Tuolla linkin takana oli ihan hyvääkin keskustelua aiheesta, jopa pääosin ihan maltilliseen sävyyn.
Yksi mielenkiintoinen pointti oli, että pariskunta saattaa tehdä tämän yhteistuumin saadakseen lainsäätäjät heräämään epäkohtaan, esim. viemällä asian EU:n tuomioistuimiin.
Siis epäkohtaan, että avioliitto edes pitäisi muuttaa rekisteröidyksi parisuhteeksi, jos toinen osapuoli vaihtaa sukupuolta. Siinähän on kuitenkin jo lain edessäkin eroa, keskusteluahan siitä on käyty Fordellakin.
Avioliittohan on periaatteessa kahden ihmisen välinen sopimus, lain määrittämänä naisen ja miehen. Sopimusta ei voida muuttaa toisen yksipuolisella päätöksellä, siksi lainsäätäjien on otettava vaimonkin mielipide huomioon. Tähän on olemassa joku erillinen lakikin, jossa näin sanotaan, en vain muista, mikä (oli tuolla Hesarin keskustelussa). Jos asia haluttaisiin tehdä yksinkertaiseksi, niin avioerohan olisi kaikkein helpoin ratkaisu. Koska siihen ei ole lähdetty, voidaan olettaa, ettei tämä ole vain vaimon mielipideasia.
Jännä, olin kuvitellut vastanneeni tähän ketjuun jo aiemmin
Ei sitten. Eipä mulla mitään uutta ja verevää tähän keskusteluun olisi tuodakaan. Itselleni sukupuoli-identiteettini on hyvin vahva, olen nainen ja tunnen oloni näin oikein hyväksi. En juurikaan ajattele asiaa. Koen surullisena asiana sen, ettei kaikilla näin ole. Voin vain kuvitella ristiriitojen aiheuttaman psyykkisen taakan. Ajatustasolla hyväksyn sukupuolen muunnelmat sellaisenaan, ainakin ne, joista itse olen tietoinen. Sen sijaan epäilen, että esim. avoin transseksuaalisuus voisi aiheuttaa mussa hämmennystä. Ei sen takia, että siinä olisi jotain vikaa, vaan siksi, etten ole tällaiseen käytännössä koskaan törmännyt. Uskoisin ristiriitaisten signaalien aiheuttavan epämukavan olon, ainakin aluksi. Harmillista myöntää, mutta näin uskoisin käyvän siitä huolimatta, että järkiperäisesti ajateltuna en koe sitä ongelmalliseksi. Liekö sitten ihmisluontoa vai mun henkilökohtaista heikkoutta, ei voi tietää.