forde.munfoorumi.com

Taas on aika MM-karkeloiden ja suuri osa pelataan Suomessa taas vaihteeksi. Itselläni on liput viiteen peliin, jotka kaikki sijoittuvat avausviikonloppuun. Suomi-Saksa on ainut Suomen ottelu näistä.

Suomi lähtee varsin nimettömällä joukkueella tietynlaiselta takamatkalta. Toki sen paikka on ilman katastrofitappioita pedattu jo etukäteen kahdeksan parhaan joukkoon, joten puolivälierä näyttää vahvasti kisojen suunnan.

Yleensä Suomi pelaa suhteessa nimettömällä joukkueella vähän paremmin kuin nimekkäällä, joten melko todennäköisesti välierissä nähdään. Ainakin, jos puolivälierissä on vastassa USA Jos vähän ennakoidaan, niin Suomi kohtaa puolivälierässä Venäjän, Slovakian tai USA:n. Viime vuoden finaali oli Venäjä-Slovakia, joten toivevastustaja on aika selviö.

--

Muista Suomen-lohkon joukkueista sympatiat Ranskalle ja nyt myös Innsbruckin-kokemusta rikkaampana Itävallalle

Mutta joo, korkatkaa oluenne (miel. Karjala), kohta mennään!

Tällä hetkellä kuitenkin ainoa ajatus kisoihin liittyen on "Taas. " Tykkään kyllä katsoa jääkiekkoa, mutta mielestäni vuotuiset kisat ovat liian usein. Ei vaan jaksa kiinnostaa. (Toisin on jalkapallon laita. Kun kisat ovat riittävän harvoin, ehtii alkaa täpinöidä kisoista etukäteen. Nyt on jo sellainen "Jee, ens vuonna kisat. " -olo. )

No, kai mäkin ehdin taas jossain vaiheessa syttyä. Viimeistään sitten välierissä.

Meikäläiselle (ja miehelle) varma kevään merkki on MM-kisat. Se ilo kun saa kaivaa pelipaidan kaapista ja kannustaa kotisohvalta.
Tänä vuonna meillä oli liput yhteen otteluun, Ranska-Slovakia, joka pelattiin siis eilen. Olisihan se hienoa käydä myös jossakin Suomen pelissä kun seuraavat kotikisat on ties koska, mutta ne hinnat, ne hinnat. Ja yksin en halua mennä.

Tältä vuodelta en Suomen osalta odota oikein mitään. Mitalipelit on jo suuri ihme, mutta toki toivon parasta. Kunhan ei tiputa karsintasarjaan, kaikki on hyvin.

Kohta alkaa Suomi-Slovakia.

Eiköhän Suomelle jo varmistunut puolivälieräpaikka. Slovakia ja USA ovat täysin kaadettavissa, joten välieriltä haisee. Venäjä aloittanut kyllä vakuuttavasti.

Pikku anekdoottina voi mainita ekasta pelistä (Ranska-Slovakia) sen, että odotin vessaan ja hieman tuntui kestävän. Sitten siitä kopista tulee slovakialainen fani täydessä Superman-trikoossa, jossa ei luonnollisestikaan ollut mitään taktisia uloskäyntejä. Ymmärrän, että kesti hieman.

Mä olin pelissä liikkeellä Puola-pipo päässä ja pelien välillä seisoskelin alueella odottamassa seuraavaa sisäänpääsyä. Yksi nainen havaitsi minut ja sanoo: "Polski!" ilahtuneella äänellä. Kertoi miehelleenkin. Hetken päästä sanoin englanniksi, että olen vain vieraillut Puolassa, en ole sieltä. Nainen pettyy vähän ja käy ilmi, että hän on puolalainen ja mies slovakialainen. Siihen tulee toinen nainen ja tämä puolalainen osoittaa minua ja sanoo puolaksi, että "Luulin tota puolalaiseksi!" Naiset nauravat.

Suomi-Venäjä näyttää tässä vaiheessa hyvältä ja alkaa melkein jo kisat kiinnostaakin.

Mielenkiintoisinta kuitenkin tällä hetkellä seurata Sveitsin etenemistä. Erittäin piristävää tämä Sveitsi-ilmiö.

Suomen pelit näyttää ratkaisevan ennen kaikkea maalivahtipeli. Ja sitten tietysti se, että ykkösketjussa on maalintekotaitoa. Hieman kyllä hirvittää Kontiolan vire ja nimenomaan se, miten paljon on kuitenkin yhden kentällisen varassa oltu hyökkäyspään toiminnan onnistumisen suhteen. Puolustuspelihän kyllä on sujunut kaikilta kentällisiltä. Peli-identiteettimme on näköjään nykyään sekä jalkapallossa että jääkiekossa tarkka ja uhrautuva puolustaminen.

Saa nähdä, mihin kenttään Mikael Granlund sitten pannaan. Ja miten Raannan vire jatkuu pudotuspeleissä, joissa voi kyllä ihan hyvin tulla Venäjä uudestaan vastaan.

Ei yhtään yllättävä pannukakkuhan siitä sitten tuli.
Pettymys kuitenkin melko lievä, vaikka ärsyttäviä kyllä ovat tuollaiset rankkarihäviöt.

Iltapelikin meni sitten miten meni. Olin ehdottomasti Sveitsin puolella. En pysty yhtään iloitsemaan naapurin puolesta, vaikkei Ruotsin voitto olekaan itseltä mitenkään pois. Parempi voitti sitten vissiin. Sveitsi kyllä sortui tyhmiin jäähyihin, ehkä se on se kokemattomuus tällä tasolla kuitenkin.

Eikö ne nyt kuitenkin neljänneksi tulleet? Ei kai se ole mikään pannukakku, jos mm. perinteisesti hyvät kiekkomaat Kanada ja Tsekkikin jäivät taakse?

Kyllä neljäs sija tuolla miehistöllä oli erinomainen suoritus. Taakse jäivät Lyyran mainitsemien Kanadan ja Tsekin lisäksi edellisten kisojen finalistit Venäjä ja Slovakia.

Niin siis ihan odotettava tulos ellei jopa parempi, mutta loppua kohden kun fiilis nousi ja toiveet sen mukana, niin lässähtihän se sitten. Saa kai sentään pettynyt olla.

Joo, kyllähän tämä vähän pettymys oli, kun kuitenkin pelissä ja asenteessa oli monia sellaisia elementtejä, jotka toissa keväänä toivat mestaruuden. Silti Ruotsi Sedinin veljeksillä oli aivan mahdoton voitettava etenkin, kun Ruotsin maalivahti oli niin äärimmäisen hyvä. Pronssiottelussa nousu tasoihin oli Suomelta hieno suoritus, ja Mikael Granlund on aina vain legendaarisempi maajoukkuepelaaja, vaikka rankkari ei sisään mennytkään. Mielestäni silloin, kun rankkareihin mennään, tulee voitosta ja häviöstä arpapeliä ja siinä suhteessa Suomi olisi ansainnut pronssin vähintään yhtä paljon, ellei jopa enemmän kuin USA. Se on kyllä sanottava, että Suomen kiekoton puolustuspelaaminen ei ollut ollenkaan niin hyvää kuin ennen Tukholmaan siirtymistä. Toisaalta hyökkäyspeli oli joillain ketjuilla jopa vähän parempaa.

Sveitsin menestys oli iloinen asia. Finaalissa joukkue sortui pariin turhahkoon jäähyyn ja vähän outo ratkaisu oli myös laittaa maalille eri maalivahti kuin nollat Ruotsi-ottelussa lauantaina pitänyt. Ehkä kuitenkin Sedinit nyt vain olivat yhtä pykälää paremmalla tasolla kuin muut turnauksessa. Venäläiset olisivat olleet yhtä taitavia, jos vain olisivat pelanneet joukkueena ja olisikin ollut hienoa nähdä ottelu Sedinien tähdittämän Ruotsin ja Venäjän välillä.

Totta kai saa pettyä. Monesti vain ihmiset tuntuvat pitävän vain kultamitalia tarpeeksi suurena saavutuksena.

Ehkä Suomen joukkueella pikkuisen lähti käsistä Venäjä-voiton jälkeen ja erityisesti sitten, kun Itävaltakin nuijittiin samalla höyryllä jäänrakoon. Viimeinen viikko oli aika kankea kuitenkin, vaikka siellä hyviäkin hetkiä oli.

Ennen turnausta olleisiin odotuksiin siis hyvä, mutta Venäjä-pelin jälkeisiin odotuksiin vaisu.

Sveitsi! Sedinit! Finaalissa nähtiin turnauksen parhaat puolet joten ei voi valittaa! Vähän tosin harmittaa etten ehtinyt nädä niitä Sveitsin parempia otteluita, sillä tässä ottelussa otteet eivät juuri vakuuttaneet. Oli kyllä mielestäni selvää että parempi joukkue voitti.

Pitäis kai jotain Suomenkin peleistä sanoa? Eivät ne mua oikeastaan perinteisen nationalistisessa mielessä kiinnostaneet yhtään - enemmän minua kiinnostaa hyvät ja yllättävät ottelut kuin se kuka voittaa. Sveitsin menestys ja Ranskan voitto Venäjästä sotkivat soppaa sen verran sopivasti että jaksoin ylipäänsä kiinnostua koko turnauksesta. Viimeiset viitisentoista vuotta olen ajatellut että MM-kisoissa pitäisi olla vain kahdeksan parasta maata, mutta näiden kisojen myötä tuo ajatus joutuu kyllä romukoppaan.

Suomen pelejä on sen sijaan mukava katsoa Mertarannan yliampuvan tunteellisen selostuksen ja katselukokemuksen kollektiivisuuden vuoksi. Ei tulisi enää mieleenkään katsoa jääkiekkoa yksin kotona, mutta kun suuri joukko Suomen kannattajia katsoo yhdessä puistossa matsia isolta näytöltä, siinä nousee adrenaliinit mukavasti ja osaan innostua yleisestä karnevaalihengestä.