vedin 25 min kovaa stepperillä ja polkupyöräiln henkihieverissä töihin, niin että ehkä ei tarvitse nyt viikonloppuna kiusata reisiä enempää juoksentelemalla.
Kuuluisin sanoin... aloitan sitten ensi viikolla!

-----
Kibsulle tsemppiä kipittää omaa vauhtia. Se ei ois hyvä, jos liika kipeäksi tulee... Pääsisitkö jotenkin vesiliikkumaan muutamia kertoja? Toki hallissakin joutuu kävellä, mutta ainakin joissain helsingin liikuntaviraston halleissa on suihku- ja allastiloja varten pyörätuoleja, jos hallissa liikkumiseen tarvitsee tukea. Jotkut asiakkaat käytävät niitä kävelytukena ja joitakin avustetaan osan matkaa tuolissa työntäen, tai kelailevat ittekseen suikusta lähemmäksi allasta jättävät tuolin passiin sopivaan kohtaan ja jatkavat kävellen viimeiset askeleet altaaseen.
-----
Pyöräilystä vielä, ennenkuin herkeän taas toviksi liikuntajauhannasta. Liityin ainejärjestön kilometrikisajoukkueeseen, vaikka tuskin kukaan siellä enää tunnistaa minua. Vaan saanpahan merkata pyöräilyitä ja ehkä tulee ajettua muutama ylimääräinen lenkki ihan vaan kisahengessä. Vappuna ei pyörät rullaneet, mutta viimeisinä kolmena päivänä olen hurautellut pyörän selässä paikasta toiseen. Toivottavasti huomennakin ehtisi vähän pyöräillä, tai sitten otan hikipyyhkeen tanssijameihin mukaan ja annan vauhdin viedä salissa katujen sijaan.

[Wiggin]

Täällä kans yksi Kilometrikisailija

Pitkään jahkailin osallistumistani. Viime vuonna jo jossain välissä alkoi haiskahtamaan stressin puolelle moisessa mukana olo. Kun se ei ollut enää se mukava motivaattori vaan pakko oli painaa oli keli mikä hyvänsä. Ja huvittavinta hommassa oli se että joukkueen johdolle lupaamani kilometrimäärän olin ylittänyt 2200 kilometrillä Nojoo.. vähänhän tuo loppufiilis oli arvattavissa kun tuolleen puolipro-asenteella lähdettiin kisaan mukaan. Joten tänä vuonna ajauduin pohtimaan että lähdenkö mukaan laisinkaan, vai ajelenko vain huvikseni. Tai sitten etsin jonkun pienemmän porukan letkeämmällä asenteella.

No.. vakkarijoukkueen Primus Motor kyseli kisan alkamisen jälkeen että missä luuraan ja selvitti että tänä vuonna mennäänkin ihan eri taktiikalla. Kerätään mahdollisimman iso joukkue ja pidetään hauskaa . Noniin.. eli saipa ylipuhuttua ja mukana ollaan! Ei mitään järisyttäviä kilometritavoitteita. Pääasia että viihdytään. Katotaan nyt.. kun kisa alkaa.. rupeaako kiristymään muutkin kuin ketjut

Kevät meni vähän laiskotellessa. Silloin tällöin kun pukkasi yyberloistavaa keliä niin kävin sotkemassa fillarilla tien laitaa ettei homma totaalisesti unohtuisi. Ja nyt tällä viikolla olen käynyt heittämässä pari 45 km lenkkiä ja yhden kolmekymppisen. Ja järkyttävästä vastatuulesta huolimatta hyvin on jaksanut. Eli ei tässä ihan nollista ole tarvinnut aloitella. Pari viikkoa näitä kymppilenkkejä ja sitten voisi lähteä katsomaan kestääkö pannu satasta.

[L-S]

Tsemppiä kilometrikisaan osallistuville.

Ja Kiba

Piti ehkä ottaa tääkin viikko vielä rauhallisesti liikunnan osalta, mutta en ole enää osannut, eikä kyllä flunssaoireitakaan juuri enää ole. Keskiviikkona vedin vielä samanlaisen rauhallisen setin kuin viime viikollakin, mutta torstaina menin vahingossa pitkähkölle lenkille, en tosin kovin kovaa vauhtia, mutta kuitenkin. Sen jälkeen vähän kuntosalia.

Sama homma tänään, paitsi lenkki oli vielä pidempi, kun en taas tullut ajatelleeksi, että vaikka tie näyttäisikin menevän oikeaan suuntaan, se kiertelee kumminkin valtatien ympärillä ja seuraava poispääsy kyseiseltä tieltä on jossain kilometrien päässä. Onneksi tuli katsottua sijainti puhelimesta, muuten olisin varmaan vieläkin sillä lenkillä, kun en olisi älynnyt kääntyä takaisin. Mielenkiintoista omakotitaloaluetta kyllä tämä, paljon taloja ja sitten jotain epämääräisiä joenuomia, outoja pitkiä pyöräilyteitä, ylikulkusiltoja, 1800-luvulla kuolleiden hautausmaa, hanhia, tienvarteen kuollut kissa.

Tää on taas niin tätä, että pitkän tauon jälkeen innostun ja teen monta kertaa viikossa ja sitten kohta tulee taas kyllästys enkä viitsi. Pitäisi saada rutiini. Tällä hetkellä selkä on sen verran jumissa, että liika (huonossa asennossa) istuminen suurin piirtein pyörryttää ja kävellessä on hyvä olo, joten tulee lähdettyä. Aurinkotervehdyksetkin ovat kyllä tehokkaita, kun niitäkin jaksaisi tehdä.

( )

[Wiggin]

Itsellä on nyt dietin, punttisalin ja juoksun lisäksi mukaan tullut jo edellä mainittu suunnistus. Nyt päästiin seikkailemaan metsän ytimeen ja olihan se hankalaa. Yli kymmenen vuotta taukoa kartan lukemisesta oli tehnyt tehtävänsä ja eteneminen oli samaan aikaan sekä sekalaista että sekoilevaa. Ensi kerralla sitten vaikeampaan maastoon kompassin ja pohdinnan kanssa.

Suunnistus olisi kyllä semmonen laji jota voisi kokeillakkin. Piiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa..

Sen verran pohjia lajiin on että ylläpidän erään seuran kotisivuja ja vaimon puolelta kokemusta on ihan kilpatasolta ja muutenkin seuratoiminnasta pidemmällä aikavälillä. Joten vaaranahan on että jos lähden harjoituksiin kokeilemaan niin kohta rupeaa tulemaan puoliuhkailevia vihjailuja Jukolan-viestijoukkueeseen osallistumisesta yms. muita velvotteita. Että tästä syystä olen pysynyt lajista erossa näin käytännön tasolla

Ehkä vetäisen tekoparran ja yritän käydä parissa harjoituksissa naamioituneena

[marenkienkeli]

Hyötyliikunta jyrää. Ihmettelin pitkään, miksi hauikset ovat niin kipeät. Sitten yhtäkkiä tajusin, että sehän johtuu eilisestä peittojen, tyynyjen ja petauspatjojen tamppaamisesta. Tuli nimittäin hakattua mattopiiskalla oikein kunnolla.