Urheilevat fordelaiset

[Aurora B.]

Kuntokeskuksistakin alkaa tulla ns. halpisversioita markkinoille, Vaasassa on yksi pienen ketjun kuntokeskus, joka kustantaa 30 euroa kuussa. Jos ikinä koskaan enää liittyisin moisen jäseneksi, voisin harkita tuota. Turkkusessa sitä ei tietenkään ole, tarkistin. Mutta kannattaa vähän tutkia, koska ei kai tuo mikään mahdottomuus ole, että olisi sielläkin päin vastaavaa.

Mä olen varmasti jo jossain vaiheessa kertonut, että mun päälle ei vain sovi tuollainen liikuntamuoto. Mä en ikinä saa tsempattua itseäni käymään tunnollisesti ja säännöllisesti jossain jumpassa tai kuntosalilla. Hyötyliikunta on mulle ehdottomasti parasta. Ja vaikka tuntuu, etten oikeastaan liiku juurikaan, niin kyllä saa tämän tästä kuulla, että "ai te tulitte _pyörillä_ tänne " tai jotain vastaavaa. Viimeksi sunnuntaina. Kai sitä tulee liikuttua ihan huomaamattaan, ja se on ihan parasta

Jaaaaaa sitten samaan hengenvetoon voin kertoa, että Kilometrikisa on mennyt ihan puihin Mä olen edelleen sairastellut, ja nyt kun vihdoin kunto antaisi myöten, niin maha alkaa olla tiellä Toki pieniä matkoja pystyy hissuksiin sotkemaan, mutta työmatkapyöräilyyn en enää ala tällä kummulla (kesälomakin alkaa parin päivän päästä). Noilla pikkumatkoilla ei paljon kilometrejä kuitata Kilometrikisaan, ja olenkin peränpitäjänä firman listassa


Uimahallikin on kiinni koko mun kesäloman ajan. Plargh. Mitähän nyt sitten keksisi?

[L-S]

Totta, että kyllä mäkin olen sen verran epäsäännöllinen liikkuja, ettei mun kannata mihinkään superhintavaan kuntokeskukseen liittyä. Joskus innostuessani saatan kyllä käydä vaikka kolme kertaa viikossa, mutta sitten tulee taas joku plaah-olo ja menee kolme viikkoa, etten tee mitään. Kalliiksi tulisi kuukausimaksuja maksella.

Nyt en ole saanut aikaiseksi edes lenkillä käydä, tosin olen kyllä hyötyliikuntana kävellyt päivittäin ainakin tunnin. Mutta se on sellaista sandaaleissa kävelyä, eikä mitään kunnon lenkkiä. Ei sen perään sitten viitsi oikein taas lenkille kuitenkaan. Pitäisi olla jotain vaihtoehtoista.

Puistojooga kuulostaa kivalta, pitää etsiä olisiko täälläkin jotain sellaista.

Eikö Aukun tienoilla ole mitään maauimalaa? Tai luonnonvesissäkin voisi ehkä uida?

[Aurora B.]

Eikö Aukun tienoilla ole mitään maauimalaa? Tai luonnonvesissäkin voisi ehkä uida?

Luonnonvesissä onnistuu pulikointi. Tarkoitus olisi kuitenkin yrittää pitää kuntoa yllä, että jaksaa vääntää tulevan veronmaksajan maailmaan sitten syksyllä Uiminen oli ainakin ensimmäistä odottaessa oikein mainio ja mukava kunnon ylläpitokeino. Maauimala olisi kyllä reilun automatkan päässä

Kävin järvessä uimassa juhannuksena, vesi oli niin järkyttävän kylmää, että joutui ihan miettimään keskenmenon riskiä shokkivaikutuksen takia


Puistojumppaa olisi täälläkin tarjolla Pitää käydä tutustumassa. Huisia. Hyvä vinkki, kiitos Mä harkitsin myös hetken rullaluistelua, mutta jotenkin arvelluttaa tässä tilassa... En ole ikinä rulliksilla kaatunut, mutta jotenkin en nyt haluaisi ottaa riskiä. Kaveri selvisi pari vuotta sitten säikähdyksellä ja pari päivää kestävillä supistuksilla kaaduttuaan liukkaalla lattialla kävellessä. En sitten tiedä, rajoitanko itseäni liikaa...

[Pvi]

jos on tavallista puistojumppaa, niin siinä kannattaa kanssa ottaa liikkuvat askellukset iisisti, sillä nurmikko saattaa olla yllättäen liukas. Mutta jos vähän jarruttaa vauhtia saliairopikistä niin varmasti on mukavaa ulkosalla olla.
Joogat on ainakin olleet ihan huippuja! Ihan päivän ja viikon pelastus saada oikoa itseään taivaan alla.

[L-S]

Näiltä tienoin löysin kaksikin puistojoogaa. SItten kun vielä saisi lähdettyä... huomenna jo olisi toinen, mutta se on kyllä vähän hankalassa suunnassa, että näinköhän tulisin lähteneeksi.... Liikunnan kanssa on aina tämä, että lähteminen on vaikeaa, mutta sitten kun pääsee niin on kivaa.

[Pvi]

Laita itselle kamat valmiiksi jo tänään ja suunnitele muutkin esteet minimiin. Niin on helpompi lähteä. Voi myös luvata itselle, että ei tarvitse kun käydä katsomassa paikka ja kokeilla tuntia hetken. Jos on epämukavaa, tai ei löydä perille, niin sitten voi livetä muihin hommiin.
Mulle usein käy niin, että harmittaa vietävästi, jos on vitkutellut ja sitten kun viimein lähtee mukaan toteaa, että olisi ollut mukava tehdä tätä enemmän.

[Pvi]

Tänään oli pitkästäaikaa liikkuneen kehon väsymystä havaittavissa. Kun tunnistin sen, olin vähän pettynyt mutta nyt olen oikeastaan iloinen, että on viime päivinä tullut oltua liikkeellä. Vaikka en mitään hurjia suorituksia ole rypistänyt, niin kyllä perjantaina tuli oltua liikkeessä useamman tunnin verran. Aamupäivällä pari tuntia (jooga ja itsenäistä uinti&sukellus harjoittelua) ja illalla vähän vatsajumppaa, pyöräilyä, ja tunti kuntosalilla.

Tuollaiset päivät sopii just hyvin mulle! Saa rauhassa tehdä just sen verran kun siinä hetkessä haluaa ja tilanteita tehdä on paljon. En niinkään tykkää sellaisesta liikuntaideologiasta, johon törmää joskus kuntosaleilla, kaikki mehut irti mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Tänään oli vaan ihanaa ulkojoogailua, että huomenna taas jaksaa uimakouluilla ja mahdollisesti tanssia.

[Lyyra]

Hetkinen.. Tiesin kyllä että Wiggin harrastaa pyöräilyä vähän enemmän tosissaan kuin esim. minä, mutta ettäkö ihan Tourin johdossa?

[skray]

Mä mietin samaa Lyyra.

[Pascal Lemoix]

Nyt olen saanut kaksi kiloa suunnilleen pois alkupisteestä Viiden viikon taistelulla Ei oo helppoo, mutta oikeaan suuntaan.

Tänään oli sitten tosi kova treeni. Sellaisessa pienessä sumussa hoipertelin kotiin. Kerran ennenkin on ollut vastaava olo.

[Pvi]

Huippua Pascal!

Tiukkojen treenien jälkeinen sumu on aika vinha. Semmonen kun jalat tärisee ja ei meinaa pysyä jalkojen päällä. Sen kuitenkin tietää, mistä tärinä johtuu.
Kunnon hörppy vettä (tai maitoa) ja kevyttä väsyneiden lihasten liikuttelua. Niin ja kunnon yöunet niin että jaksaa lähteä seuraavanakin päivänä liikkeelle.

[damn]

Tarkoitus olisi aloittaa syyskuussa kuntonyrkkeily. Jee .

[Wiggin]

Hetkinen.. Tiesin kyllä että Wiggin harrastaa pyöräilyä vähän enemmän tosissaan kuin esim. minä, mutta ettäkö ihan Tourin johdossa?

Joo.. hyvin rullaa!

Oon kyllä kesän aikana juonut epämääräisistä puteleista epämääräisiä palauttavia urheilujuomia että saa nähdä milloin kippo sulaa tarkastajien käsiin

[skray]

Mua harmittaa hieman, ettei viime aikoina oo tullu ulkoiltua oikeestaan ollenkaan. Makaan vaan kämpillä, vaikka ulkona olis kiva kävelykeli. Tosin talolla tulee sitten roudattua jos jonkunlaista kamaa edestakasi ja voimiakin pitää siinä samalla käyttää, niin kaippa sen jonkunlaiseksi liikunnaksi voi laskea.
Pitäis silti vaan tehdä enemmänki.

[Pascal Lemoix]

Painon putoaminen jatkui ihan hyvällä tahdilla. En festaroinut missään viikonloppuna, toisin kuin kahtena edellisenä. Pyrin pitämään järjen päässä ja ruokakurin mielessä. No, se tuotti sitten tulosta. Nestetasapaino ei ollut ainakaan heikentynyt, joten laihtuminen on ns. todellista.

Aamulla ennen salille lähtöä oli fiilis se, että saattaa olla, että riipasen kovan kännin tänään. Saatan tuossa vähän maistellakin, mutta ainakin parempaan mieleen, koska jos yllämainitulla metodilla ei olisi tulosta tullut, kannattaisi minun mieluummin festaroida.

Mutta on tämä kyllä loputtomien taistelujen laji ja aina pitäisi valita se järkevä vaihtoehto. Pitkä matka on kyllä jo tultu esim. keväästä, jolloin tähän asuntoon kertyi yllättäviä määriä tyhjiä kaljatölkkejä ja pizzalaatikoita. Nyt kesällä en ole juurikaan valmistanut pizzalaatikkoa ruoaksi.

[Pascal Lemoix]

Paino junnaa samoissa. Suuri turhautuminen. Vaikka näkee vaivaa, niin jos ei joka Jumalan päivä jokaista minuuttia pidä kontrollia yllä, niin kaikki valuu hukkaan.

Ja kun samaa taistelua on edessä loppuelämä. (Joka tietysti huonosti taistellen ei kestä niin kauaa... )

[Pvi]

Seuraa vähän kannustussanoja. Pitsalaatikon ja kaljatölkin vähäisyys on hyvä juttu! Omien tapojen muuttaminen ei ole helppoa. Saattaapa homma tuntua taistelulta, mutta luulen, että pidemmän päälle sotaa ei jaksa. Joku tosin voi saada nautintoa kontrollista ja tarvita ainaista otteluhenkeä. Pysyväislaatuinen muutos taitaa useimmilla tarkoittaa uusia rutiineita ja mahdollisia muutoksia. Mieluumin mieluisaksi muuttuvia muutoksia.

Jotain tuloksia on jo ilmeisesti havaittu joten muutokset ovat olleet jossain määrin mahdollisia. Mitkä ovat niin mukavia, että niistä haluaa pitää kiinni ja mitkä voisivat istahtaa arjen rutiiniksi?
Mitkä on syksyn suunnitelmat? Siellä arki antaa mahdollisuuden.

----
Mun liikuntaprojekti on jo tuolla vilahtanutkin kerran. Opettele sukeltamaan. Viimeksi joskus kuuden vanhana olen sukellellut. Korvatulehduskierre, välikorvan ilmastointiputket ja äidin tehokas huolehtiminen ovat uittaneet minua pää pinnalla monen monta vuotta. Nyt tajusin, että uudessa työssä ehkä pitää sukeltaa. Niinpä se kannattaa ehkä opetella omaan tahtiin ennen kun joutuu julkiseen pakkotilanteeseen. Aluksi tuntui vaikealta saada edes pää pinnan alle. Sitten oli ongelmia tekniikan kanssa; miten saada pylly veden pinnan alle. Pyysin ja sain vähän uintivinkkejä ystävältä ja niiden avulla olen pari kertaa harjoitellut itsekseni. Nyt jo onnistuu tavallisen altaan pohjaan sukeltaminen, mutta huomaan, että yksin harjoitellessa tulee kovin tietoiseksi itsestä ja omasta osaamattomuudesta. Jotenkin pitäisi osata jo valmiiksi, eikä kehtaa antaa itselle riittävästi mahdollisuuksia harjoitella. Kun kaveri oli tukena, pystyi paremmin keskittymään itse asiaan. Ei tarvinnut miettiä, näytänkö tyhmältä.

Hyvä oppi tämä!

[Pascal Lemoix]

Kiitos kannustuksista! Tänään kävin raivolla kävelemässä. Eilen söin Lontoon rakeita.

Sekin syö motivaatiota, että toi oli luonteeltaan ennen kaikkea kesäprojekti ja se kesä aika lailla oli tässä.

[Triple H]

Mulla painonpudotus on menetettyä ajattelumaailmaa. Ei putoa ei. Mutta kaljamaha on katoavaa kansanperinnettä. 90% vain ja ainoastaan puuhommien ansiosta. Huski laulaa, puut kaatuu, puut pilkotaan ja fiskars kirveen kanssa pöllit muuttuu hellapuiksi. Kädet alkaa nyt muistuttamaan painonnostovuosia, kaljamaha on jo lähes olematon ja selkäkivutkin ovat vähentyneet.

Kohta tulee talvi ja pitäs alkaa taas urheilemaan ihan urheilemisen ilosta. Vähä on heikkoo.

[Aurora B.]

Paino junnaa samoissa. Suuri turhautuminen. Vaikka näkee vaivaa, niin jos ei joka Jumalan päivä jokaista minuuttia pidä kontrollia yllä, niin kaikki valuu hukkaan.

Ja kun samaa taistelua on edessä loppuelämä. (Joka tietysti huonosti taistellen ei kestä niin kauaa... )

Tsemppaa vaan itseäsi vielä. Pikkuhiljaa se jatkuva kontrollointipakko helpottaa, ja muuttuu helpommin hallittavaksi. Jatkuvasta taistelusta se muuttuu ajoittaisiin vaikeiden valintojen tekemiseen, siitä helpompiin valintoihin ja jossain vaiheessa se parempi vaihtoehto on jo tapa, eikä muu tule välttämättä edes mieleen. Pienet muutokset tavoissa ja tottumuksissa on yllättävän merkityksellisiä. Ja pienet muutokset on helpompi hallita kuin massiiviset elämä ylösalaisin -tyyliset kokonaisuudet. Mulle on esimerkiksi ollut kaupan karkkihyllyt aina se vaikea paikka. Otin jossain vaiheessa tavaksi kiertää toisen hyllyvälin kautta kassalle, karkin kulutus suorastaan romahti. Ei loppunut kokonaan, mutta se tapa napata joku 400 g säkki siitä ohimennen jäi pois. Nyt jos kävelen karkkihyllyn ohi, niin makeanhimon iskiessä valitsen aina pienimmän mahdollisen herkun. Yksi Pätkis voi pelastaa päivän. Ja ero 400 g karkkipussilla ja 18 g suklaapatukalla on aivan päätä huimaava.

Eipä silti, ei tässä itsekään ollut ennen raskauksiakaan missään ihannepainossa. Pienetkin elämänmuutokset on vaikeita ja itse ainakin repsahtelen vähän väliä. Syöminen ja "oikeiden ruokien" valinta on mulle kuitenkin jo siirtymässä helppojen valintojen kategoriaan, kun on vuosia harrastanut tuoteselosteiden lukemista ja jokaisen ostoskärryyn livahtavan tuotteen harkitsemista. Liikkuminen elämäntavaksi on edelleen pääosin jatkuvaa taistelua. No sentään hyötyliikuntaa tulee harrastettua juurikin kävelemällä tai pyöräilemällä kauppaan ja muualle lähialueella, mutta muuten urheilu ja liikunta on melkoista pakkopullaa

Tsemppiä kuitenkin Pascalille Päättäväisesti vain kohti uusia, parempia elämäntapoja.


Onneksi muuten on tämä ketju Mä tajusin, kiitos tämän ketjun, että uimahalli on taas auki ja kuviokelluntaa voisi jatkaa. Vesijumppa-aikatauluja ei vielä ole julkaistu, mutta voihan sinne muuten vain mennä kauhomaan, että pääsisi taas hommaan kiinni.

[Pvi]

sen sijaan, että keskittyisi repsahduksiin ja siihen mitä ei saa syödä, voisi ehkä enemmän siirtää ajatuksia siihen hyvään. Mun juttu on tehdä joka päivä itselle hyvää ruokaa. Semmosta missä on kunnolla porteiinia ja kasviksia. Liikuntoja kirjailen ylös, koska se innostaa minua lähtemään ja tekemään mukavia juttuja.

Mulla on aukun kanssa sama karkkiperiaate. Osta vähemmän, sillä kaikki tulee kuitenkin syötyä. Niin ja kun kauppa on kulman takana, voi aina hakea lisää, jos tuntuu siltä. Tikari, irtokarkit kappalesäännöllä (10-20) pikupatukat ja askit. Lisäohjeena koitan pitää äitien oppeja: ensin ruoka, sitten herkut.
Viimeaikoina ei ole oikein ollut äiti mielessä... Mutta tänään taas voi olla!
--
Toi halkojen hakkaaminen on ihan huippu tapa siinä sivussa liikkua. Talveksi varmasti löytyy joku puuha, missä saa nostella ja mahdollisesti vähän kirmailla metsässä.
--
Tänään on mun eka kuntosalipäivä heinäkuun tauon jälkeen. Kivaa. Ehkä kuntosalin telkusta voi katsoa samalla urheilua!
Ennen voisin tsekata yhden jumppavideon, kun ne pitää kohta palauttaa kirjastoon...
Jumppaa, pumppaa!

[Tr*ina]

Tänään oli sitten tosi kova treeni. Sellaisessa pienessä sumussa hoipertelin kotiin.

En ymmärrä kovia treenejä enkä usko, että niistä on hyötyä. Kovalla treenillä tarkoitan liian korkealla sykkeellä tehtyä liian pitkäkestoista treeniä. Jos itse vedän liian kovan lenkin illalla, nukun yön huonosti. Hiljaa hyvä tulee, on paras metodi minulle.

Jotenkin minusta tuntuu, että ihmiset ei tänä päivänä osaa treenata oikein. Istuskelen usein suosituin lenkkipolun varrella, joten näen paljon treenaajia päivittäin. Juoksijoita viipottaa ohi, mutta mihin ovat kadonneet sauvakävelijät? Tai ylipäätänsä kävelijät? Reippaasti käveleviä ei ole enää ollenkaan lenkkipoluilla. Joko kävellä löntystellään hitaasti tai sitten juostaan henkihieverissä. Missä kohtuus, missä pitkäjännitteisyys?

Lenkkipolku on metafora nykyelämälle. Pakolla pusketaan eteen päin.

[L-S]

En tietenkään ole saanut etsittyä sopivaa kuntosalia tai käytyä puistojoogassa.
Kesän liikunta on siis rajoittunut kävelyyn, harvoihin lenkkeihin sekä venyttelyyn ja satunnaiseen joogahetkeen kotosalla. Niska ja hartiatkin alkaa vasta nyt olla sellaisessa kunnossa, että ei ole enää koko aikaa inhottava olo, ja eilen uskalsin vähän varovasti nostella käsipainoja. Pyöräilyäkään ei ole tullut harrastettua, sitäkin olen vältellyt lähinnä niskajumin takia. Ja muutenkin koen olevani niin kömpelö, että hyvä jos uskallan pyörän selkään lähteä. Se puistojoogakin on jäänyt käymättä lähinnä siksi, että sinne olisi pitänyt mennä pyörällä erikseen, kun ei ole mun reittien varrella.

Mutta onneksi parin viikon päästä alkaa taas ohjatut tunnit siellä missä toissavuonna ja useasti sitä ennenkin kävin. Ehkä menen sitten taas sinne ja unohdan kuntosaleilut. Jotain tanssihenkistä liikuntaa kaipailen joka tapauksessa enkä painonnostoa, luulenpa että sellaisella pysyin ennenkin paremmassa kunnossa. Tuleehan siinä kuitenkin ihan toisenlaista liikettä koko vartalolle kuin kuntosalilla. Sellaista ei vaan viime "kaudella" ollut tarjolla, toisin kuin se kuntosali ihan siinä vieressä.

[Pascal Lemoix]

Kävin tänään kävelemässä vielä töiden jälkeen lenkin. Aiemmat päivät ovat menneet niin itse edestään, ettei ole ollut toivoakaan. Edellisenä lauantaina kävelin kaksi tuntia matolla olympiakävelyä seuraten Pääsin 10 km, varsinaiset kävelijät vissiin yli 25.

Yritän nyt syödä koulussa, jotta ateriarytmi pysyisi tasaisena.

[Pvi]

Peukkua kävelylenkeille ja kouluruokailulle!
Terveysterroristi muistuttaa, että jokaiseen päivään saa lisättyä pikkasen kävelyä, jos pitää ajatusta mukana päivän toimissa.
Perinteinen, parkkeeraa kauemmaksi tai jää bussista pysäkkiä aiemmin, on hyvä. Portaiden käyttö hissin sijaan ja liukuportaissa kävely. Kahvitauolta palatessa voi lähteä kahta minuuttia aiemmin, pikkasen kiihdyttää tahtia ja kiertää työpisteelle lenksun kautta (portaat on plussaa) ja työn lomassa voi nousta seisomaan ja käveleksiä välillä. Opena voi tunnin suunnitella niin, että kaikki luokassa liikkuu, tai sitten käy itse järisyttämässä tilan tasapainoa liikkumalla paikasta toiseen.

-------

Tajusin juuri, että mä taidan saada huomenna ja tällä viikolla pikkasen shokkihoitoa roppaan. Huomenna on töissä kolme jumppatuntia ja illalla alkaa tanssikurssi. Kehtaisikohan töissä otaa iisisti? Kestäisikö ego löysäillä uusien työkavereiden silmien edessä, vai pitääkö näyttää, mihin minä pystyn? Tanssitunnilla nyt voi ottaa rennosti, mutta jos on kivaa, niin saattaa yllättäen tehdä paljon.
Saas nähdä kuinka hellänä liha on keskiviikona...