Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[irvikissa]

Minulta myös onnea Lumikukalle morsiolupauksesta ja Denille avaimenluovutuksesta! Ihania uusia askelia.

[Sippura]

Laatuaikaa veljen kanssa Oli vaikeuksia päästä kotikotoa takaisin tänne
oikeaan kotiin, joten pikkuveli tuli apuun ja ystävällisesti kuskasi mut perille
asti. Kiitoksena vein hänet syömään, ja kyllä sitä sapuskaa sinne upposikin
Kasvava nuorimies ja sitä rataa. Sen jälkeen haettiin vielä kaupasta viinerit
ja keitettiin kahvit, oli ihan hullun hauskaa hengata taas pitkästä aikaa kah-
destaan. Ihan liian harvoin tulee tehtyä niin, vaikka ihan selvästi velikin tyk-
käsi niistä muutamista tunneista kun nähtiin.

Mulla on kyllä ihan paras pikkuveli

[damn]

Minulla on viimeisen puolen vuoden aikana ollut enemmän ihmissuhdesotkuja kuin koko tähänastisen elämäni aikana yhteensä. Olen tavannut ihmisiä, jotka on olleet minusta kiinnostuneita, olen sitten ihastunut niihin ja ollaan liikuttu paljon yhdessä, mutta loppupeleissä ei ne jutut ole ollenkaan toimineet missään vaiheessa, kun en oikeasti olekaan ihan kympillä mukana. Olen oikeasti luullut olevani kiinnostunut niistä ihmisistä, mutta minusta ei vaan ole seurustelemaan. Jossain vaiheessa alkaa ahdistaa liikaa, epäilen omia tunteitani, mietin kaikkea ihan typerää ja sitten kaikki meneekin ihan metsään. Ja typerintä on se, että tiedän kyllä ettei minun edes kannattaisi lähteä aina samaan rumbaan mukaan(näitä on siis ollut monta ihan lähiaikoina), mutta lähdempä silti. Olen hellyydenkipeä ja kaipaan seuraa ja haluan tutustua uusiin ihmisiin. Itse en osaa mennä iskemään ihmisiä ja olen todella ujo, mutta jos joku tulee minuun tutustumaan, niin olen helposti mukana menossa.

Viimeksi tänä viikonloppuna tuli tehtyä vähän tyhmiä asioita ja aamulla herätessä tajusin ettei tämä voi jatkua näin. En edes tiedä miten olen tähän kaoottiseen ihmissuhdetilanteeseen joutunut, homma vaan vähän luiskahti käsistä. En minä saa mitään irti siitä, että "poikakaveri" vaihtuu muutaman viikon välein. Eikä se todellakaan ole ollut mikään tietoinen valinta, että taas on uusi tyyppi kierroksessa. Miksi ne minusta edes on kiinnostuneita kun oon ihan tunnevammainen ja niin huonoa tyttöystäväainesta kun voi olla. Voin olla rentoa ja mukavaa seuraa, mutta ei se tarkoita, että minusta olisi muuksi kuin kaveriksi. Minulla on paljon miehiä kavereina ja tästä lähtien ne saa kanssa pysyäkin kavereina, koska haluan nyt ottaa etäisyyttä asioihin. Ja opettelen sanomaan ei.

[puolikarkea]

Lumikukalle ja avokille onnittelut!

[Migreeni]

Mulla on kyllä ihan paras pikkuveli

Mulla kans

Nyt kun pikkuveli on astunut aikuusuuden maagisen rajan toiselle puolen ja saa ajaa autoa ja juoda kaljaa (ei tietenkään yhtä aikaa ), olemme yllättäen viettäneet aivan mahdottoman paljon aikaa yhdessä ja hauskaa on. En oikein ymmärrä miksi se 18-vuoden ikäraja siihen vaikuttaa, mutta näköjään se vain vaikuttaa...

---

Lumikukalle hirmuisesti onnea ja kaikille muillekin ihmissuhde-rintamalla jollain tavoin edistyneille

Itselläni on pää edelleen pilvissä

[shaana]

Mullakin on maailman paras pikkutyyppi, mutta se on kylläkin -sisko.
Mä yritin viimeksi eilen värvätä sitä fordelle kun sillä on mielipiteitä ja perustelut ja ja ja ! Jotain se aristelee, mutta ehkä mä vielä onnistun joskus. Siittä on hyvää tahtia tullut mulle hemmetin hyvä ystävä, ja esmeks viime yönä joristiin melkein läpi yön, sen tollon kanssa vaan voi puhua ihan mistä vaan - sääli toisen herätä töihin joskus viiden aikaan no enivei. Pikkusyssa

[Emilia]

Mä saatan olla vähän kateellinen teille teidän pikkusisaruksista.
Oma systeri on niin erilainen, mitä itse olen eikä muutenkaan olla juuri missään tekemisissä.
Nykyään osataan sentään tulla edes toimeen niin kuin aikuiset...

[Eowyn]

Onnittelut kihlaparille!

[Janet]

Minäkin käyn mölisemässä omia kuulumisia.

Tittidii, meitsi on löytänyt itsensä parisuhteesta. Kyllä vain. Kuukauden ajan asiaa kierreltiin ja kaarreltiin ja sitten päätimme, että eiköhän sitä nyt sitten voida seurustellakin. Kaukosuhdehan tämä taas on, mutta fiilis on paaaljon parempi ku mitä edellisessä kaukosuhteessa. Ja välimatka on pidempi kuin viimeks, lähes 300 kilometriä. Mutta sen verran ollaan jo toisissamme kiinni, että tuskin tässä kilometrit ainakaan väliin tule.

Mutta, niin se vain muhun kolahti, vaikka jossain vaiheessa näyttikin erittäin synkältä.

[Migreeni]

Mutta sen verran ollaan jo toisissamme kiinni, että tuskin tässä kilometrit ainakaan väliin tule.

Jee Onneksi olkoon

Kuulostaa melkein meikäläisen touhulta tuo. Toivottavasti ne kilometrit ei tule väliin. Ei meillä ainakaan ole vielä tullut.

[damn]

Kaveripoika herätti aamulla viestillä, jossa kerrottiin että se ihastui muhun vähän liikaa ja olen ihana tyttö . Ja sit se kysyi yritetäänkö jotain vai pitääkö meidän olla vaan kavereita. Ihan mielettömän vaikea tilanne. En ole vieläkään osannut vastata sille, kun unessa ja vieläpä krapulassa sanon kuitenkin jotain väärin ja sit molempia vaan loukkaan. Meillä oli vähän säpinää viime viikonloppuna ja se on kiva poika. Voisin ollakin siihen ihastunut, jos tilanne ois eri. Nyt minä oon yrittänyt vaan työntää kaikki tunteet pois mielestä ja ajatella järjellä. Se asuu toisella puolella Suomea ja on vieläpä intissä. Mahdollisuudet nähdä sitä on hyvin hyvin huonot. Ja kuten täälläkin aikaisemmin sanoin niin ajattelin ottaa etäisyyttä tämmöisiin seurusteluhommiin. Ja se päätös tuli itseasiassa just sinä aamuna kun heräsin tuon pojan vierestä ja mua niin otti päähän jos tuon kaverisuhteen onnistun pilaamaan. En juurikaan luota siihen, että seurusteluni kestäisivät, vieläpä jos lähtökohdat on se, että nähään kerran sadassa vuodessa. Joskus minulla oli kaukosuhde, matkaa tyypin luo oli jotain 300 kilsaa, nytten olis vielä pidempi matka. Itse en koe, että tällä hetkellä pystyisin olemaan kaukosuhteessa .

Kaiken lisäksi näin eilen eksääni baarissa. Me ei olla oltu kohta pariin kuukauteen yhteyksissä ja se on kuin ei tuntiskaan. Inhottava homma, koska se oli mulle aikanaan ihan supertärkeä kaveri ja minä rakastan sen ihmisen seuraa. Sitten meillä oli vähän jotain säätöä ja se katkoi välit. Kun olen sitä kaupungilla viime aikoina nähnyt, niin minulla on ollut sitä kauhea ikävä. Ei edes välttämättä siinä mielessä, että olisin kiinnostunut siitä muuna kuin kaverina, mutta kaipaan niin paljon meidän yhteisiä hetkiä, miten tyhmiä juttuja meillä oli ja mitä kaikkea tehtiinkin yhdessä. Jos sais muutaman kuukauden kelattua elämästä taaksepäin niin tekisin pari asiaa eri tavalla ja kaikkeni sen eteen, että oltais vielä kavereita. Eilen oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun me ei sentään varsinaisesti vältelty toistemme katseita. Se tuntui hyvältä, koska minua on loukannut niin paljon se, että ollaan kun ei tuntiskaan ja se katsoo vaan mun ohi tai läpi. Minä moikkasinkin sitä kun se käveli ohi. En oikein tiedä oliko se sen käsitys moikkaamisesta vai mitä se oli, mutta kyllä se jotenkin edes reagoi. Se on tärkeintä. Kyllä minä vaikka väkisin sen seuraan vielä ajaudun ja juttelen. Mutta tuostakin tilanteesta tuli vaan mieleen se, että ei pitäs sotkee kaveruutta ja ihastumista toisiinsa. Nyt kun minulla on tuo homma, että pitäisi tuolle kaveripojalle vastata jotain sen viestiin, niin pakko mun on laittaa että pelkästään kavereita pitää olla. Minä en lähde lyhyen ajan sisällä kahta hyvää kaveripoikaani menettämään sen takia, että seurustelu ei toimi.

[marenkienkeli]

Olenko mä todellakin niin ilmeinen vai osaako ystäväpoikani lukea mua äärimmäisen hyvin? Jälkimmäinen asia taitaa pitää paikkaansa ainakin miesjuttujeni suhteen.

Soittelin pojalle kuullakseen hänen kuulumisiaan ja kyselläkseni häneltä, onko hän miettinyt, haluaako hän lähteä mun ja toisen ystäväni kanssa pikkuristeilylle. Olin kyllä aika varma, ettei hän lähde. Kerroin hänelle, että olin perjantaina bileissä. Hän kyseli, että oliko juomaa tarpeeksi. Vastasin, että aivan kaikkea boolia ei edes vissiin juotu ja sitten mentiin baariin. Tässä vaiheessa ystäväpoikani jo arvasi, että mulla oli sinä iltana mies. Ja mitäpä sitä kieltämään.

Ystäväpoikani ei tarvitse enää edes nähdä kasvojani tai kuulla ääntäni ilman puhelimen äänen vääristystä, että hän osaa lukea mua. Tää juttu aiheutti myös hänessä suurta hilpeyttä.

Sinäänsä oli helppo tunnustaa, että mulla oli mies. Hän on toisaalta kyllä sanonut, että hänen takiaan ei ainakaan tarvi ajatella, että en voisi olla jonkun toisen kanssa, jos sellainen tilanne tulee eteen. Silti en oo varma tarkoittiko hän sitä todella. Helpottavaa kuitenkin, kun sen sai jo nyt kerrottua. En halua, että tällaisia juttuja jää salaisuuksiksi, jos syksyllä pääsemme siihen pisteeseen, että seurustelua voisi harkita. Vahvasti kuitenkin epäilen, ettei meidän suhteestamme tule seurustelua. Mutta ystävyyssuhde, joka mulla on hänen kanssaan, on joka tapauksessa jotakin niin kallisarvoista, että en ainakaan tällä hetkellä osaa surra mahdollisen seurustelusuhteen menettämistä. Ystäväpoikani on mulle joka tapauksessa todella rakas.

[Fantsu]

Meillä oli illalla minikriisi, kun isännän pihaprojekti oli mun mielestä ihan persiillään ja hänen mielestään tosi hieno! En osannut olla oikein diplomaattinen siinä. Varsinkin, kun olin antanut ohjeet miten homma pitäis tehdä ja isäntä tekee jotain ihan muuta. No, huomenna se tekee uudestaan. [/orjapiiskuri] Kyllä se nyt tajuaa, että mun tapa on parempi. Mun logiikkapiiri on parempaa mallia.

[Emilia]

Mä olen vieläkin niin pirun ihastunut siihen yhteen tyyppiin, ettei siin oo mtn järkeä.

Olin tänään kaverin kihlajaisissa. Kerrankin voin ihan vilpittömästi sanoa olevani onnellinen jonkun toisen puolesta. Ehkä se kertoo musta jo aika paljon, mutta härrekyyd, noi kaks on niin ihana pari. Ja kaverini puolesta olen onnellinen, kun se on vihdoin löytänyt itselleen miehen, joka sopii sille täydellisesti ja on muutenkin "normaali".

Lööv.

[theia]

Mullakin tuossa kaveri tuli töihin, maha pystyssä ja sormeaan esitellen. Olivat sitten lapsentekoon ryhtyneet ja kihloihin menneet. Ihanaa.

Tosin, itselle hiipi joku outo tunne tuonne mahanpohjaan, että vauva olis TOSI kiva. Yritin hukuttaa sen juomalla. Tunne ei vielä täysin ole kadonnut, mutta ehkä se hiljalleen.

[shaana]

Mä taisin päästää yhden tyypin liian lähelle, njah. Voisin ottaa kilpi-tatuoinnin sytämen kohdalle.
Tosin mitä joku kälynen tatuointi auttaa Ihmisistä (mustakin) on tullut ihan liian kyynisiä.

[Plei]

Raaaaaaaaa. En osaa olla yhtään paikallani. Maailman levottomin olo. Piti lähteä kivan pojan kanssa ihan eri suuntiin edellisen reissun päätteeksi, ja nyt tekisi vain mieli pakata kimpsutkampsut ja painua sitä riiaamaan. Lisäksi Joensuussa ei tunnu olevan enää mitään muuta kuin eksä, joka kummittelee joka helvetin mutkassa ja käänteessä, uuden tytön tuoma loisto kasvoillaan. Sitten pitäisi muka olla sen kaveri ja vielä kuunnella sitä hehkutusta. Ihan varmasti.

Minä _ihan oikeasti_ uskoin, että eksä olisi ollut sellainen, jonka kanssa olisi loppuelo vietetty. Ei sellaista tunnetta ole tullut koskaan aiemmin. Ja luulin, että eksäkin oli samaa mieltä. Kovasti vakuutteli kyllä. Mutta niin oli ilmeisesti vakuutellut myös edelliselle tytölleen. Ja varmaan tälle seuraavalle myös. Olen ihan kamalan vihainen, enimmäkseen itelleni. Pitääkö olla niin tyhmä?

Puhuimme joskus kesällä ja kerroin tästä tunteestani. Että luulin meidän välisen yhteyden olevan jotain elämää suurempaa. Vastauksena sain, että "ehkä asiat joskus olivat jotenkin". Mulle ei koskaan ollut kyse asioista, vaan siitä, mitä luulin meidän kahden olevan, miten täydensimme toisemme ja elämämme. Ongelmista huolimatta näin sen niin kirkkaasti. Ja luulin, että toinenkin näki.

Niin. Erosimmehan jo ajat sitten. En ole vain kyennyt tätä käsittelemään, kun keväällä mua vielä pompotettiin läheisyydellä ja väittämillä, että ehkäpä ajan kuluessa vielä voisi yrittää. Kesällä sitten eksä lähti kesätyöreissuun ja mä pyyhin koko ihmisen mielestäni. (Paitsi toki kesän aikana eksän piti vielä vihjailla yhteisellä elolla, jotta voisi mut pitää varalla täällä. Ja tokihan mä uskoin, olenhan ääliö.) No, lyhytaikainen oli kesän ilo ja nyt on sitten oikeasti käytävä läpi tämä ero. Vaikka tuntuu, että on tässä kärvistelty jo ihan liikaa tämän asian parissa.

Syksystä tulee loisto, kun pääsen viettämään aikani samassa yliopiston rakennuksessa ja tiedekunnassa kuin eksä ja eksän äitikin vielä (joka muuten on ihana ja loisto). Wuppiduu ja pileet.

Lohdutuksena on se, että olen mä varmasti tätä jo jonkin verran jollain tasolla prosessoinut. Aika on varmasti parantanut haavoja, vaikka nyt, kun se eksä kaupunkiin on palannut, tuntuu tosi pahalta. Alkusokki tai jotain. Lisäksi, yllätyksekseni meni ihan pasmat sekaisin siitä yhdestä toisesta pojasta tuolla edellisellä reissullani. Eipä ole tuollaista tunnetta tullut vastaan ihan hetkeen, kun on ollut suojamuurit kulmakarvojen korkeudelle asti pystyssä jo vaikka kuinka kauan. Kivaa olla huolettomasti vähän ihastunut, kun se vieläpä kertoo siitä, että kyllä tästäkin taas selvitään.

Huh mikä tilitys.

[Kuolo]

Voisin ottaa kilpi-tatuoinnin sytämen kohdalle.

mä en tarvii ketään kertomaan
mulle taivaasta
en tahdo kuulla paratiisista
en tietää öistä syntisistä
tietää helvetistä
miten sielut iskee tulta
mä sain kaiken sinulta

[shaana]

No olishan muuten magee!
Hetken aikaa edellistä viestiä kirjoittaessani mietin, että joku saattaa tarttua aiheeseen,
mutta olin liian väsynyt ymmärtämään sen olevan väistämätöntä.

Olishan muuten mukavaa jos joku kaveri tulisi joskus käymään mun luona, munsta tuntuu että oon aina
se joka liikkuu muiden luokse, vaikka mä taidan olla yksi niistä harvoista, joilla ei ole omaa autoa
No samapa tuo, mitä mä taas tässä ruikutan, kavereiden olemassaolo lienee riittävää.

[marenkienkeli]

Tänään olin mumman luona ja se alkoi kysellä exästä. Ollaanko nähty jne. Ei olla satuttu näkemään, vaikka ihan hyvissä väleissä erottiin. Sitten mumma kysyi, oliko exäni Helsingissä vai kotikotonaan kesän. Helsingissähän tuo. "Ai, tyttöystävänsä kanssa?" " Ei sillä vissiin oo tyttöystävää. Ei me minkään sellaisen takia erottu... Ei vaan sovittu yhteen." Hassua, miten mumma heti oletti, että mut jätettiin jonkun toisen takia.

Mutta eräs asia, jonka mumma sanoi, sopi mun tilanteeseeni todella hyvin. Mumma sanoi, että ystävyys on tärkeämpää kuin rakkaus. Ja lisäsi hän vielä jotain muutakin tuohon lauseeseen. (Olisko ollut, että se kannattaa muistaa.)

Oon taas päivät pitkät pähkäillyt ystäväpojan ja mun juttua. Miten mumma osaakin välillä sanoa ne asiat, jotka eivät tavallaan liity mitenkään siihen, mitä olemme puhuneet, mutta kolahtavat niin hyvin?

Enää neljä päivä, että näen taas ystäväpoikani. Haluan jo kovasti päästä juttelemaan hänen kanssaan kasvotusten. Toisaalta kyllä vähän pelottaa. Tuntuu, että kaikkiin mahdollisiin lopputuloksiin,joihin voimme päätyä liittyy joku kauhuskenaario. Ärsyttää ajatella asiat (lähes) aina negatiivisen kautta. Mutta mikä sille voi, jos on pessimistinen ihminen?

[sybe]

Olen leikkausjonossa.Odotan siemen putkien katkaisua kiveksistä.Meillä on lapsiluku täynnä ja vaimolle ei käy pillerit.Sivuoirehtiminen on vähäistä, mutta oireita on kuitenkin. Ollaan kummatkin samaa mieltä että e pillereiden syönti vuosi tolkulla saattaa sisältää riskejä. Mun toimenpide tehdään toivomuksestani selkäydin puudutuksessa, homma hoituisi paikallispuudutuksellakin. Olen ollut jonossa vuoden! Kondomin käytö alkaa jo hitusen kyrsiä. Asiani ei kuulu hoitotakuuseen ja siksipä leikkausjonon hännillä kuikuilen. Sairaalaan soitin viikko sitten ja sain alustavaa tietoa että sairaalan kutsu paprut tulee viimeistään tänään. Syyskuun alussa olisi aika,niissä papereissa asia on selitelty, hei, meillä on nyt kiirettä täällä,luet niistä papereista sitten. Eipä niitä papruja tullut. Soittelen yksityiselle maanantaina. Mulla alkaa syyskuun lopussa 1-3 kk pituinen ajan suhteen epämääräisesti määritelty projekti jota vedän Saksassa. Lähetään perheen kera, tietty just tohon ajankohtaan osuu tuo operaatio. Mukavaa lähteä Suomesta vähäksi aikaa pois. Lapset on pieniä, ei ole koululaisia, vielä ollaan sen suhteen vapaita.

[Fantsu]

Every sperm is sacred
Every sperm is great....

Ahem. Jonot on kyllä pitkiä melkein mihin vaan. Mietin jo miten mahtaa käydä jos haluaa julkisen puolen hampilekurille joskus tulevaisuudessa. Mun YTHS:n diili loppui nyt kesällä.

[Herkku]

Every sperm is sacred
Every sperm is great....

Ahem. Jonot on kyllä pitkiä melkein mihin vaan. Mietin jo miten mahtaa käydä jos haluaa julkisen puolen hampilekurille joskus tulevaisuudessa. Mun YTHS:n diili loppui nyt kesällä.

If a sperm is wasted
God gets quite irate...


Olen ollut vuoden alusta jonossa julkiselle hammaslääkärille.

Pahoittelen, ei taida tähän hätään olla ihmissuhdeilmoitettavaa, eikä kysyttävääkään... No, ehkäisyasioista ehkä sen verran, etten ole koskaan törmännyt niin voimakkaaseen ehkäisyvälinemarkkinointiin kuin lääkärissä viimeksi. Lääkäri ei tahtonut millään uskoa, etten halua minkäänlaista kierukkaa. Ei pitänyt argumenttejani minään, mutten antanut periksi.

[Emilia]

Apua. Lähetin sille yhelle pojalle viestin, haluisko se lähteä kahville tai jotain... ÄÄk. Ei ees pitäny lähettää sitä, mut se vaan meni..
Kohta mä tuunkin tähän samaan ketjuun itkemään, kuinka kukaan ei tykkää musta

apua!

[Lyyra]

No, ehkäisyasioista ehkä sen verran, etten ole koskaan törmännyt niin voimakkaaseen ehkäisyvälinemarkkinointiin kuin lääkärissä viimeksi. Lääkäri ei tahtonut millään uskoa, etten halua minkäänlaista kierukkaa. Ei pitänyt argumenttejani minään, mutten antanut periksi.

Saako ne jotain provisiota siitä kuinka monta turhaa kapistusta ja lääkettä määräävät, vai mitäkä häh?

Ihmissuhderintamalla ei mitään uutta. Paitsi viime viikolla mua tökittiin kepillä korvaan, ja perään haistatettiin v---t sujuvalla suomen kielellä. Kaikki hyvin siis.