Niinpä, miksi sukupuolella on missään mitään väliä?
Oikeastihan me opetetaan niille nappuloille, että tytöt tekee näin ja pojat tekee noin. Osittain siksi, että meillekin on opetettu ja siitä opitusta mallista on vaikea poisoppia. Vanhoillisessa ajattelussa, mitä meille on kirkon oppien mukaan myös tuputettu ja sitä kautta iskostettu sen olevan osa meidän kulttuuri, on eroteltu mikä on miehen ja naisen ero ja tehtävä. Ei sitä sinänsä siis tarvitse kovin pitkälle historiaan viedä, että mistä se lähtee.
Osittain varmasti myös marskin sanomasta lokeroinnin pakosta johtuen sitä ylläpidetään.
Kaikki sukupuolitetaan. Vaatteet, ammatit, roolit, käyttäytyminen, ulkonäkö (
), tunteet... sisustuskin on sukupuolitettua, sisustus! Aaargh.
Kysehän ei ole siitä, että poistettaisiin sukupuolet ihmisiltä tai tarve olla jotain sukupuolta. Pojat, jotka tuntevat itsensä pojiksi, ovat poikia ja tytöt samoin tyttöjä, mutta kukaan muu kuin henkilö itse ei voi määrittää sukupuolta jonkin ulkoisen seikan perusteella. Väitän että tämä pelottaa tiettyä väestöä paljonkin, koska se tunkeutuu heteronormatiivisuuden alueelle ja hämärtää sen rajaa.
Kun oikeasti sukupuolella ei ole mitään merkitystä suuremmassa mittakaavassa, joissain terveydellisissä jutuissa kyllä, mutta niitäkin on tosi pieni prosentti.
Eniten mua tyttö-poika-keskustelussa sapettaa se, että niiden vanhojen roolien mukaan oletetaan tyttöjen olevan kiinnostuneita hoivaamisesta ja nukeista ja poikien autoista. Sitten kun poika haluaa hoivata, siihen kiinnitetään korostuneesti huomiota ja annetaan näin arvoa ja huomiota tarpeettoman suuresti. Tosin, samaa me tehdään edelleen kotiäiti vs. koti-isä -keskusteluissa.
Theia, teet mun mielestä tärkeää työtä siinä, kun annat lapsellesi esimerkin puhua muun kuin sukupuolen kautta.