Kävimme kaverin kanssa Riikassa pidennetyllä viikonloppu reissulla.
Kun harvoin nähdään ja molemmilla oli matkakuume asialle täytyi tehdä jotain. Tarkoituksena oli mennä kaupunkilomalle edullisesti ja Riika osottautui halvimmaksi yöpymisen ja lentojen suhteen joten sinne siis. Kummallakaan ei ollut varsinaista käsitystä koko kaupungista, esitteissä ja netissä puhuttaan kuluneesti ystävällisistä ihmisistä, kauniista vanhasta kaupungista ja mainioista ostosmahdollisuuksista. Joten avoimin mielin lähdettiin.
Riikan lentokentältä oli helppo mennä bussilla keskustaan ja hintakin oli halpa (0,40 latia). Hotelleja tutkiessamme olimme todeneet, että mitä kauempana keskustasta hotelli sijaitsi, sen naurettavan halvempaa. Oma hotellimme oli parin kilometrin päässä vanhasta kaupungista ja matkan kävelikin suht reippaasti ja kaupunkia tulikin nähtyä laajasti reittejä vaihtaessa. Matkan viimeisinä iltoina tosin, kun kaato sateessa, väsyneenä ja hieman huppelissa
mutkittelimme kohti hotellia, kirosimme koko reitin.
Hotelli oli sisältä aika halvan oloinen, mutta se ei meitä häirinnyt, koska hotellissa oli tarkoitus olla vain nukkumassa ja että tavaroita sai säilöttyä. Asia tosin hieman kostautui, en siis tiedä maan talojen kunnon tilaa yleensä ja että kuinka tarkkoja siellä ollaan, mutta hotellissa ainakin oli jonkinsortin kosteus/homevaurio, sillä kaveri rupesi vetelemään astmapiippua ja tuntui että itsekkin olisin sellaista tarvinnut.
Asia ei kuitenkaan niin haitannut, kun emme hotellissa paljoa olleetkaan.
Kaupungista. Talot ovat varmati olleet upeita 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, mutta nyt ovat aika kurjasti kohdeltuja. Jokapuolella näkyi rakennusmiehiä töissään ja kovasti siellä näytettiin entisöivän, mutta vaikka kadunpuoleinen julkisivu olikin upea oli kulman takana tai sisäpihalla näky jotain aivan muuta. Todella kävi sääliksi kuinka asioiden annetaan rapistua!
Latvialaiset eivät ilmeisesti puutarhan hoitoa harrastaneet, tai yleensä puutarhoja. Niitä ei siis ollut. Kaupunginpuistot tosin olivat hyvin hoidettuja ja vallan vehreitä, että turisteille tulisi hyvä mieli.
Meillä oli pieni turistiopasvihkonen, jonka mukaan kävimme katsomassa nähtävyyksiä ja välillä soluttauduimme italialaisten tai saksalaisten turistiryhmien mukaan kuuntelemaan mitä heidän oppaansa kertoo. Kaupunki on kuin tehty turisteille ja sitä se olikin. Nähtävyyksien ympäristöt oli siistitty ettei turisti näkisi kaupungin rumaa puolta ja poliiseja oli joka puolella varjelemassa turistien lompakoita taskuvarkailta (joihin emme törmänneetkään). Kun vähänkin turisti parka eksyi sivukadulle, joutui keskelle todellista riikaa, ränsistynyttä, köyhää, kulkukissoja. Ja kontrastina masarati parkkeerattuna lähistölle. Muutenkin kadulla ajoi niin hienoja autoja että välillä joutui tyttöparka henkeä haukkomaan.
Kävimme retkellä Rundalen palatsissa, joka sijaitsee lähes tunnin ajomatkan päässä Riikasta. Palatsi oli upea, mutta sieltä on onnistuttu tuhoamaan vanhan talon henki. En osaa selittää tunnetta, mutta palatsi tuntui kylmältä ja kuolleelta yltiökorstellulta marmorilinnalta. En tiedä miten siellä on restauroitu, sillä vaikka huoneita on pyritty muuttamaan aikaa kuvaavaksi se ei silti peitä sitä tunnetta että kaikki on puppua. Kaikki katto ja seinämaalaukset olivat tosin upeita ja näin, mutta jokin kalvaa.
Se mitä sanoin latvialaisten puutarhanhoidosta päti myös palatsissa. Hiekkaa, hiekkaa, hiekkaa, 15cm korkea ruusu-aita, hiekkaa, suihkulähde, hiekkaa. Kävimme puutarhurinmajassa, mutta todellakin siitä on yli 50 vuotta kun joku on siellä asunnut.
Shoppailua harrastettiin, kauppa vaihtoehtoina läheisessä kauppakeskuksessa oli Seppälä, Lindex, Tiimari, Stockmann.
Ja Hesessä käytiin testaamassa paikallinen kanahampurilainen. Löytyi sieltä muitakin kauppoja ja olikin virkistävää tutustua hieman erillaiseen vaate valikoimaan. Mukaan tarttuikin unelmieni nahkatakki ja muutama erikoinen biletoppi.
Kenkäkauppoja on paljon, mutta suunnattu kapealestisille ihmisille. Eli ei minulle. Harmillista sinänsä, sillä valikoimaa olisi ollut.
Ruoka. Joo se Hesen kanahampurilainen oli ihan hyvä.
Paikallista ruokaa olisi ollut mukava syödä, mutta emme nälän hetkinä koskaan osunneet sellaiseen ravintolaan, tai sitten se oli suhteettoman kallis. Söimmekin usein Intialaisissa ja sensellaisissa emmekä kokeneet mitään suuria makuelämyksiä, paitsi viimeisen illan Mexikolaisessa ravintolassa mikä olikin mainio paikka! Harmittelimme, että vasta vikana iltana sen keksimme. Tutustuimme myös paikalliseen tapaan tunkea tilliä ja persiljaa joka ruokaan. Aivan sama mikä ranskalaisateria oli kyseessä, niin sieltä löytyi tilli. Arvelimme sen olevan vain latvialaisten juoni turistien kiusaksi.
Kävimme usen kahvilassa nimelta DoubleCoffee. Erillaisia kahveja, kahvijäätelöitä, jäätelöitä, alkoholillisa drinkkejä, alkoholittomia drinkkejä, lisää jäätelöääää.....
Valkosuklaa cappucinoa tosin tuli litkittyä sen verran paljon, että ei enää ikinä tarvitse.
No ehkä joskus vähän.
Kävimme vain yhdessä baarissa, mutta miksi käydä muualla kun kantapaikamme oli niin hyvä! Nimeä en muista, mutta se sijaitsi yhden DoubleCoffeen vieressä.
Join elämäni maukkaimman kookos-drinkin, jonka nimeä en saanut selville. Hinta tuntui halvalta suomen hintoihin ja lasitkin olivat isommat.
Lopputuloksena meillä oli kaverin kanssa erittäin hauskaa, paitsi että meillä nyt on hauskaa missä vain, mutta oli tuo Riika oikea turistipesä. Puhuimme useiden sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat usein matkustaneet Riikaan ja heidän käsityksensä oli suht yksimielisesti, että huonompaan suuntaan ollaan menossa. Vaikka eivät samoja asioita aina tarkoittaneetkaan, oli yleismielipide että nykyään kerralla näkee kaiken ja se oli sitten siinä. Suht halpaa oli suomeen verrattuna, mutta mitä kuulimme niin hinnat ovat jo nousseet ja tulevat nousemaan edelleen.
Hauska asia minkä Riikasta löysimme, oli valuutanvaihtoliike jossa pystyi vaihtamaan rahaa suomen
markoiksi! Varmasti luotettava rahanvaihtopiste.