Matka meni mukavasti. Osan matkasta vieressäni istunut täysin tuntematon nainen alkoi jutella mulle. Sellainen juuri eläkkeelle jäänyt, mutta hyvin nuorekkaan oloinen nainen. Kyllä siinä tuli yli puoli tuntia juteltua. Todella mukavaa, kun ei ollut oikein mitään tekemistä junamatkan ajaksi.
Seuraava vieruskaveri oli myös melko vanha nainen. Hän luki Viiviä ja Wagneria ja tirskui vähän väliä.
Hänen kanssaan emme puhuneet sanaakaan.Hassua, miten nopeasti taas tottui Helsingissä asumiseen. Viikko poissa kotikotoa ja heti on sellainen Tuli kyläilemään -tunne. Se kuitenkin ehti jo mennä ohi.




. Mitenkähän sitä osaa olla... Tai pikemminkin, mitenkähän sitä saisi itsensä tekemään jotain lomalla. Se joutenolo kun luontuu ihan itsestään.
Mitenköhän työmatkoihinkin taas tottuu.

Mie en välttämättä hei taho kuunnella mitään pirun tennispeliä radiosta kun aamupalaani järsin. Missä on normaali ylen aamu?
Porukoilla on ikivanhat vehkeet ja ohjelmat eikä mulla meinaa riittää mielikuvitus pohtia minkälaisia ikkunoita siellä nyt taas näkyy, missä on ruksi ja mitä häh. Melko mahdoton tehtävä. Hankkisivat uudet koneet ja opettelisivat käyttämään - sillä siitä päästäisiin...





