forde.munfoorumi.com

Ajattelin, että voisi olla oma ketju omista liikunta/urheiluharrastuksista ja kokemusten vaihdosta.

Aloitin maanantaina töihin pyöräilyn, joka päivä ajelin töihin ja takaisin hyvässä säässä (pukeutumiskysymys!), kilometrejä kertyi hitusen vajaa 32 km/päivä. Työmatkan varrella on liikuntapaikka, jossa kävin parina päivänä vielä jumpalla. Tänä aamun huvitti juoksulenkin lopussa tajuta, että onpa tullut oltua ulkona tällä viikolla jo paljon! Yleensä kun nuo viikonloppuaamujen lenkit ovat niitä lähes ainoita happihyppelyjä arki-iltojen sisäliikkumisen vuoksi.

Harrastan siis erilaista sisäliikkumista läpi vuoden, juoksemista myös. Juoksun olen löytänyt ihan parin viime vuoden aikana, kävelylenkit muuttuivat kuin vahingossa hölköttelyksi. Haluaisin kokeilla rajojani esim. puolimaratonille osallistumalla. Pyörän selkään en sen sijaan talvisäillä nouse. Tähän aikaan vuodesta se on huippukivaa!

Mitkä ovat sinun lajisi? Oletko löytänyt uusia lajeja? Mitä haluaisit kokeilla? Onko vuodenajalla väliä?

Pelaan tennistä kerran viikossa, kävelen usein koulusta kotiin ja talvisin laskettelen.
Meidän piti hiljattain juosta 1500 m koulussa ja heikohko tulokseni herätti päässäni ajatuksen juoksemisen aloittamisesta.
Eli ensi kesä meneekin juostessa sitten. Saa kyllä nähdä, miten käy tuon toteutumisen kanssa...

Haa, TIRC ehti ensin tämän ketjun avata, hyvä.

Töistä tarjottiin tuossa aikaisemmin keväällä mahdollisuutta osallistua kunto-ohjelmaan. Tehdään alkumittaukset, lyödään sykemittari ja alkuun auttava kunto-ohjelma kouraan, viikoittan ilmoitetaan mitä on tehty jne, sitoutuminen vuodeksi, ja lopuksi taas mittaillaan. Lähdin mukaan.

Sykemittari on kiva. En pidä lähetintä kellon ympäri ylläni, pelkkä mittari käy kellosta harjoittelun ulkopuolisena aikana. Ulkoillessa mittari on kätevä, pääsee seuraamaan sykettä ja tietenkin liikkumaan sen mukaan. Sisäharrasteissa en ole päässyt vielä kokeilemaan - ja onhan tämä vedenkestävä, pulikoimaankin pääsee!

Alkumittauksissa joutui kohtaamaan karun todellisuuden, olen aikalailla rapakunnossa. Nyt on vuoden ajan liikuttava, tai ainakin raportoitava liikkumisestaan ulkopuoliselle taholle ja näytönhalu on kova. Yritän olla tukkimatta fordea tulevilla raporteillani ;) kai niitä tähän ketjuun sopii kertoilla?

Torstaina oli alkumittaukset ja ensimmäisen ohjelman mukaan tulee harrastaa vähintään kolme kertaa viikossa tietyt määrät kevyttä, keskiraskasta ja raskasta liikuntaa. Eilen sauvakävelin töihin, huima määrä kaloreita tuli kulutettua kohtalaisella sykkeellä. Tänään en ole tehnyt vielä mitään, iltasella pitää ainakin käydä kävelemässä ja jos oikein innostuu, niin rullailemassa, siinä meinaan tällä kunnolla tulee kuuma!
Olen kovin innoissani rojektistani.

En tiedä, luetaanko lumilautailua urheiluksi, mutta se on suosikkilajini tällä hetkellä. Pyöräily ja uinti ovat myös erittäin mieleistä hommaa. Pesistä ja koripalloa pelaisin harrastuksena jos keksisin missä. Kuntonyrkkeily tai vastaava laji kiinnostaisi kokeilla ja aloittaa, salilla ja jumpassa ainakin silloin tällöin olisi viimeistään nyt aikomuskin käydä.

Aa, ihana ketju!

Olen ollut koko elämäni aikamoisen urheilullinen. Pienenä tuli harrastettua aika lailla kaikkea, mitä pienessä kaupungissa pystyi harrastamaan: yleisurheilua, suunnistusta, hiihtoa, telinevoimistelua jne. Jalkapalloa eikä jääkiekkoa ole tullut harrastettua tosin, ensimmäinen oli vielä niin pieni laji minun lapsuusaikoinani meilläpäin, jälkimmäinen taas kustansi liikaa.

Suuri rakkauteni on kuitenkin aina ollut pesäpallo, mitä olen harrastanut aika lailla ala-asteen alusta lähtien. Aktiivisesti pelailin (muistaakseni) 17-vuotiaaksi asti, sitten iski pariksi vuodeksi teiniangsti, minkä jälkeen palasin harrastelijapelaajaksi ja valmentamishommiin. Niitä sitten pari vuotta touhuilin (sain vuoden valmentaja -palkinnonkin, woooo!), kunnes elämä vei Joensuuhun opiskelemaan. Sen jälkeen pesis jäi.

Ennen ensimmäistä syksyäni Joensuussa väänsin selkäni rikki viimeisissä pesistreeneissä. Luulin, että lihas venähti, mutta se olikin sitten välilevy, jonka takia koko fuksivuosi meni vähän penkin alle. Selkä leikattiin maaliskuussa 2006. Olin käytännössä kokonaisen vuoden liikkumatta, mikä oli yksi ehkä vaikeimmista asioista minulle, joka olin tottunut liikkumaan lähes päivittäin varmaan siitä lähtien, kun opin kävelemään.

Selkä kipuilee vieläkin välillä, mutta enimmäkseen olen voinut nyt hyvin. Käyn salilla, juoksen ja talvisaikaan käyn myös erinäköisissä jumpissa. Toiveena olisi, että nyt keväällä ja kesällä kykenisin taas koittamaan pesistä jossain. Kova ikävä on.

shaana kirjoitti:Sykemittari on kiva.

Joo! Joulupukki toi mittarin mulle pari vuotta sitten ja siitä on tullut kiva kaveri lenkillä ja kaikkialla liikkuessa muutenkin. Arvoin etukäteen vähän laitteen ostamista, kun vähän uumoilin, että alan seurata sitä liikaa ja itse liikkumisesta tuleekin suorittamista. Näin ei onneksi ole käynyt.

Pesäpallo! Lukioaikana se oli kivaa. Muutenkin joku joukkuelaji vois olla kiva, ryhmäliikunta on kuitenkin itsenäistä.

Itse en ole koskaan ollut kovinkaan liikunnallinen, ennenkuin aloitin teatteri-opinnot. Liikunta jää kyllä koulussakin melko kausittaiseksi. Välillä on viikon kestäviä kursseja esim. jonkinlaisesta tanssista tai akrobatiasta tai jostain..,

Tämän vuoden tammikuussa olen liittynyt jäseneksi eräälle kuntosalille, jossa järjestetään myös kaikenlaisia jumppia. Siitä pidän kovasti ja aion varmaan tästä lähtien kuntoilla niin säännöllisesti ja paljon, kuin vain muutenkin hektiseltä elämältäni kykenen.

Kouluun/töihin kävelyä tai pyöräilyä en osaa laskea urheiluksi, koska teen sitä koko ajan. Myöskään teatteri-harjoituksia en laske urheiluksi, vaikka niissä hiki melkein aina tuleekin. Urheilu on minulle jotain, mitä tehdään sen itsensä vuoksi. Ja tietysti myös kunnon vuoksi.

Olen iloinen siitä, että vaikka lapsena olin tosi kömpelö ja vihasin kilpailuhenkistä koululiikuntaa, olen tämän nykyisen kouluni myötä löytänyt liikunnan ilon:)

TIRC kirjoitti: Haluaisin kokeilla rajojani esim. puolimaratonille osallistumalla.

Samanlaiset ovat suunnitelmat tälläkin suunnalla. Neljännesmaratonia olen juossut useampana vuotena ja
nyt hoksittaisi ottaa jo askel eteenpäin. Ovathan miun normilenkitkin tuollaisia 15 kilometrin pyrähdyksiä, joten
eiköhän puolimaratonista hengissä selviäisi. Alkuperäisten tuumailujen mukaan miun pitikin juosta kyseinen matka
reilu viikko sitten, mutta yllättäen eteen tupsahtanut työkeikka sotki kuvioita. Ja toisaalta, juoksuilosta olisi pitänyt
pulittaa 30 euroa. Käytin ne rahat sitten uusiin juoksukenkiin.

Juokseminen on ehdottomasti se miun juttuni. Olen kai aika pahastikin koukussa pitkän juoksumatkan nostattamaan
hyvänolontunteeseen, sillä juoksuttomina päivinäkin pururatahan se on aina mielessä. Juostessa sitä vain jotenkin
"uppoaa" omaan maailmaansa ja kaikki ongelmat katoavat. Tai sitten sitä keksii ihan kuningasideoita, kun aivotoiminta
vilkastuu. Tai niinhän sitä tahtoo aina kuvitella. :) Oli miten oli, urheilusuorituksen jälkeen olo on aivan mahdottoman
energinen.

Sairastelu onkin tuskaa, en millään malttaisi maata vain paikoillani. Tunnustankin, että toisinaan olen kuumetautisenakin
käynyt pienillä kävelylenkeillä.

Pitkiä matkoja olen tykännyt juosta ala-asteikäisestä asti. En ollut silloinkaan mitenkään sosiaalisesti lahjakas, mutta juostessa
puhumattomuus ei ketään haitannut. Eikä se haittaa vieläkään, edelleenkin juoksen lenkkini mieluiten yksin.

Ala-asteella taiteilin myös jalkapallon kanssa ja olin kai aika hyväkin siinä, sillä pojat pyysivät aina välitunneilla mukaan peleihin.
Muuten en joukkuelajeista ole sen kummemmin innostunut, eikä jalkapallokaan napostele kuin kikkailun merkeissä.

Juoksemisen ohella harrastan myös ihan oikeasti hiihtoa, joka tosin on kärsinyt ilmastonmuutoksesta parina viime vuonna. Pyörälläkin
kruisailen ympäri maita ja mantuja. Kesäisin tietysti mieluiten, mutta talvellakin on päästävä eteenpäin, sillä autoa en halua hommata.

Mistään verenmaku suussa -kilpailusta en ole koskaan oikein innostunut. Tärkeintä on ollut itsensä ylittäminen - ja yllättäminenkin.

Urheilu on kyllä parasta. :sydän:

Urheilua onpi tullut harrastettua koko pieni ikä. Pöndellä oli oikeastaan kaksi lajia, joita kaikki urheilusta kiinnostuneet harrastivat: talvella lentopallo ja kesällä pesis. Samoille teille eksyin itsekin. Molempia lajeja harrastin lukioon saakka, mutta lentopallo jäi siinä vaiheessa, ku kirjasto kiinnosti enemmän aina lentistreenien aikaan. Pesis onkin sitten ollut se "päälaji" siitä lähtien. Sen ehdoilla sitä heilutaan kesät ja talvellakin mut voi nähdä reissaamassa halki Suomen treeneihin.

Kärsin perjantai-illan syndroomasta, sillä meidän joukkueen treenit on aina ja ikuisesti ollu myös perjantai-iltaisin, ja syksyllä, kun kausi on ohi, eikä seuraavan kauden treenit ole alkanu, niin haahuilen ympäriinsä ihmetellen, että mitä pitäisi tehdä. Onneksi en ole ongelmani kanssa yksin. Lopettamista en ole koskaan ajatellut tosissani, ja oikeastaan jo nyt ahdistaa ajatus siitä, että tämä kausi voipi olla se viimeinen. Opiskelijana on ollut helppo vaihtaa maisemaa kesiksi, mutta jos sinne työelämään pitäisi eksyä, niin eipä taida työnantaja ymmärtää, jos ilmoitan toukokuussa, että "tuun sit elokuussa takas kaupunkiin".
Siis pelaan sarjatasolla X, jossa treenataan n. 9 kuukautta vuodessa 3-5 kertaa viikossa yhteistreeneissä sekä itse tehdään punttis- ja juoksutreenejä.

Talvella käyn joskus harvoin hakemassa ärsytyksen puulaakilentis vuoroilta. Pää osais, mutta monen vuoden tauon jälkeen kädet ja jalat ei oikein osaa tehdä enää mitään. Ja alamäki on sitten se toinen suuri rakkaus. Talvella suksilla, telluilla tai laudalla sekä kesällä fillarilla. Silti se valinta on oikeastaan luonnollinen. Sitä omaa kilpailuviettiä saa kiusattua pesiskentillä sekä saa olla just niin ärsyttävä kuin haluaa.

voisin vaahdota pesiksen suurista ominaisuuksista, kuten psykologisesta sodankäynnistä, josta pidän erittäin paljon. Tiedän olevani erittäin ärsyttävä pelaaja vastustajalle sekä tuomareille - toivottavasti en sentään omalle joukkueelle. Nykyään on suurta huvia ärsyttää vastustajan pelaaja mokaamaan oma pelinsä ylikuumenemiseen. :D

Tätä nykyä urheilen lähinnä omaksi huvikseni ja pysyäkseni jossain määrin kunnossa ja terveenä.
Näin kesä tehdessä tuloaan, päälaji on pesäpallo. Pelailen harrastepesistä mukavassa porukassa
rennolla mielellä. Treenejä on pari kertaa viikossa ja siihen pelit päälle. Ihan mukava jatkaa
lapsuuden / nuoruuden harrastusta näin aikuisiälläkin. Ja vielä sopivan leppoisalla tasolla :D

Toinen tärkeä juttu on kuntosali. Yritän parhaani mukaan käydä kuntosalilla 2-4 kertaa viikossa,
oikeastaan ympäri vuoden. Meillä työpaikka tukee jonkin verran kuntosaliharrastusta, mikä onkin
oikein tervetullutta. Pääasiassa pyörin siellä salin puolella painojen kimpussa. Pari kertaa olen kokeillut
joitain jumppia, mutta ne ei ole napanneet niin paljoa, että niissä säännöllisesti alkaisin käymään.
Tosin tänä keväänä harmia on tuonut se, ettei kovinkaan useita ehjiä treeniviikkoja saa putkeen.
Pääasiassa työmatkat ja osittain sairastelut on katkaisseet aina hyvin alkaneen treenijakson.

Lisäksi pelailen talvisin sählyä kerran viikossa. Ja kesäisin joskus futista. Talvelle täytyisi keksiä jokin
aerobinen laji lisää, kun sählääminen kerran viikossa ei oikein riitä. Hiihtoa olen mielessäni pyöritellyt.
Nykyään asunkin aika lähellä Kauppia, mistä pääsisi laduille. Juoksulenkeillä en käy, polvet ei sitä oikein
kestä. Viime kesänä hankittu uusi fillari tosin houkuttelisi tekemään vähän pidempiä pyöräilylenkkejä, kunhan
vaan ilmat lämpenisi. Ja pyöräillessä voisi yrittää hyötyä sykemittarista, joka on viime aikoina jäänyt aika
vähäiselle käytölle.

Jalkapalloa harrastin nuorenpana aina B-junnuikäiseksi asti. Se on viime vuosina harmittanut, että jalkapallo - tai mitään muutakaan - harrastusta ei ole pystynyt ottamaan vuorotyön takia. Sitä saattaa nimittäin yhtäkkiä huomata, ettei töiden takia pääse moneen viikkoon säännöllisiin reeneihin. Nyt vois kyllä taas koettaa, koska päivätyö mahdollistaa urheilun iltaisin ja porukan varmaan löytäisi kyllä.

Toisaalta vuorotyö mahdollisti sen, että pystyi menemään esimerkiksi uimaan aamulla, kun muut ovat töissä. Uimista tulikin aikaisemmin harrastettua 2-5 kilometriä viikossa. Nyt olen innostunut kahvakuulatreenistä. Yksi työkaveri siihen innosti ja täytyy sanoa, että olen ollut tyytyväinen. Reeniin kuuluu se, että sitä voi tehdä kotosalla ja aikaa ei saa käyttää enempää kuin 45 minuuttia kerralla. Lisäksi kahvakuulat ovat käytännössä ikuisia, joten niihin sijoitettu raha ei mene hukkaan. Itselläni on nyt 8 kilon ja 16 kilon kuula ja kohta voisi hankkia 24 kilon kuulan.

Kuntosalitreeniäkin olen harkinnut, puoliso innostui siitä ollessaan ulkomailla (sielläpä ei juuri lenkkeilyä, hiihtoa ja uintia harrasteta). Paikallinen kohtuuhintainen sali tarjoaa kunto-ohjelman tekemistä jo kymmenen kerran sarjalipun ostajalle ja tämä voisi mulle sopia.

LazyBastard kirjoitti:Toisaalta vuorotyö mahdollisti sen, että pystyi menemään esimerkiksi uimaan aamulla, kun muut ovat töissä. Uimista tulikin aikaisemmin harrastettua 2-5 kilometriä viikossa. Nyt olen innostunut kahvakuulatreenistä. Yksi työkaveri siihen innosti ja täytyy sanoa, että olen ollut tyytyväinen. Reeniin kuuluu se, että sitä voi tehdä kotosalla ja aikaa ei saa käyttää enempää kuin 45 minuuttia kerralla. Lisäksi kahvakuulat ovat käytännössä ikuisia, joten niihin sijoitettu raha ei mene hukkaan. Itselläni on nyt 8 kilon ja 16 kilon kuula ja kohta voisi hankkia 24 kilon kuulan.

Mua on jo pidemmän aikaa kiinnostanut tuo kahvakuulatreeni. Montako eri liikettä / harjoitusta tuossa 45 minuutin
aikana tehdään ja millaisilla palautuksilla? Ja mitä kahvakuula noin about maksaa?

http://www.kahvakuula.fi/

Kettlebell on niin old school -vehje, että treenejä ja liikkeitä on viljalti. Pavel Tsatsouline taitaa olla jonkin sortin guru, joten sen kirjasilla pääsee pitkälle.

Giryan saa vaikka Treen ufs-liikkeestä hintaan:
4 kg:n kuula 32 euroa
8 kg:n kuula 41 euroa
12 kg:n kuula 52 euroa
16 kg:n kuula 59 euroa
20 kg:n kuula 69 euroa
24 kg:n kuula 79 euroa
28 kg:n kuula 89 euroa
32 kg:n kuula 99 euroa
36 kg:n kuula 132 euroa
40 kg:n kuula 162 euroa

Gluu kirjoitti:


Mua on jo pidemmän aikaa kiinnostanut tuo kahvakuulatreeni. Montako eri liikettä / harjoitusta tuossa 45 minuutin

aikana tehdään ja millaisilla palautuksilla? Ja mitä kahvakuula noin about maksaa?

45 minuuttiin (tuo on tosiaan suositeltu maksimi, lyhyempiä reenejä kannattaa sitten myös tehdä) itsellä menee ehkä neljää tai viittä eri liikettä sopivin toistoin ja palautukset riippuvat liikkeen rankkuudesta. Peruslämmittelyliikkeessä eli heilurissa se on lyhyt ja sitten rankemmissa liikkeissä pidempi. Perusliikkeistä lähdetään liikkeelle ja liikkeitä voidaan lisätä sen mukaan, miten tasapaino/voima lisääntyy, tuolta kahvakuula.fi:stä löytyy hyviä ohjeita.

Tärkeintä suurimmassa osassa noita liikkeitä on se, että käytetään koko kehoa, kahvakuulareenissä ei yleensä keskitytä kerralla jalkoihin tai käsivarsiin, kuten monissa kunto-ohjelmissa. Youtubesta löytyy toisen gurun, eli Steve Cotterin videoita, jotka on mun mielestä aika hyviä.

Suosittelen hankkimaan sellaisen kahvakuulan, joka on lujaterästä. Näyttäisivät UFS:n kuulat sellaisia olevankin. Ei käytännössä hajoa ikinä. Kun olet kuntosalilla käynyt niin ehkä tuollainen 16 tai jopa 24 kilon kuula olisi varmaan hyvä. Itse aloitin tuolla 16 kilon kuulalla ja kahdeksan kilon kuulan ostin sen seuraksi, että puolisokin voi jotakin tehä.

LazyBastard kirjoitti:Suosittelen hankkimaan sellaisen kahvakuulan, joka on lujaterästä.
Näyttäisivät UFS:n kuulat sellaisia olevankin. Ei käytännössä hajoa ikinä.

Saattaa vaan hajota jotain muuta. Nimim. Puntin juuri lattialle pudottanut...


Ihte harrastelen lähinnä lenkkeilyä ja kuntosalia. Pyöräiltyäkin tulee, mutta nykyään
vähemmän, kun täytyy töihinkin mennä autolla. Tai eihän sitä ois pakko, mutten
jaksa aamulla herätä yhtään aikasemmin... Uintiakin olisi mukava harrastaa useammin,
vaikka oma uintitekniikkani onkin täysin berberistä, mutta nautin vesileikeistä.

Mitkään jumpat tai joukkuelajit eivät mua hirviästi inspiroi, sillä liikun kaikkein mieluiten
yksin, omilla rajoillani. Mielenkiintoa kyllä löytyis moneenkin lajiin, mutta aika ja ryhmä-
liikunnan inho rajoittavat osallistumista.

Sykemittaria ei oo viime aikoina tullu käytettyä, koska se ahistaa tiukkojen urheilurinta-
liivien kanssa käytettynä. Oishan siitä kyllä apua juoksukunnon edistämisessä.

Pitäis ja pitäis käyvä usiammin lenkillä ja punttisalilla, mutta aika... Aika rajoittaa...
Kun forde vie niin suuren osan illan ajasta...

Olen liikkunut mittarin kanssa vasta viikon, enemmän ja vähemmän päivittäin. Liikkuminen on koostunut lähinnä sauvakävelystä ja lenkkeilystä. Viime viikollahan ostin rullaluistimet, ja pelkäsin kuolevani työmatkalla. Tänään rullistelin töihin ja aivan sulavasti! Tekniikka muistuu pikkuhiljaa mieleen ja kyllä tuo kunto tuntuu nousevan, viime kertaan verrattuna puuskutus oli lähes olematonta ja tulin sukkana koko matkan, ilman mitään nyhverölepuutuksia. Olen todella iloinen ja uskokaa tai älkää, tämähän lisää vettä myllyyn. Vanhaa lahdentietä voisi rullata vaikka Jäkeen .
Keskiviikkoisin olisi syksyyn asti mahdollisuus pelailla pesistä. Jos saan äiskän innostumaan, lähdemme kaiketi pelaamaan. Äiskän kanssa siksi, että pelit niin pitkällä, tars autolla mennä melkein. Paranis nahka niin pääsisi uiskenteleenkin. :sportti:

Viime viikolla tuli liikuttua juuri ja juuri suositeltu määrä, ja vähän huono omatunto tuosta tuli. En viitsinyt käydä rullailemassakaan tuon kännipolven takia, sitä olisi kirvellyt kuitenkin ikävästi hien päästyä pintaan. Muuton seurauksena liikkumaan lähteminen vaatii muutenkin enemmän, kun työmatkaa ei voi oikein tuohon tarkoitukseen hyödyntää Tänään eniveis rullaamaan. Lähistöllä asuu onneksi nyt enemmän ystäviä kuin edellisessä osoitteessa, niin tulee heidän kanssa touhuttua liikuntoakin enemmin.

Mä ehkä tarvitsisin tsemppiketjun. Semmosen, jossa ilmoittaisi kun on tehnyt jotain reipasta ja sitten muut sanoisi että hyvä. Sitten siellä voisi kanssa kertoa, että huomenna olisi ilmaista puistojumppaa (paitsi että mun kodin lähellä on tiistaina ja torstaina) sinne voisi muutkin innostua, että meenpä samaan, tai katson, josko meidän puistossa on jotain.

Tätä mietin, kun olin lenkillä. Hetken aikaa juoksin, sitten vähän kävelin ja juoksin taas. (ja kävin uimassakin kun oli niin kiva keli)Hyvink
hän se suju yksinkin, mutta minä olen tottunut siihen että tehdään yhdessä. Ei kaveria tarvitse jutusteluun vaan olemaan... sillai on vaan mukavampi. Kun ei ole lenkkikaveria tai edes kotona kaveria jolle siitä kertoa, niin en tiedä kuinka monta kertaa lähden juoksentelemaan. Siis tarvitsen temppiketjun, ja utelen, onko forden urheilijoissa muita, jotka haluaisivat ainakin kesän ajan kertoilla omista liikkumisistaan ja kannustaa muita.

Hyvä Pvi! Anna mennä! Ensi kerralla kilometrin pitempi lenkki!

Toimiiko?

Määki tarvisin tsemppausta tai sitten jonkinlaisen vastuksen, jota paremmin
kaikki pitäis tehä. Itte asettamani tavoitteet eivät valitettavasti aina jaksa
olla tarpeeksi vahvoja kannusteita. Pakko on vain välillä ottaa ihtiään niskasta
kiinni ja mennä.

Tänään taas kirjoitan ihtelleni viikko-ohjelman, jossa esiintyy viikossa tarvittavien
kuntoilumuotojen harjoitusmäärät. Sitä toteutan soveltaen sitten pari viikkua kunnes
iskee taas flunssa tai überväsymys tai vain unohdus ja kuntoilu jää taas vähemmälle.

Mä tarvisin myös tsemppiketjun. Mun on vaikea saada mitään urheiluun liittyvää aikaiseksi. Jos nyt vaikka saisi itsensä aluksi lenkkeilemään 2-3 kertaa viikossa. Lenkit, joissa kävelis ja osittain hölkkäis, olis mulle hyvä aloitus, mutta en vain saa aikaiseksi. :saamaton: Ja mua saattais auttaa myös se, että jos sanoisin täällä vaikka, että huomenna menen lenkille, se lupaus olisi paljon helpompi pitää. Itselleen on paljon helpompi selitellä, miksi ei (muka) ehdi taaskaan lenkille. Jos asiasta on kuitenkin jo kertonut muille, siitä on paljon vaikeampi luistaa.

Tsemppiä Pvi:lle!

Shay kirjoitti:Hyvä Pvi! Anna mennä! Ensi kerralla kilometrin pitempi lenkki!

Toimiiko?

Luulen, että saattaa jopa toimia. Nyt on ainakin hyvä meli, kun sai jotain tehtyä. Ja jos joku vielä kysäsee parin päivän päästä, että, no jokos on uusintalenkki juostu, niin jovain.

marenkienkeli kirjoitti: Lenkit, joissa kävelis ja osittain hölkkäis, olis
mulle hyvä aloitus, mutta en vain saa aikaiseksi.

Miksi et lähtisi jo tänään?
Vielä on valoisaa, ja ei sillä ekalla lenkillä tarvitse tolkuttoman pitkään olla. Puolituntia on jo hyvä alku!

Liityn ilomielin forden jumppakerhoon.

Selkä on viime aikoina vihoitellut niin pahasti, että on vain yksinkertaisesti pakko tehdä asialle jotain. Jos edes pientä helpotusta saisin. Voisin myös yrittää vielä kerran, josko säännöllisestä liikunnasta olisi edes jonkinlaista apua unettomuuteen. Ennen se ei ole auttanut, mutta koitetaan nyt vielä kerran.

Tsempataan siis toisiamme.

En kehtaa enää sanoa itseäni sohvaperunaksi. Päätin jättää kesäksi steppaamisen väliin, mutta jo parin viikon tekemättömyyden jälkeen turhautuminen olemiseen oli niin suuri, että piti lähteä lenkille. Vaikka satoi.
Tämä viikonloppu vierähti mukavasti astangajoogan merkeissä. Vielä olisi kahdeksan tuntia käymättä, minkä jälkeen voi miettiä, onko tuo sittenkään mun laji. Vaikuttaa kyllä tehokkaalta. Ainakin lihakset tietää tehneensä jotain. :D
Tahtoisin myös kokeilla taas vuosien jälkeen Show-/Street-tanssia tai jotain hiphoppia. Ja uimaankin voisi joskus mennä, kun kadun toisella puolen taitaa olla yksi kaupungin parhaista uimahalleista. Niin paljon liikuntaa, niin vähän aikaa. :D Jostain on lompakkoon eksynyt tutustumiskortti Motivuksen Pace-tunnille.... Sitäkin voisi kokeilla. Mitä se on?

Henkkoht tykkään liikunnasta, jossa tehdään yhdessä tai ryhmissä (tanssit, jumppa..). Ohjatuissa oloissa on helmpompaa, kun joku korjaa, jos tekee väärin ja on muita rääkkäämässä itseään. Joku kuntosalilla pyöriminen on niin vihoviimeinen juttu mulle. Pyörimiseksihän uto jäisikin, kun ei vaan keskittyminen riittäisi.

Pvi kirjoitti:

marenkienkeli kirjoitti: Lenkit, joissa kävelis ja osittain hölkkäis, olis
mulle hyvä aloitus, mutta en vain saa aikaiseksi.

Miksi et lähtisi jo tänään?
Vielä on valoisaa, ja ei sillä ekalla lenkillä tarvitse tolkuttoman pitkään olla. Puolituntia on jo hyvä alku!

En lukenut viestiäsi eilen, mutta lähdin lenkille. Noin 4,5-5 km ripeää kävelyä. Mukavaa oli olla pitkästä aikaa kävelyllä. Kun vain saan itseni liikkeelle, nautin kyllä lenkillä käymisestä.

Hienoa Marenkienkeli!
Lenkkeilyn vaikein asia tuntuu nimen omaan olevan aloittamisessa.
Sitten kun on saanut lenkkarit jalkaan ja nenän ulos, ei varsinainen
lenkki tunnukaan niin ylitsepääsemättömältä.
Se on siis vähän niinkuin siivoamista...

Ja mukava, että olen saanut seuraa jumppakerhoon.

Tänään en pientä kirjastoreissua lukuunottamatta ole liikkunut.
Tuumasin töistä palatessani, että voisin tehdä vaikka vatsiksia.
Mukaan saa liittyä. Viittä erilaista liikettä, 20 kutakin. Ja kaksi
näitä 100 vatsiksen sarjaa. (ja kaupanpäälle vielä vähän poikittaista)