forde.munfoorumi.com

Vien vaimon autun huoltoon, tulen kävellen kotiin ja pidän kotikonttori päivän.Haen auton huollosta kävellen. Kadut on sulana, aloitan huomenna polkupyörällä lähikauppa matkojen teon.

Mä pyöräilen kaikki matkat. Käveleminen on mun hermoille liian hidasta. Ja töissä tulee oltua jaloillaan aika paljon. Jos on hoppupäivä töissä, sitä ei halua enää kävellä kotiin, vaan mieluummin pyöräilee, kun ei tarvitse kantaa koko kroppaa jaloillaan.


PS. Mihin sybe katosi?

Täällä toivottaisi lisää hyötyliikuntainnostusta
erityisesti siivousakselilla. Kotona tulee liian
usein vaan tehtyä mukavia juttuja, vaikka
siivous piristäisi verenkiertoa ja lisäisi reilusti
viihtyvyyttä.

Ehkä mä opin.

Pvi kirjoitti:Kotona tulee liian
usein vaan tehtyä mukavia juttuja, vaikka
siivous piristäisi verenkiertoa ja lisäisi reilusti
viihtyvyyttä.

Ehkä mä opin.

Mullakin on opittavaa sillä saralla. Oon yrittänyt kääntää sitä jotenkin sillain, että pitäis opetella olemaan vieraana omassa kodissaan. Siivota jälkensä kohteliaisuussyistä itseään kohtaan. Tai jotain. Aukku avasi mun ajattelua tässä asiassa. Meidän siivousfilosofiat on ihan erilaiset. Mä pidän kimppakämpän paljon siistimpänä kuin yksinasumukseni. Aukku just toisin päin (kertomansa mukaan). Aukkua ei kiinnosta siivota ketään muuta kuin itseään varten. Mä taas siivoan aina vain vieraita varten - en koskaan itseäni.

Pitäisi opetella itsekkäämmäksi.

Lyyra kirjoitti:Aukkua ei kiinnosta siivota ketään muuta kuin itseään varten. Mä taas siivoan aina vain vieraita varten - en koskaan itseäni.

Pitäisi opetella itsekkäämmäksi.

Ja minä siivoan sitä varten, että vain hohtava valkoinen kelpaa. Mikään ei tyydytä niin kuin valkoinen keittiö ilman sormenjälkiä, tahraton ja irtohiukseton lattia ja hanat, joiden avulla voisi vaikka meikata. Ihana tunne, kun suihkauttaa pesuainetta, sipaisee rätillä ja näkee, kuinka mattapinnasta sukeutuu silkoinen, kiiltävä pinta. Parasta on, kun siivouksen jälkeen lähtee viemään roskia tai käy kaupassa ja kun tulee takaisin, vastassa on uhkea hehku ja paljon puhuva pesuaineiden tuoksu leijailee vielä ilmassa.

Hyötyliikkuminen olisi mukavaa ja työmatka mitä oivallisin paikka sitä harjoittaa, mutta matka on pitkä ja töissä suihkufasiliteetit onnettomat, jos ei olemattomat. Joka päivä ei oikein voi.

Tuokin olisi hyvä motiivi. Tykkään kyllä kun paikat kiiltää, mutta en taida tykätä siitä ihan niin paljoa, että se motivoisi minut siivoamaan useammin.

Lyyra kirjoitti:Mä taas siivoan aina vain vieraita varten - en koskaan itseäni.

Tai välillä on pakko siivota itseäänkin varten, kun ei meillä kovin usein käy vieraita.
Olishan se hienoa, jos koti olisi aina puhdas ja raivaisi sotkunsa samantien, kun niitä tulee. Ken keksii toimivan ja nopean keinon saada tällaisesta siivoamisesta rutiininomaisen tavan, saakoon mainetta ja kunniaa.

Onnistuisikohan tuo jonkinlaisen siivouspäiväkirjan pitämisellä?
Pitäväthän laihduttajatkin ruokapäiväkirjoja.

Projektipäiväkirja tänne, niin muut keijot voi potkia ja tsempata tarpeen mukaan!
Ja valokuvia todisteeksi, joissa näkyy ko. päivän sanomalehti, ettei pysty huijaamaan.

Vallataanko vähän hyötyliikuntaketjua siivoustsemmppariksi?

Voi mä niin tarttisin tsemppausta.

Mä tarttisin myös

Sain kyllä ehkä parhaan harjoitteen mun terapeutilta tänään tähän hommaan

Mäkin tarvitsisin.

Varsinkin siihen vien-tavarat-niiden-oikeille-paikoille-heti-käytön-jälkeen. Ja vien-vaatteet-pesukoneeseen/pyykkikoriin-heti-käytön-jälkeen.

Mua auttaisi ihan valtavasti, jos kaikilla tavaroilla olisi oma paikka,
johon ne olisi yksinkertaista laittaa. Nyt tavaraa ja vaatetta tuntuu
olevan liikaa mun organisointikyvylle.
Poisi laittaminen on vaikeata.

Voisinpa hyötylikkuua tavarat jotenkin järjestykseen.
Ensiksi pitäisi varmaan käydä kurkkaamassa, onko jo rakas naapuri
tyhjentänyt mun kellarikomeron jostain levynpalasistaan ja ovestaan.

Portaiden laskeutuminen ja nouseminen on hyvää liikuntoa.

Pvi kirjoitti:Mua auttaisi ihan valtavasti, jos kaikilla tavaroilla olisi oma paikka,
johon ne olisi yksinkertaista laittaa. Nyt tavaraa ja vaatetta tuntuu
olevan liikaa mun organisointikyvylle..

Yritin tänään saada vaatteita kaappiin, mutta jo liinavaatteiden jälkeen iski hiki ja nälkä, ja urakka jäi taas jonnekin tulevaisuuteen. Oi kuinka helppoa olisi vain ottaa kaapista se minkä tarvii, eikä tarvitsisi penkoa tuota epämääräistä röykkiötä, joka on sohvalla.

Mää en oikein osaa harrastaa hyötyliikuntaa.

Mihinkään ei voi kävellä, kun kylällekin on melkein tunnin kävelymatka. Kaupungilla ei tuu käveltyä, kun ei
ole asiaa sinne eikä töissäkään hirveästi saa kävellä. Portaita ei ole missään muutamaa enempää. Joskus
harvoin, kun käy isossa kaupungissa shoppailemassa voisi olla käyttämättä liukuportaita, mutta sillon tulee
käveltyä yleensä huonoilla kengillä liikaa muutenkin, ettei vihtis turhaan lähtä portaita ettimään...

Siivoushan on ihan kivaa hyötyliikuntaa, mutta siivota ei vihti, jos ei oo pakko. Pihalla tulee harrastettua
jonkin verran hyötyliikuntaa haravoiden ja puu- tai lumitöitä tehden, mutta nekin ovat vuodenaikaan
liittyviä harrasteita.

Pyörällä voisi käydä töissä ja harrastuksissa näin kesäisin, mutta pyörässä vaivaa usein tilanpuute, kun
pitäisi töihin lähtiessä olla työkassi, salikassi ja kauppakassi mukana... Ei mahdu. Ja tälläkin hetkellä
pyöränkumi on JÄLLEEN KERRAN puhki.

Onneksi olen sen verran liikuntapakkomielteinen, että harrastan liikuntaa useita tunteja viikossa muutenkin.

Mä kävelen melko paljon. Mut se on helppoa, kun asuu melkein keskustassa ja työpaikkakin
on vartin kävelyn päässä. Pyörän, jos saisin kunnostettua, voisin tehdä vähän pidemmätkin
matkat omin lihaksin, mut en ole nyt jaksanut sille uhrata enempiä ajatuksia.

Siivoaminen on sellaista pakkopullaa, etten osaa nähdä sen liikunnallisia vaikutuksia. Tuleehan
siinä kuuma ja hiki, kun pyörii ja kyykistelee ja nostelee ja ties mitä, mut enemmin juoksen
vaikka noita rappusia ylös alas. Ylöspäin rappujen kävely on vähän ankeeta, kun asuu 7.
kerroksessa mut kyllä sitäkin tulee tehtyä.

Mulle taas kävely on sellaista pakkopullaa, että esimerkiksi vartin kävelymatka töihin vaatii jo pyörän. Kilsan verran kävelee just ja just, mutta sit tarvii jo vikkelämmän kulkupelin. Siivoilustahan sä itekin oikeen innostuit tässä yks päivä. Hyötyliikunnan pointti taitaa jopa olla just se, että se ei tunnu liikunnalta.

Iskä tuli keväthuoltamaan mun pyörän.
Tänään pääsin polkien töihin. Vähän oli vielä jäätä. Hiekkaa paljon. Vaan polkasten pääsi silti nopsaan perille. Samalla sai nauttia kauniista päivästä.

Parasta.

Siivo on edelleen. Koitan vähän joka päivä tekniikkaa. Tänään imuroin pölyt sängyn rungosta ja sängyn takaa jalkalistoilta välistä. Samalla imaisin hiekoituskivet eteisen matolta.

Lähitulevaisuus on pyöräilyä ja pyykkäystä.

Pyöräily on sitten mukavaa!
Tänään polkaisin tunnin verran kivasti naapurikunnan puolelta kotiin. Onni on, että junaan saa ruuhka-aikojen ulkopuolella ottaa pyörän mukaan. Aamulla ei heräisi tuntia aiemmin ja lähtisi polkemaan tuntematonta reittiä.

Nyt pidän peukkuja että etelään huomiseksi luvattu lumisade jättäisi Helsingin väliin. Tiet ainakin saisi sulaa maanantaiksi.

Siivous, ah. Se vaan on pajon työläämmän tuntuinen homma, kuin asiointipyöräily.

Työmatkapyöräily.

Monen vuoden tauon jälkeen olen taas alkanut tykätä pyöräilystä. Aiemmin oli sellainen fiilis, että polkupyörällä on aina ylämäki ja vastatuuli, mutta eihän se nyt niin oikeasti olekaan! Noh, onhan tätä riemua kestänyt jo runsaan kuukauden, mutta kuitenkin. Toivottavasti innostusta nyt riittäisi ainakin talveen asti, säästyy nimittäin bensaakin ihan kivasti.

Tuon siivouksen kanssa mulla on asiat aika "hyvin", koska olen kehittänyt itselleni eräänlaisen neuroosin kodin siisteydestä. Vessa on pestävä ja imurointi suoritettava n. viiden päivän välein, muuten lähtee järki. Toisaalta meillä on sen verran vähän asuinneliöitäkin kahdelle hengelle, että jo pieni epäjärjestys näkyy ja tuntuu.