forde.munfoorumi.com

Huitaistaan nyt ketju pystyyn ja katsotaan, meneekö yli kymmenen viestin.

Suomelle povataan sellaista 6-7 mitalin saalista, jossa tärkeimpänä maastohiihto. Ampumahiihto eli Mäkäräinen mukana myös ja sitten on muutama hajalaji. Molemmat jääkiekot toki ihan mahdollisia (pronssi)mitaleita Suomelle.

Meinaatko katsoa?

Aikahan on mahd. huono, joten varmaan taiteiluksi menee. Mutta jospa sitä ainakin viikonloppuaamuissa pääsisi ihan suorienkin lähetysten pariin. Itsellä menee olo sekaisin kuin karkkikaupassa eli kaikki kiinnostaa, ei osaa valita ja kuitenkin ahtaa ihan liikaa sitä ja tätä. Mutta onhan se nyt aika huumaavaakin samalla.

Mä meinasin perustaa tälle eilen ketjun.

En mitenkään intohimoisesti aio seurata, mutta ehkä välillä jos tulee sopiva hetki.

En mä tosta Pjongchangista tiedä, mutta ite aattelin seurata Pyeongchangin kisoja
Tosin en vielä kattonut avajaisia, koska tein muka jotain muuta.

Kotus.

Mun mielestä on ihanan keijoa, että nämä ovat yleisesti Korean olympialaiset, koska kukaan ei osaa lausua tai kirjoittaa tuota nimeä. Radiossakin puhuivat tuossa yksi päivä, että eiköhän se Korean olympialaisista tule puhuttua.

En niin urheilusta perusta, mutta tallensin päivällä tulleet avajaiset, jos jossain välissä vilkaisisi - spektaakkeli kiinnostaa.

Kiba, jos noin on, niin sä sitten äännät kanssa "Pyeong..."

Vielä ajantasalla! Joskus on mennyt pieleen jo avajaisista lähtien.

Avajaisissa oli ehkä hauskinta urheilijoiden marssin aikana soinut Gangnam Style.

Katottiin avajaiset illalla uusinnasta ja olihan ne ihanan keijot!
Oli yksisarvista symbolia, tiikeri maskottina ( ), ihanan järjetön määrä rumpuja (400 kpl!!! ), öljytty mies kantamassa lippua, sateenkaarikuoro, keijoutta tulevaisuudenkuvassa ja tosi kasarit ja keijot vaatteet! Se illan uusintalähetys oli vähän tulijoista napsittu, koska kesti vain kaksi tuntia mutta se kaksi tuntia meni todella nopeasti.

Odotan sitä että voin katsoa kelkkailua ja skeletonia, ehkä jotain luisteluita ja hiihtoja. Lätkä on itsestäänselvyys tietty.

Mullahan on ens viikko sairaslomaa vielä, joten hyvin voin valvoa yöt

Eilen tuli katsottua lumilautailua, ampumahiihtoa ja naisten mäkihyppyä.

Lumilautailu oli mielenkiintoista, mutta harmitti suurimman osan puolesta kun ne vaan meni nurin. Tuuliolosuhteet teki kilpailusta todella epäreilun ja seuraaminen oli siksi vähän mälsää. Oli ihan arpapeliä päädytkö tuulenpuuskaan ja mäsähdät selälles alas vai saatko ländättyä jonkun bäkkiflipin kohdilleen Miesten kisassa kun se oli itsestään kiinni, ei niinkään siitä iskeekö tuuli päin pläsiä tempun puolessavälissä.
Mutta Rukajärvelle silti mitsku, jeejee!

Ampumahiihto on kyllä kanssa jännä laji. Osa on tuurista kiinni, osa taidosta. Nytkin oli tuuliolosuhteita mitkä vaikutti.
Sama siinä mäkihypyssä. Laskettiin rima ja nostettiin, lisättiin pisteitä ja vähennettiin sen mukaan mistä hyppääjä lähti kiitoon.

Että sisälajeiksi pitäisi muuttaa. Nyt katsomassani jääkiekossa ei tuuliolosuhteet ole vielä kaatanut ketään, korkeintaan huono luistin.

Tänään seuraamispaikkana oli Ison Omenan O'Leary's. Hyvien karsintahiihtojen vuoksi sprintissä lepäsi mitalimahdollisuus. Saavuin paikalle, kun miesten viimeisiä puolivälieriä hiihdettiin. Selostajan ääni oli aika maltillinen, oltiin lähellä odotuksenmukaista. Pöydissä oli seurueita, joissa oli tietty viritys. Voisi olla suurikin päivä.

Naisten välierissä Krista Pärmäkoski jää jälkijoukkoihin jo alkuvaiheessa. Virtys alkaa purkautua. Puheet vaimenevat, hipovat yhdentekevyyttä. Miesten välierät tuntuvat eritasoisilta: ekassa on ennakkosuosikit. Jo siinä vaiheessa, kun ensimmäisen erän miehet juoksevat mäkeä ylös, on vaikea kuvitella Ristomatti Hakolaa siihen porukkaan menestyjäksi. Sami Jauhojärvi väläyttää kolarin mahdollisuutta, mikä on ensimmäinen signaali kohti luovutusta. Oman eränsä Hakola voittaa melko helpostikin, mikä nostattaa muutamia "hyvä"-huutoja.

Naisten finaali ei kirvoita kommentteja. Itse olen hyvilläni Stina Nilssonin puolesta, joka voittaa kultaa. Lahdessa vuosi sitten hän oli suosikki, mutta kolari vei mahdollisuudet. Kestosuosikkini Maiken Caspersen Falla saa hopeaa, mikä on mukavaa.

Miesten finaalin alla on vielä jännitystä. On ainakin yksi seurue saapunut, joka ei seuraa hiihtoa mitenkään. Startti! 30 sekuntia ja Hakola jälkijoukoissa, mahdollisuudet purkautuvat ja roikkuvat kolaroinnin varassa, mutta enää ohuella säikeellä. Miehet kärjessä kiristävät ja Ristomatti putoaa kuin paska rattailta. Kläbo voittaa ylivoimaisesti, Pellegrino kirii hopealle, Hakola on kuudes. Asiakkaat poistuvat vähin äänin.

Seurasin sprinttihiihdot ja Pärmäkosken pääsy finaaliin oli hienosti vedetty. Ilmeisesti kuitenkin voimat hiipui siinä ja finaalissa vielä ilmeisesti suksen pito-ongelmat tai tuulenpuuskat tai joku mikä meni multa ohi, aiheuttaa sen ettei Pärmäkoskella ole mitään osaa asiaan. Silti välieriin ja finaaliin pääsy itsessäänkin on jo paremmin kuin muut. Aino-Kaisa Saarinen jäi ihan jalkoihin, eikä muillakaan kovin kehuttavasti mennyt.
Miesten puolella Iivokin teki omaa keskitasoaan huonomman suorituksen ja vain niin Hakolan selkään laskettiin isoja odotuksia. Spekulaatio finaalin jälkeen painotti liian lyhyttä palautumisaikaa. Selkeästi kuuden minuutin vika, ettei pärjännyt. Jos olisi ajanut omassa erässään ykköseksi, olisi päässyt siihen välierään mikä kisattiin jälkimmäisenä ja saanut lepuuttaa kuusi minuuttia pidempään Niikerta.

Yön lumilautailun halfpipea oli kiva katsoa, kun aurinko paistoi ja temput oli hienoja. Peetu Piiroinen teki yhden mun lempitempuista. Näyttää helpolta, mutta voltti takaperin suht suorin vartaloin ei sitä varmastikaan ole. LIsäksi se kun lumilautailijan keskimäärä korkeudessa on melkein 5 metriä on huikeita ilmalentoja.

Vähän mulla alkaa olla ähky, mutta pitää ehkä huomenna olla katsomatta kisoja

No, sanoisin, että kun sprintissä kovat ovat kovia, niin Hakola ja Pärmäkoski eivät vain ihan ole mitaliainesta. Suhteellisen lähellä, mutta ei riittävän. Hakolahan on kauden aikanakin useasti ollut sijoilla 4-6, joten ihan tasollaan veti. Siinä on vaan ne muutama niin pirun kova.

Vastaavasti Stina Nilsson ja Maiken Caspersen Falla ovat melkoisia velhoja sprintissä. Ovat jakaneet arvokisakullat vuodesta 2014 alkaen keskenään.

Torstaina pääsin seuraamaan livenä tärkeimmät naisten hiihdosta, kun oppilailla oli koe ja valmiit piti siirtää työrauhan takaamiseksi pois. Mentiin tyhjään luokkaan ja annoin ylipuhua itseni katsomaan hiihtoa (yhtään ei itseä kiinnostanut ). Ohjaaja taltioi lähetykseen mm. Sedovan pyllistyksen maalissa ja se oli lähempänä pornoa kuin urheilua.

Että tavallaan niin kuin porno ja urheilu työajalla

--

Perjantaina ehdin katsoa ennen tuntien alkua miesten 15:tä sen verran, että mitalia ei ole tulossa. Suomi-Norja spoilaantui, joten mitäpä siitä.

Katsoin naisten lumilautailun kilpailua, jotain cris crossia tai mitä ikinä, en enää muista lajin tarkempaa termiä. Tarkoitus oli tulla maaliin ekana kuudesta. Rata oli vauhdikas, siinä oli kaarteita, hyppyjä ja semmoista pomppumäen näköistä juttua missä osa hyppi, osa laski jalat kiinni maassa pumpaten. Kuudesta pääsi jatkoon ensin kolme per erä, sitten kaksi per erä ja sitten oli välierät ja finaali. Ihan mieletön jännityskamppailu, koska yksikin kaatuminen saattoi pilata useamman kilpailijan kisan
Sitten finaalissa jännätään että miten käy, hirveät paineet kaikilla, vähän väsymystä myös jo jaloissa ja vauhti on hurja! VIimeisessä laskussa, puolessa välissä mäkeä kolmantena ollut kaatuu ja sotkee parin vieressä olleen pelin ja viimeisenä suurimman osan matkasta olleena tulee pronssille! Kuudennelta sijalta pronssille, vain siksi että yksi kaatuu omiin jalkoihinsa! Such jännitysnäytelmä! Harmitukset kuvassa on niin isoja että pahaa tekee melkein itsellekin. Huhhuh!

Muutoin on tullut katsottua vaikka mitä. Lätinöhin oon ihan kypsä ja haluaisin katsoa ilman selostusta. Taitoluistelua oli kiva katsoa, miesten lyhytohjelma oli tiukkaa kamppailua ja nyt kämppiksen kanssa meinataan katsoa vapaaohjelma hiihdon ja lätkän jälkeen. Tai ainakin kooste katsotaan jossain vaiheessa.

Skeletonia ja kelkkailuakin katsottiin ja parikelkkailun keijousaste on kyllä vahva. Tyypit makaa kelkassa päällekäin. Laskevat mäkeä niin että toinen retkottaa toisen päällä. Mitä tämä tarkoittaa tämmöinen?

Lauantaiksi oli jo liikaakin herkkua pöydässä. Naisten viesti, naisten ampumahiihto, suurmäki olivat must see -kamaa. Lisäksi jääkiekkoa katselin välillä molemmista telkkareista yhtä aikaa (eri peliä siis).

Sainkin sitten takareidet aika lailla jumiin, joten kävin niitä tänään salilla aukaisemassa.

Tänään must see -osastoa olivat miesten viesti ja jääkiekon Suomi-Ruotsi. Nyt ehkä illan ratoksi voisi kurkata jotakin harvinaisempaakin.

Minulla on ollut aika kiireistä, enkä niin kovalla intensiteetillä ole arkipäivisin kisoja seurannut. Kelkkailua on jostain syystä osunut ruudulle paljon, kun olen tv:n avannut. Hurjaa touhuahan se. Naisten jääkiekossa eilinen Suomi-Ruotsi oli parempaa seurattavaa kuin tämän päivän miesten vastaava ottelu. Sinälläänhän tämä on miesten puolella vain pohjoisamerikkalaisilla yliopistonuorilla höystetty Karjala-turnaus, kun NHL-pelaajat ovat poissa.

Ohjelmaahan tulee Yleltä ja TV5:ltä, jälkimmäisellä Sami Hedberg on aika jännä valinta studioon. Kekäläisen pariskunta Ylellä on ihan OK, mutta jotenkin vähän liiankin mukavan leppoisa.

Palasin sairaslomalta töihin. Meillä on oma yksikkö kiinni ja työohjelmat ei toimi. Arvatkaa vaan mitä teen

Ei se sitten kaatunut USA naiskiekossa vieläkään. Toimittaja yritti tarjota, että "Pettymys on varmasti valtava", mutta pelaajien reaktiot olivat enemmän: "Ei mitään. Kaadetaan Venäjä pronssiottelussa." Eli reaalitähtäin on ollutkin ottaa pronssia, kun ei Kanadaa ja USA:ta koskaan voita kumminkaan.

Puhuttiin myös naiskiekon ottamasta suuresta loikasta. Itselleni jäi epäselväksi, mikä se on, kun viimeiset 20 vuotta Suomi on ollut oletuskolmonen pohjoisamerikkalaisten jälkeen. Välillä Ruotsi on haastanut tiukemmin, mutta nyt pudonnut taaemmas.

Käsittääkseni tuo tasoero on aina ollut samaa tasoa kuin miesten puolella vielä 80-luvulla. USA ja Kanada jyllää miten tahtoo, muut taistelee pronssista. Sillä erolla, että miesten puolella se oli Neuvostoliitto ja Kanada.

Miehissä toki Tsekkoslovakia ja Ruotsi pystyivät joskus lyömään kiilaa rattaisiin.

--

Seurantapäivä keskittyi jääkiekkoon. Eka matsi tallenteelta katsoen ja sitten kelaten. Tokaa vähän alusta ja illalla koosteesta loput. Suomen peliä tilanteeseen 3-0 Forumin O'Leary'sissa.

Vähän on suorittamisen maku. Short trackia pitää kurkata, ennen kuin kisat loppuvat.

Olipahan taas:

Aloin seuraamaan n. klo 9 ensimmäistä tallennettua ottelua USA-Tsekki. 9.40 toiseen ruutuun naisten pronssiottelu. Välillä vessa- ja pesutoimia, toinen peli paussilla, toisessa erätauko.

USA-Tsekki ei ole mahtunut. Avuksi OAR-Norja -ottelun tallenne ilman ääniä, koska niissä on yleensä highlightsit, mutta selostajat spoilaavat. Onnistun näkemään rankkarit siitä koosteesta! Voitto!

OAR-Norja jatkuu toisessa ruudussa, mutta on aika selvä alusta asti. Hiihto meinaa painaa päälle. Naisten pronssiottelu loppuu. Toinen jääkiekko äänettömälle ja hiihdosta tärkeimmät.

Ensimmäinen telkkari ilmoittaa, että "TV sammuu itsestään 5 min kuluttua, voit estää tämän painamalla mitä tahansa nappulaa". Eli neljä tuntia tuli täyteen Kelailen OAR:n maalit ja aamusessio on selvä.

--

Vähän ruuanlaittoa, lakananvetoa ja tavaroita varastoon.

--

Onkin alkanut jo Suomi-Kanada. Samalla toisesta ruudusta aina välillä teksti-tv:stä Ruotsi-Saksa -ottelun tilanteita. Saksa johtaa pitkään 2-0, Suomi pelaa "finaalipaikasta". Salt Lake City revisited! Kanada alkaa olla isäntä talossa. Ruotsi kaventaa, mutta Saksa nykäisee 3-1 johdon. Ruotsi kaventaa ja tasoittaa. Suomi tippuu. Ruotsi tippuu jatkoajan alussa löperöllä maalilla! Suomi ja Ruotsi ovat ulkona välieristä, kuten Salt Lake Cityssä 2002.

Tiukkaa oli!

Katsoin töissä naisten jääkiekon pronssipeliä. Oli yksi potilas, jonka isä katsoi seinän takana naisten sprinttikisaa. Lopulta huutelimme toinen toisillemme tuloksia ja tilanteita. Isä kävi mun selän takana jos tuli tilanne ja mä hyppäsin samalla lailla odotustilaan. Sairaanhoitajat naureskeli meidän touhulle. Isä kysyi yhdessä kohdassa että onko mulla töitä, olihan niitä ja teinkin niitä siinä samalla, mutta sopivan rauhallista että voi seurata kisoja.

Niin että nyt meidän mitalit on kaikki tulleet naisoletetuilta urheilijoilta. Vieläkö siellä jossain lajissa on miesoletetuilla mitalisaumoja?

Mun gyne tuli 5 min myöhässä huoneeseensa. (Josta oli lähtenyt 10 min ennen vastaanottoaikaani.) Oven jätti auki. 13 min kohdalla mietin, olettiko se jotenkin, että tulen huoneeseen sisälle ilman kutsua. Menin sitten ovelle kopittelemaan ja sitten suht kovaan ääneen huutelemaan "Anteeksi". Katseli Olympialaisia. "Hetki." Jouduin sitten odottamaan vielä pari minuuttia.

Että hyviä Olympialaisia vaan!

Marskin gyne

Laitoin kellon soimaan niin että näen hiihdosta edes puolet.
Avatessa telkkarin oli Iivo johdossa, venäläinen perässä. Jäljellä 20 kilometriä. Sitten tuli OAR-kaveri perässä ja meni vielä ohikin. Iivon suksi lipsui ja jännitys nousi ja tunteitakin vilisi.
Sitten tuli loppuratkaisut ja herätin kämppiksen huutamalla ja katsomaan viimeistä kilometriä ja kissatkin katsoi meitä ihan että mitä heevettiä te huuatte!
Kyllä, kun Iivon suksi ylitti maaliviivan niin kyynel vierähti.
Ehkä myös Niskasen äidin haastattelu liikutti

Se on nyt aamukahvit sitten kultamitalikahvit.

Aika hyvin näin kisoja. Parhaiten maastohiihdot, jääkiekot ja ampumahiihdot. Kaikki suomalaismitalit näin reaaliajassa.

Enemmänkin olisi voinut seurata, mutta muu elämä tuli tielle. Olisin enemmän seurannut pikaluistelua, kelkkailua ja taitoluistelua, jos vuorokausissa olisi ollut enemmän tunteja.

On niitä tallessakin, mutta taisi jo olympialaisten suurin taika purkautua, kun kisat loppuivat.