Oho, mä en meinannutkaan huomata teitä muksutjuksut, kun mä olin tekemässä
tääl näitä itämaisia harjoitteita.
Eli joo, 30-vuotias vakava journalisti olen, vaikka kärsinkin pahasta uskottavuuden puutteesta.
Mikä minusta isona tulee, ei haisua.
Väitän viihtyväni hyvin ihmisten seurassa, mutta yksinäisen omatoimiset harrasteeni (musiikin
kuuntelu kuulokkeilla, lukeminen, kirjoittaminen, piirtäminen, pitkien matkojen juokseminen,
neulominen, polkupyörällä pilistely, hömppäleffat) puhuvat omaa kieltään.
Tykkään iloisesta elämästä, vaikka tasapainoilun takia välillä täytyy myös möksöttää. Ärsyynnyn
ja kyllästyn omiin länkytyksiini usein. Yhtä usein mietin, onko missään ihmistä, joka jaksaa sietää
minua ja pähkäilyjäni, kun itsekin tunnen näin.
En ymmärrä huumoria, joka perustuu toisten nolaamiselle tai muulle ilkeydelle. Ahdasmielisyyttä,
turhantärkeyttä ja roskaamistakin ihmettelen. Enkä oikeasti käsitä sitäkään, miten jotkut ihmiset
voivat syödä lihaa, mutta tämän suhteen olen oppinut pitämään suuni supussa.
Eläinten oikeuksista olen valmis paasaamaan milloin vaan. Tosin viime aikoina olen vaahdonnut lähinnä
kissalapsistani,
sidistä ja
nänsistä. Kaksi maailman ihaninta punkkaria.
En ota musiikkia vakavasti, mutta kolmen tähden levyarviot saavat kiukkunappini punaiseksi. Etenkin, jos
niillä tähdillä arvostellaan lempibändejäni, kuten Kentiä, REMiä tai Springsteeniä. Maailman kaunein musiikki
ei koskaan voi olla ihan kivaa.
Tykkään Lauri Tähkä ja Elonkerjuusta yhtyeen
asenteen takia.
Juon tavallisesti ykkösolutta, sillä kännissä olen idiootti. Inhoan myös krapulaa.
Viisautta elämääni hankin katsomalla Dr. Philiä. Mitä teen, kun ohjelma on kesätauolla?
Aikuisena on kivaa; saa paistaa lettuja aina silloin kuin huvittaa. Eli aika harvoin, mutta ajatushan se on tärkein.
Minulla on myös vaikeuksia lyhyesti kirjoittamisen suhteen. Siitä minut tunnistaa naisihmiseksi.
tiipettinä hengailen täällä ja mummolassa, ja niin tein myös vanhalla foorumilla.
Terkkuja kaikille tutuille!