Viime viikonloppuna näin jostain syystä kovasti unia:
Perstai-iltana menin suoraan ilmarista nukkumaan (tiedän, ei elämää
)
ja ilmari ja forde tunkivat uneeni, ainakin osittain. Ensinnäkin, joku fordelainen olikin
tässä unessa yhtäkkiä serkkuni, ja hengailimme suurin osa suvusta mummani kotona.
Tätä ennen olin tavannut maailman kivoimman ja ihanimman (minulle ennestään tuntemattoman)
miekkosen, joka oli antanut minulle käyntikorttinsa. Käyntikortti tosin ei muistuttanut "perinteistä"
käyntikorttia, vaan enemmänkin jotain mainoslehtistä. Huomasin, että siinä ei ollut ollenkaan mitään
puhelinnumeroa, pelkkä sähköpostiosoite, joka oli suurin piirtein tällainen:
Zmzzmgghhzzz@diipadaapaa.com.
Lähdin mummalta, avasin koneen, oli pakko laittaa viestiä sille ihanalle miekkoselle. Päädyinkin jostain syystä
ensin fordelle ja ilmariin. (
) Ilmarissa ei ollut ketään muuta kuin nimimerkki Zmzzmgghhzzz, joka huuteli:
"Onko täällä naisia?" Päättelin nimimerkistä, että sen oli pakko olla se kiva miekkonen. Ei vaikuttanut enää
yhtään kivalta.
Siihen loppui tämä uni.
Seuraavan yön unessa istuin auton takapenkillä. Satoi, ja minulla oli ylläni vaaleanpunainen, lyhyt hellemekko.
Muut autossa istujat olivat mm. kaverini äiti, joka istui ajajan paikalla, sekä ainakin kaverini ja ehkä hänen
sisaruksensa. Joka tapauksessa autossa oli paljon porukkaa. Olimme ilmeisesti lähdössä Lintsille tai jonnekin. Kun
kaikki olivat lähtövalmiina ja auto käynnistetty, huomasin, että minulta puuttuu jotain (en muista enää mitä).
Lähdin autosta pois sisälle taloon (joka oli ilmeisesti kaverini porukoiden koti tai kesähuvila). Auto pidettiin
edelleen käynnissä. Talo oli muuten erittäin hieno rakennus kuisteineen ja kreikkalaistyyppisine pylväineen.
(Joo, ei ole kaverini porukoilla sellaista todellisuudessa.)
Sitten olin eräässä huoneessa. Tässä vaiheessa paljastui, että olin ilmeisesti ollut siellä yötä ja olin tuon oletetun
Linnanmäki-reissun jälkeen lähdössä kotiin. Kauhistuin, sillä kaikki tavarani olivat pakkaamatta, sekä lakanat olivat
vielä sängyssä. Lakanat olivat minun, ja nekin minun olisi pitänyt ottaa mukaani. Aloin pakkaamaan paniikissa, enkä
löytänyt sitä, mitä etsin. Kaikki muut odottivat edelleen autossa, auto edelleen käynnissä. Mitään en saanut pakattua,
vaikka pakkailin ainakin puoli tuntia. Tilanne ei tainnut ratketa millään tavalla, sillä tilanne vaihtui.
Olin edelleen sisällä samassa talossa, tällä kertaa olohuoneessa. Muistaakseni siellä ei tainnut olla lisäkseni ketään muita
kuin äitini. Mietiskelinkin, että saan olla rauhassa, kunnes sukulainen toisensa perään tuli huoneeseen jonkun kukkasen
kanssa. Ilmeisesti kaikki kukat oli tarkoitettu minulle. En oikein muista, mitä sitten tapahtui. Uni taisi loppuakin siihen,
että pidimme suvun kanssa siellä pippalot, ja kaverini äiti sun muut jäivät odottamaan autoon.
Seuraavan yön unessa kiertelin erilaisissa kahviloissa. Etsin taas vaihteeksi jotain, mutten muista mitä. Lopulta
päädyin johonkin wokkikahvilaan (
) ja olin Ville Valon kanssa samassa jonossa.
Viime yönä, tai oikeastaan aamulla olin ulkomailla, ilmeisesti taas Berliinissä. Siskon kanssa menin johonkin
radiolähetysstudioon. Huomasin, että siskosta oli tullut radio-DJ. Olin kateellinen, sillä hän sai työkseen olla levyjen
kanssa tekemisissä joka päivä. Siskon tehdessä radiolähetystä, kiertelin studiossa ympäriinsä. Mitä enemmän kiertelin,
sitä enemmän studio alkoi muistuttaa tavarataloa. Ensimmäisellä seinällä olivat levyt, sitten alkoi tulla vastaan kirjoja
(nämäkin vielä seinällä hyllyissä), seuraavaksi vastaan tuli ruokatiskejä, leluja ja kaikkea mahdollista. Sen jälkeen ei
tainnutkaan oikeastaan tapahtua mitään.
Ai niin, "heräilin" aamulla vielä monta kertaa, ainakin viisi, ja luulin menneeni vessaan. Luulin kaikilla kerroilla
heränneeni oikeasti, kunnes avasin vessan oven, ja vessa näytti täysin erilaiselta kuin todellisuudessa. Tuossa
kohtaa tajusin, että tämähän on vieläkin unta, ja sama kohtaus alkoi uudelleen. Ja joka kerta vessa oli eri näköinen.
Kiva, että tämänkin taas kerroin.