forde.munfoorumi.com

No niin, tänään se alkaa Komeasti vielä Saksa-USA -ulkoilmaottelulla Gelsenkirchenin futisstadionilla. Ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua.

Monilla mailla on NHL:n suhteen laihat miehistöt näin olympialaisten jälkeen. Venäjä lähtee tähtipitoisella "hirmujoukkueella" kisoihin, muilla on tarjolla uusia vastuunkantajia. Melko yleisten arvioiden mukaan Venäjä on ykkössuosikki ja sitten Kanada. Suomi sitten seuraavassa aallossa kuplii kärjen takana.

Jalosen miehistön mahdollisuudet näyttävät tässä vaiheessa (!) varsin mukavilta. Erityisiä paineita ei ole samalla lailla kuin Vancouveria lähestyttäessä. Leijonilta siis odotetaan ns. yllätyshopeaa, sikäli kun se voi olla yllätys, kun sitä odotetaan... Mutta joka tapauksessa Suomi EI LÄHDE kisoihin tukkoon ahdetulla tähtijoukkueella, jossa päät ja egot yhteen kolisee, vaan sellaisella nuorella ja raikkaalla ryhmällä, jolla voi pelistä tulla ihan hyvääkin. Avainpelaajien onnistuminenhan sen sitten sanelee, miten käy.

Itselle tämä kevät on kyllä aina MM-jääkiekon aikaa, vaikka olisi pelattu miten monta turnausta kauden aikana. Se on oleellinen osa vuodenkiertoakin. It's hockey time, folks!

Olin pöyristynyt omasta tynnyrissä elämisestäni tässä aikaisemmin tällä viikolla, kun joku totesi mömmöm-lätkän alkavan perjantaina. Siit TÄH - tainneet nuo TPS-kultajuhlat viedä jääkiekon huomiointikiintiön täyteen. No nyt kuitenkin siis heräsin ja kyllä ajatus olisi seurailla skaboja, kannatuksen vuoksi VÄHINTÄÄN omia pelejä. Tuoreehko ryhmä on pelkkää plussaa Leijonille, kohta ei saada kisoihin joukkuetta läjään jos starboja ja vanhoja kettuja vielä vuodesta toiseen peluutetaan.

Taas yksi hopea tai pronssi lisää Suomen jääkiekkohistoriaan. Lohkopelit varmasti menevät hyvin, mutta pudotuspeleissä käynee huonommin. Jalosen Leijonille tyypillisesti ensimmäisen erän ensimmäiset vaihdot hallitaan peliä, mutta avausmaalin tekee vastustaja. Kiekon kanssa ollaan vähän huolimattomia, mutta maalille mennään ja sitä kohti lauotaan paljon, yleensä ilman tulosta. Muutama kaamea unohdus tai tunarointi puolustuspelissä mahtunee näihinkin kisoihin.

Äh... Mitähän tuohonkin voi enää sanoa... Pataan Tanskalta... Ei hyvää päivää.
Noh, tuosta nyt ei voi enää huonommaksi pistää.

Joo, äkkiä muuttuvat asetelmat. Nyt saa nuori ja raikas ryhmä onnistua tosissaan, että karsintasarjalta välttyvät. Maanantain peleissä USAn voitto Tanskasta + Saksan voitto Suomesta = Suomi karsintasarjaan.

Kisat ovat alkaneet yllättäjien kisoina, varsinkin D-lohko on kimurantti.

Oikeesti? Tanska.

Peukku tanskalaisille, ei voi muuta sanoa.

Siihen on jo tottunut, että Tanska dominoi, mutta nyt jo Norjakin... Voitti Tsekin 3-2.

Eli tällä kertaa Norja ja Tanska valloittavat Saksan eikä päinvastoin.

-

Suomelta Saksa-peli oli jo huomattava paluu kohti arkea hyvässä mielessä, mutta kolmannessa erässä sekin meni tiukaksi. Vehanen sekoitti maalivahtitilanteen pelaamalla liian hyvin, koska Rinteen piti olla ykkönen. Nyt valmennus voi vain epäonnistua maalivahtivalinnan kanssa.

Tiukkaa on, mutta nämähän ovat MM-kisat, joten se on vain hyvä asia. Turhan monesti on olleet alkusarjan pelit enemmän sitä 8-0-osastoa.

Hyvinhän se peli tänään meni.

Nyt on suunta vain ylöspäin tästä. Välillä oli pakko upottaa pää sohvatyynyyn, kun oli liian jännittävät paikat. Ja pulssi nousi ehkä vähä turhankin paljon. Mutta kannatti herätä.

skray kirjoitti: Mutta kannatti herätä.

Herätä? Yheksältä illalla?

Vähän oli pelottava, kun tuli se viimeinen maali. Tuollaisia ei saisi tulevissa peleissä enää
päästää. Mutta jos tästä nyt jotain tulisi...

No niin, Suomi on taas normaalissa MM-kisauomassa takaisin. Kriisi on ohi. (Täällä ei ole mitään nähtävää. )

Onhan tämä hassua, kun periaatteessa ainoastaan isojen maiden tappiot ovat niitä, jotka kulmakarvoja kohottavat. Nyt niitä on riittänyt, saa nähdä jatkuvatko yllätykset vai alkaako normalisoitua jo.

USA meni ihan ansaitusti karsintasarjaan. Kolmesta pelistä kun kaikki häviää, niin Puukätinen ryhmä, jolla oli huono maalivahti, what can you expect?

Suomi jatkaa viitoittamallaan tiellä: taisteluvoittoja kaivataan. Taistelijapelaajat ovat tähtiä (Pihlström, Hytönen, Komarov) ja kiekollisuutta on vain mausteena just sen verran, että voitetaan (Nummelin, Kapanen). Tuo kiekollinen kaksikkokin edustaa ikähaitarissa sitä näppäinpuolen osastoa... Ja maalivahti Suomella nyt aina on hyvä, se osasto on juuri se, mikä mahdollistaa Suomen keikkumisen säännöllisesti mitalisijoilla.

Suomen putoaminen jatkosta olisi ollut hyvä herätys siihen, miten suomalaisen kansainvälisen tason pelaajien määrä on vähentynyt. Joskus 1990-luvulla ei olisi mahtunut Suomen MM-joukkueeseen varmaan kahtakaan kentällistä nykyisestä joukkueesta. Tulevaisuuden nimiä Suomen joukkueessa ei edusta kuin Sami Vatanen. Juhamatti Aaltostastakaan ei voine enää lupausten kategoriaan sijoittaa, vaikka mies eteenpäin on mennytkin. Pihlströmkin on vain hyvä liigapelaaja. En tiedä, johtuuko tämä siitä, että se viimenen askel parhaalle tasolle jää nykyään valmennuksen epäonnistumisen takia ottamatta. Vaiko sittenkin siitä, että pelaajat eivät vain enää ole niin lahjakkaita kuin Tupu-Hupu-Lupu-aikoina.

Toisaalta esimerkiksi Tsekissä tilanne on samanlainen, sen sijaan vaikkapa Tanskassa ja Sveitsissä on menty eteenpäin viime aikoina. Ehkä tasoerot tosiaan ovat kaventumassa. Sehän olisi pelkästään hyvä asia näille turnauksille.

Alkaa olla kisat siinä vaiheessa, että hockey-retoriikka alkaa käymään tylsyydessään hermoille. Esimerkkejä:

-Jos USA tai Kanada pelaa huonon pelin, sille veikkaillaan aina syyksi sitä, että "on taidettu käydä edellisenä iltana hieman viihteellä". Muita syitä ei voi olla.

-Jos Venäjä ei lado murskaavia lukemia taululle, on se pelannut heikon pelin ja lähtenyt kamppailuun puolivaloilla. Vaikka voittaa, siis. Niin ikään, Venäjän ongelmat kaukalossa johtuvat AINA pelaajien sooloilusta, muita syitä ei voi olla.

Kaikkiaan nyt aletaan olla kisojen rasituspisteessä ruudun molemmin puolin. Selostajilla ja kommentaattoreilla rasitus näkyy useimmiten siinä, että ne henkilökohtaiset patoutumat alkavat lipsahdella suusta ulos. Kommentaattorit alkavat nähdä jokaisen pelin heikkona, jonka viihdearvo on vähäinen.

olin kölnissä kattomassa tanska-suomi peliä. me kun meinattiin, et mennään mieluummin kattomaan varmaa voittoa, kun sitte peliä missä pitää oikeesti jännittää (esim. usa-peli), mut eihä tuo hyvin päättyny..

aivan sama mikä oli lopputulos, mut peliä itessään oli ihan loisto olla kattomassa! outoahan se oli pitkästä aikaa noin paljon suomalaisia kerralla nähä, mut kotosa olo vaan tuli ku tuhansia humalaisia suomalaisia samassa paikassa.
tääläki ollaan yks baari löydetty, missä suomen pelejä näytetään (vaikka belgiassa minkäänlaista jääkiekkokulttuuria ole) ja tarkotus on kyllä kaikki maholliset pelit käydä kattomassa.

Perun epäilyni siitä, etteikö Suomi olisi enää jääkiekon ehdottomia huippumaita. Ei ole moneen vuoteen ollut MM-turnauksessa niin upeasti pelaavaa Suomea kuin Venäjä-pelin ensimmäisessä erässä. Upeita levityssyöttöjä ja vastustajaa ahtaalle pistävää tarkkuutta ja periksiantamattomuutta. Toisen erän liiat jäähyt sotkivat tänään peliä, joka oli täysin Suomen hallinnassa karuista lukemista huolimatta. Ja nyt vielä, kun Nummelin ja Kukkonen palaavat, on Suomella hyvät mahdollisuudet edetä finaaliin saakka. Ruotsikin on kyllä aika kovassa vireessä.

Mä en kyllä näe tuota 5-0-tappiota mitenkään huippuhyvänä suorituksena Suomelta. Mielestäni siinä oli ero Venäjän hyväksi. Suomen käsikirjoituksessa luki vastustajan kuumentaminen ja rivien välissä ehkä toivottiin vastustajille loukkaantumisia, mutta asetelma kääntyikin ympäri ja Suomi sai loukkaantumiset ja jäähyt.

Arvioita puolivälieristä:

Venäjä-Kanada

Kanada on ollut keskimääräistä heikompi vaahteranlehtiryhmä. Liian nuori ja kokematon joukkue. Hävinnyt Ruotsille ja Tsekille ihan ansaitusti. Ryan Smythin loukkaantuminen oli iso menetys, nyt jäljellä on nuoret taitopelaajat ja pari kovista.

Venäjä on voittamaton joukkue näissä kisoissa ja ennakkosuosikki myös Kanada-otteluun. Vancouverista jäi sopivasti vielä hampaankoloon.

Suomi-Tsekki

Tsekki on esiintynyt Kanadaa ja Ruotsia vastaan jopa erinomaisesti. On myöskin ailahdellut, mutta saanut tärkeimpiin paikkoihin parhaansa esiin. Ei todellakaan mikään helppo ottelu Suomelle.

Suomen maalintekotehokkuus ollut vaatimatonta, maalivahtipeli on timanttia, puolustuspään vammat ja poissaolot tekevät lovea. Nummelinin johdolla nousee tai kaatuu.

Sveitsi-Saksa

Molemmat pelanneet odotuksia paremmin, molemmille suuri mahdollisuus. Sveitsi on kaatanut "isompiaan" ja hävinnyt "pienemmilleen". Saksa on vääntänyt maalin erolla suuntaan tai toiseen käytännössä joka ottelussa. Kotiyleisö voimistaa Saksaa.

Ruotsi-Tanska

Tanskan yllätysmomentti ollut hiipumaan päin. Ruotsi vastaavissa paikoissa perinteisesti lähes täydellinen (Salt Lake City ). Etu sinikeltaisilla ilman muuta.

Pascal Lemoix kirjoitti:Mä en kyllä näe tuota 5-0-tappiota mitenkään huippuhyvänä suorituksena Suomelta. Mielestäni siinä oli ero Venäjän hyväksi. Suomen käsikirjoituksessa luki vastustajan kuumentaminen ja rivien välissä ehkä toivottiin vastustajille loukkaantumisia, mutta asetelma kääntyikin ympäri ja Suomi sai loukkaantumiset ja jäähyt.

Suomi olisi johtanut ensimmäisen erän jälkeen 3-0, jos tolpat olisivat menneet maaliin.

Ai ne olisivat deletoineet sen Venäjän maalinkin ekasta erästä. Kohta täytyy konsultoida Mr. Smithiä vaihtoehtoisista aikavirroista, jos oma tietämys loppuu kesken.

Toki avausmaali Suomelle olisi saattanut muuttaa pelin voittajan, mutta enpä tiedä. Mun silmään Suomi ei aivan Venäjän puskurissa kuitenkaan ollut. Tähän asti pelatutkaan eivät tietysti mitenkään sanele seuraavia pelejä, vaan sieltä voi tulla ihan mitä tahansa. Eilen hävinneet voivat olla huomisen kuninkaita.

Eipä sitä sitten finaaliin tai edes semi-sellaiseen mentykään.
Voittaa ei kyllä kuulukaan sellaisen jengin, joka ei saa edes yhtään laukausta ammuttua pudotuspelissä jatkoajalla neljällä kolmea vastaan pelattaessa.

Kohtuullisesti sujui turnaus kuitenkin joukkueen kokoonpanon huomioonottaen. Viimeistelyä ja maalintekoa olisi vain tarvittu. Nyt voi ruveta kannattamaan Sveitsiä ja toivoa, ettei ainakaan iso paha susi voita turnausta.

No oli kyllä surkea tuo ylivoima neljällä kolmea vastaan. Ihmettelin, missä oli nopeajalkainen Pihlström, koko pelin ahkeroinut Korpikoski, joka ei varmasti ollu niin väsyny etteikö tuota olisi vielä jaksanut vääntää, kiekkotaiteilija Aaltonenkin puuttui...
Noiden avulla olis ehkä voinu jotain tulosta saadakin aikaan..

No, nää kisat oli tässä. Ens vuonna sitten uudestaan..
Nyt en enää tiedä ketä kannattaisin voittajaksi, olisipa nyt joku yllätys vaikka.

Ei pitäisi varmaan kirjoitella toiveita tai ennustuksia, kun Venäjä löi Kanadan ja Saksa tiputti kuin tiputtikin Sveitsin.

Tsekki on mielestäni näiden kisojen yllättäjä, se pelaa yritteliästä ja hyvää jääkiekkoa. Venäjä on toki maagisen taitava ja nykyään varsin paksunahkainenkin, se on näiden kisojen oletusmestari eikä sitä kovin vakavasti ole pystytty keikuttamaan.

Saksa hyödynsi tilaisuutensa Sveitsiä vastaan. Saksa pelaa 1-0 -takiaistaktiikkaa, mutta annetaan se nyt kotikisoissa anteeksi. Kisoille on aina eduksi, että isäntämaa on pitkään mukana. Onkohan Suomi ollut kotikisoissaan näinkään korkealla...

Ruotsi on edennyt suurimpien puheiden ja kirkkaimpien valojen katveessa jo välieriin. Mestariainesta siis.

Pascal Lemoix kirjoitti:Onkohan Suomi ollut kotikisoissaan näinkään korkealla...

Olivat ainakin -74 neljänsiä. Muuten taitaa viides sija olla aika vakio kotikisoissa.

Venäjä pääsee ilmaiseksi finaaliin, kun vastaan tuli Saksa eikä Sveitsi. Ruotsi-Tshekki -pelistä tulee varmasti tasainen vääntö, mutta uskon Tshekin hoitavan finaalipaikan kotiin. Venäjä on todennäköisesti maailmanmestari ja aivan oikeutetusti. Saa nähdä kuinka pitkään Venäjän dynastia jatkuu. Mahdollisesti tuleva maailmanmestaruus olisi jo kolmas putkeen.

Finaali oli todella viihdyttävän jännittävä ja päättyi toivottuun lopputulokseen.

Ruotsi voitti ansaitusti pronssia. Miksi ihmeessä Bengt-Åke Gustafssonin sekunti ennen loppua ottamasta aikalisästä ollaan tekemässä niin hirveä haloo? Tehdäänhän sitä nyt niin urheilussa kuin muutenkin paljon ilkeämpiä temppuja. Sitä paitsi tästä harmittomasta tempusta ei edes kärsinyt kukaan tuloksellisesti. Jos valmentaja haluaa maajoukkueuraansa päättäessään vähän irrotella, niin ei kai siitä pidä kenenkään pahoillaan olla tai ruveta hurskastelemaan.

Noin 30 minuuttia finaali oli hyvin kiivas ja viihdyttävä, sitten alkoi Venäjän eväät loppua. 2-0-maali tuntui vahvasti jo sinetiltä ja sitähän se tavallaan lopulta olikin. Kolmas erä ei ihan loppua lukuunottamatta ollut kauhean "tasokas". Varsinkin kun Venäjän rangaistukset oli vähän sii och soo. Vitonen vihellettiin väärästä tilanteesta ja sitä seurannut kakkonenkin saattoi olla hieman "tehostettu".

Sikäli ironista, että alivoimansa aikana Venäjä jopa keräsi voimavarojaan. Se pääsi tauolle jatkuvan hyökkäämisen pakosta ja pystyi rakentamaan vielä aivan loppuun mahdollisuuden. Jonain toisena päivänä olisi voinut mennä tasoihin, niin kuin nähtiin ottelussa Tsekki-Ruotsi.

Tsekki taitaa olla arvokisafinaaleissa voittosaldolla 7/8, mikä kertoo, että jokin salaisuus niillä on. Suomella taitaa olla klassinen 1/9 taulussa. Tsekki on joinain vuosina melko näkymätön ja putoaa puolivälierissä suurempia jälkiä jättämättä, mutta kun mahdollisuus aukeaa, niin he jos ketkä osaavat elää hetkessä. Näissä kisoissa Tsekin Kanada-ottelu oli mielestäni lopullinen avain: tappiolla joukkue olisi pudonnut pudotuspeleistäkin, mutta joukkue pelasi äärimmäisen hyvän jääkiekko-ottelun, yhden kisojen parhaista ja voitti itselleen mahdollisuuden. Mahdollisuuden tunteesta alkoi hyvä kasvaa joukkueessa ja loppu on kultahileenä Köln-areenan jäällä.

Finaalissa pelasi mielestäni "oikeat" joukkueet, ne, joiden peli miellytti silmääni eniten ja jotka sinne kuuluivat. Ruotsi oli lähellä, mutta ei sittenkään. Kanada ja Suomi olivat jo sitten kauempana. Joo, Suomi oli rankkareissa, mutta mutta... kyllä sekin Tsekin peli oli.

--

Saatan jatkaa analyysiä vielä, nyt rupesi väsyttämään tältä iltaa.

Samaan aikaan huvittaa ja surettaa medioissa yleinen tapa käsitellä jääkiekkotuloksia:

"Saksa neljäs - kuka olisi uskonut?"
"Tsekki mestari - kuka olisi uskonut?"
"Venäjä hävisi - kuka olisi uskonut?"
"Täällä meni jo usko!"

Voi teitä, uskossa vähäiset

Mielestäni juuri urheilussa on todella vähän mitään kiveenhakattua. On itse asiassa aika yleistä, että suurin ennakkosuosikki ei voita. Ja ns. jättiyllätyksiäkin sattuu melko usein. Suuri yllätys olisi mun mielestä ollut se, jos Top-7 -maiden ulkopuolelta olisi joku yltänyt mestaruuteen. Saksan ja Tanskan mestaruustunnelmissa olisin minäkin sanonut "Kuka olisi uskonut?"